Lapseni paras kaveri on varas. Miten menetellä, kun varastaa meiltä koko ajan?

ei kyllä kuulosta lapsella olevan hirveän ruusuinen tulevaisuus jos jo tuon ikäisenä varastaa.

Hankalaa, kun he ovat parhaat kaverukset ja koulussakin aina yhdessä.



Olisiko tuo varastelu jonkinsorttinen yritys olla lastani "ylempänä" ja ilmentää tarvetta pomottaa jollain tavalla. En voi ymmärtää tätä.



ap

on jotain ottanut. Jos laitan ehdon, että jos vielä jotain häviää, niin et pääse meille, niin pelkään, että oppii vaan ovelammaksi ja kätkee paremmin. (Lieneekö jonkinlainen peli hänelle tämä.) (Lapsellani on niin paljon pikkutavaroita, että niiden häviämistä on hankala huomata.) Onneksi olen tähän asti aika monta huomannut ja häneltähän ne on löytynyt. Muutama tavara on kadoksissa ja ne kai hän on onnistunut jemmaamaan paremmin.



Ruumiintarkastuskin olisi outoa tehdä. Ja hän vaan oppisi ovelammaksi.



Olen todella tiukasti sanonut hänelle, että poliisi hoitaa varkaat yms. Ei tehoa.



ap

http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=1&t=22304&sid=f38…







Kleptomania?



On muuten sairaus, ja voi olla lapsellakin! Tietystikää ei ole hyväksyttävää, mutta kun on noinkin isosta lapsesta kyse niin siihen täytyy puuttua!

tuli väärä linkki...

t.9 mut kumminkin tuli ekaks mieleen tuo sairaus joka siis voi olla lapsellakin

kai pitivät lapselle edes jonkun puhuttelun?



-2

eikä mitään muutosta ole tapahtunut, niin voi olla kyse vanhempien välinpitämättömyydestä. Eivät siis ole tarttuneet lapsen varasteluun. Lapsi varastaa saadakseen huomiota, vaikka sitten negatiivistakin.

Tilanne on vaikea, mutta kyllä minäkin olen sitä mieltä, että lapsi ei voi olla teillä jos varastaa. Kaverukset tapaavat koulussa ja sitten sen toisen luona.



Tuo ylemmyys- ja pomotusteoria on mulle ihan hepreaa, ettei vain ilmentäisi ap:n huonoa itsetuntoa? Siis että kaikessa on takana halu saada toinen tuntemaan itsensä huonommaksi. Tuskin sentään 8-vuotiailla.





[i



Olisiko tuo varastelu jonkinsorttinen yritys olla lastani "ylempänä" ja ilmentää tarvetta pomottaa jollain tavalla. En voi ymmärtää tätä.



ap

[/quote]

Itse puhuttelisin lapsen ja kertoisin, että jos vielä kerran yksikin tavara katoaa niin teilläleikkiminen loppuu siihen. Ja pitäisin sanani.



Kyllähän tuo tietynlaisista ongelmista kertoo, siksi olisi mielenkiintoista kuulla vanhempien suhtautuminen asiaan. Tyttö tarvinnee erityistukea.

Meillä kanssa pojalla oli kaveri joka varasteli. Varasti jopa poikamme pyörän yhdessä kavereidensa kanssa ja hajottivat sen täysin. En ole päästänyt enää poikaa meille.



Olen sanonut lapselleni, että tähän poikaan ei saa luottaa ja jos ei osaa pitää puoliaan, niin parempi kun ei pojan kanssa leiki kuin koulussa.

Tämä poika nyt löytänyt uuden kiltin kaverin jolta voi huijata rahaa ja varastella.



Minusta tällaiset lapset ovat toivottomia tapauksia. Tosin tämän lapseni kaverin vanhemmatkin ovat samanlaisia.

http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/617287?kuudesaisti…





tässä siis oikea linkki.

t.9

kannattaa tietysti puuttua ja sanoa lapselle kerta toisensa jälkeen että tuo on väärin.



Mutta ei kannata pois sulkea sitäkää mahdollisuutta että on sairas lapsi kyseessä.



Tyttösi ei kuitenkaan anna näitä tavaroita kaverille? Ja sitten kun kaduttaa niin sanoo sulle et se varasti?? Tämmöseenkin olen törmännyt.

Lisään vielä, että luulen vanhempien olevan aika välinpitämättömiä ja suojelevansa lastaan kaikelta epämiellyttävältä viestiltä. Lapsella ei ole oikein mitään kuria siellä.



Mahdoton tapaus kaiketi?

Vanhemmat sanovat vain, että ovat puhuneet asiasta lapsensa kanssa. Vaikka heille sanoin asian hyvin tuohtuneena, he eivät kyllä ottaneet asiaan kovin vakavasti. Tosiaan kyllä sanoivat puhuneensa lapsensa kanssa aiheesta, mutta sanovat lapsen kuitenkin olevan pieni vielä. Tiedän, että tuo lapsi antaa ja lainailee tavaroitaan muille helposti. Olen aina kieltänyt lastani vastaanottamaan keneltäkään lapselta mitään, joten meille ei kylläkään lahjoittele tai lainaa.



Ei lapseni ole antanut lupaa ottaa tavaraa koskaan. Tänäänkin olin itse paikalla koko ajan. Hän pystyi silti nappaamaan tavaran huomaamatta. Ihmeteltiin vaan, minne se on kadonnut. Hän muiden mukana. Sitten käskin hänen kaivaa se taskustaan ja siellähän se oli.

lapseni on kovin kiltti kaverisuhteissaan ja hän ei koskaan sano mitään kaverilleen noista varkauksista. Hänelle on tärkeämpää, että on kaveri, vaikkapa varasteleva kaveri. Ehkä ei uskaltaisi varastaa voimakastahtoisemmalta ystävältä. Muutoin oma lapseni on sosiaalinen ja tuo toinen ujo.



ap

Hänellä on niitä todella paljon. Harvalla on niin paljon. He myös matkustelevat paljon ja lapsella on koirakin.



ap

kyllä kleptomaniaan. Jos siis tavaraa on ja varastaa jotain pientä krääsää, ei niin tarpeellista..

Kleptomaniaa sairastava ei välttämättä tee sillä tavaralla mitää mitä haluaa vaan jännityksen vuoksi vain vie.

Tai lapsi hakee vain rajojaan, ja huomannut että sinä niitä hälle asetat. Jos vaikka vanhemmat ei niitä aseta.

No arvailujahan nämä vain...

Hänellä on niitä todella paljon. Harvalla on niin paljon. He myös matkustelevat paljon ja lapsella on koirakin.

ap

mutta kun itse olin ehka noin 8-vuotias, rupesin jostain syysta, en itsekaan tieda miksi, sylkemaan lattialle. Ihan vaan kumarruin ja valutin suusta kuolaa lattialle. Muistan vielakin kuinka en tajunnut miksi halusin tehda sita, mutta se vaan 'tapahtui' eli oli vaikea vastustaa. Tietysti vanhemmat huusi mulle kun huomasivat, mutta silti tein sita viela jonkun kerran. Onneksi tapa sitten 'unohtui' aika nopeasti. Olisiko tassa joku samantapainen juttu kyseessa, etta lapsi on tehnyt sita ensin jostain syysta, esim. kaverilla on ollut joku tavara minka han haluaa, ja tapa on jaanyt sen jalkeen paalle. Eli han ei varsinaisesti halua eika tarvitse niita tavaroita, vaan se itse ottaminen ja piilottaminen on se juttu.



Ei tassa varmaan kaverin vanhempana voi paljonkaan tehda, omien vanhempien pitaisi puuttua sen verran tiukasti etta tekisivat selvaksi etta lapsi ei kohta paase kenenkaan kaverin luokse jos varastelu ei lopu, tutkisivat taskut joka kerta, ja kavisivat yhdessa viemassa varastetut tavarat takaisin omistajalle.

Niin, olen kyllä monin eri tavoin yrittänyt lapselle selittää, että noin ei saa tehdä ja kurjalta tuntuu jne. Ei mitään vaikutusta. Hän kirkkain silmin kieltää kaiken. Eli aina jotain kautta vahinko. Tavara tuli vahingossa mukaan kotiin. Tavara putosi vahingossa hänen taskuunsa, lipsahti leikkiessä reppuun jne. Ja näissä valheissa pysyy kiven kovaa. Mitään ei ole tehty tahallaan. Kaikki vahinkoa. (Olen toki sanonut, ettei noin voi vahingossa käydä ainakaan noin montaa kertaa.)



Voi olla, että ei pääse vuosiin tuosta irti. Kamalaa, kun on lapseni paras kaveri koulussa. Kohta se varmaan hakee varastamisjännitystä kaupasta.



Vaikea sanoa vanhemmista. Vaikuttavat kunnon ihmisiltä, mutta aikasen välinpitämättömiltä tuon varastelun suhteen. Liekö niillä liian lepsu kuri.



ap

Muutkin mielipiteet otetaan ilolla vastaan.



ap

mutta sinuna ap katsoisin myös peiliin että oletkohan hiukan liian hysteerinen asian kanssa. Siihen pitää puuttua, mutta siitä on aika paljon haittaa jos sä olet tunnekuohuissa ja mietit jo miten tämä juonitteleva lapsi voisi kieroilla entistä enemmän- siis sun oma mielikuvituksesi laukkaa Sä olet aikuinen. Se 8v on lapsi. sen sijaan että olet tehnyt jaon jossa oma lapsesi on hyvä ja varasteleva kaveri paha, pitäis ajatella että moemmat on hyviä lapsia, se kaveri tekee väärin ja hänen on pyydettävä anteeksi ja hyvitettävä tekonsa tavalla joka on oikeudenmukainen myös häntä kohtaan. ei siinä pelkät puhumiset auta vaan lapselle opetettava vastuuta- ja niin että hän kokee sen lopulta myönteisenä. Jos ei auta, niin sitten varmaan tarvii ammattiapua. Hänen pitäisi pyytää anteeksi ja hyvittää tekonsa jollakin konkreettisella teolla- vaikka lainaamalla lapsellesi jonkun itselleen tärkeän esineen, tai muulla tavoin. ei lapsia millään höpinällä kasvateta. Eikä myöskään mustamaalaamalla ja hysterialla.