Lapseni paras kaveri on varas. Miten menetellä, kun varastaa meiltä koko ajan?

Eli tarkastaisin aina kotiin tullessa tavarat, onko niitä. Jos ei tehoasi, veisin kyllä ammattiauttajalle, jotta tuo katkeaisi. Minun on vaan aika hankalaa kasvattaa ja antaa vastuuta oman lapseni kaverille. Minusta on oikeutettua vaatia, ettei kodistani varasteta. Ei siinä mitään hysteriaa ole todellakaan.



Ongelma on jopa siinä, että tämä lapsi valehtelee ja sanoo kaikkia kertoja vahingoiksi. (Mitä omituisemmilla tavoilla.) Vanhemmat eivät mielestäni puutu asiaan tarpeeksi tiukasti.



Lapsi on muuten mukava, joten toivoisin, että tämä jotenkin ratkeaisi.



ap

että lapsi ymmärtää mitä on tehnyt ja saa hyvittää asian. Silloin hän saa myös anteeksi. ja jos vanhemmat eivät halua kohdata asiaa ja selvittää niin sano vanhemmille että et voi päästää lasta teille koska et luota häneen. Monille vanhemmille tuo on varmaan kauhea häpeän paikka, ja suomalaiseen perinteeseen kuuluu häpeä ja salailu sen sijaan että asiat kohdattaisiin asioina ja ratkaistaisiin yhdessä. Sille et voi itään jos vanhemmat mieluummin kasvattavat lapsensa häpeään kuin totuuteen. Silloin on hyvä syy laittaa omat rajat- eli olla päästämättä lasta teille. Surullista jos vanhemmat ei välitä lapsestaan.

siksi uskalsinkin taas luottaa. EI kumminkaan näköjään toiminut. Voihan olla, että vanhemmat eivät ole kunnolla puhutelleet. Uskovat ehkä jopa lapsen valheita ainakin osittain. Ehkä puhuivat liian pehmeästi ja ymmärtäväisesti. Vanhemmat siis sanoivat mulle, ettei se enää varasta, mutta niin taas vaan kävi.



Mistä minä tiedän, vaikka niillä itsellä olisi sama tausta tai olisivat olleet myymälävarkaita tms. Vaikuttavat kunnollisilta kyllä.



ap

Jos ovat samalla luokalla, niin voisin ottaa asian esille luokanopettajan kanssa. Todennäköisesti varastaa tavaroita myös muilta lapsilta koulussa.



Itse olisin kyllä huolissani, jos oma lapseni liikkuisi tuollaisen varkaan kanssa, koska tapa voi tarttua ja syytönkin voi joutua vaikeuksiin, jos varastelua tapahtuu kaupoissa ja siitä jää kiinni. Lisäksi tämä varas voi jossakin vaiheessa painostaa/pakottaa oman lapsesi varastamaan.



Kun varastelu on jatkuvaa, eikä kiellot yms. tehoa, niin täytyyhän siihen tehokkaammin puuttua.



Mielestäni sillä ei ole väliä, onko tavara arvokas vai ei, vaan kyse on periaatteesta ja moraalista.

varastetun tavaran rahallisella arvolla ei sinänsä ole merkitystä, kun eivät vielä ymmärrä kunnolla rahan arvoa. Jatkossa voi mennä arvokkaampaakin.



Niin, puhuisinko opettajalle. Opettaja on kokematon sijainen, kun varsinainen opettaja on vuorotteluvapaalla. MItäköhän vanhemmat siitä meinaisivat, jos opettajalle puhuisin.



ap

Olen kuullut toisilta luokkakavereilta, että myös toinen luokan oppilas on suunnitellut varastamista kavereilta. Eli ehkä pientä epidemiaa meilläkin on.



Tuo meillä käyvä varas ei kyllä yhtään ole hätkähtänyt kyselyistäni ja mulkoiluistani. Kiistää kaiken ja kaikki on vahinkoa.



Juuri samanlaiselta ujuttamiselta kuulostaa tuo teidän tapauksenne kuin meidänkin. Hivuttaa samalla tavalla leikkejä vaatteidensa lähelle ja sitten hups, miten joutuukaan leluja taskuun ihan vahingossa.



ap

neuvoa koulupsykokogilta?

EI saa vähätellä.



Sitä paitsi voihan hän varastaa sitten pian vaikka jotain arvokasta, kun alkaa tajuta rahan arvon. Vaikka rahaa tai koruja. Tähän asti olen päästänyt hänet vain lapseni huoneeseen ja keittiöön. Olen ollut siitä tarkka. Jos alkaa olla meillä vaikka siten, että en ole kotona ja ovat kaikissa tiloissa, niin aina saa pelätä, mitä nyt menee.



Todella ärsyttävää.



ap

Minä juttelisin kouluterkkarin kanssa. Ei se ole tavallista etta tuon ikäinen varastaa. Kyllähän pienemmätkin tajuaa ettei toisen omaa saa ottaa ilman lupaa. Jos ei mikään tehoa niin en päästäisi leikkimään. Tosin juttelisin lapsen kanssa tosissaan ensin kahdestaan. Koittaisin selvittÄä miksi varastaa ja valehtelee. Ehkä kertoisin jonkun tarinan joka auttaisi ymmârtämâân ja koittaisin saada lapsen uskomaan että hyötyy itsekin siitä enemmän jos on luottamuksen arvoinen. Voisit esim puhuttelun jälkeen palkita varastelemattomuuden jotenkin. Eli niinä päivinä kun ei ole valehdellut tai varastanut niin annat kotiin lähtiessÄ jotakin mukaan, pienen karkin tms. Ja tuosta valehtelusta, ettÄ heti kun huomaat että lapsi valehtelee niin puutu siihen heti että lapsi huomaa sun huomaavan. Lapselle tuo turvallisuutta se ettÄ tietää ettei aikuisia voi huijata.

"varo vain, omakin lapsesi alkaa varastella moisessa seurassa"



Olen eri mieltä. Oma lapsesi on nähnyt kuinka kurjaa on olla varkauden uhrina, ja jos hänellä on kotiasiat kunnossa, sekä tällaiset perusasiat, kuten rehellisyys, selkärankaan iskostettuna, ei hän varmastikaan ala varastella.

Jos lapsi ei tiedä mikä on oikein ja mikä väärin, ja hänellä on tarvetta purkaa patoutunutta pahaa oloa, tilanne voi olla toinen.

Hän varasti minulta lukemattomia kertoja mm. rahaa, karkkia ja leluja. Hän myös valehteli. JA: hänellä oli ongelmallinen koti. Välinpitämättömät vanhemmat ja paljon turvattomuutta. Ehkä te ette ole olleet tarpeeksi tekemisissä lapsenne kaverin vanhempien kanssa nähdäksenne kunnolla millaista siellä on.



Jos asialle haluaa jotain tehdä, kannattaisi ottaa yhteyttä johonkin viranomaistahoon, kuten kouluun tms. Ehkä näin saataisiin lapsen kotiolot selvitettyä ja autettua lasta ja perhettä.



Varastelu ei kuitenkaan varmastikaan kovin helpolla lopu, eivätkä kaverin vanhemmat pysty sitä lopettamaan kieltämällä tai selittämällä. Mielestäni varastelu on vain yksi oire yleisistä ongelmista kotioloissa (syy on vanhempien, eikä suinkaan lapsen), eikä sellainen oire poistu valistamalla moraalista.

Varastelu ei kuitenkaan varmastikaan kovin helpolla lopu, eivätkä kaverin vanhemmat pysty sitä lopettamaan kieltämällä tai selittämällä.

Tarkoitan tässä "kaverin vanhemmilla" varastelevan lapsen kaverin vanhempia, eli teitä.

se oli kaveripiirin yhteinen "harrastus" ja sitä oli kyllä todella vaikea lopettaa. Emme tosin varastaneet toisiltamme (ainakaan minä en) vaan kaupasta. Aina oli pakko ottaa jotain pientä, suklaapatukka tai purkkapötkö, tarroja, vihkoja... ihan mitä vaan. Tuli aina sellainen "jännittynyt " fiilis kaupassa, ja oli "pakko" ottaa jotain, sitten kun pääsi kaupasta ulos jäämättä kiinni, tuli tosi hyvä olo. Kyllä siitä varmaan oli jollain lailla riippuvainen.

Meidän luokan tyttöihin iski varasteluvimma. Oltaisko oltu 9-vuotiaita. Olin mukana pari kertaa ja siihen se jostain syystä jäi. Mutta moni jotenkin jäi kiinni siihen hommaan ja jatkoi aina vain. Kunnes kaksi tyttöä jäi kiinni myymälävarkaudesta ja joutui poliisin puhutteluun. Koko porukan varastelu loppui siihen.

vanhimman lapsen kahden kaverin kanssa 7-8-vuotiaina. Nyt se on mennyt ohi, toivoakseni. Koulussa oli luokalla samaa ilmiötä oikein epidemiana ja opettaja informoi siitä kaikkia. Toinen näistä kavereista varasteli meiltä useamman kerran ja jatkoi yrittämistä sen jälkeenkin, hivutti legoukkoleikkejä eteisessä olevien vaatteidensa lähelle tai meni keräilykorttikansioiden kanssa esim. nojatuolin taakse. Se loppui ainakin meidän osalta kun menin "mulkoilemaan" häntä esim. sinne nojatuolin luo tai kysyin muutaman kerran, kun hän siis vasta suunnitteli jotain, "menikö taskuusi jotain?" Kaveri ei kehdannut käydä jonkin aikaa tämän jälkeen, mutta on sittemmin taas alkanut käydä ja ongelma on hänen osaltaan selvästi ohi.

voisihan sitä tietty koulupsykologinkin kanssa keskustella.



ap

Muuten kuin että ovat luokkatovereita. Ei opettajan tehtävä ole hoitaa koulun ulkopuolella ja vapaa-ajalla tapahtuvia lasten tyhmyyksiä.

Kyllä tavallinen tuon ikäinen lapsi huolestuisi ihan ikihyväksi jos joku aikuinen ottaisi puhutteluun varastamisesta.



En keksi kuin pari vaihtoehtoa. Kotina vanhemmat hyväksyvät tämän (vaikka vain hiljaisesti, eivät siitä sen enempää sano) ja lapsi kuvittelee käyttäytymisensä olevan ok.



Toiseksi voin vain kuvitella, että hänellä on sairaus.



Minun lapseni saisivat halvauksen jos jonkun kaverin vanhemman pitäisi huomauttaa huonosta käyttäytymisestä. Varastelusta puhumattakaan. Tietäisivät, että olisi pitkälliset keskustelut oikeasta ja väärästä edessä.

lapsi voi nimittäin varastaa myös koulussa. Ei opelle kertominen tarkoita, että ope alkaisi hoitamaan vapaa-ajalla tapahtunutta asiaa, mutta ope voisi seurata tilannetta koulussa ja jos jotain "epäilyttävää" olisi niin opella olisi aivan erilaisen lähtökohdat alkaa selvittämään asiaa. Tämä näin opettajan näkökulmana :)



Seuraavan kerran kun lapsi selittää vähingosta niin sanoisin tiukasta, että lopeta selittely, ei mene läpi. Selittäisin tiukasti, ettei tällaisia vahinkoja satu jatkuvasti. Ja että jos lapsi vielä kerran varastaa (kyllä, käyttäisin sanaa varastaa) niin hän ei voi enää tulla teille leikkimään. Kertoisin myös, että lapsi on mielestäni mukava ja kiva ja että mielelläni näkisin hänet usein meillä leikkimässä, mutta että en siedä varastelua ja että meillä ei valehdella. Lempeästi mutta tiukasti.

Kyllä tuokin on totta, että tuolla lapsella ei tunnu olevan kotonaan mitään rajoja. Voisi kyllä olla jonkinlaista rajojen kokeiluakin meillä.



Tai sitten tuota kleptomaniaa.



Tai sitten tuota ajattelemaani, että haluaa jotenkin päästä omaa lastani ylemmäs sillä, että pystyy tältä varastamaan. (En tarkoita tietoisesti ajattelee niin.)



Joka kerran keksitään, sitä aina epäillään. Ja tämän olen jo monta kertaa "keksinyt". Pystynköhän enää koskaan luottamaan tähän varkaaseen. Tuntuu erittäin vaikealta. Hankalaa on tämä.



ap