Suomalainen kirjallisuus on liian valkoista
https://www.hs.fi/nyt/art-2000007674542.html
Kaikki muut ovat tehneet saman havainnon jo vuosia sitten: suomalaiset kirjailijat ovat hämmästyttävän valkoisia.
Kaikki kustantamot huokasivat, että kun ei niitä kässäreitä tule.
Monessa keskustelussa sanottiin lause, joka kuului kutakuinkin näin: ”monimuotoisuus on tärkeää, mutta emme voi tinkiä täydellisestä suomenkielestä”.
Jäin asian tiimoilta pohtimaan, voiko toisaalta olla kysymys myös siitä minkälainen suomen kieli on kirjallisuudessa sallittua. Tunnistaako kirjallisuuskenttä seuraavan sukupolviromaanin, jos se saapuu kustantamoon suomen ja farsin vuoropuheluna? Jos se sisältää arabiaa, somaliaa?
Kommentit (78)
Jättäkää kirjallisuuskenttä rauhaan.
Lukisitko kirjan joka on osaksi somaliksi tai arabiaksi kirjoitettu?
Kun ottaa huomioon, että vielä 70-luvulla musta ihminen oli nähtävyys paikkakunnalla, ja kirjailijakuntakin siis on sangen valkoinen, olisi ihme, jos meillä olisi hyvin laajakirjoinen kirjallisuustuotanto.
Vierailija kirjoitti:
Lukisitko kirjan joka on osaksi somaliksi tai arabiaksi kirjoitettu?
Moni muu voisi lukea. Teksit voisi myös kääntää kummallekin kielelle.
Vasta valitettiin että suomalaiset vauvat ovat liian valkoisia. :D
Vierailija kirjoitti:
Vasta valitettiin että suomalaiset vauvat ovat liian valkoisia. :D
Ja suomalaiset opiskelijat. Ja suomalaiset näyttelijät. Ja se on melkein aina se sama yksi Koko Hubara valittamassa näistä.
Irakista, Afganistanista, Syyriasta ym. kaukaisilta mailta on tullut väestöä maahamme hyvin paljon viimeisen viiden vuoden aikana, joten on hyvin ymmärrettävää jos kotimaiset kustantajat haluavat myös palvella ko. maiden lukijakuntaa.
Liiketaloudelliset periaatteet (luku- ja kirjoitustaidoton asiakaskunta) voi toisaalta hieman haitata voittojen kotiuttamista julkaisutoiminnan seurauksena, mutta periaatteessa kannatan ajatusta :-)
Voi ei, mitä voin tehdä? Boikotoin kirja-alaa enkä lue mitään ennen kuin kirjailijoista vähintään 20 % on sukujuuriltaan muualta?
Eli Koko Lailla Hubaisa... " onneksi" vauvat tummenevat gogo ajan.
Maassa, jossa aivan ylivoimainen enemmistö väestöstä on etnisesti luettavissa kuuluviksi ns. valkoisiin voinee olettaa, että ylivoimainen enemmistö kirjailijoista, poliitikoista, tutkijoista, lääkäreistä, tai ihan mistä tahansa on niitä ikäviä tylsiä ja aina-vaan-kaikessa-pahoja valkonaamoiksi syntyneitä syntisäkkejä.
Kaiken huippu on, kun joku BBC:n dokumentissa ulvoo, että miksi täällä on niin vähän ei-valkoisia poliitikkoja. No mistähän johtuisi? Ei varmaankaan siitä, että poliittisten päättäjien taustat ja - anteeksi nyt - etninen tausta heijastelee heidän äänestäjiensä - anteeksi nyt - etnistä taustaa.
Kuka ostaa kirjan, joka on kirjoitettu huonolla suomen kielellä? Sitä voi olla oikeasti äärimmäisen vaikeaa ja raskasta lukea. Minulla oli yliopistossa opiskelukaveri, jonka äidinkieli ei ollut suomi, mutta osasi kuitenkin puhua suomea melko sujuvasti. Kirjoittaminen oli hänelle kuitenkin hankalaa, ja yhteisiä ryhmätöitä tehdessä hänen osuutensa joutui käytännössä erikseen kirjoittamaan puhtaaksi. Tämäkin oli usein melko vaikea tehtävä, koska oudoista lauserakenteista ei aina saanut selvää. Usein ne olivat myös melko huvittavia. Vaikea kuvitella, että ostaisin sillä tavoin kirjoitettua kirjaa.
Suomalainen kirjallisuus on tylsää. Se on mielestäni isompi ongelma. Kirjoittajat saisivat olla vaikka lumisokeutta aiheuttavan valkoisia, jos teksti olisi kiinnostavaa. Hirveätä tekotaiteellista nysväämistä on suomalainen kirjallisuus, ei millään pahalla.
Suomalainen kirjallisuus on oikeasti aika huonoa. Miksi? Koska sisältö ei ole millään tavalla kiinnostavaa. Täällä joko kirjoitetaan miten vaikeaa kirjailijalla itsellään on tai sitten valitetaan jostakin.
Onko tuo siis ihan tosissaan? Hankkisi jotain tekemistä itselleen.
Käännöskirjallisuus.
Sitä paitsi kaksi tämän hetken parasta ja maailmalla tunnetuinta suomalaiskirjailijaa ON maah.nmuu..tajataustaisi, Hassan Blasim ja Pajtim Statovci.
Vierailija kirjoitti:
Kuka ostaa kirjan, joka on kirjoitettu huonolla suomen kielellä? Sitä voi olla oikeasti äärimmäisen vaikeaa ja raskasta lukea. Minulla oli yliopistossa opiskelukaveri, jonka äidinkieli ei ollut suomi, mutta osasi kuitenkin puhua suomea melko sujuvasti. Kirjoittaminen oli hänelle kuitenkin hankalaa, ja yhteisiä ryhmätöitä tehdessä hänen osuutensa joutui käytännössä erikseen kirjoittamaan puhtaaksi. Tämäkin oli usein melko vaikea tehtävä, koska oudoista lauserakenteista ei aina saanut selvää. Usein ne olivat myös melko huvittavia. Vaikea kuvitella, että ostaisin sillä tavoin kirjoitettua kirjaa.
Minä taas juuri pidän oudoista ja vaikeasti ymmärrettävistä teksteistä, varsinkin jos ne on kirjoitettu kuitenkin melko yksinkertaisella sanastolla. Minullakin oli AMKissa lukihäiriöinen opiskelukaveri, jonka tekstit olivat alkuun huvittavia, ja koin niiden tarvitsevan oikolukua. Kyseinen kirjoittaja ei ollut esim. oppinut välimerkkien käyttöä lainkaan. Muutaman vuoden hänen kirjoitustyyliään seurattuani aloin arvostaa kovasti hänen ilmaisuaan. Se oli erilaista ja välillä vinksahtaneisuudessaan koomista ja jotenkin kieroa. Ehdottomasti parempi kirjoittaja kuin moni julkaissut suomalainen kirjailija, joiden jutut unohtuu samantien kun kirjan laskee käsistään.
Mielenkiintoinen kolumni.