Lue keskustelun säännöt.
Suomalainen kirjallisuus on liian valkoista
11.12.2020 |
https://www.hs.fi/nyt/art-2000007674542.html
Kaikki muut ovat tehneet saman havainnon jo vuosia sitten: suomalaiset kirjailijat ovat hämmästyttävän valkoisia.
Kaikki kustantamot huokasivat, että kun ei niitä kässäreitä tule.
Monessa keskustelussa sanottiin lause, joka kuului kutakuinkin näin: ”monimuotoisuus on tärkeää, mutta emme voi tinkiä täydellisestä suomenkielestä”.
Jäin asian tiimoilta pohtimaan, voiko toisaalta olla kysymys myös siitä minkälainen suomen kieli on kirjallisuudessa sallittua. Tunnistaako kirjallisuuskenttä seuraavan sukupolviromaanin, jos se saapuu kustantamoon suomen ja farsin vuoropuheluna? Jos se sisältää arabiaa, somaliaa?
Kommentit (78)
Eihän nämä tänne tulijat osaa kuulemma lukea tai kirjoittaa. Vähän vaikea siinä on kirjailijaksi ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko menossa tyhmyyden maailmanmestaruuskisat? Kuka sanoo sen älyttömimmän asian julkisesti?
Sekin tuossa kolumnissa mainittiin, että kirjoja ei saa valita sen perusteella että kirjailija on bipoc-porukkaa, mutta samalla tulisi lukea juuri heidän tekstejään ja pitää ongelmallisena jos niitä ei ole riittävästi... Nyt on kyllä vaikea hyvesignaloida oikein!!
Minä olen korjannut asian lukemalla kaikki kirjat puhelimella yötilassa. Silloin ei ole liian valkoista koska pohja on musta.
Se vielä puuttuisi jos woke-kulttuuri tarrautuisi kynsillään kirjallisuuteen. Hyi olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka ostaa kirjan, joka on kirjoitettu huonolla suomen kielellä? Sitä voi olla oikeasti äärimmäisen vaikeaa ja raskasta lukea. Minulla oli yliopistossa opiskelukaveri, jonka äidinkieli ei ollut suomi, mutta osasi kuitenkin puhua suomea melko sujuvasti. Kirjoittaminen oli hänelle kuitenkin hankalaa, ja yhteisiä ryhmätöitä tehdessä hänen osuutensa joutui käytännössä erikseen kirjoittamaan puhtaaksi. Tämäkin oli usein melko vaikea tehtävä, koska oudoista lauserakenteista ei aina saanut selvää. Usein ne olivat myös melko huvittavia. Vaikea kuvitella, että ostaisin sillä tavoin kirjoitettua kirjaa.
Husu Husseinkin joutuu käyttämään esim. Twitterissä suomalaista kirjoittajaa koska ei ikänsä täällä asuttuaan pysty edelleenkään ilmaisemaan itseään hyvällä suomenkielellä. Itse osaa kuitenkin kirjoittaa itselleen uhkauskirjeitä, joilla syyllistetään suomalaisia "Näytä sinule kaapi paika".
Kuka hyvänsä osaa kirjoittaa oikein, mutta väärin kirjoittamisessa on jokaisella ihan oma tyyli.
Kirjoittja takertuu liikaa ulkomaalaisiin sanoihin ja lauseisiin. Ei niissä ole mitään ongelmaa, jos ne sopivat kirjaan. Ongelmana on se huono suomen kieli lauserakenteineen. Joissain kolumneissa ja novelleissa ne eivät niin häiritse, koska kyseessä on kumminkin lyhyet tekstit, mutta 100+ -sivuisessa kirjassa mielenkiinto häviää jo parin ensimmäisen sivun jälkeen. Vertailuksi kannattaa kuvitella vaikka turun murre. Hahmot voivat puhua sitä tai asioista voidaan käyttää nimityksiä turkulaisittain, mutta jos koko kirja olisi kirjoitettu puhekielisesti niin lukijakunta olisi minimaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka ostaa kirjan, joka on kirjoitettu huonolla suomen kielellä? Sitä voi olla oikeasti äärimmäisen vaikeaa ja raskasta lukea. Minulla oli yliopistossa opiskelukaveri, jonka äidinkieli ei ollut suomi, mutta osasi kuitenkin puhua suomea melko sujuvasti. Kirjoittaminen oli hänelle kuitenkin hankalaa, ja yhteisiä ryhmätöitä tehdessä hänen osuutensa joutui käytännössä erikseen kirjoittamaan puhtaaksi. Tämäkin oli usein melko vaikea tehtävä, koska oudoista lauserakenteista ei aina saanut selvää. Usein ne olivat myös melko huvittavia. Vaikea kuvitella, että ostaisin sillä tavoin kirjoitettua kirjaa.
Husu Husseinkin joutuu käyttämään esim. Twitterissä suomalaista kirjoittajaa koska ei ikänsä täällä asuttuaan pysty edelleenkään ilmaisemaan itseään hyvällä suomenkielellä. Itse osaa kuitenkin kirjoittaa itselleen uhkauskirjeitä, joilla syyllistetään suomalaisia "Näytä sinule kaapi paika".
Et itsekään kirjoita virheettömästi, mikä on selityksesi sille?
Mediakuuluisuus, somalityttö joka BLM mielenosoituksen aikana ilmoitti kaikelle kansalle kuinka mustat ovat rakentaneet kaikki rakennukset, selkä hies veres ja heillä on oikeus vaikka rikkoa ne, voisi olla uusi menestyskirjailija, joka vastaansanomattomin argumentein kertoisi suomalaisten mustien orjien kasvutarinan, eduskuntatalon ja julkisen infran rakentaneen kansanosan nousun kohti yhteiskunnallista vaikuttamista ja Husun liittämistä yhteiseen SDP rintamaan vapauttamaan sorrettu kansanosa razizzmin ikeestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuuko muistakin, että ihonväristä meuhkataan nykyään paljon enemmän kuin esim. vuosituhannen vaihteessa? Mielestäni tämä on takapakkia
Vierailija kirjoitti:
Maahan muutto on liian mustaa.
Miten se on mahdollista, kun kuudesta suurimmasta maahanmuuttajaryhmästä viisi on valkoihoisia ja se kuudeskin on kiinalaiset. Siis virolaiset, venäläiset, irakilaiset (eli kurdit ja arabit), kiinalaiset, ruotsalaiset, thaimaalaiset. Vasta seitsemäntenä somalialaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on hyvä sauma jollekin kunniaväriselle päästä pienellä vaivalla kirjailijaksi. Kun on oikea väri ja suomen kieli edes auttavasti hallussa, on kustannussopimus lähes varma. Samaan aikaan tuhat tavan suomalaista toivoo sormet ristissä sopparia käsikirjoituksille, jotka ovat hyviä elleivät erinomaisia, mutta koska kirjailija itse ei ole kiinnostava, vaan nimikin on tyyliä Maija/Matti Meikäläinen-Koskinen, ketään ei kiinnosta.
Suomalaisten kirjoittama suomenkielinen kirjallisuus se todellisuudessa on sitä marginaalista kirjallisuutta maailman mittakaavassa. Vaaalukaamme sitä, ei sitä kukaan muu julkaise yhtään missään paitsi me.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maahan muutto on liian mustaa.
Miten se on mahdollista, kun kuudesta suurimmasta maahanmuuttajaryhmästä viisi on valkoihoisia ja se kuudeskin on kiinalaiset. Siis virolaiset, venäläiset, irakilaiset (eli kurdit ja arabit), kiinalaiset, ruotsalaiset, thaimaalaiset. Vasta seitsemäntenä somalialaiset.
Sitä suuremmalla syyllä, jos heitä sorretaan maaha muutossakin, somaliankielistä kirjallisuutta on tuettava kaikin voimin.
Ehdottaisin peruskouluihin somalian ja karabahin vuoristomurteiden pakollista perusoppimäärää jolla saisimme kantasuomalaiset paremmin integroitumaan somalian kieleen ja kulttuuriin, sekä vuoristokarabahin kurkkulauperinteeseen, sillä onhan maamme pyrkimyksenä monikulttuurinen yhteiskunta ja kaikki ovat laulun arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittja takertuu liikaa ulkomaalaisiin sanoihin ja lauseisiin. Ei niissä ole mitään ongelmaa, jos ne sopivat kirjaan. Ongelmana on se huono suomen kieli lauserakenteineen. Joissain kolumneissa ja novelleissa ne eivät niin häiritse, koska kyseessä on kumminkin lyhyet tekstit, mutta 100+ -sivuisessa kirjassa mielenkiinto häviää jo parin ensimmäisen sivun jälkeen. Vertailuksi kannattaa kuvitella vaikka turun murre. Hahmot voivat puhua sitä tai asioista voidaan käyttää nimityksiä turkulaisittain, mutta jos koko kirja olisi kirjoitettu puhekielisesti niin lukijakunta olisi minimaalinen.
Väittää kolumnissa myös, että sanat kuten zoomaaminen, seivaaminen, yms. ovat hyväksyttyjä. En kyllä lukisi kirjaa, joka on kirjoitettu niin huonosti, että siinä vilisisi tuontyyppisiä "sanoja".
Vierailija kirjoitti:
Nyt on hyvä sauma jollekin kunniaväriselle päästä pienellä vaivalla kirjailijaksi. Kun on oikea väri ja suomen kieli edes auttavasti hallussa, on kustannussopimus lähes varma. Samaan aikaan tuhat tavan suomalaista toivoo sormet ristissä sopparia käsikirjoituksille, jotka ovat hyviä elleivät erinomaisia, mutta koska kirjailija itse ei ole kiinnostava, vaan nimikin on tyyliä Maija/Matti Meikäläinen-Koskinen, ketään ei kiinnosta.
Suomalaisten kirjoittama suomenkielinen kirjallisuus se todellisuudessa on sitä marginaalista kirjallisuutta maailman mittakaavassa. Vaaalukaamme sitä, ei sitä kukaan muu julkaise yhtään missään paitsi me.
No sitähän se Koko Hubara yrittää, on yrittänyt jo pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittja takertuu liikaa ulkomaalaisiin sanoihin ja lauseisiin. Ei niissä ole mitään ongelmaa, jos ne sopivat kirjaan. Ongelmana on se huono suomen kieli lauserakenteineen. Joissain kolumneissa ja novelleissa ne eivät niin häiritse, koska kyseessä on kumminkin lyhyet tekstit, mutta 100+ -sivuisessa kirjassa mielenkiinto häviää jo parin ensimmäisen sivun jälkeen. Vertailuksi kannattaa kuvitella vaikka turun murre. Hahmot voivat puhua sitä tai asioista voidaan käyttää nimityksiä turkulaisittain, mutta jos koko kirja olisi kirjoitettu puhekielisesti niin lukijakunta olisi minimaalinen.
Väittää kolumnissa myös, että sanat kuten zoomaaminen, seivaaminen, yms. ovat hyväksyttyjä. En kyllä lukisi kirjaa, joka on kirjoitettu niin huonosti, että siinä vilisisi tuontyyppisiä "sanoja".
Mä lukisin vain, jos niitä käytettäisiin dialogissa siihen tarkoitukseen, että kuvataan jonkun henkilöhahmon persoonaa niiden kautta. Yksittäisissä kohdissa. Yleisesti käytettynä alkaisi kyllä ottaa päähän aika nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on hyvä sauma jollekin kunniaväriselle päästä pienellä vaivalla kirjailijaksi. Kun on oikea väri ja suomen kieli edes auttavasti hallussa, on kustannussopimus lähes varma. Samaan aikaan tuhat tavan suomalaista toivoo sormet ristissä sopparia käsikirjoituksille, jotka ovat hyviä elleivät erinomaisia, mutta koska kirjailija itse ei ole kiinnostava, vaan nimikin on tyyliä Maija/Matti Meikäläinen-Koskinen, ketään ei kiinnosta.
Suomalaisten kirjoittama suomenkielinen kirjallisuus se todellisuudessa on sitä marginaalista kirjallisuutta maailman mittakaavassa. Vaaalukaamme sitä, ei sitä kukaan muu julkaise yhtään missään paitsi me.
No sitähän se Koko Hubara yrittää, on yrittänyt jo pidempään.
Saanut Otavan rahoittamaan vain tietynvärisiä:
Ruskeat Tytöt ja Otava perustavat kirjoittamisen master class -ohjelman
Vuoden mittainen kunnianhimoinen koulutusohjelma on Ruskeat Tytöt ry:n kirjoittajakoulun RT LIT Akatemian ja Kustannusosakeyhtiö Otavan yhteishanke, jonka tavoitteena on nostaa esiin ja tukea tulevaisuuden suomalaisen kirjallisuuden tekijöitä.
Master classin rahoittavat Kustannusosakeyhtiö Otava ja Otavan Kirjasäätiö. Otavan kustannustoimittajat osallistuvat käsikirjoitusten kommentointiin ja kirjoittajien ohjaukseen.
– Ruskeat ihmiset ovat yhä aliedustettuja suomalaisella kirjallisuuskentällä, vaikka olemme olleet täällä aina. Suomi on aina ollut multietninen paikka. Tiedän niin omasta kokemuksestani, kohtaamisista kirjoittamisen opettajana kuin tutkimustiedonkin valossa, miten tärkeää on nähdä itsensä kaltaisia ihmisiä osallistumassa yhteiskuntaan. Kirjallisuus ei ole tästä poikkeus, sanoo Koko Hubara.
– Uskomme Otavassa moniarvoiseen ja moniääniseen kustantamiseen. Maan johtavana kustantamona haluamme aktiivisesti edistää sitä, että entistäkin useammat erilaiset ja eri taustoista tulevat kirjoittajat rikastavat teoksillaan suomalaista kirjallisuutta. Ruskeat Tytöt on tehnyt tällä saralla arvokasta työtä jo pitkään. On suuri ilo yhdistää voimat sen puolesta, että yhä uudet lahjakkuudet nousevat esiin ja vielä kertomistaan odottavat tarinat pääsevät kerrotuiksi, sanoo Otavan kaunokirjallisuuden kustannusjohtaja Antti Kasper.
https://otava.fi/ruskeat-tytot-ja-otava-perustavat-kirjoittamisen-maste…
Ongelman ratkaisu on yhtä selkeä kuin Kalle Päätalon oikolukijan tehtävänkuva.
Annetaan etnisen kirjoittajan kirjoittaa se menestysteos omalla vajavaisella kielitaidollaan ja oikolukuvaiheessa kustannustoimittajien tiimityöskentelyn avulla leivotaan siitä uusi kansalliseepos.
24 osainen kirjasarja, Juuret sambes joen törmällä, jossa kuvataan ainutlaatuisella tavalla mahanmuttajan matkaa pimeimmästä afrikasta kohti suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja hänen selviämistaisteluaan tulkkien, lakimiesten, maahanmuuttoviraston ja Kelan kanssa, ennen hänen integroitumistaan kotimaisten kirjailijapiirien kirkkaimmaksi tähdeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittja takertuu liikaa ulkomaalaisiin sanoihin ja lauseisiin. Ei niissä ole mitään ongelmaa, jos ne sopivat kirjaan. Ongelmana on se huono suomen kieli lauserakenteineen. Joissain kolumneissa ja novelleissa ne eivät niin häiritse, koska kyseessä on kumminkin lyhyet tekstit, mutta 100+ -sivuisessa kirjassa mielenkiinto häviää jo parin ensimmäisen sivun jälkeen. Vertailuksi kannattaa kuvitella vaikka turun murre. Hahmot voivat puhua sitä tai asioista voidaan käyttää nimityksiä turkulaisittain, mutta jos koko kirja olisi kirjoitettu puhekielisesti niin lukijakunta olisi minimaalinen.
Väittää kolumnissa myös, että sanat kuten zoomaaminen, seivaaminen, yms. ovat hyväksyttyjä. En kyllä lukisi kirjaa, joka on kirjoitettu niin huonosti, että siinä vilisisi tuontyyppisiä "sanoja".
Wörkkiaika loppui ja kohta dinneri. Sugardaddy noutaa kaaralla. Boss rages tänää.
Keski-ikäisten naisten normisettiä työpaikoilla.
Luen kirjoja sen perusteella, vaikuttavatko ne mielenkiintoisilta. Ei kiinnosta kenenkään väri, ellei sitä aleta kauheasti tuputtamaan siihen tyyliin, että PITÄISI olla enemmän tällaisia kirjailijoita ja kaikkien PITÄISI lukea tämä ja tämä kirja koska tasa-arvo. Kirjallisuus on mulle harrastus ja valitsen itse, mitä luen. Inhoan kaikkea tuputtamista ja tyrkyttämistä, vaikka taustalla olisikin esim. tasa-arvoon pyrkiminen. Alkaa tulla korvista ulos ennen kuin ehtii kirjastoon kirjaa hakemaan.