Lue keskustelun säännöt.
Yhteishuoltajuus ja vaatteet
Vinkki
16.11.2020 |
Olemme mieheni kanssa eronneet ja nyt yritämme sopia asioista hyvässä hengessä ennen erilleen muuttoa. Lasten osalta lähtökohtana on yhteishuoltajuus. Yhdestä asiasta emme kuitenkaan tunnu pääsevän yhteisymmärrykseen ja toivoisinkin tästä vinkkejä miten olette omassa tilanteessanne asian ratkaisseet.
Olen äitinä hoitanut aina lasten tavarahankinnat ja hoitanut heidän maksut, lahjat, vakuutukset jne. Avioliitossa ollessa mieheni on (pitkin hampain) joutunut maksamaan näistä osansa, mutta aina valittanut asiasta, koska joutuu osallistumaan kuluihin. Ei sisäistä yhtään paljonko esimerkiksi kunnon kengät tai toppahaalarit maksaa. Hän ei koe myöskään olevansa lapsista vastuussa yleisellä tasolla.
Nyt olenkin ehdottanut erossa, että olisin lähivanhempi ja hän etävanhempi. Ja hän maksaisi elatusmaksanut puolet lasten todellisista kuluista minulle niin, että edelleen vastaisin siis näiden maksamisesta ja lasten hankinnoista. Vakuutusten ja muiden osalta hän onkin tähän suostunut, koska ei osaa niitä hoitaa. Mutta jostain syystä tavara- ja vaatehankintojen osalta haluaisi itse hoitaa suoraan maksamisen. Tämä sopisi minulle, jos tietäisin, että hän näin tekisi. Mutta valitettava fakta on, että hän haluaa asian olevan näin vain piheyttään ja nuo jää hankkimatta / maksan hankinnat itse lopulta. Hän ei ole koskaan ostanut mitään lapsille omatoimisesti.
Olen luvannut, että hyväksytän hankinnat hänellä ja hankin kirpputorilta edelleen suurimman osan vaatteista, jolloin ei tule ostettua jotain kalliita merkkivaatteita, mutta tämä ei hänelle sovi. Isojen hankintojen osalta ehdotin, että ne sovitaan sitten erikseen aina (esim. polkupyörä). Miten olette itse sopineet näistä asioista erotessa vastaavassa tilanteessa?
En halua joutua yksin maksumieheksi näiden osalta, koska ne ovat kahdella kasvavalla lapsella iso kulu vuodessa. Mutta en haluaisi alkaa tappelemaankaan asiasta ja haluan säilyttää isään hyvään välit, koska hän on myös ystäväni, vaikka aviopari emme enää olekaan.
Kommentit (37)
Ihmettelen tuota otsikon yhteishuoltajuus-sanaa. Eihän sillä ole merkitystä. Toinen vanhempi on elatusvelvollinen oli huoltajuus yhdessä tai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etä maksaa elarit, tai oikeastaan kela maksaa, näistä on hankittava kaikki. Periaatteessa. Etä ostaa jotain omasta tahdostaan jos pystyy.
Näin meillä. Sinunkin tilanteessasi kannattaa laskettaa ne viralliset elarit ja sillä sitten mennään. Todellisista kuluista puolta et varmaan saa (viestistäsi jotenkin huokuu se) mutta tuolla tyylillä et saa ehkä mitään.
Kyllä, toiveena olisi, että maksaisi todellisista kuluista puolet ja on tästä puhuttukin näin. Mutta se mikä on nyt sitten on lopputulema, kun itse haluaa kuitenkin maksaa osan, en tiedä. Ehkä menee sitten virallisten linjausten eli Kelan mukaan.
Käykää lastenvalvojalla laskettamassa elatusmaksu, johon sinulla on täysi oikeus. Se sisältää nämä vaatehankinnat ja vakuutukset ja kaikki. Pääsette molemmat helpommalla. En ymmärrä, miksi sinun ptiäisi hyväksyttää vaatehankintoja hänellä ja hypätä kirpparilla etsimässä halvimpia mahdollisia. Pääsette molemmat paremmin elämässä eteenpäin ja välit säilyvät parempana, kun ei ole jatkuvaa säätämistä noiden ostosten ja rahojen kanssa. Kun on se yksi tietty kuukausisumma, myös lapsen isän on helpompi suunnitella oma budjettinsa, samoin sinun.
Laskette elarit lapsilisät ja sun osuuden (about elareiden suuruinen) yhteen = TULOT.
Sitten lasket lasten menot (ruuat, vaatteet, asuminen, vakuutukset, harrastukset, lääkkeet, urheiluvälineet jne) vuodessa = MENOT.
Siitä tarkistus, riittääkö rahat. Yleensä ei riitä, jos muistaa laskea kaikki menot.
Hienoa, että yrität sopia asiat sopuisasti ja todellisia kuluja miettien. Juuri tuo malli on mielestäni kaikkien osapuolten kannalta oikeudenmukainen ja tällöin lasten asioiden hoitaminen sujuu sopuisasti. Jos tuo malli ei sovi ex-miehellesi, toimisiko teillä yhteinen lasten tili, johon molemmat pistäisivät saman summan rahaa ja sieltä tehtäisiin sitten noita hankintoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että yrität sopia asiat sopuisasti ja todellisia kuluja miettien. Juuri tuo malli on mielestäni kaikkien osapuolten kannalta oikeudenmukainen ja tällöin lasten asioiden hoitaminen sujuu sopuisasti. Jos tuo malli ei sovi ex-miehellesi, toimisiko teillä yhteinen lasten tili, johon molemmat pistäisivät saman summan rahaa ja sieltä tehtäisiin sitten noita hankintoja?
Tätä olemme myös miettineet. Tässä ongelmaksi tulee vain se, että taas pitäisi jotenkin pystyä näyttämään toteen mihin raha on mennyt ja kauppaan mentäessä raha olisi aina ns. väärällä tilillä maksettaessa. Lisäksi isällä on täysin eri käsitys todellisista tarpeista. Esim. hän saattaa ostaa extempore kalliin kännykän perheen rahoista lapselle, kun samaan aikaan itse mietin mistä saan rahaa lapsen talvivaatteisiin tai alusvaatteisiin. Siksi koen haastavana tämänkin mallin.
Vierailija kirjoitti:
Käykää lastenvalvojalla laskettamassa elatusmaksu, johon sinulla on täysi oikeus. Se sisältää nämä vaatehankinnat ja vakuutukset ja kaikki. Pääsette molemmat helpommalla. En ymmärrä, miksi sinun ptiäisi hyväksyttää vaatehankintoja hänellä ja hypätä kirpparilla etsimässä halvimpia mahdollisia. Pääsette molemmat paremmin elämässä eteenpäin ja välit säilyvät parempana, kun ei ole jatkuvaa säätämistä noiden ostosten ja rahojen kanssa. Kun on se yksi tietty kuukausisumma, myös lapsen isän on helpompi suunnitella oma budjettinsa, samoin sinun.
Ainakin lähipiirini tapauksessa asiat hoidettiin aluksi pitkään juuri noin kun ap:kin toivoo (eli kaikki 50/50 paitsi että isä osteli mm. Harrastusvälineitä yms.), mutta sitten lasten äiti keksi ruveta rahastamaan lapsillaan ja vaati laskurin mukaista summaa, joka on täysin kohtuuton ja tuplat lasten todellisiin kuluihin nähden (lasten äiti on erittäin hyvin tienaava itse). Välit menivät täysin poikki eikä isä ole enää lasten elämässä muuta kuin elatusmaksujen osalta. En ymmärrä äitejä, jotka eivät halua sopia asioista lasten isän kanssa keskenään sopuisasti ja oikeudenmukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että yrität sopia asiat sopuisasti ja todellisia kuluja miettien. Juuri tuo malli on mielestäni kaikkien osapuolten kannalta oikeudenmukainen ja tällöin lasten asioiden hoitaminen sujuu sopuisasti. Jos tuo malli ei sovi ex-miehellesi, toimisiko teillä yhteinen lasten tili, johon molemmat pistäisivät saman summan rahaa ja sieltä tehtäisiin sitten noita hankintoja?
Höpöhöpö. Jos toinen on haluton maksamaan mitään ja toinen haluaa merkkituotteita, tällainen ei vaan toimi. Eikä se sovi kohta sille äidillekään, jos isä päättää että sieltä ostetaan mopot tms.
Meillä tosin toisinpäin etä ja lähi, mutta näin se vaan on. On minullakin yritetty maksattaa vaatelaskuja, kun lähin sukulaiset siihen vaatimiseen yllyttäneet, mutta lähi saa elarit ja sillä hyvä.
Minä olen ostanut puhelinta, vaatteita, tavaroita, ruokaa ja herkkuja, mutta kaikki omia valintojani, ja näin pitää ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää lastenvalvojalla laskettamassa elatusmaksu, johon sinulla on täysi oikeus. Se sisältää nämä vaatehankinnat ja vakuutukset ja kaikki. Pääsette molemmat helpommalla. En ymmärrä, miksi sinun ptiäisi hyväksyttää vaatehankintoja hänellä ja hypätä kirpparilla etsimässä halvimpia mahdollisia. Pääsette molemmat paremmin elämässä eteenpäin ja välit säilyvät parempana, kun ei ole jatkuvaa säätämistä noiden ostosten ja rahojen kanssa. Kun on se yksi tietty kuukausisumma, myös lapsen isän on helpompi suunnitella oma budjettinsa, samoin sinun.
Ainakin lähipiirini tapauksessa asiat hoidettiin aluksi pitkään juuri noin kun ap:kin toivoo (eli kaikki 50/50 paitsi että isä osteli mm. Harrastusvälineitä yms.), mutta sitten lasten äiti keksi ruveta rahastamaan lapsillaan ja vaati laskurin mukaista summaa, joka on täysin kohtuuton ja tuplat lasten todellisiin kuluihin nähden (lasten äiti on erittäin hyvin tienaava itse). Välit menivät täysin poikki eikä isä ole enää lasten elämässä muuta kuin elatusmaksujen osalta. En ymmärrä äitejä, jotka eivät halua sopia asioista lasten isän kanssa keskenään sopuisasti ja oikeudenmukaisesti.
Mut eihän ole äidin syy vaan isän valinta ettei tapaa lapsiaan. Täytyy olla todellinen ääliö isä, joka hylkää lapsensa siksi et menee äidin kans välit poikki. Onko muutenkin kova uhriutumaan ja syyttelemään muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotko ap vielä mitä tarkoitat yhteishuoltajuudella? Ethän vaan sitä että asuminen on puoliksi, sinä saat lapsilisät jne. ja isä maksaa puolet kaikesta ja pitää puolet ajasta luonaan? Koska yhteishuoltajuus voi olla mitä tahansa. Itsellänikin yhteishuoltajuus, enkä ole tavannut lasta fyysisesti pitkään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää lastenvalvojalla laskettamassa elatusmaksu, johon sinulla on täysi oikeus. Se sisältää nämä vaatehankinnat ja vakuutukset ja kaikki. Pääsette molemmat helpommalla. En ymmärrä, miksi sinun ptiäisi hyväksyttää vaatehankintoja hänellä ja hypätä kirpparilla etsimässä halvimpia mahdollisia. Pääsette molemmat paremmin elämässä eteenpäin ja välit säilyvät parempana, kun ei ole jatkuvaa säätämistä noiden ostosten ja rahojen kanssa. Kun on se yksi tietty kuukausisumma, myös lapsen isän on helpompi suunnitella oma budjettinsa, samoin sinun.
Ainakin lähipiirini tapauksessa asiat hoidettiin aluksi pitkään juuri noin kun ap:kin toivoo (eli kaikki 50/50 paitsi että isä osteli mm. Harrastusvälineitä yms.), mutta sitten lasten äiti keksi ruveta rahastamaan lapsillaan ja vaati laskurin mukaista summaa, joka on täysin kohtuuton ja tuplat lasten todellisiin kuluihin nähden (lasten äiti on erittäin hyvin tienaava itse). Välit menivät täysin poikki eikä isä ole enää lasten elämässä muuta kuin elatusmaksujen osalta. En ymmärrä äitejä, jotka eivät halua sopia asioista lasten isän kanssa keskenään sopuisasti ja oikeudenmukaisesti.
Mut eihän ole äidin syy vaan isän valinta ettei tapaa lapsiaan. Täytyy olla todellinen ääliö isä, joka hylkää lapsensa siksi et menee äidin kans välit poikki. Onko muutenkin kova uhriutumaan ja syyttelemään muita?
Isä joutui pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin eikä hänellä ollut enää varaa tehdä lastensa kanssa mitään kivaa mitä olivat aiemmin tehneet eikä pitää sen suuruista kotia, mihin hänen kaikki lapsensa mahtuvat hyvin (hänellä on muitakin lapsia nykyisen vaimonsa kanssa ja heihin menevät rahat ovat murto-osa näihin ensimmäisiin menevästä summasta). Äidin kanssa ei pystynyt lopulta sopimaan mistään, lapsi lähetettiin mm. isän luo ilman harrastusvälinettään (jota olisi tarvinnut ja josta isä oli maksanut), äiti laittoi jatkuvasti viestiä isälle vaatteista, mm. kuinka lapsilla on hyvä olla useita talvitakkeja ja vaati isää maksamaan niitä elareiden päälle yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko ap vielä mitä tarkoitat yhteishuoltajuudella? Ethän vaan sitä että asuminen on puoliksi, sinä saat lapsilisät jne. ja isä maksaa puolet kaikesta ja pitää puolet ajasta luonaan? Koska yhteishuoltajuus voi olla mitä tahansa. Itsellänikin yhteishuoltajuus, enkä ole tavannut lasta fyysisesti pitkään aikaan.
Yhteishuoltajuus tarkoittaa nimenomaisesti meillä sitä, että lapset on molemmilla yhtä paljon. Mutta normaalit asumisen kulut maksamme totta kai tässä yhtälössä itse (esim. ruuat, vuokrat jne.) ja noita en siis edes oleta saavana elatuksena. Mainintana myös, että meillä on täsmälleen samankokoiset palkat. Kyse on vain ja ainoastaan lasten pakollisista hankinnoista, joita ei osaa hoitaa sekä ns. lasten talousasioista (esim. vakuutusten maksu ja hoito sekä harrastukset). Siksi juuri tämä vaateasia onkin haastava. Kumpaan kategoriaan se lukeutuu ja mitä, jos toinen ei sitten otakaan siitä vastuuta?
Käyttäkää elarilaskuria, johon syötätte todenmukaiset luvut, tai semmoset luvut, mitkä haluatte (esim. asumiskustannuksia voitte siinä kohdin säätää) , ja katsokaa sit mitä siitä tulee lopputulemaksi. Laskuriin ei tarvii syöttää vaikka vakuutusmaksuja, jos ne maksetaan elareiden ulkopuolelta. Voisitteko sitä kautta summasta päästä sopuun? Lastenvalvojalle sitten sen teidän keskenään sopiman lukeman kanssa ja leimat papereihin. Ei siellä enää sit tarvii laskea mitään. Vaikka lapset olisivat viikko-viikko periaatteella, voi silti olla elatusmaksut kyseessä, jos toinen vanhemmista kuitenkin hoitaa tietyt menot.
6 vuoden kokemuksella, asiat ovat paljon yksinkertaisempia kun se vanhemmista, joka aiemminkin on lasten hankinnat tehnyt, voi hoitaa ne jatkossakin ilman mitään ostosten hyväksyttämisiä toisella. Ihan kauhea ajatus moinen, että pitäis exälle laittaa viestiä jostain vaikka talvikengistä että löytyi nyt uutena tämmöset 50e mutta pitäiskö vielä kirppareilta katsoa ai et hyväksy 50e, selvä, menen kirppareille. Altistat itsesi henkiselle väkivallalle ja kiusanteolle.
Ja sitten vielä semmonen huomio, ettei elareiden kuulu kattaa kaikkia lasten kuluja, vain etävanhemman osuus kuluista. Lähivanhemman omista tuloista pitäisi mennä lasten osuuksiin suhteessa sama siivu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää lastenvalvojalla laskettamassa elatusmaksu, johon sinulla on täysi oikeus. Se sisältää nämä vaatehankinnat ja vakuutukset ja kaikki. Pääsette molemmat helpommalla. En ymmärrä, miksi sinun ptiäisi hyväksyttää vaatehankintoja hänellä ja hypätä kirpparilla etsimässä halvimpia mahdollisia. Pääsette molemmat paremmin elämässä eteenpäin ja välit säilyvät parempana, kun ei ole jatkuvaa säätämistä noiden ostosten ja rahojen kanssa. Kun on se yksi tietty kuukausisumma, myös lapsen isän on helpompi suunnitella oma budjettinsa, samoin sinun.
Ainakin lähipiirini tapauksessa asiat hoidettiin aluksi pitkään juuri noin kun ap:kin toivoo (eli kaikki 50/50 paitsi että isä osteli mm. Harrastusvälineitä yms.), mutta sitten lasten äiti keksi ruveta rahastamaan lapsillaan ja vaati laskurin mukaista summaa, joka on täysin kohtuuton ja tuplat lasten todellisiin kuluihin nähden (lasten äiti on erittäin hyvin tienaava itse). Välit menivät täysin poikki eikä isä ole enää lasten elämässä muuta kuin elatusmaksujen osalta. En ymmärrä äitejä, jotka eivät halua sopia asioista lasten isän kanssa keskenään sopuisasti ja oikeudenmukaisesti.
Laskurin mukainen summa kohtuuton? Sehän on nimenomaan neutraalin, virallisen tahon se laskuri. Se on paras indikaattori maksusummalle tilanteessa jossa sopua ei muuten synny.
Mihinkään tuollaiseen vaatteiden ym luvalla osteluun ei tule ryhtyä. Sopuisillekin olisi raskasta alkaa kysellä lupia, ihan pelleilyä. Lastenvalvojalle tekemään sopimus vaan, siellä kannattaa kysyä hänen (ehkä tuhansia perheitä tavanneen ammattilaisen) näkemyksensä asiasta ja kertoa avoimesti että mies haluaa kontrolloida lasten vaateostoksia ja kysyttää kaiken itseltään jne. Varma homma että sellainen ei pitkään toimi.
Jos te eroatte ja muutatte erilleen, ja lapset ovat kirjoilla luonasi, mies on lähes automaattisesti elatusvelvollinen (joitain harvoja tilanteita on joissa oikeus voisi määrätä toisin) ja näistä kannattaa todella laatia vahvistettu, selkeä sopimus. Se on yksiselitteisesti lasten etu ja kuulostaa siltä että mies ei tuota etua nyt hahmota kun vaatii tuollaista kikkailua.
Yhteishuoltajuus ei muuten voi tarkoittaa "ihan mitä tahansa" kuten yksi tässä ketjussa sanoi, se nimenomaan tarkoittaa että vanhemmat vastaavat yhdessä lasten virallisista asioista. Tapaamisiin ym huoltomuoto ei vaikuta mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää lastenvalvojalla laskettamassa elatusmaksu, johon sinulla on täysi oikeus. Se sisältää nämä vaatehankinnat ja vakuutukset ja kaikki. Pääsette molemmat helpommalla. En ymmärrä, miksi sinun ptiäisi hyväksyttää vaatehankintoja hänellä ja hypätä kirpparilla etsimässä halvimpia mahdollisia. Pääsette molemmat paremmin elämässä eteenpäin ja välit säilyvät parempana, kun ei ole jatkuvaa säätämistä noiden ostosten ja rahojen kanssa. Kun on se yksi tietty kuukausisumma, myös lapsen isän on helpompi suunnitella oma budjettinsa, samoin sinun.
Ainakin lähipiirini tapauksessa asiat hoidettiin aluksi pitkään juuri noin kun ap:kin toivoo (eli kaikki 50/50 paitsi että isä osteli mm. Harrastusvälineitä yms.), mutta sitten lasten äiti keksi ruveta rahastamaan lapsillaan ja vaati laskurin mukaista summaa, joka on täysin kohtuuton ja tuplat lasten todellisiin kuluihin nähden (lasten äiti on erittäin hyvin tienaava itse). Välit menivät täysin poikki eikä isä ole enää lasten elämässä muuta kuin elatusmaksujen osalta. En ymmärrä äitejä, jotka eivät halua sopia asioista lasten isän kanssa keskenään sopuisasti ja oikeudenmukaisesti.
Laskurin mukainen summa kohtuuton? Sehän on nimenomaan neutraalin, virallisen tahon se laskuri. Se on paras indikaattori maksusummalle tilanteessa jossa sopua ei muuten synny.
Mihinkään tuollaiseen vaatteiden ym luvalla osteluun ei tule ryhtyä. Sopuisillekin olisi raskasta alkaa kysellä lupia, ihan pelleilyä. Lastenvalvojalle tekemään sopimus vaan, siellä kannattaa kysyä hänen (ehkä tuhansia perheitä tavanneen ammattilaisen) näkemyksensä asiasta ja kertoa avoimesti että mies haluaa kontrolloida lasten vaateostoksia ja kysyttää kaiken itseltään jne. Varma homma että sellainen ei pitkään toimi.
Jos te eroatte ja muutatte erilleen, ja lapset ovat kirjoilla luonasi, mies on lähes automaattisesti elatusvelvollinen (joitain harvoja tilanteita on joissa oikeus voisi määrätä toisin) ja näistä kannattaa todella laatia vahvistettu, selkeä sopimus. Se on yksiselitteisesti lasten etu ja kuulostaa siltä että mies ei tuota etua nyt hahmota kun vaatii tuollaista kikkailua.
Yhteishuoltajuus ei muuten voi tarkoittaa "ihan mitä tahansa" kuten yksi tässä ketjussa sanoi, se nimenomaan tarkoittaa että vanhemmat vastaavat yhdessä lasten virallisista asioista. Tapaamisiin ym huoltomuoto ei vaikuta mitenkään.
Jos toisen asumiskulut ovat esimerkiksi tarkoituksella erittäin suuret (lainan kk-erä laitettu tarkoituksellisesti maksimiin siksi aikaa kun asioista ollaan ”sopimassa”) siinä tulee useita satasia lisää isälle maksettavaksi. Lisäksi jos äiti jää hyvätuloisesta työstään opintovapaalle opiskelemaan harrastusmielessä, niin äidin tulot romahtavat ja isä maksaa tämän äidin harrastustoiminnan (vaikka äidillä on muuta varallisuutta). Jos laskuria halutaan käyttää väärin, siinä on mahdollista saada halutessa toiselle erittäin suuri summa maksettavaksi. Onneksi suurinosa ihmisistä on rehellisiä ja oikeudenmukaisen lopputuloksen kannalla, mutta valitettavasti aina niin ei ole.
Miksi haluat olla ystävä ihmisen kanssa joka ei halua kantaa mitään vastuuta lapsistaan. Kyllä tuossa on arvomaailma niin vinksallaan, että itse en tuollaiseen kuluttaisi aikaa yhtään.
Vinkki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko ap vielä mitä tarkoitat yhteishuoltajuudella? Ethän vaan sitä että asuminen on puoliksi, sinä saat lapsilisät jne. ja isä maksaa puolet kaikesta ja pitää puolet ajasta luonaan? Koska yhteishuoltajuus voi olla mitä tahansa. Itsellänikin yhteishuoltajuus, enkä ole tavannut lasta fyysisesti pitkään aikaan.
Yhteishuoltajuus tarkoittaa nimenomaisesti meillä sitä, että lapset on molemmilla yhtä paljon. Mutta normaalit asumisen kulut maksamme totta kai tässä yhtälössä itse (esim. ruuat, vuokrat jne.) ja noita en siis edes oleta saavana elatuksena. Mainintana myös, että meillä on täsmälleen samankokoiset palkat. Kyse on vain ja ainoastaan lasten pakollisista hankinnoista, joita ei osaa hoitaa sekä ns. lasten talousasioista (esim. vakuutusten maksu ja hoito sekä harrastukset). Siksi juuri tämä vaateasia onkin haastava. Kumpaan kategoriaan se lukeutuu ja mitä, jos toinen ei sitten otakaan siitä vastuuta?
Sori nyt vaan, mutta yhteishuoltajuus on sitä että molemmilla on huoltajuus, eikä toisella yksinhuoltajuus jolloin voi tehdä kaikki päätökset yksin. Näin lain mukaan, asuminen on ihan erikseen eikä sen perusteella nimikkeitä aseteta. Eli oletko ap? Vaadit siis kaiken puoliksi vaikka saat jo lapsilisät, ehkä asumistukea jne.
Jos lasten hankinnat ovat olleet kokonaan AP:n vastuulla, ei exällä ole mitään käsitystä siitä, mitä lapset tarvitsevat ja mitä se maksaa. Normijärjellä varustettu aikuinen oppii nämä asiat nopeasti, jos hänelle aidosti sälytetään vastuu kyseisitä hankinnoista.
Ehdotan, että ennen kuin sovitte mistään pysyvästä järjestelystä, AP vastuuttaa exän hankkimaan lasten vaatteet tietyllä aikavälillä. Jos talvivarusteita ei ole vielä hankittu, niin nyt kannatta pistää exä lasten kanssa matkaan ja kertoa, että lapsilla ei ole lainkaan talvivaatteita (kengät, haalarit/toppavaatteet, villapuvut tms, iästä riippuen toki).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää lastenvalvojalla laskettamassa elatusmaksu, johon sinulla on täysi oikeus. Se sisältää nämä vaatehankinnat ja vakuutukset ja kaikki. Pääsette molemmat helpommalla. En ymmärrä, miksi sinun ptiäisi hyväksyttää vaatehankintoja hänellä ja hypätä kirpparilla etsimässä halvimpia mahdollisia. Pääsette molemmat paremmin elämässä eteenpäin ja välit säilyvät parempana, kun ei ole jatkuvaa säätämistä noiden ostosten ja rahojen kanssa. Kun on se yksi tietty kuukausisumma, myös lapsen isän on helpompi suunnitella oma budjettinsa, samoin sinun.
Ainakin lähipiirini tapauksessa asiat hoidettiin aluksi pitkään juuri noin kun ap:kin toivoo (eli kaikki 50/50 paitsi että isä osteli mm. Harrastusvälineitä yms.), mutta sitten lasten äiti keksi ruveta rahastamaan lapsillaan ja vaati laskurin mukaista summaa, joka on täysin kohtuuton ja tuplat lasten todellisiin kuluihin nähden (lasten äiti on erittäin hyvin tienaava itse). Välit menivät täysin poikki eikä isä ole enää lasten elämässä muuta kuin elatusmaksujen osalta. En ymmärrä äitejä, jotka eivät halua sopia asioista lasten isän kanssa keskenään sopuisasti ja oikeudenmukaisesti.
Höpö höpö. Siinä laskurissa otetaan huomioon molempien tulot ja menot ja lasten kulut (ruokaan ja vaatteisiin menevä summa on laskennallinen, sitten esim ne vakuutukset tulevat kuittien mukaan) ja sitten ne kulut jaetaan tulojen suhteessa ja sen mukaan määräytyy elatusmaksu. Haluatko muuten selittää, miksi linkität yhteen lasten todelliset kulut ja äidin hyvätuloisuuden? Olisiko äidin pitänyt mielestäsi maksaa yksin enemmän lasten kuluja.
Etä maksaa elarit, tai oikeastaan kela maksaa, näistä on hankittava kaikki. Periaatteessa. Etä ostaa jotain omasta tahdostaan jos pystyy.
Näin meillä. Sinunkin tilanteessasi kannattaa laskettaa ne viralliset elarit ja sillä sitten mennään. Todellisista kuluista puolta et varmaan saa (viestistäsi jotenkin huokuu se) mutta tuolla tyylillä et saa ehkä mitään.