Lue keskustelun säännöt.
Yhteishuoltajuus ja vaatteet
Vinkki
16.11.2020 |
Olemme mieheni kanssa eronneet ja nyt yritämme sopia asioista hyvässä hengessä ennen erilleen muuttoa. Lasten osalta lähtökohtana on yhteishuoltajuus. Yhdestä asiasta emme kuitenkaan tunnu pääsevän yhteisymmärrykseen ja toivoisinkin tästä vinkkejä miten olette omassa tilanteessanne asian ratkaisseet.
Olen äitinä hoitanut aina lasten tavarahankinnat ja hoitanut heidän maksut, lahjat, vakuutukset jne. Avioliitossa ollessa mieheni on (pitkin hampain) joutunut maksamaan näistä osansa, mutta aina valittanut asiasta, koska joutuu osallistumaan kuluihin. Ei sisäistä yhtään paljonko esimerkiksi kunnon kengät tai toppahaalarit maksaa. Hän ei koe myöskään olevansa lapsista vastuussa yleisellä tasolla.
Nyt olenkin ehdottanut erossa, että olisin lähivanhempi ja hän etävanhempi. Ja hän maksaisi elatusmaksanut puolet lasten todellisista kuluista minulle niin, että edelleen vastaisin siis näiden maksamisesta ja lasten hankinnoista. Vakuutusten ja muiden osalta hän onkin tähän suostunut, koska ei osaa niitä hoitaa. Mutta jostain syystä tavara- ja vaatehankintojen osalta haluaisi itse hoitaa suoraan maksamisen. Tämä sopisi minulle, jos tietäisin, että hän näin tekisi. Mutta valitettava fakta on, että hän haluaa asian olevan näin vain piheyttään ja nuo jää hankkimatta / maksan hankinnat itse lopulta. Hän ei ole koskaan ostanut mitään lapsille omatoimisesti.
Olen luvannut, että hyväksytän hankinnat hänellä ja hankin kirpputorilta edelleen suurimman osan vaatteista, jolloin ei tule ostettua jotain kalliita merkkivaatteita, mutta tämä ei hänelle sovi. Isojen hankintojen osalta ehdotin, että ne sovitaan sitten erikseen aina (esim. polkupyörä). Miten olette itse sopineet näistä asioista erotessa vastaavassa tilanteessa?
En halua joutua yksin maksumieheksi näiden osalta, koska ne ovat kahdella kasvavalla lapsella iso kulu vuodessa. Mutta en haluaisi alkaa tappelemaankaan asiasta ja haluan säilyttää isään hyvään välit, koska hän on myös ystäväni, vaikka aviopari emme enää olekaan.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää lastenvalvojalla laskettamassa elatusmaksu, johon sinulla on täysi oikeus. Se sisältää nämä vaatehankinnat ja vakuutukset ja kaikki. Pääsette molemmat helpommalla. En ymmärrä, miksi sinun ptiäisi hyväksyttää vaatehankintoja hänellä ja hypätä kirpparilla etsimässä halvimpia mahdollisia. Pääsette molemmat paremmin elämässä eteenpäin ja välit säilyvät parempana, kun ei ole jatkuvaa säätämistä noiden ostosten ja rahojen kanssa. Kun on se yksi tietty kuukausisumma, myös lapsen isän on helpompi suunnitella oma budjettinsa, samoin sinun.
Ainakin lähipiirini tapauksessa asiat hoidettiin aluksi pitkään juuri noin kun ap:kin toivoo (eli kaikki 50/50 paitsi että isä osteli mm. Harrastusvälineitä yms.), mutta sitten lasten äiti keksi ruveta rahastamaan lapsillaan ja vaati laskurin mukaista summaa, joka on täysin kohtuuton ja tuplat lasten todellisiin kuluihin nähden (lasten äiti on erittäin hyvin tienaava itse). Välit menivät täysin poikki eikä isä ole enää lasten elämässä muuta kuin elatusmaksujen osalta. En ymmärrä äitejä, jotka eivät halua sopia asioista lasten isän kanssa keskenään sopuisasti ja oikeudenmukaisesti.
Höpö höpö. Siinä laskurissa otetaan huomioon molempien tulot ja menot ja lasten kulut (ruokaan ja vaatteisiin menevä summa on laskennallinen, sitten esim ne vakuutukset tulevat kuittien mukaan) ja sitten ne kulut jaetaan tulojen suhteessa ja sen mukaan määräytyy elatusmaksu. Haluatko muuten selittää, miksi linkität yhteen lasten todelliset kulut ja äidin hyvätuloisuuden? Olisiko äidin pitänyt mielestäsi maksaa yksin enemmän lasten kuluja.
Kuten jo sanoin, epärehelliset ihmiset voivat halutessaan maksimoida menojaan ja minimoida tulojaan jäämällä esimerkiksi asioista ”sopimisen” ajaksi opintovapaalle. Mielestäni oikeudenmukainen malli on se 50/50 tapauksessa, jossa vanhempien oikea elämäntilanne on samanlainen (samat tulot silloin kun molemmat normaalisti töissä, samankaltainen asunto samalla alueella yms.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olen äitipuoli. Meillä mieheni ja exä sopivat 7v sitten aikoinaan näin (ja hyväksi havaittu ja koettu):
Avattiin lapsille oma tili (ja siihen molemmille vanhemmille kortti), ja molemmat vanhemmat laittoi saman summan kk tilille. Sopivat keskenään summan, olikohan 300€/vanhempi. Lisäksi lapsilisät menee tuolle tilille. Tältä tililtä sitten menee kaikki; vakuutukset, harrastusmaksut, vaatteet (jotka kyllä suurimmaksi osaksi äiti hankkii edelleen), polkupyörät jne. Isommista hankinnoista, kuten vaikka tuo pyörä, keskustelevat etua mutta yleensä on äiti joka sen lopulta hankkii.
Asumisen ja ruoan sekä oman huoneen ja siihen liittyvät kalusteet ja lomareissut yms kumpikin maksaa itse. Äiti on lähi, joten voi saada ehkä asumistukea lisää; miehelle sillä ei kuitenkaan väliä koska lasten osoite äidillä ja Suomessa nyt vain on tällainen systeemi. Lisäksi äiti tienaa huomattavasti vähemmän ja teki aikoinaan lyhyempää työviikkoa lasten ollessa pieniä. Lapset 50/50 systeemillä. Auttavat toinen toisiaan tarvittaessa, ja joustavat jos toisella menoa tai tarvii poiketa normiviikosta. Asuvat noin 25km etäisyydellä toisistaan.
Tämä toiminut heillä hyvin. Alkuvaiheessa kun lapset oli pieniä, tilille alkoi kertymään rahaa, joten sopivat, että keskeyttävät toistaiseksi ”elatusmaksujen” siirron tilille.
Tämä toimii ainakin heillä (meillä) ihan hyvin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Mieheni ei edelleenkään käsitä mitään lasten vaatteiden todellisesta hinnasta mutta ostaa kyllä tinkaamatta vastaan, kun tarve. Äiti itse halusi pitää ns langat käsissään ja hankkia suurimman osan vaatteista.
Meillä lapset vuoroviikoin. Äidille menee lapsilisät ja kummassakin kodissa on normivaatteita viikon tarpeeksi ja ylikin. Päällysvaatteita ei ole tuplattu. Näitä äiti on maksanut enemmän. Isä maksanut lasten harrastuksen kausimaksun ja varusteet. Elatusmaksuja ei makseta.
Vierailija kirjoitti:
No minä olen äitipuoli. Meillä mieheni ja exä sopivat 7v sitten aikoinaan näin (ja hyväksi havaittu ja koettu):
Avattiin lapsille oma tili (ja siihen molemmille vanhemmille kortti), ja molemmat vanhemmat laittoi saman summan kk tilille. Sopivat keskenään summan, olikohan 300€/vanhempi. Lisäksi lapsilisät menee tuolle tilille. Tältä tililtä sitten menee kaikki; vakuutukset, harrastusmaksut, vaatteet (jotka kyllä suurimmaksi osaksi äiti hankkii edelleen), polkupyörät jne. Isommista hankinnoista, kuten vaikka tuo pyörä, keskustelevat etua mutta yleensä on äiti joka sen lopulta hankkii.
Asumisen ja ruoan sekä oman huoneen ja siihen liittyvät kalusteet ja lomareissut yms kumpikin maksaa itse. Äiti on lähi, joten voi saada ehkä asumistukea lisää; miehelle sillä ei kuitenkaan väliä koska lasten osoite äidillä ja Suomessa nyt vain on tällainen systeemi. Lisäksi äiti tienaa huomattavasti vähemmän ja teki aikoinaan lyhyempää työviikkoa lasten ollessa pieniä. Lapset 50/50 systeemillä. Auttavat toinen toisiaan tarvittaessa, ja joustavat jos toisella menoa tai tarvii poiketa normiviikosta. Asuvat noin 25km etäisyydellä toisistaan.
Tämä toiminut heillä hyvin. Alkuvaiheessa kun lapset oli pieniä, tilille alkoi kertymään rahaa, joten sopivat, että keskeyttävät toistaiseksi ”elatusmaksujen” siirron tilille.
Tämä toimii ainakin heillä (meillä) ihan hyvin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Mieheni ei edelleenkään käsitä mitään lasten vaatteiden todellisesta hinnasta mutta ostaa kyllä tinkaamatta vastaan, kun tarve. Äiti itse halusi pitää ns langat käsissään ja hankkia suurimman osan vaatteista.
Kiitos kommentista ja erityisesti myös siitä, että annoit myös ns. kolmannen osapuolen näkemyksen, että tämä järjestely voisi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset vuoroviikoin. Äidille menee lapsilisät ja kummassakin kodissa on normivaatteita viikon tarpeeksi ja ylikin. Päällysvaatteita ei ole tuplattu. Näitä äiti on maksanut enemmän. Isä maksanut lasten harrastuksen kausimaksun ja varusteet. Elatusmaksuja ei makseta.
Totta, voisihan sen tehdä näinkin, että jakaa kulut puoliksi vain pokkana. Tämä voisikin toimia eli isälle selkeät laskut ja äitinä hoitaisin vaatteet jne. Kiitos kommentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei päädyttiin ratkaisuun, että lasten isä ei ole maksanut elatusmaksuja ja kulut on jaettu puoliksi. Lapset ovat asuneet aika lailla puoliksi minun ja isänsä luona, lapset ovat kirjoilla minun luonani.
Tämä toiminut todella hyvin kohta yhdeksän vuoden ajan. Tilanne alkaa pikkuhiljaa muuttumaan, kun lapset aikuistuvat ja alkavat hoitamaan omia kulujaan/hankintojaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei päädyttiin ratkaisuun, että lasten isä ei ole maksanut elatusmaksuja ja kulut on jaettu puoliksi. Lapset ovat asuneet aika lailla puoliksi minun ja isänsä luona, lapset ovat kirjoilla minun luonani.
Tämä toiminut todella hyvin kohta yhdeksän vuoden ajan. Tilanne alkaa pikkuhiljaa muuttumaan, kun lapset aikuistuvat ja alkavat hoitamaan omia kulujaan/hankintojaan enemmän.
Siis meillä päädyttiin ratkaisuun... =)
edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei kerro kysyttäessä asumisesta. Joten on sitten varmaan puoliksi + saa lapsilisät. Ehkä asumstukea ja maksattaa miehellä! Hallelujaa!
Vierailija kirjoitti:
Ap ei kerro kysyttäessä asumisesta. Joten on sitten varmaan puoliksi + saa lapsilisät. Ehkä asumstukea ja maksattaa miehellä! Hallelujaa!
Sisälukutaidossa ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä hoidetaan asia niin, että lasten kaikki kulut maksetaan 50/50 (paitsi ruoka ja oman kodin kulut kuten huonekalut).
Kumpi tahansa voi ostaa pienempiä juttuja ja isommusta (tietokone, puhelin tms) sovitaan erikseen. Pistetään vain ylös mitä on hankittu ja tasataan aina välillä tilit.
Vierailija kirjoitti:
Meillä hoidetaan asia niin, että lasten kaikki kulut maksetaan 50/50 (paitsi ruoka ja oman kodin kulut kuten huonekalut).
Kumpi tahansa voi ostaa pienempiä juttuja ja isommusta (tietokone, puhelin tms) sovitaan erikseen. Pistetään vain ylös mitä on hankittu ja tasataan aina välillä tilit.
Tosiaan voihan niitä isompia ostoksia (esim. puhelin) tasata vaikka esim. kerran ½ vuodessa. Tässä erotilanteessa on vain jotenkin putkiaivoisesti ajatellut, että joka ostos pitää sitten tilittää erikseen heti, ettei toinen jätä maksamatta (vaikka ei olla edes riidoissa). Mutta kun on sopinut etukäteen, ei lappuja heti tarvitse kiikuttaa nähtäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten isällä oli vähän samanlaiset ajatukset. Eron jälkeen lapset ovat olleet isomman osan luonani. Isä maksaa vakuutukset ja minimi elarit. Aikanaan oli helpompaa päätyä tuohon ratkaisuun, koska keksi milloin mitäkin variaatioita elatusmaksuihin liittyen. Olisi halunnut tuota ostosten hyväksyttämistä. Lupasi osallistua isompiin kuluihin tarvittaessa jne Summa mihin olisi elatusmaksujen suhteen kyennyt oli minimiä isompi. En lähtenyt tuohon säätämiseen, koska ensin yritettiin pitää tiliä, johon molemmat säästävät rahaa isompiin hankintoihin. Lasten isä "lainasi tililtä rahaa oman uusioperheen menoihin. Eikä säästäminenkään onnistunut. Lopulta käytännössä olisi ollut kompensointia isän kasvaneisiin menoihin. Hankinnat joita lapsille silloin tällöin teki oli kirpputorilta hankitut väärän kokoiset vaatteet, jotka käytännössä olivat koko uusioperheen lasten käytössä. Isoimmat ostokset olen siis tehnyt aina itse lapsille.
Ottakaa huomioon että nykyään laskurissa lukee näin:
1.12.2019 alkaen laskuri soveltuu tilanteessa, jossa lapsi asuu toisen vanhemman luona. Laskuri ei ole sellaisenaan toimiva vuoroasumistilanteessa.
Eli viikko-viikko ratkaisussa laskuri ei ole kovin toimiva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tässä tapauksessa lopulta kävi?
Me erottiin lasten isän kanssa jo vuosia sitten, kun maksatti minulle avoliitossa kaikki yhteiset ja lasten kulut. Ei mitään käsitystä paljonko lapset maksaa eikä kustantanut mitään mistään.
Lopulta lastensuojelu puuttui tilanteeseen, kun isä laittoi toistuvasti lapset päiväkotiin liian pienissä ja rikkinäisissä vaatteissa eikä ollut tarpeellisia ulkovaatteita mukana. Selitteli palvereissa vielä että ei lapset tarvii uusia vaatteita kun ovat niin kalliita ja yritti sysätä vastuun minulle että en ole hoitanut asiaa. Itsellä loppui yksinkertaisesti rahat, kun maksoin asumisen, hoitomaksut ja kaikki ruoat. Mies kuitenkin oli hyväpalkkaisessa työssä, muttta rahaa "ei ollut koskaan".
Erosimme, ja mies yritti tuota kikkailua juuri että hän hyväksyttäisi menot, joka meni siihen ettei lapset tarvitse mitään. Elatusmaksut piti hakea käräjiltä, kun ei halunnut tehdä sopimusta. Ehdotteli jotain 100 euroa yhteensä usealta lapselta, vaikka tulot vastasi jotain aivan muuta. Lastenvalvojalla yritti saada mimut kirjoittamaan nollasopimuksen ja kiroili lastenvalvojallekin että maksatan hänellä kaiken.
Nyt saan juuri ja juuri minimin ja edelleen yrittää siitä vähennellä omia asioitaan ja päteä, mitä saan ostaa lapsille milloinkin.
Vinkki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko ap vielä mitä tarkoitat yhteishuoltajuudella? Ethän vaan sitä että asuminen on puoliksi, sinä saat lapsilisät jne. ja isä maksaa puolet kaikesta ja pitää puolet ajasta luonaan? Koska yhteishuoltajuus voi olla mitä tahansa. Itsellänikin yhteishuoltajuus, enkä ole tavannut lasta fyysisesti pitkään aikaan.
Yhteishuoltajuus tarkoittaa nimenomaisesti meillä sitä, että lapset on molemmilla yhtä paljon. Mutta normaalit asumisen kulut maksamme totta kai tässä yhtälössä itse (esim. ruuat, vuokrat jne.) ja noita en siis edes oleta saavana elatuksena. Mainintana myös, että meillä on täsmälleen samankokoiset palkat. Kyse on vain ja ainoastaan lasten pakollisista hankinnoista, joita ei osaa hoitaa sekä ns. lasten talousasioista (esim. vakuutusten maksu ja hoito sekä harrastukset). Siksi juuri tämä vaateasia onkin haastava. Kumpaan kategoriaan se lukeutuu ja mitä, jos toinen ei sitten otakaan siitä vastuuta?
Kokeilkaa alkuun niin, että kumpikin ostaa omaan käyttöön ne lasten vaatteet ja harrastusvälineet? Isä siinä sitten oppii, mitä lapset tarvitsevat. Vakuutukset jaatte, kuten jo sovitte. Muuten rahaa ei liiku kumpaankaan suuntaan.
Tai sitten lasketat elarit ja ostat lasten tarvikkeet.
Älä suostu mihinkään rahalla kiristämiseen, ostosten hyväksyttämiseen tms. Yksi syy teidän eroon on varmasti myös nämä rahaongelmat?
Sopikaa summasta lastenvalvojalla ja isä huolehtii sitten vaatteet ja kengät omaan kotiinsa.
Yhteishuoltajuus muuten voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, niin asumisen kuin taloudelliselta kannalta muutenkin. Jos muuta väität, olet väärässä.