Lue keskustelun säännöt.
Avustettavan kiittämättömyys
12.11.2020 |
Välillä vaan niin itseä harmittaa, miten kiittämätön on ihminen, jota avustan.
Tänäänkin annoin hänelle itsetekemän kuppikakun, mitä olin kovalla työllä väsännyt lapseni synttäreille.
Kiitosta ei taaskaan kuulunut, vain valitusta miten "äitelää ja imelää" .
Ymmärrän toki että ihmisellä voi olla masennusta ja pahaa oloa jne, mutta vähän kuitenkin odottaisi käytöstapoja myös näiltä, jotka tarvitsevat toisten ihmisten apua.
Olin hälle kertonut aiemmin, että niitten kakkujen tekemisissä oli hirveä homma, meni kauan aikaa, ja sanoin että ne voi olla aika makeita, ajattelin siis että tämä ihminen voi kieltäytyä ottamasta, jos ei pidä makeasta.
Mutta kyllä hän sen söi kokonaan kuitenkin, että tuskin nyt liian pahaa kuitenkaan oli...
Minulle olisi taas riitänyt ihan pelkkä kiitos vain.
On monia tälläisiä kertoja, kun olisi toivonut vain, että tämä ihminen saisi iloa siitä, että saan antaa hänelle jotakin tai tehdä hänen hyväkseen jotakin.
Kommentit (65)
Masentuneet ja sairaat ihmiset ovat usein todella raskaita. Heistä oikein huokuu se paha olo ulospäin, ja he voivat olla mestareita toisen lannistamisessa, komentelussa ja alistamisessa. Itsekin hoitoalan ammattilaisena joudun välillä todella taistelemaan ammatillisuuden kanssa, kun kohtaan näitä. On vain muistettava, että se on se sairaus, joka vaikuttaa ihmisen persoonaan, eikä ottaa henkilökohtaisesti. Silti on hyvä myös kunnioittaa omia rajojaan, eikä antaa toisen jyrätä. Voi ihan sanoa, että nyt menit rajan yli, minä poistun hetkeksi ja palaan, kun taas kykenemme tekemään yhteistyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit ne lapsesi synttäreille, et avustettavalle erikseen. Ja vielä oikein kerjäät kiitosta luettelemalla kuinka suuri vaiva niiden tekemisessä oli.
Älä tee ylimääräistä ihmisille, jotka ei sitä arvosta. Tee se, mitä kuuluu palkan eteen. Ja voi siitä myös mainita, että pahoitit mielesi ilkeistä sanoista.
Kaiken avun alku ja juuri: älä odota mitään vastineeksi. Petyt vähemmän ja jaksat enemmän. Tietysti olisi kohteliasta vastavuoroisesti edes kiittää, mutta kaikilta se vaan ei onnistu.
Hän ei sitä kuppikakkua ole sinulta tilannut. Älä siis tee hänelle sellaista, mitä hän ei halua. Hän ei välttämättä halua lihota. On kyllä ihmeelliset kitinät, jos työnantaja ei tuputtamaasi halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teit ne lapsesi synttäreille, et avustettavalle erikseen. Ja vielä oikein kerjäät kiitosta luettelemalla kuinka suuri vaiva niiden tekemisessä oli.
En itseasiassa odottanutkaan mitään kiitosta, kun ei hän koskaan mistään kiitä, mutta se kakun haukkuminen lopuksi, no, tulisiko sulle hyvä mieli?
Mutta olisi ihan kiva vain joskus kuulla pelkkä "kiitos", se ei ole keneltäkään pois, että sen sanan sanoo vaikka useamminkin 😊
En ymmärrä miten tuo liittyy vammaisuuteen sinänsä. Hän oli epäkohtelias ja loukkaava tarjotusta ruuasta, se on huonoa käytöstä. Masennus aiheuttaa kiukkuista oloa, mutta ei se ole oikeutus olla inhottava toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta tai pidä ainakin taukoa. Siinä kohtaa, kun ei enää jaksa pyyteettömästi sairaan oirehtimista, ei ainakaan kannata alkaa uhriutumaan; se on ”mitäs läksit”. Minulla on nuoruudesta saakka ystävä, jolla on vaikea skitsofrenia. Sairaus on pahentunut ajan saatossa. Olen vienyt hänelle usein kaikki ruokatarvikkeet, ja tehnyt ruoat. Olen myös kuunnellut samanaikaisesti marinaa siitä, kuinka hänen äitinsä nuoruudessa toimi paljon järkevämmin ja nopsemmin kettiössä 😁 Kerran olen myös joutunut todella ikävään paikkaan, kun flippasi hieman pahemmin, ja olin ilmeisesti ”vainoajien joukossa”. Se on kuitenkin sairaus. Ja minä ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit ne lapsesi synttäreille, et avustettavalle erikseen. Ja vielä oikein kerjäät kiitosta luettelemalla kuinka suuri vaiva niiden tekemisessä oli.
En itseasiassa odottanutkaan mitään kiitosta, kun ei hän koskaan mistään kiitä, mutta se kakun haukkuminen lopuksi, no, tulisiko sulle hyvä mieli?
Mutta olisi ihan kiva vain joskus kuulla pelkkä "kiitos", se ei ole keneltäkään pois, että sen sanan sanoo vaikka useamminkin 😊
Miksi tilität avustettavalle leipomisiesi vaikeudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän ei sitä kuppikakkua ole sinulta tilannut. Älä siis tee hänelle sellaista, mitä hän ei halua. Hän ei välttämättä halua lihota. On kyllä ihmeelliset kitinät, jos työnantaja ei tuputtamaasi halua.
Sis jos kysyy, haluaisitko, niin kyllä hän osaa sanoa, jos ei halua. En tuonut sitä kakkua ja käskenyt syödä.
Joskus oli noin, mutta ymmärrän että kaverilla oli paha olo, en kadu silti mitään hänen suhteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit ne lapsesi synttäreille, et avustettavalle erikseen. Ja vielä oikein kerjäät kiitosta luettelemalla kuinka suuri vaiva niiden tekemisessä oli.
En itseasiassa odottanutkaan mitään kiitosta, kun ei hän koskaan mistään kiitä, mutta se kakun haukkuminen lopuksi, no, tulisiko sulle hyvä mieli?
Mutta olisi ihan kiva vain joskus kuulla pelkkä "kiitos", se ei ole keneltäkään pois, että sen sanan sanoo vaikka useamminkin 😊Miksi tilität avustettavalle leipomisiesi vaikeudesta?
Taidat olla samanlainen kiittämätön nurisija.
Vierailija kirjoitti:
Teit ne lapsesi synttäreille, et avustettavalle erikseen. Ja vielä oikein kerjäät kiitosta luettelemalla kuinka suuri vaiva niiden tekemisessä oli.
Mitä tuo avustettava sitten on tehnyt ansaitakseen oikein avustajan. Tuskin kovin kovaa duunia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teit ne lapsesi synttäreille, et avustettavalle erikseen. Ja vielä oikein kerjäät kiitosta luettelemalla kuinka suuri vaiva niiden tekemisessä oli.
Tämä. Jos avustettava pyysi tekemään leivoksia ja sitten valmiit ei kelvanneet, kyseessä oli huono käytös.
Nyt kyseessä on vain ap:n puolelta marttyyrin leikkiminen. Kun hän hyvä hyvyyttään "lahjoo" toista ihmistä jollain itseltä ylijääneellä asialla, jota ei ole pyydetty eikä kaivattu, niin kyllähän sitä nyt pitäisi kyynelsilmin kiittää!
Avustajat eivät monesti ymmärrä olevansa työsuhteessa avustettavaan. Ammatilliseen suhteeseen ei kuulu kaveeraaminen. Tehdään liikaa ja ollaan ylikilttejä.
Vierailija kirjoitti:
Teit ne lapsesi synttäreille, et avustettavalle erikseen. Ja vielä oikein kerjäät kiitosta luettelemalla kuinka suuri vaiva niiden tekemisessä oli.
Sekö oikeuttaa huonolle käytökselle?
Pyysinö se sitä kuppikakkua vai tyrkytitkö? Millä sanoin sen annoit ja miksi? Vahditko siis oikein että tulee syötyä.
Itse sanoisin kiitos, mutta laittaisin jääkaappiin jättäisin syömättä koska oon aika puhtaalla ruokavaliolla ja sokerista tulee huono olo.
Oikeasti nää "hyvää hyvyyttäni"-ihmiset on todella rasittavia, tää asenne huokuu sinustakin. Tehdään, annetaan ja lahjotaan ihan "hyvää hyvyyttään" vaan sen takia et itse saa kiitosta ja suitsutusta, se lahjottava ihminen on ihan sivuosassa kun halutaan vaan itselle hyvä mieli.
Koeta seuraavalla kerralla näin "lapseni syntymäpäiviltä jäi kuppikakkuja, haluaisitkohan sinä niitä?" ja anna sille toiselle ihmiselle kun sananvaltaa äläkä tuputa omaa jeesuskompleksiasi.
Muista, että kyse on työsuhteesta ja sinä avustat häntä asioissa, joihin hän apua tarvitsee. Jos esim. ystävä käyttäytyisi tuolla tavalla, niin ymmärtäisin harmituksen. Minusta noin yksityiskohtainen tilannekuvaus (henkilön voi tunnistaa) ei myöskään ole ihan eettistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit ne lapsesi synttäreille, et avustettavalle erikseen. Ja vielä oikein kerjäät kiitosta luettelemalla kuinka suuri vaiva niiden tekemisessä oli.
Tämä. Jos avustettava pyysi tekemään leivoksia ja sitten valmiit ei kelvanneet, kyseessä oli huono käytös.
Nyt kyseessä on vain ap:n puolelta marttyyrin leikkiminen. Kun hän hyvä hyvyyttään "lahjoo" toista ihmistä jollain itseltä ylijääneellä asialla, jota ei ole pyydetty eikä kaivattu, niin kyllähän sitä nyt pitäisi kyynelsilmin kiittää!
Se on kuule huonoa käytöstä kummasakin tapauksessa.
Avustettava? Millä tavalla avustat? Toisaalta, olkoon ihminen missä tilanteessa hyvänsä, hänelle voi aivan hyvin sanoa huonosta käytöksestä. Olen itse tehnyt niin halvaantuneelle tyypille, joka kohteli muita todella huonosti, tiuski ja huusi. Perusteluna oli se, että kun hän on halvaantunut, niin pitää ymmärtää. Kerroin, että se on ikävää, mutta ei syy huonoon käytökseen. Kyllä hän paransi tapansa.