Lue keskustelun säännöt.
Avustettavan kiittämättömyys
12.11.2020 |
Välillä vaan niin itseä harmittaa, miten kiittämätön on ihminen, jota avustan.
Tänäänkin annoin hänelle itsetekemän kuppikakun, mitä olin kovalla työllä väsännyt lapseni synttäreille.
Kiitosta ei taaskaan kuulunut, vain valitusta miten "äitelää ja imelää" .
Ymmärrän toki että ihmisellä voi olla masennusta ja pahaa oloa jne, mutta vähän kuitenkin odottaisi käytöstapoja myös näiltä, jotka tarvitsevat toisten ihmisten apua.
Olin hälle kertonut aiemmin, että niitten kakkujen tekemisissä oli hirveä homma, meni kauan aikaa, ja sanoin että ne voi olla aika makeita, ajattelin siis että tämä ihminen voi kieltäytyä ottamasta, jos ei pidä makeasta.
Mutta kyllä hän sen söi kokonaan kuitenkin, että tuskin nyt liian pahaa kuitenkaan oli...
Minulle olisi taas riitänyt ihan pelkkä kiitos vain.
On monia tälläisiä kertoja, kun olisi toivonut vain, että tämä ihminen saisi iloa siitä, että saan antaa hänelle jotakin tai tehdä hänen hyväkseen jotakin.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin kotona kiitetään ihan pienistäkin asioista, kun mieheni on tehnyt ruuan, kiitän häntä siitä, mieheni taas kiittää, kun käyn töissä, kun on syöty ruoka, kiitämme...meillä on neljä lasta, mutta nuorin lapsista, joka on päiväkodissa, kiittää myös aina.
Yksi hoitaja keskustellessamme kerran sanoi, miten kiinnitti huomion tyttöön, kun ruokaillessa aina kiittää, ja vieläkin vaikka siitä on jo vuosi pari aikaa, tämä lapsi, esim jos häneltä kysyy, otatko lisää, sanoo "ei kiitos"...mutta saattaa sanoa myös noin, kun pitäisi mennä vaikka suihkuun. "Lähetään käymään pesulla". Ja hän vastaa: "Ei kiitos".Ehkäpä se tulee sitten vain luonnostaan, koska ei häntä kukaan ole käskenyt kiittämään, tietysti aikuisten esimerkillä taas voi olla jotain vaikutusta.
Mutta sitten on näitä ihmisiä, jotka eivät kiitä mistään, vaikka ite sanoisi ole hyvä, niin vastausta ei tule. Tälläinen on tämä avustettava ihminen.
En valita avustettavalle, vaan käyn asian läpi omassa mielessä tai vaikka kirjoittamalla. En usko että hän tarkoituksella kuitenkaan haluaisi loukata.
Pyrin ite aina asettumaan hänen tilalleen, tiedän että hänellä on moni asia huonommin kuin minulla, siksi myös haluaisin tehdä asioita, jotka saisivat hänet onnelliseksi.Esim. Olemme mieheni kanssa suunnitelleet, että hakisimme tämän ihmisen jouluksi meille syömään, koska meistä olisi mukava ilahduttaa häntä.
Mutta pienen pieni pelko on tullut, olisiko hän kuitenkaan siitä iloinen, vai saattaisiko hän arvostella tai sanoa jotakin, mikä taas pahoittaisi omaa mieltä, jos hän olisi meillä syömässä ja viettämässä joulua.
Pitäisi henkisesti valmistautua myös siihen. ApJotenkin kuulostat raskaalle ihmiselle. Onko sinulla jokin tarve arvottaa ihmisiä kiittämisen perusteella? Ylipäätään arvottaa ihmisiä?
Jos olet kiinnostunut ihmisen käyttäytymisestä, niin älä korota itseäsi/perhettäsi ja alenna muita. Tutki mieluummin ja yritä ymmärtää syitä ja seurauksia. Sitä voi harrastaa ihan ilman vertailuun jämähtämistä, arvottamista. Miksi joku tekee noin, ja toinen näin?
Anteeksi, siis tarkoitukseni ei ollut korottaa meidän perhettä. Halusin vain tuoda esiin, että sana "kiitos" ei ole mitenkään vaikea sanoa, ehkä se on ennemminkin, että siitä tulee tapa, että huomaamattaan kiittää asioista.
Kohtelias voi olla omille perheenjäsenilleenkin.
Kun meidän vanhimmat lapset tekevät kotitöitä, niin kyllä me kiitetään heitä.
Se tekee iloiseksi, kun on tehnyt jotakin ja toinen huomioi kiittämällä.
Ei tarvitse alkaa mitään ylistämään toista, vaan yksi pieni sana riittää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyysinö se sitä kuppikakkua vai tyrkytitkö? Millä sanoin sen annoit ja miksi? Vahditko siis oikein että tulee syötyä.
Itse sanoisin kiitos, mutta laittaisin jääkaappiin jättäisin syömättä koska oon aika puhtaalla ruokavaliolla ja sokerista tulee huono olo.
Oikeasti nää "hyvää hyvyyttäni"-ihmiset on todella rasittavia, tää asenne huokuu sinustakin. Tehdään, annetaan ja lahjotaan ihan "hyvää hyvyyttään" vaan sen takia et itse saa kiitosta ja suitsutusta, se lahjottava ihminen on ihan sivuosassa kun halutaan vaan itselle hyvä mieli.
Koeta seuraavalla kerralla näin "lapseni syntymäpäiviltä jäi kuppikakkuja, haluaisitkohan sinä niitä?" ja anna sille toiselle ihmiselle kun sananvaltaa äläkä tuputa omaa jeesuskompleksiasi.
Minä siis kysyin tältä, että haluaisiko hän kuppikakun, kerroin myös että lapsellani on syntymäpäivä.
Sanoin myös siitä, että se voi olla aika makeaa, että avustettava voi itse päättää haluaako hän edes maistaa sitä...ja sanoin vielä ennenkuin hän alkoi syömään, että jos ei halua syödä kokonaan, niin voi vaikka jääkaappiin laittaa loput jos sitten myöhemmin haluaa syödä loput.
En vahtinut vieressä, vaan annan hänen ruokailla rauhassa, niinkuin aina 😊
Ainoastaan ruokailun jälkeen siivoan ja tiskaan..
Ruokailun jälkeen hän kaksi kertaa siinä lausahti, "joo liian imelää, liian äitelää oli."
Sanoi sen siis äänensävyyn, että ei olisi tykännyt, mutta kyllä hän sen oli kokonaan syönyt kuitenkin.Minä sanoin vaan "jep". Ja hoidin työni. Eihän toisen tarvitse tykätä, mutta en hänelle kiusallani sitä antanut ja en olisi tuonut, jos hän olisi sanonut että ei tarvi tuoda.
Ap
Siis sinä itse korostit heti aluksi, että kuppikakku on tosi makea. Sitten hän syötyään sen myönsi, että niinpä olikin makea. Ja sinä loukkaannuit?
Vierailija kirjoitti:
Siis herranen aika. Nyt kuulostaa siltä, että olet loukkaantunut siitä, ettei hän pitänyt leipomuksestasi. Sulla on se kasvun paikka tässä, ei avustettavallasi.
Hän söi sen ehkä siksi, kun ei kehdannut jättää syömättä. Lukemattomat ihmiset toimivat näin. Syötyään sanoi liian äiteläksi, näin tekee moni muukin vedettyään liian ison kasan makeaa. Monessa kahvilassa esim suklaakakkupala on niin iso, että loppujen lopuksi harmittaa että pitikin syödä se kokonaan, olo on enemmänkin huono kuin hyvä, vaikka itse leivonnainen on ihan ok. Ihan normaali tunne, ihan normaalit sanat sitä kuvailemaan.
Jokaiselta ihmiseltä voi odottaa asiallisia käytöstapoja, mutta voi olettaa myös asiallista suhtautumista. Sinä suhtaudut nyt itse väärin pikku juttuun. Oot tehnyt kärpäsestä härkäsen ja se, mikä on syynä siihen onkin asia, mitä kannattanee pohtia. Kyynistyminen?
Jos syön kahvilassa liian ison ja makean kakkupalan, en valita siitä myyjälle, vaan sanon lähtiessäni "kiitos hei" 🙂
Tuo yksi kuppikakusta valittaminen ei ollut ainoa asia, vaan se yleinen kiittämättömyys kaikesta.. eihän hänen olisi tarvinut todeta mitään. Ei kiittää eikä moittia. Mutta mieluummin haluaa kertoa negatiivisesti mitä mieltä oli tästä kakusta, tiesin toki jo entuudestaan että onhan se makeaa. Siitä varoitinkin jo ennenkuin sen annoin.
Miksi kaikki negatiivinen halutaan tuoda aina niin herkästi esille, mutta niitä sanoja säästellään, mitkä saattaa ilahduttaa toista?
Teen kuitenkin työni ilolla jatkossakin, kuppikakkuja jäi pakkaseen ja niitä tarjoillaan niille jotka niistä tykkää.
Valittajille voi tehdä vaikka hernekeittokuppikakkuja.
😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis herranen aika. Nyt kuulostaa siltä, että olet loukkaantunut siitä, ettei hän pitänyt leipomuksestasi. Sulla on se kasvun paikka tässä, ei avustettavallasi.
Hän söi sen ehkä siksi, kun ei kehdannut jättää syömättä. Lukemattomat ihmiset toimivat näin. Syötyään sanoi liian äiteläksi, näin tekee moni muukin vedettyään liian ison kasan makeaa. Monessa kahvilassa esim suklaakakkupala on niin iso, että loppujen lopuksi harmittaa että pitikin syödä se kokonaan, olo on enemmänkin huono kuin hyvä, vaikka itse leivonnainen on ihan ok. Ihan normaali tunne, ihan normaalit sanat sitä kuvailemaan.
Jokaiselta ihmiseltä voi odottaa asiallisia käytöstapoja, mutta voi olettaa myös asiallista suhtautumista. Sinä suhtaudut nyt itse väärin pikku juttuun. Oot tehnyt kärpäsestä härkäsen ja se, mikä on syynä siihen onkin asia, mitä kannattanee pohtia. Kyynistyminen?
Jos syön kahvilassa liian ison ja makean kakkupalan, en valita siitä myyjälle, vaan sanon lähtiessäni "kiitos hei" 🙂
Tuo yksi kuppikakusta valittaminen ei ollut ainoa asia, vaan se yleinen kiittämättömyys kaikesta.. eihän hänen olisi tarvinut todeta mitään. Ei kiittää eikä moittia. Mutta mieluummin haluaa kertoa negatiivisesti mitä mieltä oli tästä kakusta, tiesin toki jo entuudestaan että onhan se makeaa. Siitä varoitinkin jo ennenkuin sen annoin.
Miksi kaikki negatiivinen halutaan tuoda aina niin herkästi esille, mutta niitä sanoja säästellään, mitkä saattaa ilahduttaa toista?Teen kuitenkin työni ilolla jatkossakin, kuppikakkuja jäi pakkaseen ja niitä tarjoillaan niille jotka niistä tykkää.
Valittajille voi tehdä vaikka hernekeittokuppikakkuja.
😉
Myyjä on hivenen eri asia kuin omassa kodissa säännöllisesti työskentelevä avustaja. Jos menen tutun kanssa kahville, on normaalia todeta miltä mikin maistuu. Kaikkea syötävää arvostellaan ihan samoin tavoin; liikaa juustoa, liian vähän juustoa, tästä puuttuu suolaa, onpa suolaista.
Ihan normaalit ihmiset antaa jatkuvasti palautetta kaikesta. Tämä sallittakoon myös avustettaville. Kyllä meillä kotonakin puhutaan, että mistä kukakin tykkää ja mistä ei. Aina ei ruoka miellytä kaikkia ja se on ihan ok.
Voihan olla, että avustettavallasi ei ole ollut lapsuudenperhettä jossa olisi toimittu arvojen mukaisesti. Voi olla, että hänellä on ollut raskas yö, raskas viikko ja voimavarat loppu. Ei silloin kiitos pyöri ensimmäisenä mielessä vaan väsymys ja ahdistus omaan tilanteeseen.
Terve ihminen ei välttämättä kykene ymmärtämään toista, asettumaan toisen tilaan. Moni kuitenkin kokee olevansa empatia-taidoissa huipulla, mutta on väärässä. Onneksi ihan jokainen voi ottaa opikseen ja kehittyä ihmisenä, myös avustaja siinä missä avustettava 😉
Kannattaa pitää työ ja vapaa- aika erillään. Ei missään nimessä kannata kutsua kotiisi. Pidä suhde ammatillisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että et osaa ihan suhtautua ammatillisesti. Olet avustaja ja tarkoituksesi on avustaa ko. henkilöä niissä asioissa mitä hän ei pysty tekemään. Et ole missään hyväntekeväisyystyössä etkä kaveri. Onko avustettava ollut jotenkin erityisen kiinnostunut perheestäsi muuten, kun hänelle siitä kerrot, ja jopa ajattelet kutsuvasi hänet teille jouluna? Mietin sitäkin, että miltä tuntuu avustettavasta joka on "toisen avun varassa" niin, että ei pysty itse edes tiskaamaan, ja sinä voivottelet miten kova homma on ollut leipoa lapsen synttäreille? Suuri osa avustettavista on myös ihan suorastaan ilkeitä, joten tuo on aika pientä. Sitäkään ei pidä tokikaan hyväksyä, mutta ammatillisesti sen syyn voi ymmärtää tai yrittää ymmärtää. Onko kipuja, muita huolia, masennusta, jne? Ja puuttua niihin eikä mennä itse vaan tunteella mukaan toisen pahaan oloon.
Kyllä minunkin mielestä kiittäminen kuuluu normaaliin, neutraaleihin käytöstapoihin ja tuntuu tosi epäkohteliaalta jättää kiittämättä.
Kuvailemasi tilanne kuulostaa kuitenkin siltä, että olet aika tavalla tuputtanut leipomustasi. Ehkä et itse edes huomaa, miten kovasti painostit toista ottamaan tarjoomuksesi ja teit tyhjäksi jo etukäteen kaikki kohteliaat tavat kieltäytyä leivonnaisesta. Lopuksi syöjä myönsi todeksi sen, mitä itsekin jo sanoit, eli että liian makeaa oli. Nyt olet sitten pahoilla mielin, kun et saanut omaa tarvettasi täytettyä, eli kiitosta ja tunnetta siitä, että olet tärkeä ja tarpeellinen ihminen, joka ilahduttaa muita.
Oletko miettinyt, miksi haluat niin itsepintaisesti "ilahduttaa" tätä avustettavaa? Koetko, että saat hyväksyntää vain silloin, jos ilahdutat, olet mieliksi ja saat kiitosta? Tällainen toisten ehdollinen passaaminen ja marttyroiminen kiitollisuuden puutteesta ei ole kiva piirre ihmisessä. Ei sinun tarvitse venyä millekään mutkalle ilahduttaaksesi toisia, vaan voit olla ihan oma, neutraali itsesi. Itsekkyyden ja uhrautumisen välillä on paljon harmaan sävyjä!
Älä nyt missään nimessä ainakaan joulupöytääsi kutsu ketään siksi, että haluat "ilahduttaa". Kutsu niitä ihmisiä, kenen kanssa ihan oikeasti ja vilpittömästi haluat viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis herranen aika. Nyt kuulostaa siltä, että olet loukkaantunut siitä, ettei hän pitänyt leipomuksestasi. Sulla on se kasvun paikka tässä, ei avustettavallasi.
Hän söi sen ehkä siksi, kun ei kehdannut jättää syömättä. Lukemattomat ihmiset toimivat näin. Syötyään sanoi liian äiteläksi, näin tekee moni muukin vedettyään liian ison kasan makeaa. Monessa kahvilassa esim suklaakakkupala on niin iso, että loppujen lopuksi harmittaa että pitikin syödä se kokonaan, olo on enemmänkin huono kuin hyvä, vaikka itse leivonnainen on ihan ok. Ihan normaali tunne, ihan normaalit sanat sitä kuvailemaan.
Jokaiselta ihmiseltä voi odottaa asiallisia käytöstapoja, mutta voi olettaa myös asiallista suhtautumista. Sinä suhtaudut nyt itse väärin pikku juttuun. Oot tehnyt kärpäsestä härkäsen ja se, mikä on syynä siihen onkin asia, mitä kannattanee pohtia. Kyynistyminen?
Jos syön kahvilassa liian ison ja makean kakkupalan, en valita siitä myyjälle, vaan sanon lähtiessäni "kiitos hei" 🙂
Tuo yksi kuppikakusta valittaminen ei ollut ainoa asia, vaan se yleinen kiittämättömyys kaikesta.. eihän hänen olisi tarvinut todeta mitään. Ei kiittää eikä moittia. Mutta mieluummin haluaa kertoa negatiivisesti mitä mieltä oli tästä kakusta, tiesin toki jo entuudestaan että onhan se makeaa. Siitä varoitinkin jo ennenkuin sen annoin.
Miksi kaikki negatiivinen halutaan tuoda aina niin herkästi esille, mutta niitä sanoja säästellään, mitkä saattaa ilahduttaa toista?Teen kuitenkin työni ilolla jatkossakin, kuppikakkuja jäi pakkaseen ja niitä tarjoillaan niille jotka niistä tykkää.
Valittajille voi tehdä vaikka hernekeittokuppikakkuja.
😉
Ei tuo siltä kuulosta että tekisit työtäsi ilolla. Olet närkästynyt sairaan ihmisen toteamuksesta. Kärsivällisyys on hyve myös, monelta ehkä unohtunut.
Viimeinen lause alleviivaa sen asenneongelman, mikä sinulla on työtäsi kohtaan.
Kuppikakku,tuo muffinssi jonka tekijä voi sanoa olevansa suuri leipurimestari nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta avustaminen. Problem solved. Auttamisesi ei ole pyyteetöntä. Tarkastele omia motiivejasi ja mieti miksi koet tarvetta auttaa negatiivista ihmistä. Veikkaan että tässä tapauksessa kannattaa heivata tuo avustettava ulkokehälle ja keskittyä positiivisempiin ihmisiin. Been there, done that.
Voit ihan hyvin sanoa, että sinusta tuntuu pahalta. Sen voi sanoa. Ihminen ei aina itse huomaa noita käytöksensä maneereja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyysinö se sitä kuppikakkua vai tyrkytitkö? Millä sanoin sen annoit ja miksi? Vahditko siis oikein että tulee syötyä.
Itse sanoisin kiitos, mutta laittaisin jääkaappiin jättäisin syömättä koska oon aika puhtaalla ruokavaliolla ja sokerista tulee huono olo.
Oikeasti nää "hyvää hyvyyttäni"-ihmiset on todella rasittavia, tää asenne huokuu sinustakin. Tehdään, annetaan ja lahjotaan ihan "hyvää hyvyyttään" vaan sen takia et itse saa kiitosta ja suitsutusta, se lahjottava ihminen on ihan sivuosassa kun halutaan vaan itselle hyvä mieli.
Koeta seuraavalla kerralla näin "lapseni syntymäpäiviltä jäi kuppikakkuja, haluaisitkohan sinä niitä?" ja anna sille toiselle ihmiselle kun sananvaltaa äläkä tuputa omaa jeesuskompleksiasi.
Minä siis kysyin tältä, että haluaisiko hän kuppikakun, kerroin myös että lapsellani on syntymäpäivä.
Sanoin myös siitä, että se voi olla aika makeaa, että avustettava voi itse päättää haluaako hän edes maistaa sitä...ja sanoin vielä ennenkuin hän alkoi syömään, että jos ei halua syödä kokonaan, niin voi vaikka jääkaappiin laittaa loput jos sitten myöhemmin haluaa syödä loput.
En vahtinut vieressä, vaan annan hänen ruokailla rauhassa, niinkuin aina 😊
Ainoastaan ruokailun jälkeen siivoan ja tiskaan..
Ruokailun jälkeen hän kaksi kertaa siinä lausahti, "joo liian imelää, liian äitelää oli."
Sanoi sen siis äänensävyyn, että ei olisi tykännyt, mutta kyllä hän sen oli kokonaan syönyt kuitenkin.Minä sanoin vaan "jep". Ja hoidin työni. Eihän toisen tarvitse tykätä, mutta en hänelle kiusallani sitä antanut ja en olisi tuonut, jos hän olisi sanonut että ei tarvi tuoda.
Ap
On kyllä taas niin turha mielenpahoitus ap:ltä. Sanot itsekin että leivonnaisesi on makea, eikä siksi toisen mieleen. Hän söi sen kuitenkin kokonaan, ehkä kohteliaisuuttaan tai oli nälkä tai koska maku oli hyvä. Kokonaisuutena kuitenkin leivonnainen oli äitelän makea. Tämän hän sanoikin, eli vahvisti siinä oman olettamuksesi liiallisesta makeudesta. Äänensävy ei sua miellyttänyt joten nyt heittäydyt marttyyriksi ja edustamasi ihmistyypin tuntien, kostat varmuuden vuoksi moneen kertaan. Kaunaa tietenkin kannat loppuikäsi.
Hohhoijaa ja huokaus. Kasva aikuiseksi ja lakkaa peilaamasta kaikkea itseesi. Muiden elämät ei pyöri sun navan ympärillä, eikä muut elä vain sua loukatakseen. Nenä pois omasta persseestä.
Ap, mä ymmärrän sua ihan hyvin. Itsekin sivutoimisesti teen avustajan hommia, ja vaikka kuinka kerron itselleni, että palkan takiahan tässä ollaan, niin ei se poista sitä tosiasiaa, että olisi joskus kiva saada kiitosta ja arvostusta. Muissa töissä tämä ymmärretään ihan hyvin, mutta jostain syystä avustajat eivät tällaista ihmisyyteen kuuluvaa perusasiaa ansaitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avustettavalta oli käytöstapojen puutetta haukkua kakkua, mutta ei sinunkaan asiasi ole tilittää työnantajallesi kakkujen tekemisen vaikeutta kuten joku jo sanoikin. Itselleni ainakin tulisi tuosta vaikutelma, että koet kakun tarjoamisen avustettavalle suurena hyväntekeväisyytenä ja kerjäät siitä kiitosta. Tämäkään ei kuulu hyviin tapoihin, jos haluaa toiselle jotakin antaa niin moukkamaista on tehdä siitä numero.
Olen itse avustaja ja myös minulla on kokemusta tietyistä asiakkaista jotka vain haukkuvat avustajaa jatkuvasti. En siis kiistä, etteikö tällaisia henkilöitä olisi. Kuitenkin avustajankin on syytä muistaa, että avustettavan ei varsinaisesti tarvitse olla _kiitollinen_ avustajalle. Kyseessähän on työ, josta maksetaan palkkaa, eikä jotain missä vain hyvää hyvyyttään käydään toista auttamassa.
Selasin kirjastossa jotain dekkaria, jossa murhattu oli sellainen auttaja. Hän auttoi kaikkia lähimmäisiä halusivat nämä tai eivät. Hän kävi esimerkiksi poimimassa marjat naapurinmummon pensaasta ja se kiittämätön mummo vain mutisi, että se marjojen poimiminen oli hänen ainoa ilonsa.
Murhattu ei tajunnut, että ne autettavat eivät oikeasti kaivanneet jatkuvaa auttamista eivätkä he varsinkaan jaksaneet jatkuvasti olla kiitollisia avusta, jota he eivät olleet pyytäneet tai edes halunneet.
Vierailija kirjoitti:
Avustettavalta oli käytöstapojen puutetta haukkua kakkua, mutta ei sinunkaan asiasi ole tilittää työnantajallesi kakkujen tekemisen vaikeutta kuten joku jo sanoikin. Itselleni ainakin tulisi tuosta vaikutelma, että koet kakun tarjoamisen avustettavalle suurena hyväntekeväisyytenä ja kerjäät siitä kiitosta. Tämäkään ei kuulu hyviin tapoihin, jos haluaa toiselle jotakin antaa niin moukkamaista on tehdä siitä numero.
Olen itse avustaja ja myös minulla on kokemusta tietyistä asiakkaista jotka vain haukkuvat avustajaa jatkuvasti. En siis kiistä, etteikö tällaisia henkilöitä olisi. Kuitenkin avustajankin on syytä muistaa, että avustettavan ei varsinaisesti tarvitse olla _kiitollinen_ avustajalle. Kyseessähän on työ, josta maksetaan palkkaa, eikä jotain missä vain hyvää hyvyyttään käydään toista auttamassa.
Lisäisin vielä, että suunnitelmasi kutsua avustettava jouluksi teille osoittaa ammatillisuuden ja tilannetajun puutetta, anteeksi nyt vain. Kuten sanottua, olet tosiaan töissä, et avustettavan kaveri. Ensinnäkin mistä tiedät, millaisia joulusuunnitelmia hänellä itsellään on? Se, että ihminen on vaikeavammainen, ei tarkoita, että hänellä ei olisi läheisiä, (tai että hänellä ei olisi kykyä itse päättää, mitä tekee ja mikä tuottaa hänelle iloa). Yleensä ihmiset haluavat viettää joulun läheistensä kanssa. Ja vaikka tietäisit, että hänellä ei ole läheisiä, niin miksi ihmeessä kutsuisit kanssasi joulua viettämään ihmisen, jonka kanssa et edes kunnolla tule toimeen? Tällä annat vain sen vaikutelman, että kiillotat omaa sädekehääsi ja holhoat avustettavaa reppanana joka on kiitollinen siitä, että pääsee joulupöytään ihmisten kanssa joille ei ole edes millään lailla läheinen. Kukaan ei halua tämäntyyppistä "apua", ei vaikka olisi ihan oikeasti yksinäinen ja syrjäytynyt.
Ilmeisesti osasit jo ennalta aavistaa, että kiitosta ei ole tulossa. Tuskin hän mitään pahaa tarkoitti, joten turha tuosta on loukkaantuakaan. Jotkut nyt vaan ovat sellaisia ihmisiä. Älä missään nimessä kutsu häntä jouluksi luoksenne.
ap on varmaan yli empaattinen ihminen siinä ei ole pahaa, mut mieti että kaikki ei koe sitä kivana asiana joten kannattaa keskittyä töissä vaan neutraaliin työssä olemiseen(ite sortunu samaan ja työstäny neutraalia työ asennetta)
perheeni on joskus auttanu vammaisia ystäviä (esim.joulusiivous ymkausityö), tiuskimista ja tyhmiä kommentteja on silti voinu saada. luulen et vammaiset usein katkeria vammastaan ja se täytyy sit purkaa myös sille terveelle ystävälle tai töissä olevalle avustajalle.on kyllä raskasta mut kun miettii tätä katkeruuttamitä sairaus tai vamma aiheuttaa sen tiuskimisen voi antaa anteeksi.
työelämas huomaa et kaikki ei tykkää iloisista anteliaista ihmisistä. osa vihaa heti ,eli ei kannata ilostuttaa ihmisiä jotka ottaa sen väärin.
Siis herranen aika. Nyt kuulostaa siltä, että olet loukkaantunut siitä, ettei hän pitänyt leipomuksestasi. Sulla on se kasvun paikka tässä, ei avustettavallasi.
Hän söi sen ehkä siksi, kun ei kehdannut jättää syömättä. Lukemattomat ihmiset toimivat näin. Syötyään sanoi liian äiteläksi, näin tekee moni muukin vedettyään liian ison kasan makeaa. Monessa kahvilassa esim suklaakakkupala on niin iso, että loppujen lopuksi harmittaa että pitikin syödä se kokonaan, olo on enemmänkin huono kuin hyvä, vaikka itse leivonnainen on ihan ok. Ihan normaali tunne, ihan normaalit sanat sitä kuvailemaan.
Jokaiselta ihmiseltä voi odottaa asiallisia käytöstapoja, mutta voi olettaa myös asiallista suhtautumista. Sinä suhtaudut nyt itse väärin pikku juttuun. Oot tehnyt kärpäsestä härkäsen ja se, mikä on syynä siihen onkin asia, mitä kannattanee pohtia. Kyynistyminen?