Lue keskustelun säännöt.
Avustettavan kiittämättömyys
12.11.2020 |
Välillä vaan niin itseä harmittaa, miten kiittämätön on ihminen, jota avustan.
Tänäänkin annoin hänelle itsetekemän kuppikakun, mitä olin kovalla työllä väsännyt lapseni synttäreille.
Kiitosta ei taaskaan kuulunut, vain valitusta miten "äitelää ja imelää" .
Ymmärrän toki että ihmisellä voi olla masennusta ja pahaa oloa jne, mutta vähän kuitenkin odottaisi käytöstapoja myös näiltä, jotka tarvitsevat toisten ihmisten apua.
Olin hälle kertonut aiemmin, että niitten kakkujen tekemisissä oli hirveä homma, meni kauan aikaa, ja sanoin että ne voi olla aika makeita, ajattelin siis että tämä ihminen voi kieltäytyä ottamasta, jos ei pidä makeasta.
Mutta kyllä hän sen söi kokonaan kuitenkin, että tuskin nyt liian pahaa kuitenkaan oli...
Minulle olisi taas riitänyt ihan pelkkä kiitos vain.
On monia tälläisiä kertoja, kun olisi toivonut vain, että tämä ihminen saisi iloa siitä, että saan antaa hänelle jotakin tai tehdä hänen hyväkseen jotakin.
Kommentit (65)
Eihän sitä nyt voi odottaa, että avustettava heti pudottautuu polvilleen ja suutelee nilkkojasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vaan mieleen että jospa hän ei halunnut syödä ap:n leipomuksia, mutta söi kuitenkin kohteliaisuuttaan ja koska ap oli vaivaakin nähnyt. Syödä piti tottakai kokanaan, vaikkei ollut mieleen, koska olisihan se väärin heittää poiskaan ja myöskin epäkohteliasta.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei sitä kuppikakkua ole sinulta tilannut. Älä siis tee hänelle sellaista, mitä hän ei halua. Hän ei välttämättä halua lihota. On kyllä ihmeelliset kitinät, jos työnantaja ei tuputtamaasi halua.
Hän halusi syödä sen. Olisi voinut kieltäytyä, ei olisi tarvinnut moittimaan lähteä. Tässä oli kyse käytöstavoista.
Ymmärrän Ap:tä, monet noista avustettavista pitää kaikkea selvänä ja oikeutettuna, eivätkä koe tarvetta mistään kiittää. Itse hain tällaista paikkaa jokin vuosi sitten. Odotin vastausta postiini (oli toivonut, että otetaan sähköpostitse yhteyttä) kaksi kuukautta. Joka päivä tarkistin oliko mitään tullut. Kahden kuukauden päästä laittoi viestiä. Ilmeisesti olisin silloin kelvannut ja muita hakijoita ei ollut ilmaantunut. Tämä kirjoitti muutaman viestin. En kokenut tarpeelliseksi vastata; tiesin etteivät henkilökemiat voi osua yksiin tämänkaltaisen ihmisen kanssa. Eräässä viesteistään tämä sanoi, että "pitää vastata, vaikka ei paikkaa ottaisi." Jaa, ihan samalla tavalla varmaan piti vastata, kuin hän minulle vastasi... Niin metsä vastaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei sitä kuppikakkua ole sinulta tilannut. Älä siis tee hänelle sellaista, mitä hän ei halua. Hän ei välttämättä halua lihota. On kyllä ihmeelliset kitinät, jos työnantaja ei tuputtamaasi halua.
Hän halusi syödä sen. Olisi voinut kieltäytyä, ei olisi tarvinnut moittimaan lähteä. Tässä oli kyse käytöstavoista.
Ymmärrän Ap:tä, monet noista avustettavista pitää kaikkea selvänä ja oikeutettuna, eivätkä koe tarvetta mistään kiittää. Itse hain tällaista paikkaa jokin vuosi sitten. Odotin vastausta postiini (oli toivonut, että otetaan sähköpostitse yhteyttä) kaksi kuukautta. Joka päivä tarkistin oliko mitään tullut. Kahden kuukauden päästä laittoi viestiä. Ilmeisesti olisin silloin kelvannut ja muita hakijoita ei ollut ilmaantunut. Tämä kirjoitti muutaman viestin. En kokenut tarpeelliseksi vastata; tiesin etteivät henkilökemiat voi osua yksiin tämänkaltaisen ihmisen kanssa. Eräässä viesteistään tämä sanoi, että "pitää vastata, vaikka ei paikkaa ottaisi." Jaa, ihan samalla tavalla varmaan piti vastata, kuin hän minulle vastasi... Niin metsä vastaa jne.
Anteeksi, mutta sinä olet nyt kyllä aivan väärällä alalla. Uhriutuminen, loukkaantuminen ja hoitoala ovat huono yhdistelmä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä nyt voi odottaa, että avustettava heti pudottautuu polvilleen ja suutelee nilkkojasi.
Av:n avustajat kuvittelevat inkarnoituvansa jeesuksiksi ryhtyessään henk. koht. avustajiksi. Tämän lisäksi kuvittelevat, että mielenterveysongelmaiset käyttäytyvät ilman mielenterveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo nyt ihan oma mokasi on. Turha pahoittaa asiasta mieltään. Ota vastuu omista tunteistasi, hoida hommasi ja jatka elämää. Valittajia löytyy aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei sitä kuppikakkua ole sinulta tilannut. Älä siis tee hänelle sellaista, mitä hän ei halua. Hän ei välttämättä halua lihota. On kyllä ihmeelliset kitinät, jos työnantaja ei tuputtamaasi halua.
Hän halusi syödä sen. Olisi voinut kieltäytyä, ei olisi tarvinnut moittimaan lähteä. Tässä oli kyse käytöstavoista.
Ymmärrän Ap:tä, monet noista avustettavista pitää kaikkea selvänä ja oikeutettuna, eivätkä koe tarvetta mistään kiittää. Itse hain tällaista paikkaa jokin vuosi sitten. Odotin vastausta postiini (oli toivonut, että otetaan sähköpostitse yhteyttä) kaksi kuukautta. Joka päivä tarkistin oliko mitään tullut. Kahden kuukauden päästä laittoi viestiä. Ilmeisesti olisin silloin kelvannut ja muita hakijoita ei ollut ilmaantunut. Tämä kirjoitti muutaman viestin. En kokenut tarpeelliseksi vastata; tiesin etteivät henkilökemiat voi osua yksiin tämänkaltaisen ihmisen kanssa. Eräässä viesteistään tämä sanoi, että "pitää vastata, vaikka ei paikkaa ottaisi." Jaa, ihan samalla tavalla varmaan piti vastata, kuin hän minulle vastasi... Niin metsä vastaa jne.
Anteeksi, mutta sinä olet nyt kyllä aivan väärällä alalla. Uhriutuminen, loukkaantuminen ja hoitoala ovat huono yhdistelmä.
Et ehkä ymmärtänyt, mutta asetelmassa oli kaksi ihmistä. En ole hoitoalalla - älä pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli KIITTÄMÄTTÖMÄT IHMISET ajattelevat, ettei heidän esim. tarvi kiittää, kun joku kohteliaasti avaa heille oven, koska he eivät pyytäneet oven avausta. "Itseppä avasit oven".
Idiootit.
Ei se oo avustusta että jakelee Jämiään muille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaistahan se usein on ainakin sosiaalialalla. En tiedä, miten henk.koht.avustajan hommissa on mutta itse sanon omissa töissäni kyllä asiakkaalle huonosta käytöksestä, varsinkin kun se ylittää tietyn rajan.
Motiivina ei kuitenkaan ole oma mielipahani vaan pyrkimys opastaa asiakasta, miten ihmisten välisessä kanssakäymisessä ylipäätään toimitaan. Heille itselleen tulee vaikeuksia myöhemmin, jos ei kukaan tätä heille opeta.
Lapsia ja nuoria ohjataan toki eri tavoin kuin aikuisia, mutta ajatus on sama: opettamalla missä minun rajani menevät, he toivottavasti oppivat kunnioittamaan niitä muidenkin ihmisten kohdalla. Ja myös itsensä.
Ymmärrän hyvin ap:n mieliharmin asiasta. Minullekin käy välillä niin. Pyrin silti pitämään ammatillista roolia (henkistä etäisyyttä) ja annan asiakkaiden mielipiteiden ja mielialojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minulla on useita vakiasiakkaista, joista joillakin on juuri tuollainen loukkaava tapa ilmaista asioita. He ovat aina vähän tyytymättömiä kaikkeen. Löytyy näitä ihan fyysisesti terveistäkin, ei se liity vanhuuteen tai vammaisuuteen. Minulle riittää kun itse tiedän tehneeni oman työni riittävän hyvin. Se oli sinulta ap kaunis ele, vaikka toinen ei sitä ainakaan myöntänyt arvostavansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä negatiivista tuossa kommentissa oli? Hän ei sanonut että ei pidä... Vanhemmat ihmiset varsinkin käyttää sanoja äitelä tai imelä kuvaamaan että jokin maku on makea ja suussasulava, siis hyvä ja mieluinen.
Meillä ainakin kotona kiitetään ihan pienistäkin asioista, kun mieheni on tehnyt ruuan, kiitän häntä siitä, mieheni taas kiittää, kun käyn töissä, kun on syöty ruoka, kiitämme...meillä on neljä lasta, mutta nuorin lapsista, joka on päiväkodissa, kiittää myös aina.
Yksi hoitaja keskustellessamme kerran sanoi, miten kiinnitti huomion tyttöön, kun ruokaillessa aina kiittää, ja vieläkin vaikka siitä on jo vuosi pari aikaa, tämä lapsi, esim jos häneltä kysyy, otatko lisää, sanoo "ei kiitos"...mutta saattaa sanoa myös noin, kun pitäisi mennä vaikka suihkuun. "Lähetään käymään pesulla". Ja hän vastaa: "Ei kiitos".
Ehkäpä se tulee sitten vain luonnostaan, koska ei häntä kukaan ole käskenyt kiittämään, tietysti aikuisten esimerkillä taas voi olla jotain vaikutusta.
Mutta sitten on näitä ihmisiä, jotka eivät kiitä mistään, vaikka ite sanoisi ole hyvä, niin vastausta ei tule. Tälläinen on tämä avustettava ihminen.
En valita avustettavalle, vaan käyn asian läpi omassa mielessä tai vaikka kirjoittamalla. En usko että hän tarkoituksella kuitenkaan haluaisi loukata.
Pyrin ite aina asettumaan hänen tilalleen, tiedän että hänellä on moni asia huonommin kuin minulla, siksi myös haluaisin tehdä asioita, jotka saisivat hänet onnelliseksi.
Esim. Olemme mieheni kanssa suunnitelleet, että hakisimme tämän ihmisen jouluksi meille syömään, koska meistä olisi mukava ilahduttaa häntä.
Mutta pienen pieni pelko on tullut, olisiko hän kuitenkaan siitä iloinen, vai saattaisiko hän arvostella tai sanoa jotakin, mikä taas pahoittaisi omaa mieltä, jos hän olisi meillä syömässä ja viettämässä joulua.
Pitäisi henkisesti valmistautua myös siihen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet vammaiset ovat vit tumaisia. Heidät on penskana lellitty piloille.
En ylipäätään ymmärrä tällaista, mitä ap tekee. Kiittämättömyys, niin. Mistä se auttamisen halu tulee, jos vastineeksi vaaditaan kiitollisuutta? Vaaditko lapsiltasikin kiitollisuutta? Kiitollisuuden takiako autat?
Avustettavissa on ihan oikeastikin paljon kusipäitä. Olen ollut monena vuotena messuilla, joissa käy paljon pyörätuolissa istuvia avustajiensa kanssa, ja voi herranjumala sitä tapaa, millä heille puhuvat!! Käskyttävät kuin piikoja, osa kiroilee ja menettää malttinsa pienistäkin jutuista. Huuto raikaa ja ovat pahantuulisia. Eikä ole vain yksi tai kaksi, ehkä noin puolet käyttäytyy näin. Ei katso ikää, sukupuolta tai sosiaaliluokkaa. Voin sanoa, että tekee pahaa katsoa/kuunnella vieressä kun avustettava haukkuu avustajaansa "paskapääksi" vain siksi, että avustaja laittoi jonkun esitteen väärään taskuun laukussa...
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin kotona kiitetään ihan pienistäkin asioista, kun mieheni on tehnyt ruuan, kiitän häntä siitä, mieheni taas kiittää, kun käyn töissä, kun on syöty ruoka, kiitämme...meillä on neljä lasta, mutta nuorin lapsista, joka on päiväkodissa, kiittää myös aina.
Yksi hoitaja keskustellessamme kerran sanoi, miten kiinnitti huomion tyttöön, kun ruokaillessa aina kiittää, ja vieläkin vaikka siitä on jo vuosi pari aikaa, tämä lapsi, esim jos häneltä kysyy, otatko lisää, sanoo "ei kiitos"...mutta saattaa sanoa myös noin, kun pitäisi mennä vaikka suihkuun. "Lähetään käymään pesulla". Ja hän vastaa: "Ei kiitos".Ehkäpä se tulee sitten vain luonnostaan, koska ei häntä kukaan ole käskenyt kiittämään, tietysti aikuisten esimerkillä taas voi olla jotain vaikutusta.
Mutta sitten on näitä ihmisiä, jotka eivät kiitä mistään, vaikka ite sanoisi ole hyvä, niin vastausta ei tule. Tälläinen on tämä avustettava ihminen.
En valita avustettavalle, vaan käyn asian läpi omassa mielessä tai vaikka kirjoittamalla. En usko että hän tarkoituksella kuitenkaan haluaisi loukata.
Pyrin ite aina asettumaan hänen tilalleen, tiedän että hänellä on moni asia huonommin kuin minulla, siksi myös haluaisin tehdä asioita, jotka saisivat hänet onnelliseksi.Esim. Olemme mieheni kanssa suunnitelleet, että hakisimme tämän ihmisen jouluksi meille syömään, koska meistä olisi mukava ilahduttaa häntä.
Mutta pienen pieni pelko on tullut, olisiko hän kuitenkaan siitä iloinen, vai saattaisiko hän arvostella tai sanoa jotakin, mikä taas pahoittaisi omaa mieltä, jos hän olisi meillä syömässä ja viettämässä joulua.
Pitäisi henkisesti valmistautua myös siihen. Ap
Jotenkin kuulostat raskaalle ihmiselle. Onko sinulla jokin tarve arvottaa ihmisiä kiittämisen perusteella? Ylipäätään arvottaa ihmisiä?
Jos olet kiinnostunut ihmisen käyttäytymisestä, niin älä korota itseäsi/perhettäsi ja alenna muita. Tutki mieluummin ja yritä ymmärtää syitä ja seurauksia. Sitä voi harrastaa ihan ilman vertailuun jämähtämistä, arvottamista. Miksi joku tekee noin, ja toinen näin?
Vierailija kirjoitti:
Pyysinö se sitä kuppikakkua vai tyrkytitkö? Millä sanoin sen annoit ja miksi? Vahditko siis oikein että tulee syötyä.
Itse sanoisin kiitos, mutta laittaisin jääkaappiin jättäisin syömättä koska oon aika puhtaalla ruokavaliolla ja sokerista tulee huono olo.
Oikeasti nää "hyvää hyvyyttäni"-ihmiset on todella rasittavia, tää asenne huokuu sinustakin. Tehdään, annetaan ja lahjotaan ihan "hyvää hyvyyttään" vaan sen takia et itse saa kiitosta ja suitsutusta, se lahjottava ihminen on ihan sivuosassa kun halutaan vaan itselle hyvä mieli.
Koeta seuraavalla kerralla näin "lapseni syntymäpäiviltä jäi kuppikakkuja, haluaisitkohan sinä niitä?" ja anna sille toiselle ihmiselle kun sananvaltaa äläkä tuputa omaa jeesuskompleksiasi.
Minä siis kysyin tältä, että haluaisiko hän kuppikakun, kerroin myös että lapsellani on syntymäpäivä.
Sanoin myös siitä, että se voi olla aika makeaa, että avustettava voi itse päättää haluaako hän edes maistaa sitä...ja sanoin vielä ennenkuin hän alkoi syömään, että jos ei halua syödä kokonaan, niin voi vaikka jääkaappiin laittaa loput jos sitten myöhemmin haluaa syödä loput.
En vahtinut vieressä, vaan annan hänen ruokailla rauhassa, niinkuin aina 😊
Ainoastaan ruokailun jälkeen siivoan ja tiskaan..
Ruokailun jälkeen hän kaksi kertaa siinä lausahti, "joo liian imelää, liian äitelää oli."
Sanoi sen siis äänensävyyn, että ei olisi tykännyt, mutta kyllä hän sen oli kokonaan syönyt kuitenkin.
Minä sanoin vaan "jep". Ja hoidin työni. Eihän toisen tarvitse tykätä, mutta en hänelle kiusallani sitä antanut ja en olisi tuonut, jos hän olisi sanonut että ei tarvi tuoda.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Monet vammaiset ovat vit tumaisia. Heidät on penskana lellitty piloille.
Tää kyseinen avustettava ei ole sillä tavalla vammainen, on ihan sillain terve päästään..
ja uskon että kyllä vammaisetkin on mukavia ihmisiä, en ole vielä koskaan päässyt tutustumaan lähemmin kuitenkaan.
Voisin kuvitella kyllä avustavani vaikka sellaistakin ihmistä, jos joskus tulisi tilaisuus.
Ap
Joo ei tänne kannata kertoa tuollaista. Täällä on niin paljon ihmisiä joilla paha olo ja se paha olo on pakko purkaa muihin, kuten ap:n avustettava.