Onko toinen avioero suurempi häpeä kuin ensimmäinen?

En ole tajunnut hävetä avioeroani. Mitä häpeämistä siinä on? Minä olin ylpeä, että uskalsin laittaa eron vireille. 

Jos avioero oli häpeä jo ensimmäisellä kerralla, niin miksi ihmeessä olet mennyt uudestaan naimisiin? No älä nyt ainakaan enää naimisiin mene ton eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

En ole tajunnut hävetä avioeroani. Mitä häpeämistä siinä on? Minä olin ylpeä, että uskalsin laittaa eron vireille. 

Olet paljastunut valehtelijaksi.. 

-Sinkkiş

Mitäs sitä tulikaan luvattua ? Niin myötä kuin vastamäessä ?

Miehelleni tuntui olevan. Paljasti ettei halunut naimisiin siksi ettei halua erota enää ikinä. Ei halua erota siis muutenkaan, mutta ei varsinkaan avioerota. Juteltiin asiasta ja pelko hälveni kun sanoin ettei meidän tarvi tätä naimisiinmenoasiaa tässä miettiä nyt, että katsotaan jos joskus sitten. Ja että ensimmäisen avioliiton tyylisiä isoja kihlajaisia ja häitä ei minulle ainakaan ole tulossa, sellaisia joihin kutsutaan naapurit ja kylänväki. Edellisessä liitossa mies ei olisi halunnut mennä sillä tavalla naimisiin kuin lopulta meni, vaan alkurasaana olevan morsmaikkunsa painostuksesta ja kyynelsilmistä sitten meni.

Miestäni ainakin helpotti suuresti tieto siitä että kun me menemme naimisiiin, menemme rakkaudesta, eikä pakosta, ja avioliitto on vain meitä varten, ei juhlijoita ja serkuserkunserkkuja, että meille läheiset ihmiset vain pikku illanistujaisiin, ja maistraattikäynti sopii parhaiten.

Kyllä. Yksi tuttava on ollut useasti kihloissa ja nyt eroamassa toisestakin puolisostaan. En kehtaa sanoa hänelle suoraan mutta hänellä taitaa olla persoonallisuushäiriö. Ehkä jopa narsismi.

Tavallaan on. Eikö kerrasta opita?Miksi pitää mennä naimisiin? Toki huonossa suhteessa ei tarvitse olla, eli erota voi, mutten ymmärrä noita monta kertaa naimisiin menoja / eroja...

Kyllä!

Ei. Vasta neljännen kariutuminen alkaa vaikuttaa oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan on. Eikö kerrasta opita?Miksi pitää mennä naimisiin? Toki huonossa suhteessa ei tarvitse olla, eli erota voi, mutten ymmärrä noita monta kertaa naimisiin menoja / eroja...

Eikö naimisiin mennä usein taloudellisista syistä? Siis mitä väliä vaikka kuinka monta kertaa menisi naimisiin. Ei kai sen pitäisi ketään häiritä? Häitä en kuitenkaan järjestäisi moneen kertaan, siinä voisi tutut ja sukulaiset jo tuskastua. 

Ensimmäinen hävettää eniten, sitten siihen alkaa jo tottua.

Toinen avioero samasta puolisosta kertoo kyllä harkintakyvyn puutteesta ja siitä ettei opi virheistään. On se aika noloa.

Vierailija kirjoitti:

Miehelleni tuntui olevan. Paljasti ettei halunut naimisiin siksi ettei halua erota enää ikinä. Ei halua erota siis muutenkaan, mutta ei varsinkaan avioerota. Juteltiin asiasta ja pelko hälveni kun sanoin ettei meidän tarvi tätä naimisiinmenoasiaa tässä miettiä nyt, että katsotaan jos joskus sitten. Ja että ensimmäisen avioliiton tyylisiä isoja kihlajaisia ja häitä ei minulle ainakaan ole tulossa, sellaisia joihin kutsutaan naapurit ja kylänväki. Edellisessä liitossa mies ei olisi halunnut mennä sillä tavalla naimisiin kuin lopulta meni, vaan alkurasaana olevan morsmaikkunsa painostuksesta ja kyynelsilmistä sitten meni.

Miestäni ainakin helpotti suuresti tieto siitä että kun me menemme naimisiiin, menemme rakkaudesta, eikä pakosta, ja avioliitto on vain meitä varten, ei juhlijoita ja serkuserkunserkkuja, että meille läheiset ihmiset vain pikku illanistujaisiin, ja maistraattikäynti sopii parhaiten.

No hyi mikä mies! Kyynelsilmin meni tyttöystävänsä painostuksesta naimisiin toisin kun olisi halunnut..

Onhan se, kun toistaa virheensä elämänsä suurissa päätöksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan on. Eikö kerrasta opita?Miksi pitää mennä naimisiin? Toki huonossa suhteessa ei tarvitse olla, eli erota voi, mutten ymmärrä noita monta kertaa naimisiin menoja / eroja...

Eikö naimisiin mennä usein taloudellisista syistä? Siis mitä väliä vaikka kuinka monta kertaa menisi naimisiin. Ei kai sen pitäisi ketään häiritä? Häitä en kuitenkaan järjestäisi moneen kertaan, siinä voisi tutut ja sukulaiset jo tuskastua. 

Siis hååråt menevät siitä syystä.

Ihmiset menevät siitä syystä, että pitävät siitä toisesta ihmisestä.

-Sinkkiş

Kaksi kertaa eronnut isäni tuossa mietiskeli juuri , että loppujen lopuksi sitä mietetettä muiden ajatuksista suurenteli ihan liikaa. Loppujen lopuksi toisia ihmisiä kiinnostaa erittäin vähän muiden pariutumiset ja eroamiset.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kertaa eronnut isäni tuossa mietiskeli juuri , että loppujen lopuksi sitä mietetettä muiden ajatuksista suurenteli ihan liikaa. Loppujen lopuksi toisia ihmisiä kiinnostaa erittäin vähän muiden pariutumiset ja eroamiset.

Kyllä siinä aikamoisen tuuliviirin leiman saa kuitenkin ..

-Sinkkiş

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan on. Eikö kerrasta opita?Miksi pitää mennä naimisiin? Toki huonossa suhteessa ei tarvitse olla, eli erota voi, mutten ymmärrä noita monta kertaa naimisiin menoja / eroja...

Eikö naimisiin mennä usein taloudellisista syistä? Siis mitä väliä vaikka kuinka monta kertaa menisi naimisiin. Ei kai sen pitäisi ketään häiritä? Häitä en kuitenkaan järjestäisi moneen kertaan, siinä voisi tutut ja sukulaiset jo tuskastua. 

Siis hååråt menevät siitä syystä.

Ihmiset menevät siitä syystä, että pitävät siitä toisesta ihmisestä.

-Sinkkiş

Tietenkin pitävät toisistaan, mutta eikö se perimmäinen syy ole kuitenkin taloudellinen syy? Muutenhan sitä voisi elää vain avoparina eikä tarvitsi miettiä verotusasioita ja leskeneläkettä kuolintapauksessa.

Ainakin me mentiin ihan taloudellisista syistä vain ja ei me mitään hääjuhlia järjestetty. Siis rakastimme toisiamme todella paljon, mutta olisimme ihan hyvin voineet jatkaa avoparina, mutta yhteisen omaisuuden myötä tulimme päätökseen, että parempi kuitenkin mennä naimisiin. Verotus on pienempi kuin testamentin kirjoittaisi avoparina, kummankin työnantaja maksaa tuntuvan korvauksen kuolintapauksessa ja olihan niitä muitakin syitä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos avioero oli häpeä jo ensimmäisellä kerralla, niin miksi ihmeessä olet mennyt uudestaan naimisiin? No älä nyt ainakaan enää naimisiin mene ton eron jälkeen.

Mulla sen verran vahva hormonitoiminta, että en pysty elämään ilman miestä.

En ajattele niin että ensimmäinen tai mikään muukaan avioero olisi häpeä. Minulle avioliitto on hyvin käytännöllinen järjestely. Jos päätyisin yhteen sellaisen miehen kanssa, jolla on jo lapsia, haluaisin mennä naimisiin, jos hankimme yhteistä omaisuutta (esimerkiksi asunnon). Tämä ihan sen vuoksi, että aviolesken asema on turvatumpi kuin jos olisi avoliitossa. Samaten tekisin joka tapauksessa (lapsia tai ei) avioehdon eron ja kuoleman varalta. Suhteen vakavuudesta tai vakaudesta avioliitto ei sinänsä kerro.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan on. Eikö kerrasta opita?Miksi pitää mennä naimisiin? Toki huonossa suhteessa ei tarvitse olla, eli erota voi, mutten ymmärrä noita monta kertaa naimisiin menoja / eroja...

Onko avoero sitten jotenkin pienempi häpeä kuin avioero? Avioituminenhan on kuitenkin vastuun ottamista ja vastuun kantamista ja sitoutumista, mitkä kai on ihan hyviä ja kauniita asioita.