Tasapainoinen ihminen on usein ärsyttävä

Mt ihmisistä varmaan ovat ärsyttäviä. Normaaleiden ihmisten mielestä eivät. Mt porukka huomionhakuisuudellaan sen sijaan on hyvin pitkästyttävää. 

Väitätkö että olet tasapainoinen?

Mikä sinun diagnoosisi on ap? :D

Anteeksi

Sellanen "teen sen mikä on oikein" -tyyppi on todella ärsyttävä. Ikinä ei voi sulkea silmiään jos jossain joku tekee väärin, vaan se pitää tuoda julki ja oikaista. Ja voi sitä oikeamielisyyden puhtautta!

Lähipiirissäni on vain tasapainoisia upeita ihmisiä ja meillä ei ole mitään vaikeuksia missään asioissa. Me kyllä tunnistamme helposti ap:n kaltaiset epävarmat ihmiset, mutta emme tee asiasta numeroa, sillä ap:n kaltaisia ihmisiä pitää olla. Siinäpä asia juuri onkin, emme tee asioista isoa numeroa, vaan unohdamme ja keskitymme muihin juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Sellanen "teen sen mikä on oikein" -tyyppi on todella ärsyttävä. Ikinä ei voi sulkea silmiään jos jossain joku tekee väärin, vaan se pitää tuoda julki ja oikaista. Ja voi sitä oikeamielisyyden puhtautta!

Puhut nyt täysin eri asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinun diagnoosisi on ap? :D

Ei mikään. Ja se sua näköjään harmittaa, niin kuin oletinkin.

Ehkä et edes tiedosta sitä, vaan tämä on jotain alitajuista.

Ap hyvä, ihan turhaan podet huonommuuden tunnetta tasapainoisen ja moraalisesti oikein toimivan ihmisen suhteen. Syyllistyminen ei auta asiaa. Ja varsinkin tasapainoisuus on asia, joka toisille on luontaisempaa kuin toisille, joten varsinkaan sen suhteen on hölmöä potea syyllisyyttä.

Ei toisen rauhallisuus ja tyytyväisyys ole sinulta pois tai aiheuta sinulle sairautta ja häröä oloa. Pahuus ja itserakkaus tietysti ovat eri asia, tasapainoinen ihminen eli sellainen, joka on aidosti ja rauhallisesti sinut itsensä kanssa ei ole ole kumpaakaan noista.

Ja tuo "teen sen, mikä on oikein" on sinusta ärsyttävä siksi, että tiedät toisen olevan oikeassa, mutta et itse viitsi valita moraalisesti oikeaa valintaa. Moraalisesti oikein toimivankaan ei tarvitse olla omahyväinen, ja hieroa sitä oikeaa toimintaansa sen kummemmin kenenkään naamaan, kunhan vain toteaa, että joku toimintatapa on haitaksi sille ja tälle asialle/henkilölle.

Eli vaikka esimerkiksi minä tiedän toimivani oikein, kun tuen lasteni koulunkäyntiä ja harrastuksia ja kieltäydyn kurittamasta tai haukkumasta heitä ihmisinä edes kiukustuessani, en pidä itseäni sen parempana ihmisenä kuin muita. Toimin vain NOISSA nimenomaisissa asioissa paremmin. Ehkä sitten joissain muissa asioissa huonommin, olen avoin kuulemaan missä voin vielä parantaa äitiyttäni.

Syyllistyminen ja kadehtiminen eivät toimi.

Virheen myöntäminen, opiksi ottaminen ja toiminnan korjaaminen sen sijaan hyvinkin kyllä.

Kummallisia vastauksia, vähän kuin asian vierestä. Ymmärrän mitä ap hakee kysymyksellään. En kuitenkaan ymmärrä turhaa huomion hakemista huomion vuoksi. Tai pyrkimistä porukan keskipisteeksi. Teeskentely näkyy. Tasapainoisuus on hyvä asia. Ihminen on silloin sopusoinnussa itsensä kanssa.

Pitää osata hullutella. Hauskoja tarinoita tutuille. Ja innostua hullunkurisista aktiviteeteista.

Mulla on kaveri, joka oli aina menossa ja innostui kaikesta. Nykyään "tasapainoinen". Arki pyörii työn ja kotiaskareiden ympärillä ja viikonloput ollaan mukavasti miehen kanssa kotisohvalla. Kun tavataan niin aina samat puheenaiheet. Työ, työkaverit ja oma mies. Aina samat jutut. En ole samassa työssä, en tunne hänen työkavereitaan ja miehen kanssa meillä ei ole mitään yhteistä.

Olen yrittänyt saada kaveria tapahtumiin tai harrastamaan, mutta aina samat kahvittelut ja samat aiheet kuukaudesta toiseen.

Ei tarvitse varmaan erikseen sanoa että ei tavata enää niin usein.

Psykopaatit ja narskut osaa ärsyttää. Fakta.

Mutta kun ajattelee mitä hyttysenpskaa ovat, ja epäihmisiä, niin siirrynpä tästä muihin puuhiin.

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, ihan turhaan podet huonommuuden tunnetta tasapainoisen ja moraalisesti oikein toimivan ihmisen suhteen. Syyllistyminen ei auta asiaa. Ja varsinkin tasapainoisuus on asia, joka toisille on luontaisempaa kuin toisille, joten varsinkaan sen suhteen on hölmöä potea syyllisyyttä.

Ei toisen rauhallisuus ja tyytyväisyys ole sinulta pois tai aiheuta sinulle sairautta ja häröä oloa. Pahuus ja itserakkaus tietysti ovat eri asia, tasapainoinen ihminen eli sellainen, joka on aidosti ja rauhallisesti sinut itsensä kanssa ei ole ole kumpaakaan noista.

Ja tuo "teen sen, mikä on oikein" on sinusta ärsyttävä siksi, että tiedät toisen olevan oikeassa, mutta et itse viitsi valita moraalisesti oikeaa valintaa. Moraalisesti oikein toimivankaan ei tarvitse olla omahyväinen, ja hieroa sitä oikeaa toimintaansa sen kummemmin kenenkään naamaan, kunhan vain toteaa, että joku toimintatapa on haitaksi sille ja tälle asialle/henkilölle.

Eli vaikka esimerkiksi minä tiedän toimivani oikein, kun tuen lasteni koulunkäyntiä ja harrastuksia ja kieltäydyn kurittamasta tai haukkumasta heitä ihmisinä edes kiukustuessani, en pidä itseäni sen parempana ihmisenä kuin muita. Toimin vain NOISSA nimenomaisissa asioissa paremmin. Ehkä sitten joissain muissa asioissa huonommin, olen avoin kuulemaan missä voin vielä parantaa äitiyttäni.

Syyllistyminen ja kadehtiminen eivät toimi.

Virheen myöntäminen, opiksi ottaminen ja toiminnan korjaaminen sen sijaan hyvinkin kyllä.

Et tainnut ihan ymmärtää pointtiani...

Ap

Joillekin on tosiaan vaikea kestää toisen ihmisen hyvää oloa tai ylipäänsä mitään hyvää, ulospäin näkyvää tasapainoisuutta. Suomessa on tosiaan tapana näillä katkeroituneilla mennä härkkimään hyvinvoivalta vaikuttavaa ihmistä. Mieluiten vielä porukalla. Täytyyhän sille toisellekin saada kurja olo, koska itselläkin on. Sivistyneimmissä kulttuureissa tätä ilmiötä kutsutaan kiusaamiseksi. Meillä täällä Suomessa se on normi alkaen kouluista ja päiväkodeista. Pienoisotanta alan osaajista löytyy palstalta.

Toisen ihmisen tunnetilan sanominen ääneen on ..no suoraan sanottuna typerää. Miksi se pitää lausahtaa ääneen? Miksi sitä ei voi ajatella vain oman päänsä sisällä? Jääkö sitä muuten toisen tunnetilan vangiksi?

Tiedän jo ettei suomessa kenellekkään kannata kertoa miten oikeasti elämässä menee. En kerro tutuille tai perheelle koska eivät ikinä mitenkään iloitse puolestani. Onnellisuus on paras piilottaa, suomessa saa vain valittaa kuinka huonosti kaikki on :D En ole kyllä tasapainoinenkaan täysin (olen herkkä ja emotionaalinen minkä takia olen elämäni rakentanut tukemaan terveyttäni siksi olen onnellinen) olen normaali ihminen kuitenkin jolla elämä menee hyvin :) 

Vierailija kirjoitti:

Joillekin on tosiaan vaikea kestää toisen ihmisen hyvää oloa tai ylipäänsä mitään hyvää, ulospäin näkyvää tasapainoisuutta. Suomessa on tosiaan tapana näillä katkeroituneilla mennä härkkimään hyvinvoivalta vaikuttavaa ihmistä. Mieluiten vielä porukalla. Täytyyhän sille toisellekin saada kurja olo, koska itselläkin on. Sivistyneimmissä kulttuureissa tätä ilmiötä kutsutaan kiusaamiseksi. Meillä täällä Suomessa se on normi alkaen kouluista ja päiväkodeista. Pienoisotanta alan osaajista löytyy palstalta.

Täällä todella toisen hyvä on itseltä pois ja se pitää tuhota, porukalla. Luulisi, että olisi parempi keskittyä rakentamaan siitä omasta elämästä kiva ja mukava. Mutta ei, se energia käytetään muiden elämän tuhoamiseen. Tämä kertoo aikas paljon. Ei halutakaan hyvää elämää itseasiassa lainkaan. Päätarkoitus on velloa omassa pahassa oloissa ja levittää sitä muihin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän jo ettei suomessa kenellekkään kannata kertoa miten oikeasti elämässä menee. En kerro tutuille tai perheelle koska eivät ikinä mitenkään iloitse puolestani. Onnellisuus on paras piilottaa, suomessa saa vain valittaa kuinka huonosti kaikki on :D En ole kyllä tasapainoinenkaan täysin (olen herkkä ja emotionaalinen minkä takia olen elämäni rakentanut tukemaan terveyttäni siksi olen onnellinen) olen normaali ihminen kuitenkin jolla elämä menee hyvin :) 

Herkkyys ei ole tasapainottomuutta, sen kanssa on opeteltava elämään.

Olet tehnyt näin= toiminut tasapainoisesti.

Minä en ymmärrä mitä ap tarkoittaa. Oletko oikeasti sitä mieltä, että jos ihminen ei yritä hakea ylimääräistä huomiota, hän on ärsyttävä ja hänestä ei pidetä?

Asiat ei saa olla liian hyvin. En puhu ig onnellisuudesta vaan oikeasta onnellisuudesta. Paras pitää piilossa. Sellaisesta ei tosissaan tykätä suomen maassa. Työharjoittelussa pärjää hyvin muun henkilökunnan kanssa ja saa hyvät arvosanat kun käy huonolla autolla.