Tasapainoinen ihminen on usein ärsyttävä

Työporukassa menee pasmat sekaisian joistain ihmisistä ja heidän pitää järjestää sosiaaliset kuvionsa uudelleen. Sitä vältellään viimeiseen asti. Siksi hiljaiset jotka ei sano mitään mihinkään pääsee jatkamaan. Porukan kuviot säilyy muuttumattomina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia vastauksia, vähän kuin asian vierestä. Ymmärrän mitä ap hakee kysymyksellään. En kuitenkaan ymmärrä turhaa huomion hakemista huomion vuoksi. Tai pyrkimistä porukan keskipisteeksi. Teeskentely näkyy. Tasapainoisuus on hyvä asia. Ihminen on silloin sopusoinnussa itsensä kanssa.

Hän on sovussa myös muiden kanssa, mutta ei epätasapainoisten. Niitä hän ei seuraansa halua.

Hä? Aika heikko on tasapaino sitten jos noin on. Tasapainoiset ihmiset ovat perinteisesti olleet yhteisönsä tukipilareita ja pitäneet hommat pyörimässä niin, että ne vähemmän tasapainoisetkin ovat siihen sopineet ja tehneet oman osansa.

Kukas nyt sitten täydellisessä maailmassa estää kaikkia epätasapainoisia vaipumasta tarpeettomuuden ja yksinäisyyden suohon, jos tasapainoisten työnä on nykyisin pitää itsensä puhtaina kaikesta epätasapainoisesta?

Tuollainen tasapainon määritelmä on vähän kuin valittaisiin lähtöviivalta parhaannäköiset urheilijat, ja julistettaisiin voittajiksi. Juokseminenhan on ihan turhaa. Minusta tasapainoa osoittaa nimenomaan kyky nousta kannattelemaan muitakin kuin itseä ja perhettä. Huomiota välttelevä oman elämänsä sankari ei sellainen ole. Neutraali ja ylpeästi estynyt eivät ole sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni on vain tasapainoisia upeita ihmisiä ja meillä ei ole mitään vaikeuksia missään asioissa. Me kyllä tunnistamme helposti ap:n kaltaiset epävarmat ihmiset, mutta emme tee asiasta numeroa, sillä ap:n kaltaisia ihmisiä pitää olla. Siinäpä asia juuri onkin, emme tee asioista isoa numeroa, vaan unohdamme ja keskitymme muihin juttuihin.

Näyttääkin kovasti siltä ETTET TEE NUMEROA mistään, esim juuri tuosta asiasta, mistä jankkaat. Loogisuus?

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu hiljaisten ihmisten kanssa ketkä ei sano ikinä vastaan. Sellaisia palkataan pitkäaikaisiin työsuhteisiin. He vaan on ja tekee työnsä.

Päivänselvää että palkataan. Helppo ja tuottava ihminen on tärkeä voimavara. Työntekijät, joiden kanssa pitää koko ajan keskustella ja nostattaa ja kehittää työpaikan henkeä vievät valtavasti johtajan, yrittäjän, esimiehen henkisiä ja ajankäytöllisiä resursseja. 

Kaikenlaiset ihmiset ärsyttävät jonkunlaisia ihmisiä ja joissain tilanteissa. Et sinä Ap ole mikään yli-ihminen, joka ei ärsytä ketään koskaan. 

Olisko kysymys kuitenkin siitä, et ihmiset jotka uskaltaa paljastaa haavoittuvuutensa on helpommin lähestyttäviä? Ja kyllä oikeasti tasapainoindn ihminen on mun mielestä hyvä tyyppi: ego ei täytä tilaa, ihminen kykenee empatiaan, rajoihin, selkeään toimintaan ilman manipulointia ja riippuvuuksia. Sellaisen ihmisen kans on helppo olla. Paitsi tietty jos ite on manipuloiva tai addikti. Silloinhan se tasapaino ja selkeys on uhka. Koska ei voi pelata pelejä sellaisen ihmisen kanssa. Ja siis se tasapainoinen ihminenhän uskaltaa myös olla rikki, epäonnistua jne. Ja hyväksyy muutkin virheineen kaikkineen.