Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsellani asperger vai jotain muuta
04.10.2020 |
Minulla on 4v ja 1v lapset. 4v on ollut aina haastava mm. Allergioiden ja refluksin vuoksi mutta ne ovat nyt kunnossa. Vaatii myös todella paljon aikuisen huomiota ja ei helpolla aloita omia leikkejä vaan aina pitäisi olla aikuisen opastamassa ja leikkimässä. On hyvin valikoiva ruokien suhteen ja syö vain suppeita tiettyjä ruokia esim jogurtin pitää olla aina sama tietty ja uusia ei suostu syömään. Iho on hyvin herkkä ja ei esim yhtään siedä jos puntti nousee tai hiekkaa kengässä. Siirtymät vieläkin vaikeita vaikka paljon on edistytty.
Saa vieläkin raivareita muutaman kerran viikossa. Rutiineja rakastaa. Väsyneenä ja nälkäisenä jumiutuu tai raivareita enemmän.
Oppi puhumaan reilu 2v ja siitä lähtien on puhunut taukoamatta. Puhuu aina kovalla äänellä vaikka hyssytellään.
Meni 1v tarhaan ja siitä lähtien olen odottanut kuin kuuta nousevaa että alkaisi leikkiä muiden lasten kanssa että me vanhemmat saisimme levätä. Mutta ei. Vielä 4v ei ole kiinnostunut leikkimään muiden kanssa. Hoitajat kehuvat lasta sopeutuvaksi, rauhalliseksi, iloiseksi, puheliaaksi. Mutta toisten lasten seuraa ei kaipaa yhtään vaan tarhassakin höpöttää jatkuvasti aikuisille!
Olen todella alkanut huolestua onko lapseni vaan erikoinen vai onko kellään muulla ollut samanlaisia "oireita" että kuuluisivatko esim aspergerin? Ylivilkas lapseni ei ole vaan saattaa tuntikausia kuunnella esim. Aku Ankkaa joka onkin nyt intohimo. Ns. Perinteiset leikit esim pikkuautoila tai ukkeleilla eivät poikaa voisi vähempää kiinnostaa. Mies ei halua tutkituttaa lasta koska pelkää leimautumista. Kuitenkin vielä pärjäämme näin. Mielenkiinnolla odotan parin vuoden päästä koittavaa eskaria. Nyt jo tosin kirjoittaa nimensä ja osaa kaikki aakkoset ja laskea 20.
Kommentit (183)
Asperger piirteitä vähintään. Diagnoosista on hyötyä. Lapsi tai nuori ei koko ajan joudu miettimään, miksi kaikki menee pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä aikaisemmin on diagnoosi, sitä aikaisemmin voidaan aloittaa sosiaalinen kuntoutus. Jos lapsesi on assi, hän tulee joutumaan törmäyskurssille muiden kanssa. Jotta törmäyksestä tulisi eskarissa/alakoulussa mahdollisimman pieni, pitäisi sosiaalisia taitoja alkaa opettaa tehokkaasti jo nyt. Eli lapsesi ei opi matkimalla lapsilaumojen käyttäytymisnormeja. Ne pitää opettaa hänelle. Muuten hän ei ymmärrä muita lapsia, eivätkä muut lapset häntä. Idiootin lailla käyttäytyvä assi leimautuu varmasti. Näin voit isälle kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Asperger piirteitä vähintään. Diagnoosista on hyötyä. Lapsi tai nuori ei koko ajan joudu miettimään, miksi kaikki menee pieleen.
Kiitos vastauksesta. Tätä juuri mietin että voiko dg olla myös asperger piirteitä koska olen tavannut ihan oikeita aspergereja jotka ovat olleet puhumattomia eivätkä katsoneet silmiin. Tuntuu just että jatkuvasti täytyy olla opastamassa lasta ja moittimassa kun toimii väärin. Tiedän että kehuakin pitäisi mutta että se on välillä vaikeaa kaiken jumiutuminen ja raivoamisen keskellä. -ap
Ihan normaalilta kuulostaa minun mielestäni. Lapset ovat erilaisia. Leikkiminen pitää opettaa lapselle. Kun leikin laittaa alulle, lapset yleensä jatkavat sitä hetken eteenpäin keskenään. Kyllä ne pk:ssa sanovat, jos pitää tutkia. Pyydä vaikka eltoa seuraamaan lasta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä aikaisemmin on diagnoosi, sitä aikaisemmin voidaan aloittaa sosiaalinen kuntoutus. Jos lapsesi on assi, hän tulee joutumaan törmäyskurssille muiden kanssa. Jotta törmäyksestä tulisi eskarissa/alakoulussa mahdollisimman pieni, pitäisi sosiaalisia taitoja alkaa opettaa tehokkaasti jo nyt. Eli lapsesi ei opi matkimalla lapsilaumojen käyttäytymisnormeja. Ne pitää opettaa hänelle. Muuten hän ei ymmärrä muita lapsia, eivätkä muut lapset häntä. Idiootin lailla käyttäytyvä assi leimautuu varmasti. Näin voit isälle kertoa.
Täytyy kertoa ja näyttää tämä miehelle kyllä. Lapseni siis saattaa ulkonakin mennä selostamaan muille aikuisille oppimiaan uusia taitoja. Vielä hellyttävää 4v mutta esim vuoden kahden päästä jos sama jatkuu niin vähän outoja kommentteja. Muut lapset ovat nyt kuin ilmaa.aina kannustan että mene tuolla on samanikäinen lapsi mutta ei. Tulee pian pois ja sanoo että ei se halunnut olla minun kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika paljon omalta lapseltani. Poika on nyt kuusivuotias. Hänellä on autisminkirjon piirteitä, toistaiseksi ei sitä diagnoosia. Muita diagnooseja kyllä.
Hei! Itselläni on 13-vuotias poika, jolla mitä todennäköisimmin asperger. Koulupsykologi otti tämän mahdollisuuden esille vasta 5-luokalla, kun oli tavallista haastavampi tilanne meneillään. Nyt ajattelen, että olisipa ollut hyvä, että erilaisista ”omalaatuisuuksista” olisi ollut tällainen selvempi kuva - vaikka ihan diagnoosi - jo koulun alkuvuosina. Olisi ollut helpompi opettajaakin opastaa toimimaan lapsen kanssa niin, ettei tule turhaa patistelua, ihmettelyä ja painostusta asioissa, jotka ovat tavallista vaikeampia tai jopa mahdottomia siksi, että lapsen ”käyttöjärjestelmä” poikkeaa muista. Diagnoosistahan ei tarvitse kuuluttaa ympäriinsä, mutta se voi antaa selkeyttä lapselle itselleen varsinkin vähän myöhemmin ja ennen kaikkea hänen kanssaan säännöllisesti tekemisissä oleville aikuisille. Kuvaamasi piirteet osuvat minusta hyvin aspergeriin. Meidänkin poika pystyy kyllä katsomaan silmiin, vaikka monia muita assi-piirteitä onkin. Paketti taitaa olla jokaisella vähän omanlaisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika paljon omalta lapseltani. Poika on nyt kuusivuotias. Hänellä on autisminkirjon piirteitä, toistaiseksi ei sitä diagnoosia. Muita diagnooseja kyllä.
Mitä diagnooseja on? Minkä ikäisenä aloitettiin tutkimaan ja kenen aloitteesta? -ap
Voi olla myös aisti-integraation häiriö jne. Veisin tutkimuksiin. Esim toimintaterapiasta voi olla todella iso apu.
T: itsekin neurokirjolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei! Itselläni on 13-vuotias poika, jolla mitä todennäköisimmin asperger. Koulupsykologi otti tämän mahdollisuuden esille vasta 5-luokalla, kun oli tavallista haastavampi tilanne meneillään. Nyt ajattelen, että olisipa ollut hyvä, että erilaisista ”omalaatuisuuksista” olisi ollut tällainen selvempi kuva - vaikka ihan diagnoosi - jo koulun alkuvuosina. Olisi ollut helpompi opettajaakin opastaa toimimaan lapsen kanssa niin, ettei tule turhaa patistelua, ihmettelyä ja painostusta asioissa, jotka ovat tavallista vaikeampia tai jopa mahdottomia siksi, että lapsen ”käyttöjärjestelmä” poikkeaa muista. Diagnoosistahan ei tarvitse kuuluttaa ympäriinsä, mutta se voi antaa selkeyttä lapselle itselleen varsinkin vähän myöhemmin ja ennen kaikkea hänen kanssaan säännöllisesti tekemisissä oleville aikuisille. Kuvaamasi piirteet osuvat minusta hyvin aspergeriin. Meidänkin poika pystyy kyllä katsomaan silmiin, vaikka monia muita assi-piirteitä onkin. Paketti taitaa olla jokaisella vähän omanlaisensa.
Kiitos vastauksesta! Näkyivätkö sinun pojan erityispiirteet jo tarhaiässä? -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika paljon omalta lapseltani. Poika on nyt kuusivuotias. Hänellä on autisminkirjon piirteitä, toistaiseksi ei sitä diagnoosia. Muita diagnooseja kyllä.
Mitä diagnooseja on? Minkä ikäisenä aloitettiin tutkimaan ja kenen aloitteesta? -ap
Hänellä on puheen ymmärtämisessä ja tuottamisessa vaikeutta, sekä motorisia haasteita. Vauvaiässä oli allerginen. Allergia ilmeni mm. vatsavaivoina ja refluksina. Varmaan jossakin kolmen vuoden tietämillä alettiin tutkia asioita. Aloite tuli päiväkodista, kun siellä yksi lto huomasi poikkeavuuden. Autisminkirjon diagnoosia ei ole, koska lapseni on tietyllä tavalla sosiaalinen. On kiinnostunut muista, mutta käyttäytyy seurassa usein erikoisesti. Jumittamistaipumusta on, erityisiä kiinnostuksenkohteita ja aistiherkkyyttä. On erittäin valikoiva syöjä. Puhuu myös kovalla äänellä. Saa kovia raivareita erikoisista asioista. Tällä hetkellä nämä piirteet taitaa lukea jossakin paperissa muuna psyykkisenå kehityshäiriönä. En yllättyisi jos se autismidiagnoosi tulee myöhemmin. Käymme vuosittain tutkimuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä ole mitään diagnoosin rajat ylittävää. Mutta jos lapsen haasteet hankaloittavat perheen elämää merkittävästi, kannattaa ottaa asia esille neuvolassa. Kyse voi olla esimerkiksi sensorisen integraation häiriöstä, joka on tavallaan lievempi versio tai osa neurologisia erityispiirteitä.
Suosittelen kirjaa Tahatonta tohellusta, jota itselleni täällä aikoinaan suositeltiin ja sitä kautta lähti meillä vanhemmilla avautumaan lapsen erityiset ominaisuudet. Ehkä vähän omatkin... Kirja on selkeälukuinen ja kuvaillaan hyvin neuroepätyypillisiä ominaisuuksia mm.ruoka-aineiden valikoivuuden syistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä ole mitään diagnoosin rajat ylittävää. Mutta jos lapsen haasteet hankaloittavat perheen elämää merkittävästi, kannattaa ottaa asia esille neuvolassa. Kyse voi olla esimerkiksi sensorisen integraation häiriöstä, joka on tavallaan lievempi versio tai osa neurologisia erityispiirteitä.
Suosittelen kirjaa Tahatonta tohellusta, jota itselleni täällä aikoinaan suositeltiin ja sitä kautta lähti meillä vanhemmilla avautumaan lapsen erityiset ominaisuudet. Ehkä vähän omatkin... Kirja on selkeälukuinen ja kuvaillaan hyvin neuroepätyypillisiä ominaisuuksia mm.ruoka-aineiden valikoivuuden syistä.
Lisään vielä, että meillä siis lapsella 4v sensorisen integraation häiriön diagnoosi ja 5v adhd diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä ole mitään diagnoosin rajat ylittävää. Mutta jos lapsen haasteet hankaloittavat perheen elämää merkittävästi, kannattaa ottaa asia esille neuvolassa. Kyse voi olla esimerkiksi sensorisen integraation häiriöstä, joka on tavallaan lievempi versio tai osa neurologisia erityispiirteitä.
Suosittelen kirjaa Tahatonta tohellusta, jota itselleni täällä aikoinaan suositeltiin ja sitä kautta lähti meillä vanhemmilla avautumaan lapsen erityiset ominaisuudet. Ehkä vähän omatkin... Kirja on selkeälukuinen ja kuvaillaan hyvin neuroepätyypillisiä ominaisuuksia mm.ruoka-aineiden valikoivuuden syistä.
Kiitos, lainaan heti kirjan kirjastosta. Haluan auttaa kyllä lasta ja oppia ymmärtämään paremmin. -ap
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä ole mitään diagnoosin rajat ylittävää. Mutta jos lapsen haasteet hankaloittavat perheen elämää merkittävästi, kannattaa ottaa asia esille neuvolassa. Kyse voi olla esimerkiksi sensorisen integraation häiriöstä, joka on tavallaan lievempi versio tai osa neurologisia erityispiirteitä.
Suosittelen kirjaa Tahatonta tohellusta, jota itselleni täällä aikoinaan suositeltiin ja sitä kautta lähti meillä vanhemmilla avautumaan lapsen erityiset ominaisuudet. Ehkä vähän omatkin... Kirja on selkeälukuinen ja kuvaillaan hyvin neuroepätyypillisiä ominaisuuksia mm.ruoka-aineiden valikoivuuden syistä.
Saakohan kyseisissä häiriöistä jotain apuja kouluun?
Tavoitteeksi pitää kuitenkin ottaa se, että kasvatatte nuoren aikuisen, joka selviää nenttien (muiden kuin assit) maailmassa. Assi ei opi sosiaalisia normeja itsestään, ne täytyy vääntää hänelle tarkasti perustellen rautalangasta. Esimerkiksi tuo omien taitojen selostaminen tulee olemaan muiden koululaisten silmissä jotain uskomattoman ärsyttävää. Lapsellasi on oikeus tietää tämä, ennen kuin tulee kiusatuksi tai saa turpiinsa muuten.
Ryhtykää seuraamaan sivusta muiden ihmisten tekemisiä. Opetelkaa yhdessä tunnistamaan tunteita toisissa ihmisissä ja käyttäytymisen malleja.
Kaverisuhteiden hankkimistaidot on myös opetettava ihan erikseen. Nyt lapsesi ei selvästi niitä osaa. Ilman kaveritaitoja hän jää yksin. Vielä se ei ole ongelma, mutta omaan kämppään muuttaessa täysi yksinäisyys tulee olemaan todella karu kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Tavoitteeksi pitää kuitenkin ottaa se, että kasvatatte nuoren aikuisen, joka selviää nenttien (muiden kuin assit) maailmassa. Assi ei opi sosiaalisia normeja itsestään, ne täytyy vääntää hänelle tarkasti perustellen rautalangasta. Esimerkiksi tuo omien taitojen selostaminen tulee olemaan muiden koululaisten silmissä jotain uskomattoman ärsyttävää. Lapsellasi on oikeus tietää tämä, ennen kuin tulee kiusatuksi tai saa turpiinsa muuten.
Ryhtykää seuraamaan sivusta muiden ihmisten tekemisiä. Opetelkaa yhdessä tunnistamaan tunteita toisissa ihmisissä ja käyttäytymisen malleja.
Kaverisuhteiden hankkimistaidot on myös opetettava ihan erikseen. Nyt lapsesi ei selvästi niitä osaa. Ilman kaveritaitoja hän jää yksin. Vielä se ei ole ongelma, mutta omaan kämppään muuttaessa täysi yksinäisyys tulee olemaan todella karu kokemus.
Jep tuota yksinäisyyttä pelkään. Taas esimerkki: oltiin äsken yli tunti ulkona kaksin lapsen kanssa ja annoin hänelle täyden huomion. Silti kotiin päästyä alkaa kysely mitä tehdään ja mikään ei kelpaa mitä ehdotan. Vieressä pitäisi taas istua. Todella raskasta. -ap
Yksinäisyyden kauhistelu, kuulostaa kauhean nenttisentristiseltä näkökulmalta.
Diagnoosilla pääsisi avun piiriin, sukulaisperhe pääsi pojan diagnoosin myötä nepsyleireille. Koko perhe oppi selviytymistaitoja. Poika sai myös kuntoutusjaksoja.
Heidän tytär ei ole saanut mitään diagnoosia vaikka on selviä vaikeuksia, ja on pahasti koulukiusattu.
Oman pojan luokalla on selvä assi, joka jumittaa, luennoi omasta mielenkiinnon kohteestaan loputtomasti. Kukaan ei haluaisi tehdä hänen kanssa ryhmätöitä, kun hän mittaa jotain asiaa puoli tuntia saadakseen sen millilleen.
Sano miehellesi, että leimautuu koulussa hankalaksi opettajalle, ja oudoksi kavereille kuitenkin, jos ei saa apua ja diagnoosia.
Hyödyttäisikö asperger diagnoosi edes mitään?