Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsellani asperger vai jotain muuta
04.10.2020 |
Minulla on 4v ja 1v lapset. 4v on ollut aina haastava mm. Allergioiden ja refluksin vuoksi mutta ne ovat nyt kunnossa. Vaatii myös todella paljon aikuisen huomiota ja ei helpolla aloita omia leikkejä vaan aina pitäisi olla aikuisen opastamassa ja leikkimässä. On hyvin valikoiva ruokien suhteen ja syö vain suppeita tiettyjä ruokia esim jogurtin pitää olla aina sama tietty ja uusia ei suostu syömään. Iho on hyvin herkkä ja ei esim yhtään siedä jos puntti nousee tai hiekkaa kengässä. Siirtymät vieläkin vaikeita vaikka paljon on edistytty.
Saa vieläkin raivareita muutaman kerran viikossa. Rutiineja rakastaa. Väsyneenä ja nälkäisenä jumiutuu tai raivareita enemmän.
Oppi puhumaan reilu 2v ja siitä lähtien on puhunut taukoamatta. Puhuu aina kovalla äänellä vaikka hyssytellään.
Meni 1v tarhaan ja siitä lähtien olen odottanut kuin kuuta nousevaa että alkaisi leikkiä muiden lasten kanssa että me vanhemmat saisimme levätä. Mutta ei. Vielä 4v ei ole kiinnostunut leikkimään muiden kanssa. Hoitajat kehuvat lasta sopeutuvaksi, rauhalliseksi, iloiseksi, puheliaaksi. Mutta toisten lasten seuraa ei kaipaa yhtään vaan tarhassakin höpöttää jatkuvasti aikuisille!
Olen todella alkanut huolestua onko lapseni vaan erikoinen vai onko kellään muulla ollut samanlaisia "oireita" että kuuluisivatko esim aspergerin? Ylivilkas lapseni ei ole vaan saattaa tuntikausia kuunnella esim. Aku Ankkaa joka onkin nyt intohimo. Ns. Perinteiset leikit esim pikkuautoila tai ukkeleilla eivät poikaa voisi vähempää kiinnostaa. Mies ei halua tutkituttaa lasta koska pelkää leimautumista. Kuitenkin vielä pärjäämme näin. Mielenkiinnolla odotan parin vuoden päästä koittavaa eskaria. Nyt jo tosin kirjoittaa nimensä ja osaa kaikki aakkoset ja laskea 20.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Se on hienia että nähdään AS-piirteitä lahjana, eikä uhkana, yritetään mennä assia vastaan, kuntouttaa häntä tulemaan puolestaan nenttejä vastaan jne. Mutta ikävistäkin puolista täytyy voida puhua, mieltään purkaa. Entäs kun on vaikea-asteinen assius yhdistettynä älykkyyteen lapsessa, joka ei jousta mihinkään suuntaan, jopa lyö ja raivoaa, hajottaa kamoja, ivaa ja pilkkaa... joka ei suostu, ei suostunut kolmivuotiaanakaan mihinkään kuntoutuksiin tai muihin, koska on mielestään paljon valmiimpi jo kuin tyhmät tavikset.. (joissain aivoituksissaan onkin ehkä)... ? Assi ei nuku öisin vaan päivisin, latelee vieraistakin ihmisistä juuri ne kiusallisimmat totuudet näiden kuullen suureen ääneen, ei kestä keskustella, edes muka-kiinnostuneena yhtään muiden tarjoamista aiheista, mutta puhuu loputtomiin omista aiheistaan asiantuntijana aivan kaikille ja kaikkialla. Loukkaa tahallaan ja tahtomattaan ihmisiä koko ajan, syvästi ja pahasti. Ei tule vastaan ketään, ollenkaan, vaikka ymmärtää kyllä, että pitäisi, ja henkistä kapasiteettia on. Syö hirveän huonosti ja on siksi sairas. Kukaan ei saa häntä syömään. On varmaan kaikki mahdolliset vitamiinipuutokset. Ei halua tehdä töitä edes kiinnostuksensa kohteen parissa, koska ei halua. Sossustakin saa rahaa. Mielenkiinnon kohteensa parissa kumminkin puuhaa kaiket päivät, tai yöt jotka valvoo. Puuhaa äänekkäästi, kun muut yrittävät nukkua. Sitten kun on sen verran älykäs, on oppinut vetoamaan assiuteensa. "Ei mun tarvi, emmä, kato ku mulla on tää AS". Ei tän ihan näinkään pitäs mennä? Lapsi nyt 19 v täyttävä. Sisariaan inhoaa ja sanoo ääneen senkin joka päivä. Kavereita on kyllä, jotka harrastaa samaa asiaa kuin hän. Miten te ootte selvinneet tästä kaikesta?
Missä ongelma, sinulla on täysi-ikäinen, ja ilmeisesti älykkyydeltään täysipäinen ihminen. Tuettuun asumiseen, ja sossusta tosiaan ne rahat jos muuhun ei sopeudu. Luettelit hienosti ne ongelmat, joiden vuoksi Ruotsi myöntää Aspergerista suoraan eläkkeen. Kaikilla noihin ei vain voi vaikuttaa, etenkään, jos ihmistä itseään ne ei millään muotoa häiritse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hienia että nähdään AS-piirteitä lahjana, eikä uhkana, yritetään mennä assia vastaan, kuntouttaa häntä tulemaan puolestaan nenttejä vastaan jne. Mutta ikävistäkin puolista täytyy voida puhua, mieltään purkaa. Entäs kun on vaikea-asteinen assius yhdistettynä älykkyyteen lapsessa, joka ei jousta mihinkään suuntaan, jopa lyö ja raivoaa, hajottaa kamoja, ivaa ja pilkkaa... joka ei suostu, ei suostunut kolmivuotiaanakaan mihinkään kuntoutuksiin tai muihin, koska on mielestään paljon valmiimpi jo kuin tyhmät tavikset.. (joissain aivoituksissaan onkin ehkä)... ? Assi ei nuku öisin vaan päivisin, latelee vieraistakin ihmisistä juuri ne kiusallisimmat totuudet näiden kuullen suureen ääneen, ei kestä keskustella, edes muka-kiinnostuneena yhtään muiden tarjoamista aiheista, mutta puhuu loputtomiin omista aiheistaan asiantuntijana aivan kaikille ja kaikkialla. Loukkaa tahallaan ja tahtomattaan ihmisiä koko ajan, syvästi ja pahasti. Ei tule vastaan ketään, ollenkaan, vaikka ymmärtää kyllä, että pitäisi, ja henkistä kapasiteettia on. Syö hirveän huonosti ja on siksi sairas. Kukaan ei saa häntä syömään. On varmaan kaikki mahdolliset vitamiinipuutokset. Ei halua tehdä töitä edes kiinnostuksensa kohteen parissa, koska ei halua. Sossustakin saa rahaa. Mielenkiinnon kohteensa parissa kumminkin puuhaa kaiket päivät, tai yöt jotka valvoo. Puuhaa äänekkäästi, kun muut yrittävät nukkua. Sitten kun on sen verran älykäs, on oppinut vetoamaan assiuteensa. "Ei mun tarvi, emmä, kato ku mulla on tää AS". Ei tän ihan näinkään pitäs mennä? Lapsi nyt 19 v täyttävä. Sisariaan inhoaa ja sanoo ääneen senkin joka päivä. Kavereita on kyllä, jotka harrastaa samaa asiaa kuin hän. Miten te ootte selvinneet tästä kaikesta?
Missä ongelma, sinulla on täysi-ikäinen, ja ilmeisesti älykkyydeltään täysipäinen ihminen. Tuettuun asumiseen, ja sossusta tosiaan ne rahat jos muuhun ei sopeudu. Luettelit hienosti ne ongelmat, joiden vuoksi Ruotsi myöntää Aspergerista suoraan eläkkeen. Kaikilla noihin ei vain voi vaikuttaa, etenkään, jos ihmistä itseään ne ei millään muotoa häiritse.
Ja pakko lisätä vielä, että minäkin inhoan teeskenteleviä ja ulkokultaisia vanhempiani, olen aina inhonnut, ei auta että ovat ”vanhempia”, kaameita ihmisiä. En silti tosin kerro sitä heille, ovat kasikymppisiä. Mutta näin tämä menee.
As-nainen
Se on hienia että nähdään AS-piirteitä lahjana, eikä uhkana, yritetään mennä assia vastaan, kuntouttaa häntä tulemaan puolestaan nenttejä vastaan jne. Mutta ikävistäkin puolista täytyy voida puhua, mieltään purkaa. Entäs kun on vaikea-asteinen assius yhdistettynä älykkyyteen lapsessa, joka ei jousta mihinkään suuntaan, jopa lyö ja raivoaa, hajottaa kamoja, ivaa ja pilkkaa... joka ei suostu, ei suostunut kolmivuotiaanakaan mihinkään kuntoutuksiin tai muihin, koska on mielestään paljon valmiimpi jo kuin tyhmät tavikset.. (joissain aivoituksissaan onkin ehkä)... ? Assi ei nuku öisin vaan päivisin, latelee vieraistakin ihmisistä juuri ne kiusallisimmat totuudet näiden kuullen suureen ääneen, ei kestä keskustella, edes muka-kiinnostuneena yhtään muiden tarjoamista aiheista, mutta puhuu loputtomiin omista aiheistaan asiantuntijana aivan kaikille ja kaikkialla. Loukkaa tahallaan ja tahtomattaan ihmisiä koko ajan, syvästi ja pahasti. Ei tule vastaan ketään, ollenkaan, vaikka ymmärtää kyllä, että pitäisi, ja henkistä kapasiteettia on. Syö hirveän huonosti ja on siksi sairas. Kukaan ei saa häntä syömään. On varmaan kaikki mahdolliset vitamiinipuutokset. Ei halua tehdä töitä edes kiinnostuksensa kohteen parissa, koska ei halua. Sossustakin saa rahaa. Mielenkiinnon kohteensa parissa kumminkin puuhaa kaiket päivät, tai yöt jotka valvoo. Puuhaa äänekkäästi, kun muut yrittävät nukkua. Sitten kun on sen verran älykäs, on oppinut vetoamaan assiuteensa. "Ei mun tarvi, emmä, kato ku mulla on tää AS". Ei tän ihan näinkään pitäs mennä? Lapsi nyt 19 v täyttävä. Sisariaan inhoaa ja sanoo ääneen senkin joka päivä. Kavereita on kyllä, jotka harrastaa samaa asiaa kuin hän. Miten te ootte selvinneet tästä kaikesta?