Koiraihmiset hoi! Ehdottakaa rotua!
Eli tarkoituksena ottaa uusi koira. Edellisen pois menosta aikaa 7 vuotta ja kaipuu on suuri.
Minulla on kokemusta kahdesta keskikokoisesta koirasta, toinen oli sekarotuinen noutaja (tekisin mitä vain että saisin samanlaisen) ja toinen sekopäinen Englannin springeri. 😊
Haluaisin ison koiran, en ole pikkukoirien ystävä ollut koskaan joten ainakin 10-15kg on painoa oltava. (Liian iso ei voi olla että mahtuu autoon)
Tässä asioita jotka vaikuttavat:
-omakotitalo kaupungissa
- kaksi ala-asteikäistä lasta
- mökkeilyä, metsässä samoilua jatkuvasti
- pitäis mahtua 4 henkilön kanssa autoon mökkkreissulla. Toinen auto on kyllä farmari.
- haluan harrastaa koiran kanssa mutten mitenkään vakavamielisesti.
-lapset toisilla vanhemmillaan osan viikkoa joten aikaa on.
-lenkkeilen paljon, myös hölkkää harrastan muuman lenkin viikossa
-olen aika ronski joten ei herkkiä rotuja
-toivon että mökillä pysyis pihalla eikä karkailis koko ajan niinkuin tuo springerini. 😊
- vahtiakin sais mutta jatkuvaa haukkujaa en enää halua.
Toivon positiivisia kommentteja. Koirista siis hyvä käsitys ja kokemus, tuntuu vaan että olen jo alkanut liikaa syynäämään rotuja. Muutama toki jo itsellänikin mielessä.
Kommentit (88)
Schapendoes. Ihana, lempeä ja sopivasti energinen lulla. Vahtii mutta on sitten kuitenkin kaikkien kaveri. Paimensukua eli itsenäinen mutta pysyy pihassa.
Lisäbonarina rotukoiraksi varsin terve, koska ei sisäsiittoista jalostusta. Elinikäennuste 15v.
Suomenlapinkoira on reipas, monipuolinen, helposti koulutettava ja oikein kiva perhekoira! Ei ole "liian iso", mutta keskikokoinen. Pystykorvana saattaa haukkua, mutta sehän on vain koulutuksesta kiinni jääkö se päälle. Omasta mielestäni koira saa kyllä ilmoittaa esim ovikellosta, mutta minäkään en jatkuvaa räksytystä kuuntelisi :)
Mulla ei kyllä ole itsellä ollut koskaan suomenlapinkoiraa, mutta tunnen muutaman ja ovat oikein kivoja koiria. Itselläni on ollut glen of imaalinterriereitä, mutta haaveilen länsigöötanmaanpystykorvasta. Semmoinenkin voisi teille sopia!
Vierailija kirjoitti:
Suomenlapinkoira on reipas, monipuolinen, helposti koulutettava ja oikein kiva perhekoira! Ei ole "liian iso", mutta keskikokoinen. Pystykorvana saattaa haukkua, mutta sehän on vain koulutuksesta kiinni jääkö se päälle. Omasta mielestäni koira saa kyllä ilmoittaa esim ovikellosta, mutta minäkään en jatkuvaa räksytystä kuuntelisi :)
Mulla ei kyllä ole itsellä ollut koskaan suomenlapinkoiraa, mutta tunnen muutaman ja ovat oikein kivoja koiria. Itselläni on ollut glen of imaalinterriereitä, mutta haaveilen länsigöötanmaanpystykorvasta. Semmoinenkin voisi teille sopia!
Itselläni on lapinkoirista paljon kokemusta eikä valitettavasti juurikaan hyvää sanottavaa.
Länsi-gööttikasvattaja lähipiirissä ja ne on kyllä aivan mahtavia. Voisin ottaa itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Schapendoes. Ihana, lempeä ja sopivasti energinen lulla. Vahtii mutta on sitten kuitenkin kaikkien kaveri. Paimensukua eli itsenäinen mutta pysyy pihassa.
Lisäbonarina rotukoiraksi varsin terve, koska ei sisäsiittoista jalostusta. Elinikäennuste 15v.
Tämä on listallani! Mun sekarotuinen eli 16 vuotta ja toiveissa pitkäikäinen kaveri.
Tietysti kaikkea ei saa tässäkään asiassa. 😊
Huvittaa vaan kun mulla on ollut liikaakin aikaa miettiä rotua, päätin etten ota uutta koiraa ennen kuin molemmat lapset on koulussa. Ap
No miksei ihan vaan labbis? Itselläni on labradoodle ja rotuna voin kyllä suositella, mutta kasvattajat on ihan sekopäitä ja ahneita persreikiä, etten voi suositella heitä.
No jos noutajista kerran tykkäät niin mitenkä olis kultainennoutaja, labradorinnoutaja, sileäkarvainennoutaja tai novascotiannoutaja?
Vierailija kirjoitti:
Suomenlapinkoira on reipas, monipuolinen, helposti koulutettava ja oikein kiva perhekoira! Ei ole "liian iso", mutta keskikokoinen. Pystykorvana saattaa haukkua, mutta sehän on vain koulutuksesta kiinni jääkö se päälle. Omasta mielestäni koira saa kyllä ilmoittaa esim ovikellosta, mutta minäkään en jatkuvaa räksytystä kuuntelisi :)
Mulla ei kyllä ole itsellä ollut koskaan suomenlapinkoiraa, mutta tunnen muutaman ja ovat oikein kivoja koiria. Itselläni on ollut glen of imaalinterriereitä, mutta haaveilen länsigöötanmaanpystykorvasta. Semmoinenkin voisi teille sopia!
Myös näitä kolmea rotua olen kaikkia miettinyt!
Juu kyllähän tuohon haukkumiseen voi vaikuttaa, ja juurikin haluan että koira ilmoittaa havainnoistaan, varsinkin mökkiolosuhteissa. Ap
Sen tiiän että kultsut on mulle liian hössöjä, kiharaa olen vakavasti miettinyt. Se on kuitenkin aika kookas. Muuten koko on ok mutta juurikin autoon mahtuminen mietityttää. Ap
Vierailija kirjoitti:
No miksei ihan vaan labbis? Itselläni on labradoodle ja rotuna voin kyllä suositella, mutta kasvattajat on ihan sekopäitä ja ahneita persreikiä, etten voi suositella heitä.
Labradoodle on sekarotuinen.
Olen tuo suomenlapinkoiraa/länsigöötanmaanpystykorvaa ehdottanut ja halusin vielä sanoa sen verran, että kannattaa katsella noita 5-ryhmän koiria muutenkin. Siis pystykorvia ja alkukantaisia rotuja. Etenkin pohjoismaiset pystykorvat lienevät melko terveitä. On muutkin, mutta poikkeuksia tietenkin löytyy. Kiinanpystykorvat mm. alkavat olla aika ryppyisiä siellä nallenaamansa alla.
Noutaja tai sitten paimenkoiraryhmästä jokin. Valkoinen paimenkoira voisi esim olla hyvä. Täyttää koko vaatimukset, turkki ei ole hankala, on aktiivinen ja tottelevainen, mutta ei vaadi samalla tavalla jatkuvasti jotakin, kuten vaikka belgi tai bordercollie. Jos haluat uuden sekarotuisen noutajan, niin miksi et ottaisi sellaista? Rotukoiran metsästäminen on omanlaisensa työ, samalla vaivalla metsästät tuollaisenkin pennun 😊 Mun ihanne olisi paimankoira/noutaja, silloin tällöin sellaisia on tarjolla.
Toivomuslistasta tuli heti mieleen staffi.
Mutta tämän kohdan "sekarotuinen noutaja (tekisin mitä vain että saisin samanlaisen)" perusteella kyllä hankkisin esim. novascotiannoutajan. :)
Mopsi ei taida jaksaa mun metsä- ja hölkkälenkeillä. 😁
Mitään hyperaktiivista tyyppiä en myöskään halua. Nyt aikuisena miettii just sitäkin et koiran perusluonteen pitää sopia omaan luonteeseen. Tarviin ronskin, rehdin ja rauhallisen kaverin. 😊 Arat rodut ei tule kysymykseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksei ihan vaan labbis? Itselläni on labradoodle ja rotuna voin kyllä suositella, mutta kasvattajat on ihan sekopäitä ja ahneita persreikiä, etten voi suositella heitä.
Labradoodle on sekarotuinen.
Olen tuo suomenlapinkoiraa/länsigöötanmaanpystykorvaa ehdottanut ja halusin vielä sanoa sen verran, että kannattaa katsella noita 5-ryhmän koiria muutenkin. Siis pystykorvia ja alkukantaisia rotuja. Etenkin pohjoismaiset pystykorvat lienevät melko terveitä. On muutkin, mutta poikkeuksia tietenkin löytyy. Kiinanpystykorvat mm. alkavat olla aika ryppyisiä siellä nallenaamansa alla.
Joo on sekarotuinen, mutta esim. omalla koirallani on ihan sukutaulut. Eiköhän se rotukin jossain vaiheessa virallisteta. Kahden rodun risteytyksillä on joka tapauksessa laajempi geeniperimä, eivät ole niin sisäsiittoisia. Ihan hyvä että tulee uusia rotuja ja joitain vanhoja sairaita rotuja voitaisiin mielestäni lakata kasvattamasta.
Vierailija kirjoitti:
Noutaja tai sitten paimenkoiraryhmästä jokin. Valkoinen paimenkoira voisi esim olla hyvä. Täyttää koko vaatimukset, turkki ei ole hankala, on aktiivinen ja tottelevainen, mutta ei vaadi samalla tavalla jatkuvasti jotakin, kuten vaikka belgi tai bordercollie. Jos haluat uuden sekarotuisen noutajan, niin miksi et ottaisi sellaista? Rotukoiran metsästäminen on omanlaisensa työ, samalla vaivalla metsästät tuollaisenkin pennun 😊 Mun ihanne olisi paimankoira/noutaja, silloin tällöin sellaisia on tarjolla.
Valkoinen paimenkoira on kyllä kooltaan valtava ja tuntemani yksilöt vielä pahempia sähliä kuin kultaiset noutajat..
Lapinkoiraa ehdottaisin minäkin ja väitän ettei todellakaan ole mikään räksyttäjärotu. Sopivasti vahti ja täydellinen ulkoilu- ja lenkkeilykaveri..
Siskollani on unkarin visla, se on aivan ihana. Ainakin tän ainoan tuntemani visla yksilön perusteella suosittelisin sitä.
Lapinporokoiralle ääni. Kyseessä on paimenkoira, mutta rotu on jonkin verran itsenäisempi ja selkeästi rauhallisempi kuin useimmat lammaspaimenet. Jos haluat astetta rauhallisemman ja karvaisemman, niin suomenlapinkoira. Ovat alunperin samaa rotua. Rotujen koko vaihtelee paljon, noin 14 kg (pieni slk-narttu) noin 25 kg (iso porokoira-uros). Myös aktiivisuustaso vaihtelee. Hyvä hermorakenne, ei arkuuksia, sopii hyvin monenlaiseen harrasteluun ja etenkin metsään! Tarkenee pukematta säällä kuin säällä, mutta ei sovellu 24h tarhakoiraksi. Joillakin on riistaviettiä paljon, joillakin ei juurikaan, mikä kannattaa ottaa huomioon pentua valitessa, kun haluaa pitää koiraa helposti vapaana. Lapsien kanssa todella hyvä rotu. Avoin, ystävällinen, ihmisrakas. Vahtii ja haukkuu vahtiessaan, mutta ei pitäisi olla turhanhaukkuja.
Toiseksi voisitte miettiä islanninlammaskoiraa. Tämä on lapinkoiraa ja poroa pienempi ja vilkkaampi rotu. Myös herkkähaukkuisempi. Riistavietti vähäinen, hyvä miellyttämisenhalu. Koirasosiaalinen (toisin kuin monet porot).
Pidän silmät auki myös sekarotuisten kohdalla.
Pennun ottamisajankohta on aikasintaan ensi kevät joten kiire ei ole.
Tuntuu että on jo liikaa vaihtoehtoja
Hyvin olette kyllä jäljillä kun harkitsemiani rotuja on ehdotettu. Avasin keskustelun siksi että mietin olenko kokonaan "unohtanut" jonkun rodun. Ap
Joku tässä ketjussa mainitsi göötit: Onko näitä helppo pitää irti? Haukkuherkkyys? Terveystilanne? Pystyykö juoksemaan helposti metsässä tai pyörän vierellä?
Ei-ap
R-sana!