En oo vieläkään päässyt yli isän kuolemasta. Vaikka oli ankara niin mietin aina miten lyhyt elämä on.

Läheisen kuolemasta ei tarvitse päästä ylitse ja asettaa itselleen ajallisia tavoitteita, milloin ei enää saisi edes miettiä läheisen kuolemaa. Mietit sitä lopun ikäsi, sillä iän myötä myös näkökulmasi isäsi kuolemaa kohtaan muuttuu joka tapauksessa. 

On eri asia, jos parin suruvuoden jälkeen vaivut totaaliseen masennukseen ja istut vain nurkassa palvomassa isäsi muistoa. Silloin sinä tarvitset apua ja paljon,

Jos on asioita, jotka tuntuvat yhä epäselviltä kannattaa hakeutua vaikkapa kirkon järjestämään  läheisten menettäneiden vertaistukiryhmään. Voit nsiellä törmätä ihmisiin, jotka antavat itsensä surra läheisen kuolemaa vasta 20 vuotta kuolemasta. 

Kuolema on osa elämää ja sen kieltäminen olisi paljon tuhoisampaa mielenterveydellesi kuin mitä nyt mietit. Suhtautumisesi on luonnollista ja tervettä.