Tuleeko teille muille koskaan sellaisia välähdyksenomaisia "muistoja" asioista, joita ei oikeasti koskaan ole tapahtunut?
Mulle tulee toisinaan. Kestää vain pari sekuntia eli aina ei ehdi edes saada kiinni, että mitä muisto koskee. Tuntuu yleensä siltä kuin ne ois jotain virhelähetyksiä jostain toisesta todellisuudesta tai vastaavia :D Esim. eilen viimeksi mulle tuli tuollainen muisto. Siinä muistossa olin suurinpiirtein sen ikäinen kuin nyt eli kolmikymppinen ja olin yhden peruskouluaikaisen miespuolisen luokkakaverini (olkoot nyt tässä vaikka Matti) ja parin muun tuntemattoman naisen, jotka oli muistossa muka myös vanhoja luokkakavereita muistelemassa, että miten hassua että Matista tosiaan tuli pankinjohtaja ihan niin kuin lapsena meidän veikkauksissa ennustettiin. Muistossa oli kai kesä auringosta ja vaatetuksesta päätellen.
Oikeassa elämässä en ole nähnyt Mattia sitten yläasteen. Matti on tosiaan pankissa töissä, sen olen kuullut, mutta ei ole tietääkseni pankinjohtaja. Ollaan kyllä joskus lapsena luokkakavereiden kanssa veikkailtu toisten tulevaisuuden ammatteja. Tosin kukaan ei veikannut Matista pankinjohtajaa eikä mun luokalla ole ikinä ollut näitä kahta naista, jotka oli muistossa muka mun vanhoja luokkakavereita.
Erikoisia nämä tällaiset muistot, kun ei tosiaan voi myöskään selittyä sillä että olisi jotain muistoja jotka olen kieltänyt, kun en tosiaan ole sitä Mattia nähnyt eikä noita naisia ollut mun luokalla koskaan.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Ei tule minulle. Ehkäpä sait jonkinlaisen viestin tuonpuoleisesta "väärään osoitteeseen" ?
:D
Niin sen on pakko kai olla. Tai ei tuonpuoleisesta, kun Matti on erittäin todennäköisesti hengissä, mutta jostain toisesta todellisuudesta. Sellainenkaan kun ei ole mahdollsta että olisin ollut kännissä ja nähnyt Matin enkä vain muista, kun en ikinä juo enkä käy missään. Lisäksi asun ihan toisella puolen Suomea kuin Matti eikä Matilla mahda olla tänne mitään asiaa. Lapsuuden kotikuntakin on kaukana täältä. Eikä unohtunut näkeminen selittäisi noita tuntemattomia naisia, jotka oli muistossa muka luokkakavereita. Se on jännä että sen parin sekunnin muiston ajan ne oli mun mielessä muka oikeasti vanhoja luokkakavereita, mutta heti kun se muistovälähdys oli ohi niin ymmärsin niiden olevan täysin tuntemattomia. -ap
Jospa olet nähnyt unta tuollaisesta keskustelusta?
Joskus. Nuo ovat tosiaan hyvin mielenkiintoisia, kestävät vain pari sekuntia ja ovat osittain todelliseen nykyhetkeen pohjautuvia, tuntuvat siltä kuin nykyhetkeä elettäisiin joillakin eroavaisuuksilla myös jossain päällekäistodellisuudessa. :)
Mä näen unia joissa olen joku ihan toinen ihminen.
Mulla on joskus jotain muistovälähdyksiä, joista en ole varma, ovatko tapahtuneet oikeasti vai unessa.
Joskus nuorena minulle tapahtui - silloin tällöin - miltei samanlaista. Koin jonkin alle sekunnin kestävän tapahtuman joka oli ehkä hivenen unenomaisempi. Tämä sama toistui päivän mittaan ehkä puolenkymmentä kertaa. Sitten saattoi kulua vuosi kunnes tuli uusi "kohtauspäivä". Liekö kyseessä jokin edeltävän yön uni, joka yritti puskea valvetilaan?
Vierailija kirjoitti:
Joskus nuorena minulle tapahtui - silloin tällöin - miltei samanlaista. Koin jonkin alle sekunnin kestävän tapahtuman joka oli ehkä hivenen unenomaisempi. Tämä sama toistui päivän mittaan ehkä puolenkymmentä kertaa. Sitten saattoi kulua vuosi kunnes tuli uusi "kohtauspäivä". Liekö kyseessä jokin edeltävän yön uni, joka yritti puskea valvetilaan?
Tähän lisäys etten mitenkään sitten muistanut kyseistä tapahtumanpätkää jälkikäteen, etäisesti vain "tunnelman".
Saan paljon puolikkaita deja vuita. Eli tajuan hetkessä, että tämä on ihan kuin tapahtunut ennenkin mutta silloin kun tajuan sen ja kun teen tai sanon jotain seuraavaksi niin tulee tunne, että silloin viimeksi tein ns lopun erilailla. Josta tästä nyt kukaan tajusi mitä tarkoitan 😁
Mulla on ajoittain samantyylisiä välähdyksiä, joista en oikein tiedä, ovatko mieleen tullut uni vai tapahtuneet todella. Ne on kuitenkin hyvin todellisen tuntuisia ja loogisia. Voisivat siis olla totta. Esimerkiksi muistuu mieleen jokin tärkeä keskustelu, mutta lopulta en muista lainkaan missä tai kenen kanssa olisin todellisuudessa keskustelun käynyt.
Aivot kytkevät joihinkin kuvitelmiin hetkeksi samanlaisia tunteita kuin muistoihin, siksi ne tuntuvat muistoilta? En tiedä tapahtuuko tuollaista, mutta kuulostaa todennäköisemmältä kuin se, että tilanne olisi eletty (tai koettu vaikka unessa) ja olisi siten oikeasti muisto.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Tulee joskus, ei niinkään mitään sellaista selkeää tapahtumaa, vaan joku sellainen pieni häivähdys, että olen elänyt ennenkin tällaisen samanlaisen hetken. Joskus myös ihmettelen miten ihan yhtäkkiä jostain tulee joku vanha muisto mieleen, vaikka en yhtään tietoisesti ole miettinyt mitään siihen liittyvää.
Mulla on tullut jo viimesen noin kolmenkymmenen vuoden ajan toisinaan mieleen tietty maisema ja mä olen miettinyt pääni puhki, että missä olen sen nähnyt vai olenko edes oikeasti nähnyt ollenkaan...todella turhauttavan raivostuttavaa! 🤯
Lapsena sain muistikuvan menneisyydestä, sitä ei ole oikeasti tapahtunut. Siinä minä ja isoäitini olimme sisaruksia eri maassa. Muistikuva on lyhyt mutta selkeä. Tuo on jäänyt erityisen hyvin mieleen. Ehkä uni, ehkä ei.
Faith kirjoitti:
Aivot kytkevät joihinkin kuvitelmiin hetkeksi samanlaisia tunteita kuin muistoihin, siksi ne tuntuvat muistoilta? En tiedä tapahtuuko tuollaista, mutta kuulostaa todennäköisemmältä kuin se, että tilanne olisi eletty (tai koettu vaikka unessa) ja olisi siten oikeasti muisto.
Kuulostaa uskottavalta.
Vierailija kirjoitti:
Saan paljon puolikkaita deja vuita. Eli tajuan hetkessä, että tämä on ihan kuin tapahtunut ennenkin mutta silloin kun tajuan sen ja kun teen tai sanon jotain seuraavaksi niin tulee tunne, että silloin viimeksi tein ns lopun erilailla. Josta tästä nyt kukaan tajusi mitä tarkoitan 😁
Onko tämä todiste, että todellisuuksia on monta?
Tulee välähdyksiä.
Ne ovat näytteitä siitä miten asiat olisivat, jos sinä olisit / Matti olisi valinnut jossakin kohdassa elämää toisin.
Itse uskon tähän.
Siinä ikään kuin pääset verhon välistä kurkistamaan jotain toista mahdollista vaihtoehtoa / tapahtumakulkua.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena sain muistikuvan menneisyydestä, sitä ei ole oikeasti tapahtunut. Siinä minä ja isoäitini olimme sisaruksia eri maassa. Muistikuva on lyhyt mutta selkeä. Tuo on jäänyt erityisen hyvin mieleen. Ehkä uni, ehkä ei.
Olen pohtinut paljon geneettisen muistin neurologista mahdollisuutta. Asiaa tutkittiin jo 1800-luvulla, mutta sittemmin se leimattiin humpuukiksi. Onneksi kiinnostus on virinnyt uudelleen, olisipa vain tutkimuksen rahoittajia.
Kun olen geenitestin tehtyäni tutustunut juuriini, en enää hämmästele joitakin kokemuksiani ja mielikuviani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan paljon puolikkaita deja vuita. Eli tajuan hetkessä, että tämä on ihan kuin tapahtunut ennenkin mutta silloin kun tajuan sen ja kun teen tai sanon jotain seuraavaksi niin tulee tunne, että silloin viimeksi tein ns lopun erilailla. Josta tästä nyt kukaan tajusi mitä tarkoitan 😁
Onko tämä todiste, että todellisuuksia on monta?
Aivot seulovat ja analysoivat kaiken aikaa.
No ei. Kuulostaa todella kummalliselta. Alkaisin epäillä omaa mielenterveyttäni, jos tuollainen olisi jatkuvaa.
Ei tule minulle. Ehkäpä sait jonkinlaisen viestin tuonpuoleisesta "väärään osoitteeseen" ?
:D