Miten hiljentää tällainen sukulaisnainen?
Avoliiton kautta sukuun tullut nainen... Saman ikäinen kuin minä, ovat lapsettomia myös kuten minäkin, itse olen sinkku. Menen vierailulle ja pakko yrittää tulla toimeen läheisen ihmiseni vuoksi (jonka vuoksi siis sinne olen menossa). Vinkkejä? Miten kommentoida jos hän alkaa tuputtaa omaa elämäntyyliään ja vaatimaan että minäkin toimin samoin. Hän esimerkiksi ostelee lahjoja hirveät määrät ja joulunakin päättää että lahjat ostetaan, koska hänkin ostaa. Itselläni esimerkiksi heikompi taloudellinen tilanne kuin hänellä, eikä minulla muutenkaan ole mitään pakkomiellettä jostain lahjoista. Mielestäni se on itsestä lähtöisin ja mikä on taloudellinen tilanne. Ei hän voi pakottaa muita tekemään kuten hän. Sitten hän kyselee: Jokos olet itse oppinut laittamaan ruokaa? Tekisi mieli vastata: Jokos olet lopettanut tupakanpolton. :D Sitten hän kyselee: Jokos olet kivan miehen löytänyt?
Mutta siis... miten tulla toimeen tuollaisen kanssa? Tarkoitus välttää riitoja ja tilanteen kärjistymistä.
a) Neuvoja, miten kommentoida asiallisesti ja saada tilanne päättymään? Hän kun on vähän sellainen ettei usko puhetta. Mitä sanoa?
b) Entäs jos on pakko ottaa järeämmät keinot käyttöön? Tämä on siis plan b. Miten sanoa nasevasti, jotta se luukku menee kiinni?
a) asiallisesti tälle komentelijalle ja arvostelijalle? Jos hän alkaa tuputtaa omaa elämäntyyliään ja vaatimaan että minäkin toimin samoin. Hän esimerkiksi ostelee lahjoja hirveät määrät ja joulunakin päättää että lahjat ostetaan, koska hänkin ostaa. Itselläni esimerkiksi heikompi taloudellinen tilanne kuin hänellä, eikä minulla muutenkaan ole mitään pakkomiellettä jostain lahjoista. Mielestäni se on itsestä lähtöisin ja mikä on taloudellinen tilanne. Ei hän voi pakottaa muita tekemään kuten hän.
Kommentit (53)
Hups, tuohon alaosaan jäikin ylimääräistä tekstiä muokkauksen jälkeen :D
Ap
Kuulostaa ihan normaalilta keskustelulta vaikka tuo ruoanlaiton kysyminen. Lahjojen hankkiminen lähtee ihmisestä itsestä, ei pakotettuna. Voit sanoa näin.
Mitä itse keskustelet vai menetkö vain möllöttämään kylään?
Ei tuollaisille vaikuta sanoa mitään, saavat lisää vettä myllyynsä. Parasta vain vaihtaa puheenaihetta.
Ja se on hänen päätöksensä ostaa niitä lahjoja. Siinä ostakoon.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta keskustelulta vaikka tuo ruoanlaiton kysyminen. Lahjojen hankkiminen lähtee ihmisestä itsestä, ei pakotettuna. Voit sanoa näin.
Mitä itse keskustelet vai menetkö vain möllöttämään kylään?
Siis kyllä minunkin mielestäni ruoanlaitosta puhuminen on normaalia, mutta kun se asettaa kysymyksen "Jokos olet itse oppinut laittamaan ruokaa". Ihan kuin hän päättäisi sen(kin) asian. Ei kai se hänen elämäänsä vaikuta miten minä ruokani laitan.
Ap
Miksi sinun pitää sanoa mitään erityistä? Kasva aikuisesti ja käyttäydy kuin aikuinen, vaikutat sellaiselta 15v ikäiseltä pissikseltä, joka haluaa saada kaikki toimimaan tahtonsa mukaan.
Anna sen toisen puhua, ei siihen kuole, että joku ei ole kanssasi samaa mieltä! Mikä tarve sinulla on sanoa niin nasevasti, että toinen loukkaantuu? Osoitat sillä vain sen, että olet tuolle naiselle mustasukkainen siitä, että hän saa olla läheisesi kanssa, sinä et. Tuo läheinen ei pidä sinusta yhtä paljon - sattuuko?
Sanot aina, että "Miksi kysyt tuollaista? Minkä takia sanoit noin? Mitä tarkoitat? Voitko tarkentaa? Niin, en tiedä. Miksi itse teet niin ja niin? Milloin itse teet sitä ja tätä?"
Tollasten tyyppien kanssa tulee toimeen ainoastaan siten, että seurustelet vajoamalla koomaan ja myötäilemällä - tai sitten et ole missään tekemisissä. Mua on siunattu usealla tällaisella ihmisellä. Muutaman vuosikymmenen myötäilyn jälkeen alko tää jeesjees-meininki ketuttaa. Olen lopettanut ko. ihmisten tapaamisen. Mutta edelleen näen joskus painajaisia näistä tyypeistä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta keskustelulta vaikka tuo ruoanlaiton kysyminen. Lahjojen hankkiminen lähtee ihmisestä itsestä, ei pakotettuna. Voit sanoa näin.
Mitä itse keskustelet vai menetkö vain möllöttämään kylään?
Siis kyllä minunkin mielestäni ruoanlaitosta puhuminen on normaalia, mutta kun se asettaa kysymyksen "Jokos olet itse oppinut laittamaan ruokaa". Ihan kuin hän päättäisi sen(kin) asian. Ei kai se hänen elämäänsä vaikuta miten minä ruokani laitan.
Ap
Ei, mutta jos et vielä osaa laittaa ruokaa ja olet täyttänyt 15v, niin asia kertoo siitä, että olet perhetyöntekijän tuen tarpeessa.
No onpa taas isoja ja vaikeita ongelmia 🙄
Ajattele, että se on hänen tapansa smaltalkata. Eli anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Älä ota hänen juttujaan mitenkään henkilökohtaisesti.
Ala laskemaan leikkiä niistä asioista, joista hän alkaa sinulle pätemään. Esim. miesasiassa: Ala pohtimaan ääneen, millainen mies voisi sinulle sopia. Heitä vähän överiksi, esim. "Sellainen, joka ei vietä joulua ollenkaan, voisi olla hyvä, kun en minäkään niiden lahjojen ostelusta niin välitä. Eikö niin?"
No, kysymyksiin vastaisin: miksi kysyt? Miksi haluat tietää sen tai tämän asian? Ja hymyilisin ystävällisen kiinnostuneena. Yleisesti ottaen vastailisin lähinnä olkia kohauttamalla ja nätisti hymyilemällä ja jatkaisin lehden/kännykän selailua tai mitä nyt olisin tekemässä ollutkin. Eli en ruokkisi hänen aloituksiaan mitenkään, vaan antaisin niiden tukahtua siihen alkuunsa.
Vierailija kirjoitti:
No onpa taas isoja ja vaikeita ongelmia 🙄
Millaisista asioista ja ongelmista av-palstalla saisi mielestäsi puhua?
Sopikaa jo ennen joulua, että ette osta lahjoja toisillenne: "Kukaan ei oikeasti osaa ostaa toiselle mieluista lahjaa, joten luovutaan tästä turhasta hommasta, joka vie kamalasti aikaa ja rahaa".
Jos kyselee miesasioista, vastaa: "Voi voi kun miehiä tulee ja menee. Minulla ei ole koskaan ollut pakkomiellettä hankkia miestä, joka ei ole minulle täydellinen. Epätäydellinen ei kelpaa".
Kolmas vaihtoehto on vierailla vanhempien luona viikkoa ennen joulua ja olla joulu ihan omassa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Sanot aina, että "Miksi kysyt tuollaista? Minkä takia sanoit noin? Mitä tarkoitat? Voitko tarkentaa? Niin, en tiedä. Miksi itse teet niin ja niin? Milloin itse teet sitä ja tätä?"
Tää on hyvä! Sen jälkeen muut paikallaolijat jättää ap:n rauhaan eikä kukaan puhu hänelle. Kun ap yrittää osallistua keskusteluun, niin muut pyörittävät silmiään ja vaikenevat.
Vierailija kirjoitti:
No, kysymyksiin vastaisin: miksi kysyt? Miksi haluat tietää sen tai tämän asian? Ja hymyilisin ystävällisen kiinnostuneena. Yleisesti ottaen vastailisin lähinnä olkia kohauttamalla ja nätisti hymyilemällä ja jatkaisin lehden/kännykän selailua tai mitä nyt olisin tekemässä ollutkin. Eli en ruokkisi hänen aloituksiaan mitenkään, vaan antaisin niiden tukahtua siihen alkuunsa.
Siis oikeastiko te menette kylään ja sitten luette lehteä aikanne, moikkaatte ja lähdette pois?
Opettelet sanomaan vastaan tai kysymään jotain ennen kuin hän ehtii. Aina voi poistua jos ei jaksa juttuja kuunnella. Pidä puolesi, älä anna jyrätä.
Joululahjoista sanoisin, että maailmassa kulutetaan liikaa, päätin olla ostamatta tänä vuonna. Toimi ainakin äitiini, joka osti liikaa lahjoja.
Ajattele, että hän haluaa vain jutustella small talkia tms. ja ne kysymykset on vain jonkinlaisia (kenties kömpelöitä) avauksia. Ne eivät velvoita sinua vastaamaan juuri niihin kysymyksiin tai edes puhumaan siitä asiasta. Ota mallia poliitikoista: ota kysymykset avoimina ja suuntaa antavina ja vastaa sellaista mistä itse haluat puhua.
sanot vain napakasti, että "minulla ei ole rahaa ostaa lahjoja runsaasti." tai "ostan lahjoja sopivaksi kokemani määrän"
mieskysymykseen: "mikä logiikka on tuon kysymyksesi taustalla, haluaisitko vähän avata sitä? jäin tässä vain miettimään, että olenko joskus sanonut, että olen etsimässä miestä?"
ruokakysymykseen, hieman vino hymy ja tiukka silmäkontakti ja sitten "kuinka niin?"
kuin britit: very intresting.
Olipa mielenkiintoinen idea. sitten painotat sitä "mielenkiintoinen"