Miten hiljentää tällainen sukulaisnainen?
Avoliiton kautta sukuun tullut nainen... Saman ikäinen kuin minä, ovat lapsettomia myös kuten minäkin, itse olen sinkku. Menen vierailulle ja pakko yrittää tulla toimeen läheisen ihmiseni vuoksi (jonka vuoksi siis sinne olen menossa). Vinkkejä? Miten kommentoida jos hän alkaa tuputtaa omaa elämäntyyliään ja vaatimaan että minäkin toimin samoin. Hän esimerkiksi ostelee lahjoja hirveät määrät ja joulunakin päättää että lahjat ostetaan, koska hänkin ostaa. Itselläni esimerkiksi heikompi taloudellinen tilanne kuin hänellä, eikä minulla muutenkaan ole mitään pakkomiellettä jostain lahjoista. Mielestäni se on itsestä lähtöisin ja mikä on taloudellinen tilanne. Ei hän voi pakottaa muita tekemään kuten hän. Sitten hän kyselee: Jokos olet itse oppinut laittamaan ruokaa? Tekisi mieli vastata: Jokos olet lopettanut tupakanpolton. :D Sitten hän kyselee: Jokos olet kivan miehen löytänyt?
Mutta siis... miten tulla toimeen tuollaisen kanssa? Tarkoitus välttää riitoja ja tilanteen kärjistymistä.
a) Neuvoja, miten kommentoida asiallisesti ja saada tilanne päättymään? Hän kun on vähän sellainen ettei usko puhetta. Mitä sanoa?
b) Entäs jos on pakko ottaa järeämmät keinot käyttöön? Tämä on siis plan b. Miten sanoa nasevasti, jotta se luukku menee kiinni?
a) asiallisesti tälle komentelijalle ja arvostelijalle? Jos hän alkaa tuputtaa omaa elämäntyyliään ja vaatimaan että minäkin toimin samoin. Hän esimerkiksi ostelee lahjoja hirveät määrät ja joulunakin päättää että lahjat ostetaan, koska hänkin ostaa. Itselläni esimerkiksi heikompi taloudellinen tilanne kuin hänellä, eikä minulla muutenkaan ole mitään pakkomiellettä jostain lahjoista. Mielestäni se on itsestä lähtöisin ja mikä on taloudellinen tilanne. Ei hän voi pakottaa muita tekemään kuten hän.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, että se on hänen tapansa smaltalkata. Eli anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Älä ota hänen juttujaan mitenkään henkilökohtaisesti.
Ala laskemaan leikkiä niistä asioista, joista hän alkaa sinulle pätemään. Esim. miesasiassa: Ala pohtimaan ääneen, millainen mies voisi sinulle sopia. Heitä vähän överiksi, esim. "Sellainen, joka ei vietä joulua ollenkaan, voisi olla hyvä, kun en minäkään niiden lahjojen ostelusta niin välitä. Eikö niin?"
Heh, tuo leikinlasku oli itsellänikin mielessä :D Ja en mä sano ettenkö ikinä ostaisi joululahjoja, vaan tarkoitin että hänelle se on melkein kuin pakkomielle, ja hän vie joka vierailulla jotain tavaraa mennessään, vaikkei olisi erityinen tarve, ja hän on muutenkin jotenkin tavara-orientoitunut ihminen. Lahja, lahja, lahja... En ole oikeasti koskaan elämässäni tavannut sellaista lahjojen ostajaa. Opiskelijanakin osti lahjoja kuulemma 400 eurolla, ja voin sen kyllä uskoa. Mistä sai niihin rahat, sitä en tiedä. Mutta ei minun opiskelijakavereillani kyllä ollut tuollaisia rahoja lahjoihin. Lahjan saa ostaa jos itse haluaa ja budjetti riittää, mutta sitä en ymmärrä että siitä tehdään jokin elinehto. Enkä minä ainakaan oikeastaan haluaisi saada lahjaa jos ihminen on pakotettu ostamaan minulle sellainen, vaan sen pitää lähteä siitä ihmisestä itsestään. Eikä se mielestäni myöskään ole mikään kilpailukeino eikä siitä odoteta vastalahjaa. Minulla on siis erilainen käsitys käsitteestä lahja. Kyllä mä joskus joululahjoja ostan jos menen vieraaksi johonkin, mutten ala niitä ympäri Suomen lähettelemään.
Ap
Tuo "sukuun tullut nainen" kuulostaa tosi kivalta ja hyväntahtoiselta sekä välittömältä ihmiseltä ja ap nihilistiseltä ja nuivalta ilkimykseltä tuon aloituksen kuvauksen perusteella.
Mitä sen "sukuun tulleen naisen" pitäisi puhua kanssasi, jotta olisit tyytyväinen? Ei lahjojen ostaminen myöskään tarkoita mitään ostopakkoa muille. Se ostaa, joka pystyy ja haluaa.
Miksi joku ystävällinen ja kiva ihminen pitäisi "hiljentää"? Millainen ihminen ajattelee noin? Oletko kateellinen sille naiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta keskustelulta vaikka tuo ruoanlaiton kysyminen. Lahjojen hankkiminen lähtee ihmisestä itsestä, ei pakotettuna. Voit sanoa näin.
Mitä itse keskustelet vai menetkö vain möllöttämään kylään?
Siis kyllä minunkin mielestäni ruoanlaitosta puhuminen on normaalia, mutta kun se asettaa kysymyksen "Jokos olet itse oppinut laittamaan ruokaa". Ihan kuin hän päättäisi sen(kin) asian. Ei kai se hänen elämäänsä vaikuta miten minä ruokani laitan.
Ap
Kokeile vastata jämäkästi? Siis vaikka rehellisesti, mutta positiivisesti, esim: "Kokkailu ei kiinnosta, luen mieluummin kirjoja."
Hei, edessäsi on mitä loistavin hetki treenata vastaamisen välttelyä ja harhauttamista.
Juju menee jotakuinkin näin:
”Joko oot opetellut laittamaan ruokaa?”
”Kuule mä näin viime viikolla tosi mielenkiintoisen ruokareseptin! Siihen tuli raparperia ja parsaa.”
Eli et vastaa alkuperäiseen kysymykseen vaan jatkat keskustelua samasta aihepiiristä. Se on yllättävän vaikeaa mutta mainio taito, jos joku sattuu kysymään sellaista, mihin ei tahdo vastata.
Yllättävää on myös se, miten moni ei tunnu tajuavan vastaamisen väistelyä.
Muista että aikuiset ihmiset ovat vastuussa ainoastaan omasta käytöksestään. Hänen häpeänsä jos käyttäytyy tökerösti. Sinä voit silti jäädä sellaisen yläpuolelle ja käyttyä itse fiksusti ja (viileän) kohteliaasti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo "sukuun tullut nainen" kuulostaa tosi kivalta ja hyväntahtoiselta sekä välittömältä ihmiseltä ja ap nihilistiseltä ja nuivalta ilkimykseltä tuon aloituksen kuvauksen perusteella.
Mitä sen "sukuun tulleen naisen" pitäisi puhua kanssasi, jotta olisit tyytyväinen? Ei lahjojen ostaminen myöskään tarkoita mitään ostopakkoa muille. Se ostaa, joka pystyy ja haluaa.
Sitähän minä juuri yritin sanoa... Mutta tää nainen yrittää pakottaa mutkin ostamaan
Ap
Nuo tuliaissukulaiset on ihania. Miehen veli on eronnut muutama vuosi sitten ja nyt hän esitteli uuden naisystävänsä. Ihan mukava ihminen kyllä, mutta säråhti korvaan miten hän moitti miehen ex-vaimon tapaa hoitaa lapsia tai yleensä yhtään mitään. Kerran olen hänet tavannut.
Pari päivää sitten miehen veli pisti viestin, että hänen uusi naisensa oli hiukan pahastunut kun ex-vaimo oli tykännyt ja kommentoinut jotain johonkin minun ig-juttuuni.
Eipä siinä muuta voinut kuin todeta että jos joku pahoittaa mielensä kerran tavatun ihmisen somekavereista niin ehkä sitten elää liikaa sen somen kautta. Itseäni taas ei juurikaan liikuta jos jollekin tulee paha mieli minun kaverilistastani
Vierailija kirjoitti:
Nuo tuliaissukulaiset on ihania. Miehen veli on eronnut muutama vuosi sitten ja nyt hän esitteli uuden naisystävänsä. Ihan mukava ihminen kyllä, mutta säråhti korvaan miten hän moitti miehen ex-vaimon tapaa hoitaa lapsia tai yleensä yhtään mitään. Kerran olen hänet tavannut.
Pari päivää sitten miehen veli pisti viestin, että hänen uusi naisensa oli hiukan pahastunut kun ex-vaimo oli tykännyt ja kommentoinut jotain johonkin minun ig-juttuuni.
Eipä siinä muuta voinut kuin todeta että jos joku pahoittaa mielensä kerran tavatun ihmisen somekavereista niin ehkä sitten elää liikaa sen somen kautta. Itseäni taas ei juurikaan liikuta jos jollekin tulee paha mieli minun kaverilistastani
Niinhän sinäkin olet tuliaissukukainen miehesi suvussa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "sukuun tullut nainen" kuulostaa tosi kivalta ja hyväntahtoiselta sekä välittömältä ihmiseltä ja ap nihilistiseltä ja nuivalta ilkimykseltä tuon aloituksen kuvauksen perusteella.
Mitä sen "sukuun tulleen naisen" pitäisi puhua kanssasi, jotta olisit tyytyväinen? Ei lahjojen ostaminen myöskään tarkoita mitään ostopakkoa muille. Se ostaa, joka pystyy ja haluaa.
Sitähän minä juuri yritin sanoa... Mutta tää nainen yrittää pakottaa mutkin ostamaan
Ap
Miten hän sen tekee? Uhkailee laittaa alastonkuviasi nettiin, jos et osta joululahjoja? Sanoo kertovansa poliisille, että olet joululahjavastainen? Tekee sinusta lasun, jos lahjoja ei tule?
Voisko noiden lahjojen kanssa "vetää överiksi" siten, että antaa takaisin hänen edellisen vuoden lahjansa hänelle mieluummin vielä niissä samoissa lahjapapereissa eikä haittaisi, jos johonkin olisi unohtanut sun nimikin, hahhah!?
Tai voisi kertoa miten paljon sai face-kirppiksellä rahaa, kun myi jotain hänen lahjoittamaansa. Kierrätykseen viemisestä voi kertoa jotain; "laitoin rivarin kierrätyspinoon" t. "vein kierrätyskeskukseen, kun ei kukaan ostanut".
Kokkauskysymykseen voi vastata: "Joko olet tutustunut minimalismiin?" "OLetko oppinut jo minimalismin alkeet?" "Pitäiskö meidän valita suvun minimalisti joskus?"
Roinakielteisyyttä voi tuoda julki tavalla tai toisella; "Helppo siivota, kun ei ole paljon tavaraa" yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo tuliaissukulaiset on ihania. Miehen veli on eronnut muutama vuosi sitten ja nyt hän esitteli uuden naisystävänsä. Ihan mukava ihminen kyllä, mutta säråhti korvaan miten hän moitti miehen ex-vaimon tapaa hoitaa lapsia tai yleensä yhtään mitään. Kerran olen hänet tavannut.
Pari päivää sitten miehen veli pisti viestin, että hänen uusi naisensa oli hiukan pahastunut kun ex-vaimo oli tykännyt ja kommentoinut jotain johonkin minun ig-juttuuni.
Eipä siinä muuta voinut kuin todeta että jos joku pahoittaa mielensä kerran tavatun ihmisen somekavereista niin ehkä sitten elää liikaa sen somen kautta. Itseäni taas ei juurikaan liikuta jos jollekin tulee paha mieli minun kaverilistastani
Niinhän sinäkin olet tuliaissukukainen miehesi suvussa ;)
Mutta en jaksa kytätä kenenkään sometilejä
Mulla on kanssa noita sukulaisnaisia jotka ovat sen verran rajattomia että kyselevät liian henkilökohtaisia terveydestä, työasioista, kodinhoidosta ja mistä vaan. Usein sävy on paitsi utelias, myös opettava " kyllä sun täytyy...."
Aiemmin kiltisti aloin kertoa heille omia juttujani ja otin opetukset nöyränä vastaan. Nyt olen kyllästynyt. Pitäköön huolen omista asioistaan. Ainoa vaan, että utelut tulevat niin yllättäen että en osaa niihin siinä hetkessä aina reagoida. Jonkun tässä ketjussa ehdottama kysymyksen kääntäminen hänelle itselleen ja asian vierestä puhuminen on hyvä taktiikka. Liioitteleva/ humoristinen vastaus myös, jos sattuu sellaisen keksimään.
Ehkä suurin ongelmasi hänen kanssaan on kuitenkin se, ettet luota itseesi hänen seurassaan? Haluat olla kohtelias ja ystävällinen oman sukulaisesi vuoksi, joten on vaikea töräyttää päin naamaa ettet ole hänen kanssaan samaa mieltä lahjoista ja ruuanlaitosta.
Olisiko diplomaattinen ratkaisu se, että vain myöntelet kaikkeen mitä hän sanoo? Jos tuntuu vaikealta puhua suoraan, mitä ajattelet saati keksisit jonkun nasevan tavan kiertää kysymykset anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hymyilet vain ja mutiset jotakin.
Jos kerran olet sukulaistasi tapaamassa voit aina kääntää keskustelun hänen puoleensa ja kysellä sukulaisesi kuulumisia. Tai monikossa mitä he ovat tehneet viime aikoina? Mitä ruokia tehneet? Shoppailleet lahjaputiikeissa? Eli käännä asiat heihin päin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitää sanoa mitään erityistä? Kasva aikuisesti ja käyttäydy kuin aikuinen, vaikutat sellaiselta 15v ikäiseltä pissikseltä, joka haluaa saada kaikki toimimaan tahtonsa mukaan.
Anna sen toisen puhua, ei siihen kuole, että joku ei ole kanssasi samaa mieltä! Mikä tarve sinulla on sanoa niin nasevasti, että toinen loukkaantuu? Osoitat sillä vain sen, että olet tuolle naiselle mustasukkainen siitä, että hän saa olla läheisesi kanssa, sinä et. Tuo läheinen ei pidä sinusta yhtä paljon - sattuuko?
Onpas typerä kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Hei, edessäsi on mitä loistavin hetki treenata vastaamisen välttelyä ja harhauttamista.
Juju menee jotakuinkin näin:
”Joko oot opetellut laittamaan ruokaa?”
”Kuule mä näin viime viikolla tosi mielenkiintoisen ruokareseptin! Siihen tuli raparperia ja parsaa.”Eli et vastaa alkuperäiseen kysymykseen vaan jatkat keskustelua samasta aihepiiristä. Se on yllättävän vaikeaa mutta mainio taito, jos joku sattuu kysymään sellaista, mihin ei tahdo vastata.
Yllättävää on myös se, miten moni ei tunnu tajuavan vastaamisen väistelyä.
”Joulu ei oo joulu, jos ei oo paljon lahjoja. Joko sä ostit lahjat?”
”Huomasitko, miten kaupassa X on nyt tosi iso ale? Nyt voi saada laatutavaraa puoleen hintaan. Aattele!”
”Joko oot löytänyt kivan miehen?”
”Ei vitsi, nyt tuli yks hyvä juttu mieleen! Mä näin yhen tosi hassun tyypin viime viikolla, se...”
Kuten jo muinaiset sotapäälliköt tiesivät:
1) Hyökkäys on paras puolustus. Ryhdyt itse ohjailemaan keskustelua ja viet niitä aiheisiin, joissa itse olet hyvä (esim. omat harrastukset), niin toinen ei pääse tuputtamaan elämäntyyliään.
2) Käytä toisen omia aseita. Siirrettyäsi keskustelun omiin harrastuksiisi kysyt Olethan sinäkin aloittanut jo larpaamisen/sublautailun jne? Ja downsiftannut ja laihuttanut jne. Henkilö joutuu puolustuskannalle eikä voi enää uskottavasti painostaa omiin juttuihin, kun kerran on itse kieltäytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "sukuun tullut nainen" kuulostaa tosi kivalta ja hyväntahtoiselta sekä välittömältä ihmiseltä ja ap nihilistiseltä ja nuivalta ilkimykseltä tuon aloituksen kuvauksen perusteella.
Mitä sen "sukuun tulleen naisen" pitäisi puhua kanssasi, jotta olisit tyytyväinen? Ei lahjojen ostaminen myöskään tarkoita mitään ostopakkoa muille. Se ostaa, joka pystyy ja haluaa.
Sitähän minä juuri yritin sanoa... Mutta tää nainen yrittää pakottaa mutkin ostamaan
Ap
Miten hän sen tekee? Uhkailee laittaa alastonkuviasi nettiin, jos et osta joululahjoja? Sanoo kertovansa poliisille, että olet joululahjavastainen? Tekee sinusta lasun, jos lahjoja ei tule?
Minuakin kiinnostaa, miten joku pakotetaan tekemään lahjaostoksia. Kerro kokemuksistasi, ap!
Ymmärrän, että typerät kysymykset saattavat ärsyttää - mutta mihin sävyyn hän noita asioita kysyy; ihan tavalliseen, vai vtuilevaan?
Jos asiallisesti kysyy esim. ruuanlaitosta niin voit vastata että johan tuota on tullut (valitsemasi aika tähän) harjoiteltua että kyllähän tuo kivasti luonnistuu. Ja jos nyt tuntuu että pitää lisätä tuohon jotain niin lisää ihmettelevään sävyyn kummastelevasi sitä, että osa ihmisistä on niinkin uusavuttomia.
Voit sanoa hänelle myös ihan suoraan, että ihmettelet näitä kysymyksiä tai et halua kertoilla yksityiselämästäsi tms.
Mulla oli yksi tuollainen, myös avioliiton kautta sukuun tullut. Kova päällepäsmäri, ei hänelle tullut mieleenkään että joku olisi voinut olla eri mieltä mistään. Sukulaismies oli nysvä, joten ihan täydellinen liitto kummallekin.
No kuuntelin hiljaa sen juttuja muutaman kerran. Sitten iski pirunkuri, ja kun se kerran alkoi tentata minua, aloin vastailemaan tyyliin "opetella laittaan ruokaa??? - sehän on ihan hanurista! Vain tyhmät laittaa ruokaa itse kun kaupasta ja ravinteleista saa valmista, ihan huuhaata ja ajanhaaskausta koko ruuanlaitto." Siis vedin ihan överiksi ja mesosin kovalla äänellä, ei meinannut tyyppi saada edes suunvuoroa. Oikeasti en tietenkään ajattele puoliakaan noin jyrkästi mistään.
Meni välit sen ja sukulaisen kanssa mutta oli sen arvoista plus nyt ei tarvi kuunnella sen juttuja enää. Ei ihan kaikkien ihmisten kanssa ole pakko tulla toimeen eikä heitä tavata velvollisuudesta.