Miksi mökki on aina ”meidän mökki”, vaikka se olisi vanhempien,

Kaikki yrittävät olla muita parempia.

Alaikäiset sanovan noin. Meidän koira, meidän mökki jne.

Tuntuu, että on meidän mökki, kun ollaan ainoat, jotka siellä käy ja pidetään siitä huolta. Yritän toki jutellessa muistaa korjata, että siis sen ja sen mökki. Yleensä varmaan puhun, että mennään mökille, en kenen mökille.

Toki varmaan löytyy niitäkin jotka pyrkivät nostamaan statustaan, mutta veikkaan että valtaosa on vaan lapsuudesta asti tottunut puhumaan "meidän mökistä". Oman perheen talo on mullekin se Koti isolla Klla, mutta ihan yhtä usein tulee lipsautettua että lähden käymään kotona jos tarkoitus on vierailla vanhempien luona.

Koska yleensä nämä sukumökit ovat kaikkien sukuun kuuluvien, eli meidän, käytössä. Esim. sekä mies että minä kumpikin omistamme faktisesti  perikuntiemme mökkeistä osan. Minä 1/3 ja mies omastaan 1/4. Lapset saavat vapaasti käyttää kumpaakin ja mieltävät mökkien olevan meidän.

Riippuu ihan suvusta. Riippuu ihan ihmisistä. Riippuu ihan sieluista jotka syntyy niihin jälkikasvun kehoihin. Jos matchaa, senkus jaetaan kaikki. Jos ei matchaa, tulee kinaa niin kuin tuntemattomilla.

4/5

yksinketainen, mutta uppoaa tehokkaasti yksinäisiin some-öyhöttäjiin.

Lasten kohdalla se on jäänyt päälle heidän omasta lapsuudestaan. Puoliso sitten omaksuu saman puhetyylin. Ja vanhemmat tukee sitä myös, mielellään mieltävät lasten tulevan luokseen kotiin eikä kylään.

Mitäköhän väliä tuolla on? Minun puolestani työkaveri saa kutsua vaikka Buckinhamin palatsia linnakseen. Kuinka se vaikuttaisi minun elämääni?

Minä puhuin aina isovanhempien kesäasunnosta. He asuivat siellä pysyvästi äitienpäivästä syyskuun loppuun. Suku sitten ramppasi siellä mielensä mukaan, ovet olivat aina auki. 

Ei se ole keneltäkään pois.

No mies omistaa yhden mökin, toisen mökin omistaa vanhempansa, vanhempien talon mies omistaa perimänsä firman kautta. Emmä lähe tälläsiä tuntemattomille selostamaan, että appivanhempien tai siis oikeastaan miehen koti/mökki, miettiköön turhia jos niin valitsee.

Miksi "oma koti" on aina "oma koti" vaikka se olisi pankin? 

Koska siellä käy meitä.

Sitten, kun rahasta puhutaan, tiedetään kenen se on :-)))

Olen kolmekymppinen perheellinen nainen ja kutsun anoppini mökkiä meidän kaikkien mökiksi. Tottakai silti tiedostan ettei se ole minun eikä mieheni mutta kodikkaaltahan se tuntuu kun käydään siellä niin paljon.

Mun äitini/isäni koti on myös minun kotini yhäkin vaikka en olekaan asunut siellä enää n.15 vuoteen :)

Lapsuudenkodin sekä anopin mökin avaimet on aina mukana avainnipussa.

Mulla kaverin mökki on meidän, kun minä sitä hoidan ja huollan ja voin käyttää milloin haluan.

M45, Lappi

Isä kysyi "milloin tulette täällä kotona käymään" vielä 20 vuotta sen jälkeen, kun olin asunut jo omassa perheen kanssa.

Mulla on 1/3 mökistä, mutta ei kiinnosta yhtään.

Kyllä vanhempieni koti on aina minun koti vaikka myisivät sen pois. samoin kaikki asiat, joissa olin lapsena. l

Vierailija kirjoitti:

Miksi "oma koti" on aina "oma koti" vaikka se olisi pankin? 

En tiedä ketään, joka asuisi pankin omistamassa talossa tai kodissa. Tai no, yksi ystäväni vuokrasi kerran entistä pankkikonttoria kodiksi.