Miksi kauniilla naisilla on niin huono itsetunto?

Ei voi yleistää. Jos kaunis on kouluttautunut pitkälle, hänellä on yleensä hyvä itsetunto.

Kauniita ei koskaan kehuta, vaan sen sijaan arvostellaan jatkuvasti, jotteivät ylpistyisi

Rumempia kehutaan ilmeisesti koko ajan.

Miehet ja muut naiset kohtelee monesti huonosti.

Suurimmalla osalla naisista on huono itsetunto.

Just toi että kauniille ollaan kateellisia, sekä oletetaan että pärjää. Rumasta jstn syystä oletetaan, että tarvii kehuja joten tulos on se että kaunis luulee olevansa ruma, ja ruma luulee olevansa kaunis. Tasapäistämisen maa..

Aika paljon voi johtua kasvatuksesta. Ystävälläni, joka ei - anteeksi vain - ole erityisen kaunis, on todella hyvä itsetunto. Hän on usein seurustellut miesten kanssa, jotka ovat oikeasti hyvinkin hyvännäköisiä. Ystävälläni ei ole mitään ongelmia lähestyä heitä.

Ja sitten tapaus mie. Ulkonäkö kai hyvä, mutta itsetunto nollassa. Olen koulutettu kyllä ja ehkä ammatillisissa asioissa sitä itsetuntoa onkin, mutta voi juukelispuukelis, mikä nössö olen muuten. Yritän parantaa itseluottamustani meikillä, vaatteilla ja laittamalla hiukset hyvin. Se taas saa ehkä aikaan torjuntareaktioita muissa, tai ainakaan toiset naiset ei tykkää vaan pitää liian laittautuneena. Tää on tämmöinen kierre. Ja miehiltä saa huomiota, mutta en sellaista, kuin haluaisin tai semmoisilta miehiltä, joilta huomiota haluaisin. Mulle kävisi parhaiten kiltit tavikset, kun olen semmoinen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Kauniita ei koskaan kehuta, vaan sen sijaan arvostellaan jatkuvasti, jotteivät ylpistyisi

Rumempia kehutaan ilmeisesti koko ajan.

Tämä...🙄

T. Kaunis

Vain ulkonäköä kehutaan ja se saa epäilemään, että sisäisesti ei ole kiinnostava ihminen. 

Voi olla, että kaunista on aina kehuttukin. Jos se kauneus on ainoa asia mihin on aina kiinnitetty huomiota, siitä tulee helposti sille ihmiselle koko elämän perusta ja itsetunto riippuu siitä. Siitä voi sitten vähän ahdistua jos joku päivä näyttääkin vähän huonommalta tai katselee itseään tosi kriittisellä silmällä, tai jos jotain muuta kehutaan kauniimmaksi tai saa joskus vähemmän mieluisan kommentin omasta ulkonäöstä. Sitten kun vielä iän myötä tulee erinäisiä muutoksia, tuleekin kunnon kriisi.

No kai kun sitä saa lokaa niskaan kaikilta:

kotiväki vähättelee, ettei vaan ylpisty. Koulussa pojat kiusaavat, koska ovat kiinnostuneita ja tytöt haukkuvat, koska ovat kateellisia. Aikuisena saa kuulla, että on onnistunut opinnoisaan/työpaikan saamisessa varmasti vain ulkonäkönsä avulla. Tai sitten em. paikoissa dissataan juuri siksi, että on liian kaunis eli älykkyysosamäärältään varmasti tyhmä, ei kannata ottaa meille töihin tuollaista reittä pitkin kiipijää. Omat tyttökaverit saattavat jopa mennä rientoihin keskenään, koska ”X on niin kaunis, että vie aina kaikki miehet. Me ei näytetä X:n rinnalla miltään!”

Eipä ihme, että itsetunto murenee. Missä on kauniiden ihmisten puolustajat? Eipä näy.

Samoista syistä kuin rumillakin. Ei se itsetunto ole sidoksissa ulkonäköön vaan kasvatukseen ja persoonaan.

Vierailija kirjoitti:

Just toi että kauniille ollaan kateellisia, sekä oletetaan että pärjää. Rumasta jstn syystä oletetaan, että tarvii kehuja joten tulos on se että kaunis luulee olevansa ruma, ja ruma luulee olevansa kaunis. Tasapäistämisen maa..

Ei mua ikinä ole kehuttu - ei lapsena, ei aikuisena. Päinvastoin olen kuullut vain negatiivisia kommentteja ulkonäöstäni.

Siksi, että Suomessa aina oletetaan automaattisesti kauniiden olevan tyhmiä.

Aionkin hyväksyä kavereikseni pelkkiä kaunottaria. Saavat rumat ja kateelliset sitten olla keskenään.

T. Missi

Olin nuorempana kaunis. Ei ollut kiva kun joukossa kehuttiin kauniiksi, koska mikä sen tarkoitus oli muiden rinnalla? Ikäviä katseita tuli, vaikka en ollut sanoja. Olisivat jättäneet sanomatta. Jokaisessa on jotakin kaunista.

Olen perusluonteeltani aika ujo ja sellainen koiranpentumainen myötäilijä. Siitä ei aina pidetä ja se halutaan nitistää. Helppo sylkykuppi siis. Kun lopulta sanon takaisin, voi keksiä jotakin muuta negatiivista minusta.

Mulla on se ongelma, että pidän kaikista kunnes ovat ilkeitä. Minua ei häiritse kenessäkään muu ominaisuus kun ilkeys. Minulla on siinä mielessä hyvä itsetunto.

Olen omituinen, koska minun ei erityisesti tarvitse bondata ihmisten kanssa hakien hyväksyntää, koska tiedän olevani asiallinen ja hyvä tyyppi. Jään joiltain osin etäiseksi, vaikka kiva ja asiallinen olen.

Minulle on ihan ok olla sivussa, ei suosittu. Arvostan ihmissuhteissa syvyttä, en määrää.

En ole mistään kateellinen. En osallistu selän takana pahan puhumiseen. Sanon vain asioita, mitä voin sanoa toiselle suoraan. Kerran erehdyin kommentoimaan erään juorua laihtumisesta, että olen huomannut myös henkilön x laihtuneen. Tämä juoruaja käänsi jutun niin että minä olin asian nostanut esiin ja negatiivisesti juorunnut. Tämä josta puhuttiin suuttui minulle. Opin ettei kannata sanoa mitään, koska pahimmat juoruakat pistää syyn syyttömän niskoille ja bondaa sitä kautta toisten kanssa. Minulle ihmiset eivät ole sosiaalisen pelin pelinappuloita.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että Suomessa aina oletetaan automaattisesti kauniiden olevan tyhmiä.

Tämä ja se, että ”kauniilla on aina kaikki niin helppoa - menee ja ottaa vaan kultatarjottimelta!”

Olen saanut kuulla olevani ruma koko ikäni (naisilta). jopa päälle syljetty kadulla... meni pitkään että ymmärsin että olen kaunis (miehet lähestyvät ja katsovat usein vielä näin nelikymppisenäkin)

Siksi, koska kaunista kehutaan ulkonäöstä jonka eteen ei ole koskaan joutunut tekemään mitään.

Tämän takia lapsiakaan ei pitäisi ylistää liikaa ulkonäön takia vaan tekojen ja ponnistelujen pohjalta. Se kasvattaa itsetuntoa.

Kaunis esim. saa työpaikan koska pomo ajaettelee et on miellyttävä katsoa (ei tarkoita etteikö olisis muuten pätevä), kaunis tietää tämän (jollain tasolla), koska on luultavasti kuullut monesti kuinka kaunis on.

Vähempi viehättävä ihminen joutuu vakuuttamaan muilla keinoin työpaikan saamiseen, koska tietää että ulkonäkö ei auta häntä. Ja kun onnistuu saamaan sen työpaikan, hän tietää että kykeni siihen omilla teoillaan joka taas hänet luottamaan omiin kykyihinsä huomattavasti enemmän.

Oikein superkauniin ei kannattaisi panostaa ulkonäköönsä niin paljon työhaastatteluissa eikä esim. parisuhdemarkkinoilla. Miehessä kauneus kyllä vetoaa miehiin, mutta seksuaalisessa mielessä. Aika moni nainen haluaisi kuitenkin sen hyvän suhteen, eikä jotain pikapanoa.

Tyhmältä se tietty kuulostaa sanoa, että ole vähän vähemmän laittautunut, mutta kaikkihan riippuu siitä mitä haluaa.

Jatkuva kehuminen saa olettamaan, että on arvostelun alla koko ajan ja siksi epävarma. Omaa ulkonäköäni on kehuttu pienestä pitäen ja edelleen tuntuu siltä, että on aina arvostelun kohteena.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva kehuminen saa olettamaan, että on arvostelun alla koko ajan ja siksi epävarma. Omaa ulkonäköäni on kehuttu pienestä pitäen ja edelleen tuntuu siltä, että on aina arvostelun kohteena.

Kauniita ei kyllä kehuta jatkuvasti, päinvastoin. Kaikki olettavat kauniin ihmisen tietävän olevansa kaunis ja siksi voi mennä koko elämä ilman, että kukaan kertaakaan kehuu. Jos erehtyy parisuhteeseen, voinolka että mies haukkuu ulkonäköä, koska kuvittelee siten vähentävänsä riskiä, että nainen tajuaisi saavansa paremmankin.

Jos jotakuta kehutaan paljon, se on merkki, että ei ole kovin kaunis