Lue keskustelun säännöt.
Krooninen masennus, en toivoisi tätä edes pahimmalle viholliselleni.
11.06.2020 |
Olen käynyt läpi vuosia terapioita, lääkkeitä, valtava määrä apua, keskustelu apua, olen kunnolla tehnyt elämäntapamuutokset, pidän hyvää ruokavaliota. Silti tilanne ei parane.
Olen nyt 30v ja nyt tuli ihan selkeä romahdus. Tänään on hieman parempi päivä ja jaksan jopa kirjoittaa tänne.
En nouse enää ylös.
Kommentit (65)
Löytyykö syy masennukseesi lapsuudesta? Omalla kohdallani koen että syy masennukseeni on se että minua ei ole rakastettu ja tuettu lapsena. Myös ahdistus ja paniikkihäiriö juontuvat näistä ja erityisesti siitä että kukaan ei ole kohdannut minua ja käsitellyt kanssani tunteitani ja ajatuksiani.
Terapia auttaa käsittelemään asioita mutta se ei ainakaan omalla kohdallani korjaa syviä tunne-elämän vaurioita. Lääkkeet taas hoitavat oiretta mutta eivät syytä. Niillä on kovia sivuvaikutuksia enkä koe saaneeni niistä todellista apua. Ahdistuneisuuteen toki rauhoittava lääke auttaa mutta ei ole pysyvä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, sama. Sairastuin masennukseen 7-8 vuotiaana. Masennus on kroonistunut ja olen lääkeresistentti. Nyt taas uusi lääkäri ja hän ehdotti vielä sähköhoitoja ja infuusioita. Mulla on vielä noin kk aikaa pohtia haluanko lähteä niihin.
Pitäisi varmaan googletella kokemuksia ym., mutta vielä ei ole ollut voimia siihen. Aamuisin nousen vain koska lemmikit pitää hoitaa.
Mätaas nimenomaan toivoisin kaikille hirveille ihmisille masennuksen, nöyrtyisivät edes vähän. Ehkä...
Jos niin päätät niin sua ei voi kukaan auttaa.
Kenelle yrität kostaa sillä että heittäydyt
odottamaan kuolemaa?
Eipä ole kummoisia terapioita ollut sulla, kun tämä tärkeä asia ei ole tullut käsitellyksi.
Tajua, että vahingoitat vain ja ainoastaan itseäsi käytökselläsi.
Olen varma että sulla ei ole näet lapsia eikä eläintä vastuullasi.
Täällä myös. Krooonistuneen vaikean masennuksen aiheuttajana/pahentajana on vaativa persoonallisuushäiriö. Tuntuu että elämä on ajanut minusta ohi. En ole päässyt kouluihin mihin piti, en uralle mihin suunnittelin. Saikulla on oltu nyt 5v ja muutosta ei rehellisesti näy. Käytössä on masennuslääkitys, joka pitää pinnalla niin ettei itsetuhoisia ajatuksia onneksi nyt esiinny.
Toisaalta minulla on raha-asiat hyvin, minulla on rakastava parisuhde ihanaan mieheen, ihania lapsia, ihana koti. Silti koen olevani niin järjettömän epäonnistunut ja huono.
Myös minua kalvaa ajatus siitä että miten olen näin laiska ja saamaton, että muut ihmiset toipuvat pahastakin masennuksesta ja onnistuvat elämässään hienosti. Miten on ihmisiä jotka ovat huikean kauniita, iloisia, energisiä, jaksavia, ovat päässeet lääkikseen ja heräävät aamuviideltä kuntosalille, käyvät koulun ja töiden jälkeen vielä auttamassa kodittomia kissanpoikia turvatalossa, tekevät neljän ruokalajin superterveellisen gourmet-illallisen, jonka jälkeen kirjoittavat väitöskirjaansa? Miksi minä en voi olla sellainen? Mikä minussa on niin hirvittävän vialla etten jaksa välttämättä nousta sängystä? Onko minulla vain niin paljon huonompi itsekuri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää jotain ihan toisin, mitä tähän asti. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus ja kaikesta voi syntyä uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen että syy masennukseeni on se että minua ei ole rakastettu ja tuettu lapsena.
Tyypillistä luuserointia, aina syyttelemässä muita.
Mieti mieluummin mikä sinusta teki halveksijan vai ehkä se että sinua ei tuettu ja rakastettu lapsena? Nyt sitten yrität selvitä näennäisesti vahvan roolissa. Jo tuo että jaat ihmiset luusereihin ja menestyjiin kertoo siitä että et hyväksy heikkoutta itsessäsi. Ihminen voi kertoa itsestään yhdellä lauseella paljon. Sanomasi kertoo myös empatiakyvyn puutteesta ja kovuudesta. Toivottavasti ymmärrät poistua tästä ketjusta, tarkoitus on saada ja jakaa vertaistukea eikä myrkyttää halveksunnalla ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos niin päätät niin sua ei voi kukaan auttaa.
Kenelle yrität kostaa sillä että heittäydyt
odottamaan kuolemaa?
Eipä ole kummoisia terapioita ollut sulla, kun tämä tärkeä asia ei ole tullut käsitellyksi.
Tajua, että vahingoitat vain ja ainoastaan itseäsi käytökselläsi.
Olen varma että sulla ei ole näet lapsia eikä eläintä vastuullasi.
Mitä tarkoitat viimeisellä lauseellasi? Jos on lapsia tai eläimiä ei voi sairastua?
Minäkin tässä ihmettelen, että miten joku pystyy 8h työpäivään ja siihen päälle kaikki muut velvollisuudet? Esim olla töissä paikassa, jossa on paljon ihmiskontakteja ja pitäisi olla iloinen ja sosiaalinen. Pystynköhän tuohon koskaan enää tässä elämässä? Kolme vuotta sitten pystyin vielä...
En tiedä mitä tapahtui...tai tavallaan kyllä tiedän moniakin syitä taustalla. Isän raju syöpätaistelu, terveestä kuolemaan 3kk:ssa, viikkoa ennen tätä ystävä kuoli käsiini elvytystilanteessa. Tähän päälle äidin kannatteleminen isän kuoleman jälkeen (äiti on hemmetin vaikea ihminen muutenkin). Muutto toiselle puolelle suomea työttömyyden vuoksi ihanasta kodista josta en olisi halunnut lähteä.. ym ymm työttömyyttä perheessä vähän lisää päälle, ettei koskaan pääse taloudellisesti jaloilleen.
Lapsuus,jossa en saanut hellyyttä jota olisin herkkänä lapsena kaivannut. Aviomiehen vuosien henkinen väkivalta.. Suvussa paljon mielenterveysongelmia. Ja minulla on luonne, joka aina sopeutuu ja antaa periksi. Välttelen riitoja ja yritän miellyttää.
Tämä on nyt kolmas kunnon romahtaminen tämän kolmen vuoden aikana. Tänään kävin taas lääkärissä enkä saanut itkultani sanotuksi mitään.. lääkekokeiluja pilvin pimein. Onneksi pääsen nyt terapiaan vihdoin viimein purkamaan näitä asioita....
Mikä mua vaivaa? Miksi en vaan voi olla normaali?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama, sama. Sairastuin masennukseen 7-8 vuotiaana. Masennus on kroonistunut ja olen lääkeresistentti. Nyt taas uusi lääkäri ja hän ehdotti vielä sähköhoitoja ja infuusioita. Mulla on vielä noin kk aikaa pohtia haluanko lähteä niihin.
Pitäisi varmaan googletella kokemuksia ym., mutta vielä ei ole ollut voimia siihen. Aamuisin nousen vain koska lemmikit pitää hoitaa.
Älä nyt anna ainakaan käristää aivojasi, sitten vasta masentaa ja harmittaa kun muisti ja kognitiiviset toiminnotkin on mennyttä kalua. Näitä tapauksia riittää, vaiettu ja psykiatrian kovasti piilottelema tosiasia, että hirveän suuri osa sähköhoitopotilaista saa käytännössä jonkinlaisen pysyvän aivovaurion. Siihen aivovaurioon se sähköhoidon "positiivinen" vaikutuskin perustuu, katkaistaan tai ainakin keskeytetään kaikki sellaiset aivotoiminnot, jotka aiheuttavat tai ylläpitävät masennusta. Potilaat tuntevat alussa voivansa paremmin sen vuoksi, kun aivot eivät toimi enää entisellä teholla. Ketamiini-infuusio huomattavasti turvallisempi vaihtoehto, mutta siihenkin liittyy riskejä, varsinkin jos masennus on psykoottistasoista. Ketamiini voi nimittäin laukaista depersonalisaation tai psykoosisairauden.
Minä taas en halua terapiaan. Vika on selvästi aivokemiassa eikä missään mitä terapeutin tuolissa saisi ”käsiteltyä”. 15v siellä on tullut istukseltua eikä mikään ole sinä aikana mennyt paremmaksi. Itse olisin valmis kokeilemaan tuota ketamiini-infuusiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, sama. Sairastuin masennukseen 7-8 vuotiaana. Masennus on kroonistunut ja olen lääkeresistentti. Nyt taas uusi lääkäri ja hän ehdotti vielä sähköhoitoja ja infuusioita. Mulla on vielä noin kk aikaa pohtia haluanko lähteä niihin.
Pitäisi varmaan googletella kokemuksia ym., mutta vielä ei ole ollut voimia siihen. Aamuisin nousen vain koska lemmikit pitää hoitaa.Älä nyt anna ainakaan käristää aivojasi, sitten vasta masentaa ja harmittaa kun muisti ja kognitiiviset toiminnotkin on mennyttä kalua. Näitä tapauksia riittää, vaiettu ja psykiatrian kovasti piilottelema tosiasia, että hirveän suuri osa sähköhoitopotilaista saa käytännössä jonkinlaisen pysyvän aivovaurion. Siihen aivovaurioon se sähköhoidon "positiivinen" vaikutuskin perustuu, katkaistaan tai ainakin keskeytetään kaikki sellaiset aivotoiminnot, jotka aiheuttavat tai ylläpitävät masennusta. Potilaat tuntevat alussa voivansa paremmin sen vuoksi, kun aivot eivät toimi enää entisellä teholla. Ketamiini-infuusio huomattavasti turvallisempi vaihtoehto, mutta siihenkin liittyy riskejä, varsinkin jos masennus on psykoottistasoista. Ketamiini voi nimittäin laukaista depersonalisaation tai psykoosisairauden.
Kiitos viestistäsi. Lääkäri sanoi, että sähköhoito nimenomaan parantaa muistia kun ilmaisin siitä huoleni. Voisitko kertoa enemmän infuusion riskeistä? Mulla on nimenomaan psykoottinen masennus, o ou.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tässä ihmettelen, että miten joku pystyy 8h työpäivään ja siihen päälle kaikki muut velvollisuudet? Esim olla töissä paikassa, jossa on paljon ihmiskontakteja ja pitäisi olla iloinen ja sosiaalinen. Pystynköhän tuohon koskaan enää tässä elämässä? Kolme vuotta sitten pystyin vielä...
En tiedä mitä tapahtui...tai tavallaan kyllä tiedän moniakin syitä taustalla. Isän raju syöpätaistelu, terveestä kuolemaan 3kk:ssa, viikkoa ennen tätä ystävä kuoli käsiini elvytystilanteessa. Tähän päälle äidin kannatteleminen isän kuoleman jälkeen (äiti on hemmetin vaikea ihminen muutenkin). Muutto toiselle puolelle suomea työttömyyden vuoksi ihanasta kodista josta en olisi halunnut lähteä.. ym ymm työttömyyttä perheessä vähän lisää päälle, ettei koskaan pääse taloudellisesti jaloilleen.
Lapsuus,jossa en saanut hellyyttä jota olisin herkkänä lapsena kaivannut. Aviomiehen vuosien henkinen väkivalta.. Suvussa paljon mielenterveysongelmia. Ja minulla on luonne, joka aina sopeutuu ja antaa periksi. Välttelen riitoja ja yritän miellyttää.
Tämä on nyt kolmas kunnon romahtaminen tämän kolmen vuoden aikana. Tänään kävin taas lääkärissä enkä saanut itkultani sanotuksi mitään.. lääkekokeiluja pilvin pimein. Onneksi pääsen nyt terapiaan vihdoin viimein purkamaan näitä asioita....
Mikä mua vaivaa? Miksi en vaan voi olla normaali?
Luettelit juuri liudan syitä miksi voit huonosti mutta syyllistät silti itseäsi. Siis en sano tätä pahalla koska itse toimin samoin. Syyllistän itseäni siitä että minua on kohdeltu huonosti ja kyselen miksi en voi olla terve ja normaali. Toivottavasti saat terapiasta apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, sama. Sairastuin masennukseen 7-8 vuotiaana. Masennus on kroonistunut ja olen lääkeresistentti. Nyt taas uusi lääkäri ja hän ehdotti vielä sähköhoitoja ja infuusioita. Mulla on vielä noin kk aikaa pohtia haluanko lähteä niihin.
Pitäisi varmaan googletella kokemuksia ym., mutta vielä ei ole ollut voimia siihen. Aamuisin nousen vain koska lemmikit pitää hoitaa.Älä nyt anna ainakaan käristää aivojasi, sitten vasta masentaa ja harmittaa kun muisti ja kognitiiviset toiminnotkin on mennyttä kalua. Näitä tapauksia riittää, vaiettu ja psykiatrian kovasti piilottelema tosiasia, että hirveän suuri osa sähköhoitopotilaista saa käytännössä jonkinlaisen pysyvän aivovaurion. Siihen aivovaurioon se sähköhoidon "positiivinen" vaikutuskin perustuu, katkaistaan tai ainakin keskeytetään kaikki sellaiset aivotoiminnot, jotka aiheuttavat tai ylläpitävät masennusta. Potilaat tuntevat alussa voivansa paremmin sen vuoksi, kun aivot eivät toimi enää entisellä teholla. Ketamiini-infuusio huomattavasti turvallisempi vaihtoehto, mutta siihenkin liittyy riskejä, varsinkin jos masennus on psykoottistasoista. Ketamiini voi nimittäin laukaista depersonalisaation tai psykoosisairauden.
Kiitos viestistäsi. Lääkäri sanoi, että sähköhoito nimenomaan parantaa muistia kun ilmaisin siitä huoleni. Voisitko kertoa enemmän infuusion riskeistä? Mulla on nimenomaan psykoottinen masennus, o ou.
Voitko kertoa tuosta psykoottisesta masennuksesta? Miten se ilmenee?
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tässä ihmettelen, että miten joku pystyy 8h työpäivään ja siihen päälle kaikki muut velvollisuudet? Esim olla töissä paikassa, jossa on paljon ihmiskontakteja ja pitäisi olla iloinen ja sosiaalinen. Pystynköhän tuohon koskaan enää tässä elämässä? Kolme vuotta sitten pystyin vielä...
En tiedä mitä tapahtui...tai tavallaan kyllä tiedän moniakin syitä taustalla. Isän raju syöpätaistelu, terveestä kuolemaan 3kk:ssa, viikkoa ennen tätä ystävä kuoli käsiini elvytystilanteessa. Tähän päälle äidin kannatteleminen isän kuoleman jälkeen (äiti on hemmetin vaikea ihminen muutenkin). Muutto toiselle puolelle suomea työttömyyden vuoksi ihanasta kodista josta en olisi halunnut lähteä.. ym ymm työttömyyttä perheessä vähän lisää päälle, ettei koskaan pääse taloudellisesti jaloilleen.
Lapsuus,jossa en saanut hellyyttä jota olisin herkkänä lapsena kaivannut. Aviomiehen vuosien henkinen väkivalta.. Suvussa paljon mielenterveysongelmia. Ja minulla on luonne, joka aina sopeutuu ja antaa periksi. Välttelen riitoja ja yritän miellyttää.
Tämä on nyt kolmas kunnon romahtaminen tämän kolmen vuoden aikana. Tänään kävin taas lääkärissä enkä saanut itkultani sanotuksi mitään.. lääkekokeiluja pilvin pimein. Onneksi pääsen nyt terapiaan vihdoin viimein purkamaan näitä asioita....
Mikä mua vaivaa? Miksi en vaan voi olla normaali?
Luettelit juuri liudan syitä miksi voit huonosti mutta syyllistät silti itseäsi. Siis en sano tätä pahalla koska itse toimin samoin. Syyllistän itseäni siitä että minua on kohdeltu huonosti ja kyselen miksi en voi olla terve ja normaali. Toivottavasti saat terapiasta apua.
Kiitos❤Pelottaa vaan avautua ventovieraalle ihmiselle niistä vaikeimmista asioista. En ole kertonut niistä kenellekään vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, sama. Sairastuin masennukseen 7-8 vuotiaana. Masennus on kroonistunut ja olen lääkeresistentti. Nyt taas uusi lääkäri ja hän ehdotti vielä sähköhoitoja ja infuusioita. Mulla on vielä noin kk aikaa pohtia haluanko lähteä niihin.
Pitäisi varmaan googletella kokemuksia ym., mutta vielä ei ole ollut voimia siihen. Aamuisin nousen vain koska lemmikit pitää hoitaa.Älä nyt anna ainakaan käristää aivojasi, sitten vasta masentaa ja harmittaa kun muisti ja kognitiiviset toiminnotkin on mennyttä kalua. Näitä tapauksia riittää, vaiettu ja psykiatrian kovasti piilottelema tosiasia, että hirveän suuri osa sähköhoitopotilaista saa käytännössä jonkinlaisen pysyvän aivovaurion. Siihen aivovaurioon se sähköhoidon "positiivinen" vaikutuskin perustuu, katkaistaan tai ainakin keskeytetään kaikki sellaiset aivotoiminnot, jotka aiheuttavat tai ylläpitävät masennusta. Potilaat tuntevat alussa voivansa paremmin sen vuoksi, kun aivot eivät toimi enää entisellä teholla. Ketamiini-infuusio huomattavasti turvallisempi vaihtoehto, mutta siihenkin liittyy riskejä, varsinkin jos masennus on psykoottistasoista. Ketamiini voi nimittäin laukaista depersonalisaation tai psykoosisairauden.
Kiitos viestistäsi. Lääkäri sanoi, että sähköhoito nimenomaan parantaa muistia kun ilmaisin siitä huoleni. Voisitko kertoa enemmän infuusion riskeistä? Mulla on nimenomaan psykoottinen masennus, o ou.
Voitko kertoa tuosta psykoottisesta masennuksesta? Miten se ilmenee?
Ohis
Mulla alkoi hallusinaatiot pienenä lapsena. Ensimmäinen muistoni elämästäni on itse asiassa hallusinaatio. Pääasiassa näen asioita, joita ei ole. Mulla on myös tunto- ja kuuloharhoja. Saatan kuulla laulua kotona vaikka olen yksin. Välillä tuntuu kuin ihoni alla kuhisisi ötököitä. Tunnen oloni ötököillä täytetyksi säkiksi. Pelottaa, ällöttää, inhottaa ja kutittaa. Raavin ihoni auki.
Näköharhat silti pahimpia. Ne ovat lähes aina pahantahtoisia. Olen vuosikausien saatossa oppinut tunnistamaan, että tuo on nyt vain harha, mutta joskus ne sekoittuu todellisuuteen. Kun olin todessa pahassa jamassa eräässä vaiheessa mulla oli 2kk ajan "mielikuvitusystävä". Olin siis ihan aikuinen, mutta täällä asui olento kanssani. Lopulta pääsin siitä eroon.
Diagnoosit vaihtelee vaikea-asteisen masennuksen + ei-elimellisen psykoottisen sairauden ja psykoottisen masennuksen välillä. Nyt kun uusi lääkäri se liitti taas diagnoosit ja on psykoottinen masennus.
Suoraan sanoen, en tiedä liittyykö nämä edes toisiinsa. Sillä kuten sanoin, hallusinaatiot alkoi vauvana/taaperona. Masennus siinä ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Edellinen lääkäri avasi aihetta vain sen verran, että sanoi hallujen olevan harvinaisia lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, sama. Sairastuin masennukseen 7-8 vuotiaana. Masennus on kroonistunut ja olen lääkeresistentti. Nyt taas uusi lääkäri ja hän ehdotti vielä sähköhoitoja ja infuusioita. Mulla on vielä noin kk aikaa pohtia haluanko lähteä niihin.
Pitäisi varmaan googletella kokemuksia ym., mutta vielä ei ole ollut voimia siihen. Aamuisin nousen vain koska lemmikit pitää hoitaa.Älä nyt anna ainakaan käristää aivojasi, sitten vasta masentaa ja harmittaa kun muisti ja kognitiiviset toiminnotkin on mennyttä kalua. Näitä tapauksia riittää, vaiettu ja psykiatrian kovasti piilottelema tosiasia, että hirveän suuri osa sähköhoitopotilaista saa käytännössä jonkinlaisen pysyvän aivovaurion. Siihen aivovaurioon se sähköhoidon "positiivinen" vaikutuskin perustuu, katkaistaan tai ainakin keskeytetään kaikki sellaiset aivotoiminnot, jotka aiheuttavat tai ylläpitävät masennusta. Potilaat tuntevat alussa voivansa paremmin sen vuoksi, kun aivot eivät toimi enää entisellä teholla. Ketamiini-infuusio huomattavasti turvallisempi vaihtoehto, mutta siihenkin liittyy riskejä, varsinkin jos masennus on psykoottistasoista. Ketamiini voi nimittäin laukaista depersonalisaation tai psykoosisairauden.
Kiitos viestistäsi. Lääkäri sanoi, että sähköhoito nimenomaan parantaa muistia kun ilmaisin siitä huoleni. Voisitko kertoa enemmän infuusion riskeistä? Mulla on nimenomaan psykoottinen masennus, o ou.
Voitko kertoa tuosta psykoottisesta masennuksesta? Miten se ilmenee?
OhisMulla alkoi hallusinaatiot pienenä lapsena. Ensimmäinen muistoni elämästäni on itse asiassa hallusinaatio. Pääasiassa näen asioita, joita ei ole. Mulla on myös tunto- ja kuuloharhoja. Saatan kuulla laulua kotona vaikka olen yksin. Välillä tuntuu kuin ihoni alla kuhisisi ötököitä. Tunnen oloni ötököillä täytetyksi säkiksi. Pelottaa, ällöttää, inhottaa ja kutittaa. Raavin ihoni auki.
Näköharhat silti pahimpia. Ne ovat lähes aina pahantahtoisia. Olen vuosikausien saatossa oppinut tunnistamaan, että tuo on nyt vain harha, mutta joskus ne sekoittuu todellisuuteen. Kun olin todessa pahassa jamassa eräässä vaiheessa mulla oli 2kk ajan "mielikuvitusystävä". Olin siis ihan aikuinen, mutta täällä asui olento kanssani. Lopulta pääsin siitä eroon.
Diagnoosit vaihtelee vaikea-asteisen masennuksen + ei-elimellisen psykoottisen sairauden ja psykoottisen masennuksen välillä. Nyt kun uusi lääkäri se liitti taas diagnoosit ja on psykoottinen masennus.
Suoraan sanoen, en tiedä liittyykö nämä edes toisiinsa. Sillä kuten sanoin, hallusinaatiot alkoi vauvana/taaperona. Masennus siinä ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Edellinen lääkäri avasi aihetta vain sen verran, että sanoi hallujen olevan harvinaisia lapsella.
Kiitos kun jaksoit kertoa! Mahtaa olla pelottavaa.
Olin kuvitellut että tuollainen olisi skitsofreniaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, sama. Sairastuin masennukseen 7-8 vuotiaana. Masennus on kroonistunut ja olen lääkeresistentti. Nyt taas uusi lääkäri ja hän ehdotti vielä sähköhoitoja ja infuusioita. Mulla on vielä noin kk aikaa pohtia haluanko lähteä niihin.
Pitäisi varmaan googletella kokemuksia ym., mutta vielä ei ole ollut voimia siihen. Aamuisin nousen vain koska lemmikit pitää hoitaa.Älä nyt anna ainakaan käristää aivojasi, sitten vasta masentaa ja harmittaa kun muisti ja kognitiiviset toiminnotkin on mennyttä kalua. Näitä tapauksia riittää, vaiettu ja psykiatrian kovasti piilottelema tosiasia, että hirveän suuri osa sähköhoitopotilaista saa käytännössä jonkinlaisen pysyvän aivovaurion. Siihen aivovaurioon se sähköhoidon "positiivinen" vaikutuskin perustuu, katkaistaan tai ainakin keskeytetään kaikki sellaiset aivotoiminnot, jotka aiheuttavat tai ylläpitävät masennusta. Potilaat tuntevat alussa voivansa paremmin sen vuoksi, kun aivot eivät toimi enää entisellä teholla. Ketamiini-infuusio huomattavasti turvallisempi vaihtoehto, mutta siihenkin liittyy riskejä, varsinkin jos masennus on psykoottistasoista. Ketamiini voi nimittäin laukaista depersonalisaation tai psykoosisairauden.
Kiitos viestistäsi. Lääkäri sanoi, että sähköhoito nimenomaan parantaa muistia kun ilmaisin siitä huoleni. Voisitko kertoa enemmän infuusion riskeistä? Mulla on nimenomaan psykoottinen masennus, o ou.
Voitko kertoa tuosta psykoottisesta masennuksesta? Miten se ilmenee?
OhisMulla alkoi hallusinaatiot pienenä lapsena. Ensimmäinen muistoni elämästäni on itse asiassa hallusinaatio. Pääasiassa näen asioita, joita ei ole. Mulla on myös tunto- ja kuuloharhoja. Saatan kuulla laulua kotona vaikka olen yksin. Välillä tuntuu kuin ihoni alla kuhisisi ötököitä. Tunnen oloni ötököillä täytetyksi säkiksi. Pelottaa, ällöttää, inhottaa ja kutittaa. Raavin ihoni auki.
Näköharhat silti pahimpia. Ne ovat lähes aina pahantahtoisia. Olen vuosikausien saatossa oppinut tunnistamaan, että tuo on nyt vain harha, mutta joskus ne sekoittuu todellisuuteen. Kun olin todessa pahassa jamassa eräässä vaiheessa mulla oli 2kk ajan "mielikuvitusystävä". Olin siis ihan aikuinen, mutta täällä asui olento kanssani. Lopulta pääsin siitä eroon.
Diagnoosit vaihtelee vaikea-asteisen masennuksen + ei-elimellisen psykoottisen sairauden ja psykoottisen masennuksen välillä. Nyt kun uusi lääkäri se liitti taas diagnoosit ja on psykoottinen masennus.
Suoraan sanoen, en tiedä liittyykö nämä edes toisiinsa. Sillä kuten sanoin, hallusinaatiot alkoi vauvana/taaperona. Masennus siinä ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Edellinen lääkäri avasi aihetta vain sen verran, että sanoi hallujen olevan harvinaisia lapsella.
Kiitos kun jaksoit kertoa! Mahtaa olla pelottavaa.
Olin kuvitellut että tuollainen olisi skitsofreniaa?
Psykoosisairauksia on muitakin kuin skitsofrenia. Lääkärien mukaan mulla ei ole skitsofreniaa ja kuulemma mulla ei pitäisi olla suurta riskiä edes sairastua siihen. Näin mua lohdutettiin kun kerroin huoleni. En sitten tiedä miten näitä diagnooseja jaellaan, mutta kuulemma mulla häviävän pieni mahdollisuus sairastua siihen.
Sama tilanne kuin sinulla, AP. Pahin viholliseni tässä on häpeä - häpeä kykenemättömyydestä, itsesyyttely laiskuudesta, kamala tunne siitä että minussa on jotain vikaa kun en vain nouse ja tee kaikkea mitä muutkin ja päätä parantua.