Lue keskustelun säännöt.
Krooninen masennus, en toivoisi tätä edes pahimmalle viholliselleni.
11.06.2020 |
Olen käynyt läpi vuosia terapioita, lääkkeitä, valtava määrä apua, keskustelu apua, olen kunnolla tehnyt elämäntapamuutokset, pidän hyvää ruokavaliota. Silti tilanne ei parane.
Olen nyt 30v ja nyt tuli ihan selkeä romahdus. Tänään on hieman parempi päivä ja jaksan jopa kirjoittaa tänne.
En nouse enää ylös.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Masennus on aina infektioperäinen sairaus, ja liittyy keskeisesti immuunipuolustuksen toimintaan. Ensimmäiseksi ehdotan aina että suun tilanne pitää tutkia, onko amalgaamipaikkoja? Krooninen elohopeamyrkytys muistuttaa hyvin paljon kroonisen masennuksen oireita. Kyseessä on silti infektioperäinen sairaus, sillä elohopea on vahvasti immunosuppressiivinen, ja saa infektiot leviämään elimistössä. Jos ei ole amalgaamipaikkaongelmaa, niin voi heti lähteä mikrobilääkkein sairauden kimppuun; valikoimaan tulisi kuulua makrolideja, ja luonnon antibiootteja, kuten oreganoöljyä. Myös jotkut ravintolisät ovat erittäin tärkeitä.
Jos näistä olisi oikeasti näyttöä, löytyisi varmaan ihan oikeita, vertaisarvioituja tutkimuksia aiheesta jotka voisi linkata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni tuli pari vuotta sitten aivan uutena tieto että trauma voi aiheuttaa psykoosioireita. Itselläni on hylkäämistrauma joka oireili masennuksena, itsetuhoisuutena ja psykoottisuutena tultuani jätetyksi julmalla tavalla nuorena aikuisena. Silti yksikään psykiatri ei ole yhdistänyt psykoottista oireiluani traumaan. Itse näen selvän yhteyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, sama. Sairastuin masennukseen 7-8 vuotiaana. Masennus on kroonistunut ja olen lääkeresistentti. Nyt taas uusi lääkäri ja hän ehdotti vielä sähköhoitoja ja infuusioita. Mulla on vielä noin kk aikaa pohtia haluanko lähteä niihin.
Pitäisi varmaan googletella kokemuksia ym., mutta vielä ei ole ollut voimia siihen. Aamuisin nousen vain koska lemmikit pitää hoitaa.Älä nyt anna ainakaan käristää aivojasi, sitten vasta masentaa ja harmittaa kun muisti ja kognitiiviset toiminnotkin on mennyttä kalua. Näitä tapauksia riittää, vaiettu ja psykiatrian kovasti piilottelema tosiasia, että hirveän suuri osa sähköhoitopotilaista saa käytännössä jonkinlaisen pysyvän aivovaurion. Siihen aivovaurioon se sähköhoidon "positiivinen" vaikutuskin perustuu, katkaistaan tai ainakin keskeytetään kaikki sellaiset aivotoiminnot, jotka aiheuttavat tai ylläpitävät masennusta. Potilaat tuntevat alussa voivansa paremmin sen vuoksi, kun aivot eivät toimi enää entisellä teholla. Ketamiini-infuusio huomattavasti turvallisempi vaihtoehto, mutta siihenkin liittyy riskejä, varsinkin jos masennus on psykoottistasoista. Ketamiini voi nimittäin laukaista depersonalisaation tai psykoosisairauden.
Kiitos viestistäsi. Lääkäri sanoi, että sähköhoito nimenomaan parantaa muistia kun ilmaisin siitä huoleni. Voisitko kertoa enemmän infuusion riskeistä? Mulla on nimenomaan psykoottinen masennus, o ou.
Hankala sanoa tapaustasi tarkemmin tietämättä mikä olisi tilanteessasi parhaaksi, mutta sähköhoitoa en itse suosittelisi kenellekään. Kyseessä on sen verran riskaabeli hoitomuoto, että sitä voi verrata suoraan venäläiseen rulettiin. Joku voi toki saada avun, mutta sivuvaikutukset ovat yleisiä ja pahimmillaan muuttavat täysin ihmisen muistin ja persoonallisuuden.
Lääkärien sanomisiin kannattaa aina suhtautua muutenkin skeptisesti, sillä eihän heillä itsellään ole useinkaan kokemusta sairauksista joita he hoitavat. He eivät tiedä mitä on olla masentunut, diabeetikko tai sydänsairas. He eivät tiedä mitä on elää sitä arkea ja käyttää sairauteen määrättyjä lääkkeitä ym. hoitomuotoja. Heillä ei ole toisin sanoen empiiristä kokemusta (tai omaa lehmää ojassa), vaan vain opinnoista saatu mahdollisesti jo vanhentunut tai alun perinkin epätarkka tieto.
Sähköhoito ei missään tapauksessa paranna muistia itsessään, vaan ehkä tuollaista vaikutusta voi näkyä korkeintaan sellaisissa tapauksissa, joissa ensinnäkin a) masennus on jo aiheuttanut selvää muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen heikentymistä ja b) sähköhoito on toiminut halutulla tavalla eikä ole johtanut sivuvaikutuksena muistihäiriöön.
Se, että lääkäri hehkuttaa sinulle noin radikaalia hoitomuotoa estottomilla ja suorastaan paikkansa pitämättömillä väitteillä, on mielestäni vaarallista. Lääkärinä hänen olisi pitänyt paremminkin informoida sinua varsin mahdollisista sähköhoidon sivuvaikutuksista muistiin, olivatpa ne sitten lyhyt- tai pitkäaikaisia. Nämä vaikutukset ovat nimittäin monella niin vakavia, ettei kyse ole vain pienestä tilapäisestä häiriöstä vaan laaja-alaisista loppuelämän vaikeuksista, mukaan lukien työkyvyttömyydestä ja kyvyttömyydestä nauttia tai tuntea mitään tunteita, muistaa omien ystävien tai perheenjäsenten nimiä jne.
Jos kärsit psykoottisesta masennuksesta, niin ketamiini-infuusiossakin on riskinsä, mutta se on yleisesti ottaen huomattavasti pienempi kuin sähköhoidossa. Ketamiini on dissosiatiivinen lääkeaine, eli se kirjaimellisesti aiheuttaa dissosiaation mielen ja kehon välille, eli heikentää hetkellisesti otetta todellisuudesta. Hoidon annokset ovat tietenkin paljon pienempiä kuin anestesia- tai päihdekäytössä, mutta ne voivat silti aiheuttaa varsinkin herkälle yksilölle epämiellyttäviä olotiloja ja harha-aistimuksia. Mikäli tilanteesi tuntuu aivan toivottomalta etkä jaksa enää itse taistella tai keksiä keinoja selviytyä, voisi ketamiini-infuusio tulla kyseeseen. Siinä tapauksessa sen hyödyt saattaisivat ylittää haitat, mutta suosittelen valmistautumaan kyseisiin hoitokertoihin huolella ja pyytämään muista ihmisistä, kuten omista mt-hoitajistasi ja lähipiiristäsi, rohkeasti ylimääräistä henkistä tukea hoitojaksojen ajaksi.
Kiitos vielä. Taidan suosiolla haudata tuon sähköhoidon. Mua epäilytti se jo aluksi ja lääkärin hehkuttaminen vain lisäsi epävarmuuttani. Kun puhuin asiasta omahoitajani kanssa hän sivuutti epäilykseni sanomalla "Ei se satu.". En mä pelkää kipua ja tiedän olevani tiedottomassa tilassa kun se annetaan.
Mun muisti on jo valmiiksi huonontunut todella pahasti. Joudun kirjoittamaan kaiken ylös tai unohdan ja mun elämästä on kadonnut 2 vuotta kokonaan. Oli se kyllä ahdistavaa ja stressaavaa aikaa, mutta en tiedä niistä ajoista mitään. Ehkä mun aivot suojeli mua ja sain muistinmenetyksen?
Ketamiini-infuusiota voisi ehkä kokeilla. Käsittääkseni sen vaikutus on lyhytaikainen, joten helppo lopettaa jos ei tunnu oikealta? Voisin pyytää omahoitajaa etsimään jonkun kuntoutujan, jonka kanssa keskustella asiasta vertaistukimielessä. Tuota mahdollisuutta väläytettiin minulle vain sähköhoidosta.
Pahoittelen jo etukäteen jos kysymys on tyhmä (en tarkoita loukata), mutta ettekö pysty kyseenalaistamaan noita valtavia itsesyytöksiä? Ettekö siis tunnista, että ne ovat masennuksen aiheuttamia ajatuksia, jotka eivät ole objektiivisesti totta?
Itselläni on ahdistushäiriö ollut vuosikausia, joten tiedän millaista on elää kroonisen sairauden kanssa ja tunnen teitä kohtaan sympatiaa. Mutta minulle tärkeintä ahdistuksessa on juurikin ollut muistuttaa itseäni toistuvasti siitä, että pelkoni ovat vain pelkoja, ja ahdistus on vain kehoni ja mieleni reaktio pelkoon. Nykyään osaan jo usein sanoa itselleni, että ok, nytpäs minulla on tällainen pelko, eipä siinä mitään (ja sitten jatkan mitä olin tekemässä). Se auttaa valtavasti ahdistuksen kanssa.
Ja siis kysymykseni on, että voisiko masennuksen oireita lievittää itsesyytösten vastaava kyseenalaistaminen? Ne kun kuulostavat ulkopuolisen korvaan ihan yhtä "älyttömiltä" kuin ahdistuneen pelot kuulostavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, sama. Sairastuin masennukseen 7-8 vuotiaana. Masennus on kroonistunut ja olen lääkeresistentti. Nyt taas uusi lääkäri ja hän ehdotti vielä sähköhoitoja ja infuusioita. Mulla on vielä noin kk aikaa pohtia haluanko lähteä niihin.
Pitäisi varmaan googletella kokemuksia ym., mutta vielä ei ole ollut voimia siihen. Aamuisin nousen vain koska lemmikit pitää hoitaa.Älä nyt anna ainakaan käristää aivojasi, sitten vasta masentaa ja harmittaa kun muisti ja kognitiiviset toiminnotkin on mennyttä kalua. Näitä tapauksia riittää, vaiettu ja psykiatrian kovasti piilottelema tosiasia, että hirveän suuri osa sähköhoitopotilaista saa käytännössä jonkinlaisen pysyvän aivovaurion. Siihen aivovaurioon se sähköhoidon "positiivinen" vaikutuskin perustuu, katkaistaan tai ainakin keskeytetään kaikki sellaiset aivotoiminnot, jotka aiheuttavat tai ylläpitävät masennusta. Potilaat tuntevat alussa voivansa paremmin sen vuoksi, kun aivot eivät toimi enää entisellä teholla. Ketamiini-infuusio huomattavasti turvallisempi vaihtoehto, mutta siihenkin liittyy riskejä, varsinkin jos masennus on psykoottistasoista. Ketamiini voi nimittäin laukaista depersonalisaation tai psykoosisairauden.
Kiitos viestistäsi. Lääkäri sanoi, että sähköhoito nimenomaan parantaa muistia kun ilmaisin siitä huoleni. Voisitko kertoa enemmän infuusion riskeistä? Mulla on nimenomaan psykoottinen masennus, o ou.
Hankala sanoa tapaustasi tarkemmin tietämättä mikä olisi tilanteessasi parhaaksi, mutta sähköhoitoa en itse suosittelisi kenellekään. Kyseessä on sen verran riskaabeli hoitomuoto, että sitä voi verrata suoraan venäläiseen rulettiin. Joku voi toki saada avun, mutta sivuvaikutukset ovat yleisiä ja pahimmillaan muuttavat täysin ihmisen muistin ja persoonallisuuden.
Lääkärien sanomisiin kannattaa aina suhtautua muutenkin skeptisesti, sillä eihän heillä itsellään ole useinkaan kokemusta sairauksista joita he hoitavat. He eivät tiedä mitä on olla masentunut, diabeetikko tai sydänsairas. He eivät tiedä mitä on elää sitä arkea ja käyttää sairauteen määrättyjä lääkkeitä ym. hoitomuotoja. Heillä ei ole toisin sanoen empiiristä kokemusta (tai omaa lehmää ojassa), vaan vain opinnoista saatu mahdollisesti jo vanhentunut tai alun perinkin epätarkka tieto.
Sähköhoito ei missään tapauksessa paranna muistia itsessään, vaan ehkä tuollaista vaikutusta voi näkyä korkeintaan sellaisissa tapauksissa, joissa ensinnäkin a) masennus on jo aiheuttanut selvää muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen heikentymistä ja b) sähköhoito on toiminut halutulla tavalla eikä ole johtanut sivuvaikutuksena muistihäiriöön.
Se, että lääkäri hehkuttaa sinulle noin radikaalia hoitomuotoa estottomilla ja suorastaan paikkansa pitämättömillä väitteillä, on mielestäni vaarallista. Lääkärinä hänen olisi pitänyt paremminkin informoida sinua varsin mahdollisista sähköhoidon sivuvaikutuksista muistiin, olivatpa ne sitten lyhyt- tai pitkäaikaisia. Nämä vaikutukset ovat nimittäin monella niin vakavia, ettei kyse ole vain pienestä tilapäisestä häiriöstä vaan laaja-alaisista loppuelämän vaikeuksista, mukaan lukien työkyvyttömyydestä ja kyvyttömyydestä nauttia tai tuntea mitään tunteita, muistaa omien ystävien tai perheenjäsenten nimiä jne.
Jos kärsit psykoottisesta masennuksesta, niin ketamiini-infuusiossakin on riskinsä, mutta se on yleisesti ottaen huomattavasti pienempi kuin sähköhoidossa. Ketamiini on dissosiatiivinen lääkeaine, eli se kirjaimellisesti aiheuttaa dissosiaation mielen ja kehon välille, eli heikentää hetkellisesti otetta todellisuudesta. Hoidon annokset ovat tietenkin paljon pienempiä kuin anestesia- tai päihdekäytössä, mutta ne voivat silti aiheuttaa varsinkin herkälle yksilölle epämiellyttäviä olotiloja ja harha-aistimuksia. Mikäli tilanteesi tuntuu aivan toivottomalta etkä jaksa enää itse taistella tai keksiä keinoja selviytyä, voisi ketamiini-infuusio tulla kyseeseen. Siinä tapauksessa sen hyödyt saattaisivat ylittää haitat, mutta suosittelen valmistautumaan kyseisiin hoitokertoihin huolella ja pyytämään muista ihmisistä, kuten omista mt-hoitajistasi ja lähipiiristäsi, rohkeasti ylimääräistä henkistä tukea hoitojaksojen ajaksi.
Kiitos vielä. Taidan suosiolla haudata tuon sähköhoidon. Mua epäilytti se jo aluksi ja lääkärin hehkuttaminen vain lisäsi epävarmuuttani. Kun puhuin asiasta omahoitajani kanssa hän sivuutti epäilykseni sanomalla "Ei se satu.". En mä pelkää kipua ja tiedän olevani tiedottomassa tilassa kun se annetaan.
Mun muisti on jo valmiiksi huonontunut todella pahasti. Joudun kirjoittamaan kaiken ylös tai unohdan ja mun elämästä on kadonnut 2 vuotta kokonaan. Oli se kyllä ahdistavaa ja stressaavaa aikaa, mutta en tiedä niistä ajoista mitään. Ehkä mun aivot suojeli mua ja sain muistinmenetyksen?Ketamiini-infuusiota voisi ehkä kokeilla. Käsittääkseni sen vaikutus on lyhytaikainen, joten helppo lopettaa jos ei tunnu oikealta? Voisin pyytää omahoitajaa etsimään jonkun kuntoutujan, jonka kanssa keskustella asiasta vertaistukimielessä. Tuota mahdollisuutta väläytettiin minulle vain sähköhoidosta.
Oletko ollut kunnollisessa Kelan tukemassa psykoterapiassa? Vaikka sinullakin onkin harha-oireita, psykoterapia on ehdottomasti turvallisin ja pitkällä aikatähtäimellä tehokkain hoitomuoto. Siinä pureudutaan oireiden alkusyihin tai jos selviä syitä ei löydy, voidaan keskittyä esim. kognitiivisessa terapiassa oireiden ymmärtämiseen ja hallintaan.
Vaikea masennus tai kova stressi esim. elämäntilanteen tai psykoottisten oireiden vuoksi aiheuttaa usein muistin huonontumista. Kyse voi olla myös dissosiaatio-oireista, jotka niin ikään voivat myös liittyä pitkittyneeseen stressiin tai traumatisoitumiseen.
Ketamiinihoidon etu sähköhoitoon verrattuna on tosiaan se, että sivuvaikutukset ovat harvinaisia vaikkakin mahdollisia, ja niistä on yleensä mahdollista ja nopeampaa toipua kuin esim. sähköhoidon aiheuttamasta hermosoluvauriosta. Vaarana on lähinnä psykoottisten oireiden pahentuminen tai depersonalisaatiotuntemukset. Mikäli ennen hoitoa, hoidon aikana sekä akuutisti hoidon jälkeen saat tiivistä psykologista tukea ja seurantaa, ketamiinihoito voisi olla kokeilun arvoinen idea.
Toisaalta harhat eivät välttämättä tuollakaan hoidolla kokonaan poistu, vaan voit joutua opettelemaan elämään loppuelämäsi enemmän tai vähemmän niiden kanssa. Terveet elämäntavat ja aivoja hellivä ruokavalio, mindfulness-harjoitukset, tietoisuustaidot ym. voisivat auttaa parhaiten harhojen kanssa pärjäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, sama. Sairastuin masennukseen 7-8 vuotiaana. Masennus on kroonistunut ja olen lääkeresistentti. Nyt taas uusi lääkäri ja hän ehdotti vielä sähköhoitoja ja infuusioita. Mulla on vielä noin kk aikaa pohtia haluanko lähteä niihin.
Pitäisi varmaan googletella kokemuksia ym., mutta vielä ei ole ollut voimia siihen. Aamuisin nousen vain koska lemmikit pitää hoitaa.Älä nyt anna ainakaan käristää aivojasi, sitten vasta masentaa ja harmittaa kun muisti ja kognitiiviset toiminnotkin on mennyttä kalua. Näitä tapauksia riittää, vaiettu ja psykiatrian kovasti piilottelema tosiasia, että hirveän suuri osa sähköhoitopotilaista saa käytännössä jonkinlaisen pysyvän aivovaurion. Siihen aivovaurioon se sähköhoidon "positiivinen" vaikutuskin perustuu, katkaistaan tai ainakin keskeytetään kaikki sellaiset aivotoiminnot, jotka aiheuttavat tai ylläpitävät masennusta. Potilaat tuntevat alussa voivansa paremmin sen vuoksi, kun aivot eivät toimi enää entisellä teholla. Ketamiini-infuusio huomattavasti turvallisempi vaihtoehto, mutta siihenkin liittyy riskejä, varsinkin jos masennus on psykoottistasoista. Ketamiini voi nimittäin laukaista depersonalisaation tai psykoosisairauden.
Kiitos viestistäsi. Lääkäri sanoi, että sähköhoito nimenomaan parantaa muistia kun ilmaisin siitä huoleni. Voisitko kertoa enemmän infuusion riskeistä? Mulla on nimenomaan psykoottinen masennus, o ou.
Hankala sanoa tapaustasi tarkemmin tietämättä mikä olisi tilanteessasi parhaaksi, mutta sähköhoitoa en itse suosittelisi kenellekään. Kyseessä on sen verran riskaabeli hoitomuoto, että sitä voi verrata suoraan venäläiseen rulettiin. Joku voi toki saada avun, mutta sivuvaikutukset ovat yleisiä ja pahimmillaan muuttavat täysin ihmisen muistin ja persoonallisuuden.
Lääkärien sanomisiin kannattaa aina suhtautua muutenkin skeptisesti, sillä eihän heillä itsellään ole useinkaan kokemusta sairauksista joita he hoitavat. He eivät tiedä mitä on olla masentunut, diabeetikko tai sydänsairas. He eivät tiedä mitä on elää sitä arkea ja käyttää sairauteen määrättyjä lääkkeitä ym. hoitomuotoja. Heillä ei ole toisin sanoen empiiristä kokemusta (tai omaa lehmää ojassa), vaan vain opinnoista saatu mahdollisesti jo vanhentunut tai alun perinkin epätarkka tieto.
Sähköhoito ei missään tapauksessa paranna muistia itsessään, vaan ehkä tuollaista vaikutusta voi näkyä korkeintaan sellaisissa tapauksissa, joissa ensinnäkin a) masennus on jo aiheuttanut selvää muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen heikentymistä ja b) sähköhoito on toiminut halutulla tavalla eikä ole johtanut sivuvaikutuksena muistihäiriöön.
Se, että lääkäri hehkuttaa sinulle noin radikaalia hoitomuotoa estottomilla ja suorastaan paikkansa pitämättömillä väitteillä, on mielestäni vaarallista. Lääkärinä hänen olisi pitänyt paremminkin informoida sinua varsin mahdollisista sähköhoidon sivuvaikutuksista muistiin, olivatpa ne sitten lyhyt- tai pitkäaikaisia. Nämä vaikutukset ovat nimittäin monella niin vakavia, ettei kyse ole vain pienestä tilapäisestä häiriöstä vaan laaja-alaisista loppuelämän vaikeuksista, mukaan lukien työkyvyttömyydestä ja kyvyttömyydestä nauttia tai tuntea mitään tunteita, muistaa omien ystävien tai perheenjäsenten nimiä jne.
Jos kärsit psykoottisesta masennuksesta, niin ketamiini-infuusiossakin on riskinsä, mutta se on yleisesti ottaen huomattavasti pienempi kuin sähköhoidossa. Ketamiini on dissosiatiivinen lääkeaine, eli se kirjaimellisesti aiheuttaa dissosiaation mielen ja kehon välille, eli heikentää hetkellisesti otetta todellisuudesta. Hoidon annokset ovat tietenkin paljon pienempiä kuin anestesia- tai päihdekäytössä, mutta ne voivat silti aiheuttaa varsinkin herkälle yksilölle epämiellyttäviä olotiloja ja harha-aistimuksia. Mikäli tilanteesi tuntuu aivan toivottomalta etkä jaksa enää itse taistella tai keksiä keinoja selviytyä, voisi ketamiini-infuusio tulla kyseeseen. Siinä tapauksessa sen hyödyt saattaisivat ylittää haitat, mutta suosittelen valmistautumaan kyseisiin hoitokertoihin huolella ja pyytämään muista ihmisistä, kuten omista mt-hoitajistasi ja lähipiiristäsi, rohkeasti ylimääräistä henkistä tukea hoitojaksojen ajaksi.
Kiitos vielä. Taidan suosiolla haudata tuon sähköhoidon. Mua epäilytti se jo aluksi ja lääkärin hehkuttaminen vain lisäsi epävarmuuttani. Kun puhuin asiasta omahoitajani kanssa hän sivuutti epäilykseni sanomalla "Ei se satu.". En mä pelkää kipua ja tiedän olevani tiedottomassa tilassa kun se annetaan.
Mun muisti on jo valmiiksi huonontunut todella pahasti. Joudun kirjoittamaan kaiken ylös tai unohdan ja mun elämästä on kadonnut 2 vuotta kokonaan. Oli se kyllä ahdistavaa ja stressaavaa aikaa, mutta en tiedä niistä ajoista mitään. Ehkä mun aivot suojeli mua ja sain muistinmenetyksen?Ketamiini-infuusiota voisi ehkä kokeilla. Käsittääkseni sen vaikutus on lyhytaikainen, joten helppo lopettaa jos ei tunnu oikealta? Voisin pyytää omahoitajaa etsimään jonkun kuntoutujan, jonka kanssa keskustella asiasta vertaistukimielessä. Tuota mahdollisuutta väläytettiin minulle vain sähköhoidosta.
Oletko ollut kunnollisessa Kelan tukemassa psykoterapiassa? Vaikka sinullakin onkin harha-oireita, psykoterapia on ehdottomasti turvallisin ja pitkällä aikatähtäimellä tehokkain hoitomuoto. Siinä pureudutaan oireiden alkusyihin tai jos selviä syitä ei löydy, voidaan keskittyä esim. kognitiivisessa terapiassa oireiden ymmärtämiseen ja hallintaan.
Vaikea masennus tai kova stressi esim. elämäntilanteen tai psykoottisten oireiden vuoksi aiheuttaa usein muistin huonontumista. Kyse voi olla myös dissosiaatio-oireista, jotka niin ikään voivat myös liittyä pitkittyneeseen stressiin tai traumatisoitumiseen.
Ketamiinihoidon etu sähköhoitoon verrattuna on tosiaan se, että sivuvaikutukset ovat harvinaisia vaikkakin mahdollisia, ja niistä on yleensä mahdollista ja nopeampaa toipua kuin esim. sähköhoidon aiheuttamasta hermosoluvauriosta. Vaarana on lähinnä psykoottisten oireiden pahentuminen tai depersonalisaatiotuntemukset. Mikäli ennen hoitoa, hoidon aikana sekä akuutisti hoidon jälkeen saat tiivistä psykologista tukea ja seurantaa, ketamiinihoito voisi olla kokeilun arvoinen idea.
Toisaalta harhat eivät välttämättä tuollakaan hoidolla kokonaan poistu, vaan voit joutua opettelemaan elämään loppuelämäsi enemmän tai vähemmän niiden kanssa. Terveet elämäntavat ja aivoja hellivä ruokavalio, mindfulness-harjoitukset, tietoisuustaidot ym. voisivat auttaa parhaiten harhojen kanssa pärjäämiseen.
Olen terapiassa. En Kelan kautta vaan kunnan mielenterveyspalvelujen, joten traumaterapiani on minulle täysin maksutonta. Terapeuttini on ihana, mutta pohdimme sen lopettamista. Terapia ei taida olla minulle se oikea hoitomuoto koska minun on todella vaikea puhua niistä kipeistä asioista, joihin tarvitsisin apua.
Kerroin suoraan terapeutilleni, etten osaa puhua näistä asioista ja hän sanoi, että ehkä terapia ei ole minulle se oikea hoitomuoto ja osaisinko omillani käsitellä näitä juttuja. Eli siis olematta ajattelematta niitä. Terapia on vain huonontanut oloani koska ajatukseni menneisyyden tapahtumista saavat minut todella ahdistuneeksi ja itsetuhoiseksi.
Olen ollut terapiassa jo kaksi vuotta ja tähän asti olen pystynyt vain puhumaan minulle "helpoista" aiheista kuten kiusaamisesta ja perheeni väkivaltaisuudesta. Ne vaikeammat aiheet kuten lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö ja r*iskaus saavat mieleni solmuun.
Olen jo aikalailla saanut itseni kanssa sopimukseen sen, että elän koko elämäni jonkintasoisten harhojen kanssa. Ovathan ne jo olleet koko elämäni läsnä. Vaikka masennus ei ole helpottunut lääkehoidolla on psykoosilääkkeestä ollut pieni apu harhoihin. Näen niitä vähemmän ja harvemmin, vaikka niitä yhä tulee.
Hoitoni tällä hetkellä muutenkin enemmän tähtää siihen, miten opin elämään sairauksieni kanssa eikä täyteen parantumiseen.
Syöt siis lääkkeitä? Ei ihme että oireet jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama, sama. Sairastuin masennukseen 7-8 vuotiaana. Masennus on kroonistunut ja olen lääkeresistentti. Nyt taas uusi lääkäri ja hän ehdotti vielä sähköhoitoja ja infuusioita. Mulla on vielä noin kk aikaa pohtia haluanko lähteä niihin.
Pitäisi varmaan googletella kokemuksia ym., mutta vielä ei ole ollut voimia siihen. Aamuisin nousen vain koska lemmikit pitää hoitaa.
Koita ketamiinia. Minä sairastuin samassa iässä ja sairastin 30 vuotta ja yhtäkkiä paranin. En ole koittanut ketamiinia mutta siitä on tietääkseni hyviä kokemuksia krooniseen masennukseen. Itselläni ei mikään myöskään toiminut koska olen lääkeresistentti. Sähköhoidosta on monelle tutulle seurannut muistinmenetystä, joten jos itse olisi pakko jotain koittaa niin infuusio ensin.
Mulla on useita syitä: vaikeat traumat ja sitten toisaalta just se etten ole saanut apua ja tämä arki kun olen niin yksin.
Olen paljon iloisempi kun tapaan ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tehdä kun krooninen masennus on vienyt työmuistin pysyvästi pois? En pysy perässä päivissä, en muista mitä olen puhunut. Kognitiiviset taidot täysin romahtaneita. Auttako essitalopraami tähän?
Kauhean moni masentunut tässä ketjussa vertaa itseään muihin. Sieltäkö se masennus kumpuaa? Tiedetään tarkalleen mitä muut tekevät ja ajatellaan että kaikki muut ovat onnellisia, paitsi minä itse. Eihän se niin ole. Ei kukaan tuolla omalla naamallaan kirjoittele näistä asioista, mutta satavarmasti kaikki käyvät jossain vaiheessa elämässään rankkoja asioita läpi. Toki niitäkin on, jotka ovat kertakaikkisen satumaisen onnellisia kaikessa mitä tekevät, mutta tuo on varmaan häviävän pieni joukko. Mitä kaikkea voisikaan saavuttaa sillä että ei jatkuvasti vertaisi itseään muihin? Etenkään siihen mitä muut esimerkiksi kirjoittavat sosiaaliseen mediaan. Kaikkihan tietävät että sinne syydetään se kultareunus, ainakin suurimmaksi osaksi. Ei niitä kannata lukea, ei ainakaan jos on valmiiksi masentunut ja/tai heikko itsetunto. Elää OMAA elämäänsä, omilla mittareilla, omilla arvoilla. Jos joku juoksee aamuviideltä maratonin niin juoskoon. Nuku sinä rauhassa pitkään aamulla ja ole juoksematta. Se ei tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailijai kirjoitti:
Jos niin päätät niin sua ei voi kukaan auttaa.
Kenelle yrität kostaa sillä että heittäydyt
odottamaan kuolemaa?
Eipä ole kummoisia terapioita ollut sulla, kun tämä tärkeä asia ei ole tullut käsitellyksi.
Tajua, että vahingoitat vain ja ainoastaan itseäsi käytökselläsi.
Olen varma että sulla ei ole näet lapsia eikä eläintä vastuullasi.Mitä tarkoitat viimeisellä lauseellasi? Jos on lapsia tai eläimiä ei voi sairastua?
Sitä, että jos on vastuussa elollisista olennoista ei voi heittäytyä luovuttamaan ja ilmoittaa että en nouse.
Jos ei todella kykene toimimaan, hankkii itselleen apua vaikka kivensilmästä.
Olen itse masentunut ja ahdistunut lukuisten traumojen takia. En tässä niitä erittele. Olen romahtanut ja noussut monta kertaa. Olen pelännyt että menetän järkeni, suunnitellut itsemurhaa, itkenyt kunnes oksensin, ja taistellut, taistellut...
Mulle havahduttava oivallus oli nimenomaan tajuta, että maatessani sängyssä viikkotolkulla näännyttäen itseäni nälkään tein sen siksi että
lapsi sisälläni toivoi että joku tulee silloin lopulta pelastamaan minut. Oikeasti kukaan ei olisi tullut koska ei ollut ketään.
Tajusin myös että sisimmässäni oli typerä ajatus siitä että kuolen kostoksi niille jotka ovat tehneet minulle vääryyttä.
Tämän oivallettuani nousin vuoteesta ja menin viimeisillä rahoillani sairaalaan ja päädyin osastolle. Multa kysyttiin aina, kuka toi mut sairaalaan? Olin niin huonossa kunnossa. Ei kukaan, menin sinne itse. Ei ollut ketään.
Me ei oikeasti tiedetä mitä hyvää elämällä olisi vielä tarjolla. Siksi elämästä ei _koskaan _ pidä luopua. Periksi ei saa antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, sama. Sairastuin masennukseen 7-8 vuotiaana. Masennus on kroonistunut ja olen lääkeresistentti. Nyt taas uusi lääkäri ja hän ehdotti vielä sähköhoitoja ja infuusioita. Mulla on vielä noin kk aikaa pohtia haluanko lähteä niihin.
Pitäisi varmaan googletella kokemuksia ym., mutta vielä ei ole ollut voimia siihen. Aamuisin nousen vain koska lemmikit pitää hoitaa.Älä nyt anna ainakaan käristää aivojasi, sitten vasta masentaa ja harmittaa kun muisti ja kognitiiviset toiminnotkin on mennyttä kalua. Näitä tapauksia riittää, vaiettu ja psykiatrian kovasti piilottelema tosiasia, että hirveän suuri osa sähköhoitopotilaista saa käytännössä jonkinlaisen pysyvän aivovaurion. Siihen aivovaurioon se sähköhoidon "positiivinen" vaikutuskin perustuu, katkaistaan tai ainakin keskeytetään kaikki sellaiset aivotoiminnot, jotka aiheuttavat tai ylläpitävät masennusta. Potilaat tuntevat alussa voivansa paremmin sen vuoksi, kun aivot eivät toimi enää entisellä teholla. Ketamiini-infuusio huomattavasti turvallisempi vaihtoehto, mutta siihenkin liittyy riskejä, varsinkin jos masennus on psykoottistasoista. Ketamiini voi nimittäin laukaista depersonalisaation tai psykoosisairauden.
Kiitos viestistäsi. Lääkäri sanoi, että sähköhoito nimenomaan parantaa muistia kun ilmaisin siitä huoleni. Voisitko kertoa enemmän infuusion riskeistä? Mulla on nimenomaan psykoottinen masennus, o ou.
Hankala sanoa tapaustasi tarkemmin tietämättä mikä olisi tilanteessasi parhaaksi, mutta sähköhoitoa en itse suosittelisi kenellekään. Kyseessä on sen verran riskaabeli hoitomuoto, että sitä voi verrata suoraan venäläiseen rulettiin. Joku voi toki saada avun, mutta sivuvaikutukset ovat yleisiä ja pahimmillaan muuttavat täysin ihmisen muistin ja persoonallisuuden.
Lääkärien sanomisiin kannattaa aina suhtautua muutenkin skeptisesti, sillä eihän heillä itsellään ole useinkaan kokemusta sairauksista joita he hoitavat. He eivät tiedä mitä on olla masentunut, diabeetikko tai sydänsairas. He eivät tiedä mitä on elää sitä arkea ja käyttää sairauteen määrättyjä lääkkeitä ym. hoitomuotoja. Heillä ei ole toisin sanoen empiiristä kokemusta (tai omaa lehmää ojassa), vaan vain opinnoista saatu mahdollisesti jo vanhentunut tai alun perinkin epätarkka tieto.
Sähköhoito ei missään tapauksessa paranna muistia itsessään, vaan ehkä tuollaista vaikutusta voi näkyä korkeintaan sellaisissa tapauksissa, joissa ensinnäkin a) masennus on jo aiheuttanut selvää muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen heikentymistä ja b) sähköhoito on toiminut halutulla tavalla eikä ole johtanut sivuvaikutuksena muistihäiriöön.
Se, että lääkäri hehkuttaa sinulle noin radikaalia hoitomuotoa estottomilla ja suorastaan paikkansa pitämättömillä väitteillä, on mielestäni vaarallista. Lääkärinä hänen olisi pitänyt paremminkin informoida sinua varsin mahdollisista sähköhoidon sivuvaikutuksista muistiin, olivatpa ne sitten lyhyt- tai pitkäaikaisia. Nämä vaikutukset ovat nimittäin monella niin vakavia, ettei kyse ole vain pienestä tilapäisestä häiriöstä vaan laaja-alaisista loppuelämän vaikeuksista, mukaan lukien työkyvyttömyydestä ja kyvyttömyydestä nauttia tai tuntea mitään tunteita, muistaa omien ystävien tai perheenjäsenten nimiä jne.
Jos kärsit psykoottisesta masennuksesta, niin ketamiini-infuusiossakin on riskinsä, mutta se on yleisesti ottaen huomattavasti pienempi kuin sähköhoidossa. Ketamiini on dissosiatiivinen lääkeaine, eli se kirjaimellisesti aiheuttaa dissosiaation mielen ja kehon välille, eli heikentää hetkellisesti otetta todellisuudesta. Hoidon annokset ovat tietenkin paljon pienempiä kuin anestesia- tai päihdekäytössä, mutta ne voivat silti aiheuttaa varsinkin herkälle yksilölle epämiellyttäviä olotiloja ja harha-aistimuksia. Mikäli tilanteesi tuntuu aivan toivottomalta etkä jaksa enää itse taistella tai keksiä keinoja selviytyä, voisi ketamiini-infuusio tulla kyseeseen. Siinä tapauksessa sen hyödyt saattaisivat ylittää haitat, mutta suosittelen valmistautumaan kyseisiin hoitokertoihin huolella ja pyytämään muista ihmisistä, kuten omista mt-hoitajistasi ja lähipiiristäsi, rohkeasti ylimääräistä henkistä tukea hoitojaksojen ajaksi.
Kiitos vielä. Taidan suosiolla haudata tuon sähköhoidon. Mua epäilytti se jo aluksi ja lääkärin hehkuttaminen vain lisäsi epävarmuuttani. Kun puhuin asiasta omahoitajani kanssa hän sivuutti epäilykseni sanomalla "Ei se satu.". En mä pelkää kipua ja tiedän olevani tiedottomassa tilassa kun se annetaan.
Mun muisti on jo valmiiksi huonontunut todella pahasti. Joudun kirjoittamaan kaiken ylös tai unohdan ja mun elämästä on kadonnut 2 vuotta kokonaan. Oli se kyllä ahdistavaa ja stressaavaa aikaa, mutta en tiedä niistä ajoista mitään. Ehkä mun aivot suojeli mua ja sain muistinmenetyksen?Ketamiini-infuusiota voisi ehkä kokeilla. Käsittääkseni sen vaikutus on lyhytaikainen, joten helppo lopettaa jos ei tunnu oikealta? Voisin pyytää omahoitajaa etsimään jonkun kuntoutujan, jonka kanssa keskustella asiasta vertaistukimielessä. Tuota mahdollisuutta väläytettiin minulle vain sähköhoidosta.
Oletko ollut kunnollisessa Kelan tukemassa psykoterapiassa? Vaikka sinullakin onkin harha-oireita, psykoterapia on ehdottomasti turvallisin ja pitkällä aikatähtäimellä tehokkain hoitomuoto. Siinä pureudutaan oireiden alkusyihin tai jos selviä syitä ei löydy, voidaan keskittyä esim. kognitiivisessa terapiassa oireiden ymmärtämiseen ja hallintaan.
Vaikea masennus tai kova stressi esim. elämäntilanteen tai psykoottisten oireiden vuoksi aiheuttaa usein muistin huonontumista. Kyse voi olla myös dissosiaatio-oireista, jotka niin ikään voivat myös liittyä pitkittyneeseen stressiin tai traumatisoitumiseen.
Ketamiinihoidon etu sähköhoitoon verrattuna on tosiaan se, että sivuvaikutukset ovat harvinaisia vaikkakin mahdollisia, ja niistä on yleensä mahdollista ja nopeampaa toipua kuin esim. sähköhoidon aiheuttamasta hermosoluvauriosta. Vaarana on lähinnä psykoottisten oireiden pahentuminen tai depersonalisaatiotuntemukset. Mikäli ennen hoitoa, hoidon aikana sekä akuutisti hoidon jälkeen saat tiivistä psykologista tukea ja seurantaa, ketamiinihoito voisi olla kokeilun arvoinen idea.
Toisaalta harhat eivät välttämättä tuollakaan hoidolla kokonaan poistu, vaan voit joutua opettelemaan elämään loppuelämäsi enemmän tai vähemmän niiden kanssa. Terveet elämäntavat ja aivoja hellivä ruokavalio, mindfulness-harjoitukset, tietoisuustaidot ym. voisivat auttaa parhaiten harhojen kanssa pärjäämiseen.
Olen terapiassa. En Kelan kautta vaan kunnan mielenterveyspalvelujen, joten traumaterapiani on minulle täysin maksutonta. Terapeuttini on ihana, mutta pohdimme sen lopettamista. Terapia ei taida olla minulle se oikea hoitomuoto koska minun on todella vaikea puhua niistä kipeistä asioista, joihin tarvitsisin apua.
Kerroin suoraan terapeutilleni, etten osaa puhua näistä asioista ja hän sanoi, että ehkä terapia ei ole minulle se oikea hoitomuoto ja osaisinko omillani käsitellä näitä juttuja. Eli siis olematta ajattelematta niitä. Terapia on vain huonontanut oloani koska ajatukseni menneisyyden tapahtumista saavat minut todella ahdistuneeksi ja itsetuhoiseksi.
Olen ollut terapiassa jo kaksi vuotta ja tähän asti olen pystynyt vain puhumaan minulle "helpoista" aiheista kuten kiusaamisesta ja perheeni väkivaltaisuudesta. Ne vaikeammat aiheet kuten lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö ja r*iskaus saavat mieleni solmuun.Olen jo aikalailla saanut itseni kanssa sopimukseen sen, että elän koko elämäni jonkintasoisten harhojen kanssa. Ovathan ne jo olleet koko elämäni läsnä. Vaikka masennus ei ole helpottunut lääkehoidolla on psykoosilääkkeestä ollut pieni apu harhoihin. Näen niitä vähemmän ja harvemmin, vaikka niitä yhä tulee.
Hoitoni tällä hetkellä muutenkin enemmän tähtää siihen, miten opin elämään sairauksieni kanssa eikä täyteen parantumiseen.
Terapian ei toisaalta kuulukaan olla helppoa, mutta ehkä et ole vielä valmis sellaiseen työskentelyyn tai terapiamuoto on sinulle väärä. Esim. kognitiivinen terapia ei keskity traumakokemuksiin tai niiden työstämiseen, vaan käytännössä haitallisten uskomusten ja ajatusvääristymien muokkaamiseen ja aivojen uudelleen ohjelmointiin mihin näytätkin pyrkivän, kun sanoit että tarkoituksena on oppia elämään sairauksien kanssa, eli siis oppia hallitsemaan omia oireita ja vointia.
Jos vaikeista asioista puhuminen tai niiden hyväksymien tuntuu mahdottomalta, voi ketamiiniterapiasta olla hyötyä. Sen pitäisi ikään kuin rauhoittaa hermoston yliaktiivisia traumaresponsseja ja palauttaa ajatusten tilaa neutraalimpaan suuntaan, niin että aiemmat masennuksen ja ahdistuksen tunteet väistyvät pikkuhiljaa pois päin elämän keskiöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ei kukaan tuu tykkäämään eikä tästä saa ääneen puhua. Mutta mulla se iso masennuksen syy on yhteiskunta ja ihmisten kovuus ja ilkeys. Aina lytätään alas.
Mä nyt vanhempana tulin siihen tulokseen että ihminen on pohjimmiltaan paha eläin.
Meidän maailmasta on tehty karmean paikan elää. Kaikki hyvät kärsivät aina, eläimet, luonto, vilpittömät ihmiset. Pahuus vaa porskuttaa.
Mä en vaa sovi tähän millään tavalla, minulla on vakavia soeputumishäiriöitä. Haluan elää aitoa, yksikertaista ja vaatimatonta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on aina infektioperäinen sairaus, ja liittyy keskeisesti immuunipuolustuksen toimintaan. Ensimmäiseksi ehdotan aina että suun tilanne pitää tutkia, onko amalgaamipaikkoja? Krooninen elohopeamyrkytys muistuttaa hyvin paljon kroonisen masennuksen oireita. Kyseessä on silti infektioperäinen sairaus, sillä elohopea on vahvasti immunosuppressiivinen, ja saa infektiot leviämään elimistössä. Jos ei ole amalgaamipaikkaongelmaa, niin voi heti lähteä mikrobilääkkein sairauden kimppuun; valikoimaan tulisi kuulua makrolideja, ja luonnon antibiootteja, kuten oreganoöljyä. Myös jotkut ravintolisät ovat erittäin tärkeitä.
Höpö höpö.
Tavallisimmin masennus seuraa liian suuria koettelemuksia. Eläinkin, jopa kalat, masentuvat ja luovuttavat jouduttuaan tilanteeseen, jossa niitä ahdistetaan kyllin pitkään, eivätkä ne pääse pakoon.
Anteeksi hieman off-topic, mutta viittaan otsikkoon: toivooko ihmiset tosiaan pahoja asioita vihamiehilleen, paitsi sitten ei niitä TOSI pahoja asioita?
Minusta se on kummallinen ajatus, että toivoisi pahaa ihmiselle, vaikka se olisi satuttanut sinua. Ja on näkemyksiä, joiden mukaan omat pahat toiveet jotakuta kohtaan voi osua omaan nilkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, sama. Sairastuin masennukseen 7-8 vuotiaana. Masennus on kroonistunut ja olen lääkeresistentti. Nyt taas uusi lääkäri ja hän ehdotti vielä sähköhoitoja ja infuusioita. Mulla on vielä noin kk aikaa pohtia haluanko lähteä niihin.
Pitäisi varmaan googletella kokemuksia ym., mutta vielä ei ole ollut voimia siihen. Aamuisin nousen vain koska lemmikit pitää hoitaa.Älä nyt anna ainakaan käristää aivojasi, sitten vasta masentaa ja harmittaa kun muisti ja kognitiiviset toiminnotkin on mennyttä kalua. Näitä tapauksia riittää, vaiettu ja psykiatrian kovasti piilottelema tosiasia, että hirveän suuri osa sähköhoitopotilaista saa käytännössä jonkinlaisen pysyvän aivovaurion. Siihen aivovaurioon se sähköhoidon "positiivinen" vaikutuskin perustuu, katkaistaan tai ainakin keskeytetään kaikki sellaiset aivotoiminnot, jotka aiheuttavat tai ylläpitävät masennusta. Potilaat tuntevat alussa voivansa paremmin sen vuoksi, kun aivot eivät toimi enää entisellä teholla. Ketamiini-infuusio huomattavasti turvallisempi vaihtoehto, mutta siihenkin liittyy riskejä, varsinkin jos masennus on psykoottistasoista. Ketamiini voi nimittäin laukaista depersonalisaation tai psykoosisairauden.
Kiitos viestistäsi. Lääkäri sanoi, että sähköhoito nimenomaan parantaa muistia kun ilmaisin siitä huoleni. Voisitko kertoa enemmän infuusion riskeistä? Mulla on nimenomaan psykoottinen masennus, o ou.
Hankala sanoa tapaustasi tarkemmin tietämättä mikä olisi tilanteessasi parhaaksi, mutta sähköhoitoa en itse suosittelisi kenellekään. Kyseessä on sen verran riskaabeli hoitomuoto, että sitä voi verrata suoraan venäläiseen rulettiin. Joku voi toki saada avun, mutta sivuvaikutukset ovat yleisiä ja pahimmillaan muuttavat täysin ihmisen muistin ja persoonallisuuden.
Lääkärien sanomisiin kannattaa aina suhtautua muutenkin skeptisesti, sillä eihän heillä itsellään ole useinkaan kokemusta sairauksista joita he hoitavat. He eivät tiedä mitä on olla masentunut, diabeetikko tai sydänsairas. He eivät tiedä mitä on elää sitä arkea ja käyttää sairauteen määrättyjä lääkkeitä ym. hoitomuotoja. Heillä ei ole toisin sanoen empiiristä kokemusta (tai omaa lehmää ojassa), vaan vain opinnoista saatu mahdollisesti jo vanhentunut tai alun perinkin epätarkka tieto.
Sähköhoito ei missään tapauksessa paranna muistia itsessään, vaan ehkä tuollaista vaikutusta voi näkyä korkeintaan sellaisissa tapauksissa, joissa ensinnäkin a) masennus on jo aiheuttanut selvää muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen heikentymistä ja b) sähköhoito on toiminut halutulla tavalla eikä ole johtanut sivuvaikutuksena muistihäiriöön.
Se, että lääkäri hehkuttaa sinulle noin radikaalia hoitomuotoa estottomilla ja suorastaan paikkansa pitämättömillä väitteillä, on mielestäni vaarallista. Lääkärinä hänen olisi pitänyt paremminkin informoida sinua varsin mahdollisista sähköhoidon sivuvaikutuksista muistiin, olivatpa ne sitten lyhyt- tai pitkäaikaisia. Nämä vaikutukset ovat nimittäin monella niin vakavia, ettei kyse ole vain pienestä tilapäisestä häiriöstä vaan laaja-alaisista loppuelämän vaikeuksista, mukaan lukien työkyvyttömyydestä ja kyvyttömyydestä nauttia tai tuntea mitään tunteita, muistaa omien ystävien tai perheenjäsenten nimiä jne.
Jos kärsit psykoottisesta masennuksesta, niin ketamiini-infuusiossakin on riskinsä, mutta se on yleisesti ottaen huomattavasti pienempi kuin sähköhoidossa. Ketamiini on dissosiatiivinen lääkeaine, eli se kirjaimellisesti aiheuttaa dissosiaation mielen ja kehon välille, eli heikentää hetkellisesti otetta todellisuudesta. Hoidon annokset ovat tietenkin paljon pienempiä kuin anestesia- tai päihdekäytössä, mutta ne voivat silti aiheuttaa varsinkin herkälle yksilölle epämiellyttäviä olotiloja ja harha-aistimuksia. Mikäli tilanteesi tuntuu aivan toivottomalta etkä jaksa enää itse taistella tai keksiä keinoja selviytyä, voisi ketamiini-infuusio tulla kyseeseen. Siinä tapauksessa sen hyödyt saattaisivat ylittää haitat, mutta suosittelen valmistautumaan kyseisiin hoitokertoihin huolella ja pyytämään muista ihmisistä, kuten omista mt-hoitajistasi ja lähipiiristäsi, rohkeasti ylimääräistä henkistä tukea hoitojaksojen ajaksi.
Kiitos vielä. Taidan suosiolla haudata tuon sähköhoidon. Mua epäilytti se jo aluksi ja lääkärin hehkuttaminen vain lisäsi epävarmuuttani. Kun puhuin asiasta omahoitajani kanssa hän sivuutti epäilykseni sanomalla "Ei se satu.". En mä pelkää kipua ja tiedän olevani tiedottomassa tilassa kun se annetaan.
Mun muisti on jo valmiiksi huonontunut todella pahasti. Joudun kirjoittamaan kaiken ylös tai unohdan ja mun elämästä on kadonnut 2 vuotta kokonaan. Oli se kyllä ahdistavaa ja stressaavaa aikaa, mutta en tiedä niistä ajoista mitään. Ehkä mun aivot suojeli mua ja sain muistinmenetyksen?Ketamiini-infuusiota voisi ehkä kokeilla. Käsittääkseni sen vaikutus on lyhytaikainen, joten helppo lopettaa jos ei tunnu oikealta? Voisin pyytää omahoitajaa etsimään jonkun kuntoutujan, jonka kanssa keskustella asiasta vertaistukimielessä. Tuota mahdollisuutta väläytettiin minulle vain sähköhoidosta.
Hei vaan ja voimia sinulle.
Päätös hoitomuodoista on sinun. Minulla ei mitkään lääkkeet auttaneet eka masennukseen. Olin sairaalassa avolla ja ehdotettiin ETCsähköhoitoa. Aluksi epäröin, mutta suostuin. Muutaman hoitokerran jälkeen aloin hymyillä taas. 6 kertaa ja pääsin sairaalasta. Muutama viikko ja olin töissä taas. Noin vuoden söin sairastumisen estoon lääkkeitä. Masennus uusiutui ja heti tiesin tarvitsevani ECT. Sama juttu, hoito toimi. Nyt syön vielä estolääkkeitä.
En todellakaan tiedä miten olisin selvinnyt ilman sähköä.
Mutta tämä on minun tarinani. Sinulla on omasi. Toivottavasti saat apua.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ei kukaan tuu tykkäämään eikä tästä saa ääneen puhua. Mutta mulla se iso masennuksen syy on yhteiskunta ja ihmisten kovuus ja ilkeys. Aina lytätään alas.
Mä nyt vanhempana tulin siihen tulokseen että ihminen on pohjimmiltaan paha eläin.
Meidän maailmasta on tehty karmean paikan elää. Kaikki hyvät kärsivät aina, eläimet, luonto, vilpittömät ihmiset. Pahuus vaa porskuttaa.
Mä en vaa sovi tähän millään tavalla, minulla on vakavia soeputumishäiriöitä. Haluan elää aitoa, yksikertaista ja vaatimatonta elämää.
Olen täysin samaa mieltä ekasta kappaleesta, mutta suuri osa ihmisistä on hyviä ja sen muistaminen auttaa jaksamaan tässä maailmassa. Uskon, että minä ja sinäkin olemme kovin hyväsydämisiä ihmisiä ❤️ Hyviä ihmisiä kannattaa etsiä ympärilleen.
Itselläni masennukseen on auttanut se, että hyväksyy jännittämisen, änkyttämisen, hitauden ym mitä monet ihmiset häpeilevät. Ja yritän tsempata itseäni aina olemaan innostunut ja muistuttelen itseäni, että olen ihana ihminen : )
Jos olisin ihan pohjalla, niin haluaisin itse ainakin kokeilla taikasieniä tai muita psykedeelejä.
Oletteko tutustuneet spiritualismiin? Itseäni kiinnostaa hindulaisuus ja buddhalaisuus, ja niiden opit.
Hankala sanoa tapaustasi tarkemmin tietämättä mikä olisi tilanteessasi parhaaksi, mutta sähköhoitoa en itse suosittelisi kenellekään. Kyseessä on sen verran riskaabeli hoitomuoto, että sitä voi verrata suoraan venäläiseen rulettiin. Joku voi toki saada avun, mutta sivuvaikutukset ovat yleisiä ja pahimmillaan muuttavat täysin ihmisen muistin ja persoonallisuuden.
Lääkärien sanomisiin kannattaa aina suhtautua muutenkin skeptisesti, sillä eihän heillä itsellään ole useinkaan kokemusta sairauksista joita he hoitavat. He eivät tiedä mitä on olla masentunut, diabeetikko tai sydänsairas. He eivät tiedä mitä on elää sitä arkea ja käyttää sairauteen määrättyjä lääkkeitä ym. hoitomuotoja. Heillä ei ole toisin sanoen empiiristä kokemusta (tai omaa lehmää ojassa), vaan vain opinnoista saatu mahdollisesti jo vanhentunut tai alun perinkin epätarkka tieto.
Sähköhoito ei missään tapauksessa paranna muistia itsessään, vaan ehkä tuollaista vaikutusta voi näkyä korkeintaan sellaisissa tapauksissa, joissa ensinnäkin a) masennus on jo aiheuttanut selvää muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen heikentymistä ja b) sähköhoito on toiminut halutulla tavalla eikä ole johtanut sivuvaikutuksena muistihäiriöön.
Se, että lääkäri hehkuttaa sinulle noin radikaalia hoitomuotoa estottomilla ja suorastaan paikkansa pitämättömillä väitteillä, on mielestäni vaarallista. Lääkärinä hänen olisi pitänyt paremminkin informoida sinua varsin mahdollisista sähköhoidon sivuvaikutuksista muistiin, olivatpa ne sitten lyhyt- tai pitkäaikaisia. Nämä vaikutukset ovat nimittäin monella niin vakavia, ettei kyse ole vain pienestä tilapäisestä häiriöstä vaan laaja-alaisista loppuelämän vaikeuksista, mukaan lukien työkyvyttömyydestä ja kyvyttömyydestä nauttia tai tuntea mitään tunteita, muistaa omien ystävien tai perheenjäsenten nimiä jne.
Jos kärsit psykoottisesta masennuksesta, niin ketamiini-infuusiossakin on riskinsä, mutta se on yleisesti ottaen huomattavasti pienempi kuin sähköhoidossa. Ketamiini on dissosiatiivinen lääkeaine, eli se kirjaimellisesti aiheuttaa dissosiaation mielen ja kehon välille, eli heikentää hetkellisesti otetta todellisuudesta. Hoidon annokset ovat tietenkin paljon pienempiä kuin anestesia- tai päihdekäytössä, mutta ne voivat silti aiheuttaa varsinkin herkälle yksilölle epämiellyttäviä olotiloja ja harha-aistimuksia. Mikäli tilanteesi tuntuu aivan toivottomalta etkä jaksa enää itse taistella tai keksiä keinoja selviytyä, voisi ketamiini-infuusio tulla kyseeseen. Siinä tapauksessa sen hyödyt saattaisivat ylittää haitat, mutta suosittelen valmistautumaan kyseisiin hoitokertoihin huolella ja pyytämään muista ihmisistä, kuten omista mt-hoitajistasi ja lähipiiristäsi, rohkeasti ylimääräistä henkistä tukea hoitojaksojen ajaksi.