Nyt ihan rehellisesti, kannattaako lapsia hankkia?
Meneekö se elämä sitten siinä? Jatkuva väsymys, romantiikka häviää elämästä, oma persoona muuttuu radikaalisti ja katoaa äitiyteen, introverttinä ei aikaa olla yksin, jatkuvaa perinteisiin normeihin sopeutumista ja vaatimuksiin vastaamista (neuvola, koulu, harrastukset...)? Iän puolesta (36) kohta viimeiset hetket koittaa löytää mies. Ja jos löytyisi, ei ole enää aikaa vuosikausien perustan rakentamiseen, vaan pitäisi toimia nopeasti. Ahdistaa. Surettaa. En osaa päättää, haluanko lasta. Aina kuvittelin, että saisin lapsia. Nyt aika alkaa olla ajanut ohi.
Kommentit (173)
No ainakin loppuu jahkailu, että "mitä jos mulla olisikin lapsi". Ei tarvi enää ikinä sitä miettiä, helpottavaa.
Lapselle kannattaa lähtökohtaisesti ajatella, että on jotain annettavaa. Jos on rakkautta jaettavaksi asti, taloudellista tasapainoa, aikaa ja mielenterveyttä, niin sillä pääsee jo pitkälle.
Älä hanki lasta sen takia että mietit ”pitäisikö”. Itselläni aika ajoi ohi eikä ole kaduttanut etten ”varmuuden vuoksi” hommannut lapsia.
Kannattaa jos haluaa lapsia, ei kannata jos ei halua. Tässä asiassa kannattaa kyllä kuunnella ihan sataprosenttisesti sitä niin kutsuttua "gut feelingiä". Kyllä sä sisimmässäs tiedät haluatko, kun et mieti liian monimutkaisesti.
Mäkin välillä sekoilen asian kanssa ja mietin että muutkin hankkii, äiti pettyy, mitä jos jään jostain paitsi yms.. Kunnes taas muistan että
en hanki koska en halua.
Mä oliin vastannut "ei" raskausaikana ja lapsen ollessa 0, 1, 6, 10 ja 12-16. Muuten joo, ja näin jälkeenpäin homma on plussan puolella.
Jos pakotat lapsen maailmaan, tulet aiheuttamaan kirjaimellisesti yhden elämän mitalta kaikenlaisia kärsimyksiä sydänsuruista sairauksiin ja lopulta ainakin yhden kuoleman. Jos et lapsia hanki, tulet estäneeksi aika paljon kärsimystä.
Jos haluat kokea vanhemmuuden, adoptio on paljon eettisempi vaihtoehto.
Minun ei ainakaan kannata. Inhoaisin koko touhua. Tästä asiasta ei ole mitään epäselvyyttä minulla tai ihmisillä, jotka todella tuntevat luonteeni ja arvoni. Päätös on varmaan vaikeampi niille, jotka voisivat ihan hyvin kuvitella itsensä vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin loppuu jahkailu, että "mitä jos mulla olisikin lapsi". Ei tarvi enää ikinä sitä miettiä, helpottavaa.
Onkohan se tavallistakin miettiä tällaisia asioita? Itse en ole koskaan miettinyt, minkälaista olisi, jos olisi lapsia.
Mutta olen aina kuvitellut, että minulla olisi lapsia. Tai oikeammin yksi lapsi. Jos en saa lasta, kaikki vaan päätyy, kun kuolen. Minulla on jääkaapin ovessa yksi oma lapsuudenkuvani ja haluaisin rakastaa jotain sellaista kuin siinä kuvassa. Olen asunut vuoden Aasiassa ja kaipaan vieläkin toisaalta sellaista vapautta ja elämyksiä, toisaalta perheen pysyvyyttä.
En usko että ikinä pystyisin tekemään päätöstä, etten halua tai yritä saada lasta. Se tuntuu jo ajatuksenakin niin tyhjältä. Haluaisin, etten haluaisi lasta. Sitten tämä tuska olisi ohi. Välillä näen lapsettomia naisia, joita ihailen todella paljon. Jos elävässä elämässäni olisi vastaavia esikuvia, olisin asian kanssa varmasti paremmin sujut.
Hei, älä hanki. Tää on hirvittävän raskasta. Tein lapset jollain autopilotilla miettimättä asiaa tarkemmin, tyhmä minä. Tosiaan, ikinä ei saa enää olla rauhassa ja ihan koko ajan joku vinkuu jotain. Jo pelkkä vaateshow on ihan järjetön 🙄 Enkä ennen lapsia tiennyt olevani erityisherkkä melulle, mutta nytpä tiedän senkin. En tiedä muista, mutta meillä arki on kauheaa 90% ajasta, se 10 % on sitten lasten hauskoja juttuja ja haleja.
Tee asioita, joista nautit: matkustele, tapaa ihmisiä, lue, mitä ikinä 😊
Vierailija kirjoitti:
Jos pakotat lapsen maailmaan, tulet aiheuttamaan kirjaimellisesti yhden elämän mitalta kaikenlaisia kärsimyksiä sydänsuruista sairauksiin ja lopulta ainakin yhden kuoleman. Jos et lapsia hanki, tulet estäneeksi aika paljon kärsimystä.
Jos haluat kokea vanhemmuuden, adoptio on paljon eettisempi vaihtoehto.
Oletko antinatalisti?
Romantiikka ei häviä elämästä, aina ei ole väsynyt jne lasten mukana. Täytyy olla taloudelliset, sosiaaliset ja psyykkiset asiat kunnossa niin lasten teko ei saa elämää raiteiltaan vaan on iloa tuottava asia.
Millä konkreettisilla tavoilla se lapsi parantaisi elämääsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pakotat lapsen maailmaan, tulet aiheuttamaan kirjaimellisesti yhden elämän mitalta kaikenlaisia kärsimyksiä sydänsuruista sairauksiin ja lopulta ainakin yhden kuoleman. Jos et lapsia hanki, tulet estäneeksi aika paljon kärsimystä.
Jos haluat kokea vanhemmuuden, adoptio on paljon eettisempi vaihtoehto.
Oletko antinatalisti?
Määritelmällisesti kyllä.
David Benatarin kirja Better Never to Have Been pitäisi kaikkien lukea.
Hei, samaistun täysin, todella samanlainen tilanne ja fiilikset täältä, vaikka olen pari vuotta nuorempi. Toi oli hyvin sanottu että ”tarvitsen vielä itse itseäni”. Musta on alkanu tuntua, että en jos näin on omalla kohdalla aina. Vasta nyt alan varovasti nauttimaan elämästä pitkän terapiaprosessin myötä. Palatakko väsymykseen ja riittämättömyyteen vanhemmuuden myötä? Ja mistä edes sellainen kumppani jonka kanssa uskaltaisi hommaan ryhtyä? Alan jo olla tottunut yksinasumiseen ja yksin nukkumiseen. Rakastan hiljaisuutta ja omaa rauhaa.
32v
Sinun ei kannata, ei missään tapauksessa. Lapsia ei hankita kuten huonekaluja, tuhoat elämäsi jo lapsia hankit.
Ei kannata. Kiva ihminen on minun lapsi, mutta jestas, että on ollut rankkaa.
Ap jatkaa. Musta tuntuu, että jos olisi saavuttanut elämässä ne asiat, joita haluaisin, olisin valmis saamaan lapsen. Nyt kuitenkin löydän itseni ihan väärältä alalta, taustalla vain kämäinen AMK-tutkinto. Haluaisin vielä vaihtaa alaa, opiskella vaikka maisteriksi tai tohtoriksi ihan muulta alalta. Ja haluaisin vielä asua muissa maissa tai ainakin matkustella. Viimeiset kymmenen vuotta elämästäni menivät pitkälti ahdistuksesta kärsien ja terapiassa. Nyt viimein asiat tuntuvat olevan hyvin, mutta tuntuu myös, että tarvitsen vielä itse itseäni... en tiedä, pystynkö tai haluanko uhrata itseni uudelle elämälle nyt, kun oma voisi olla vasta alussa. Mutta jos en parin vuoden päästä viimeistään toimi lapsen saannin eteen, en koskaan tule saamaan perhettä. Voihan tyhjyys.