Hiljaiset vieraat

Anna olla, he nauttivat ilmapiiristä. Ei toisten sairauksien tai juorujen kuuntelusta. Sitähän se keskustelu yleensä on :)

Varmasti noi introvertit ovat ihan tyytyväisiä kun saavat olla mukana seurassa, vaikka eivät ole koko aika äänessä.

Vierailija kirjoitti:

Anna olla, he nauttivat ilmapiiristä. Ei toisten sairauksien tai juorujen kuuntelusta. Sitähän se keskustelu yleensä on :)

Kiitos kommentista, hyvä pointti että voihan se ilmapiiri olla kuitenkin onnistunut, vaikkei se minusta "emäntänä" siltä tuntuisikaan. :) Mutta meidän illanvietoissa ei ikinä jutella mistään ikävistä juoruista muutenkaan, niin mietin, miksi sen varjolla keskustelu jäisi vähäiseksi. Ihan vaan arkisista kuulumisista, mitä tv-sarjoja on katottu, mitä suunnitelmia kesäksi, jne. Olen yrittänyt avata keskusteluja aiheista, joihin olisi monella samaistumispintaa ja jotka eivät toisaalta olisi liian henkilökohtaisia jos ei sellaisia halua tuoda esille. 

Elä tuosta tee ongelmaa. Jos on isompi porukka, ei ketään tarvii viihdyttää erikseen. Jokainen viihtyy niinkuin viihtyy. Toiset on puheliaampia kuin toiset. Monet eivät edes pidä mistään juhlista, vaan ovat mukana vastentahtoisesti lähinnä rekvisiittana sukulaisten pakottamana. Jokainen huolehtii omasta viihtyvyydestä omalla tavallaan.

Olen pyrkinyt eroon vieraista/tuttavista, joita pitäisi koko ajan hinata perässä. En jaksa.

Olkoot he keskenään ja minä vilkkaampien ihmisten seurassa. Kaikilla on kivempaa.

Ja hei: introversio ei tarkoita mykkyyttä tai ujoutta, eikä ekstroversio ainaista kälätystä.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti noi introvertit ovat ihan tyytyväisiä kun saavat olla mukana seurassa, vaikka eivät ole koko aika äänessä.

Niin, ehkä tämä voi selittää asiaa, että moni viihtyy, vaikka minä en niin tulkitsisikaan (vaikka olisihan se mukavaa itsekin viihtyä, hehe). Ehkä olen sitten liian erilainen kuin vieraani, kun kuitenkin haluaisin vähän enemmän juttua syntyvän, varsinkin, koska tuntuu raskaalta keksiä juteltavaa ja varautua siihen että on jotakin mitä sanoa jos kukaan muu ei sano pitkään aikaan mitään. Olen siis myös yrittänyt olla yrittämättä liikaa, ja vaikka hetkeksi siirtynyt keittiöön laittamaan ruokaa, mutta hiljaisuus säilyy. Iltaa kohden tunnelma kuitenkin yleensä edes vähän vapautuu, mutta siihen voi mennä tunteja :O olen sitten yleensä itse aika poikki

Vierailija kirjoitti:

Varmasti noi introvertit ovat ihan tyytyväisiä kun saavat olla mukana seurassa, vaikka eivät ole koko aika äänessä.

Sosiaalisesti estynyt ja introvertti eivät todellakaan ole synonyymejä.

Sinä sentään emännöit ja yrität pitää jonkinlaista tunnelmaa yllä. Olen istunut monilla kutsuilla, missä kaikki vastuu keskustelusta ja ilmapiirin luomisesta on jätetty vieraille, ja isäntäväki on lymynnyt keittiössä :D

Minäkään en haluaisi tästä mitään introvertti-ekstrovertti-keskustelua, sillä itsekin koen olevani ainakin siinä mielessä introvertti, että sosiaalinen kapasiteettini ei ole kovin suuri, mutta kyllä minä silloin olen sujuva ja kohteliaan puhelias, kun olen valinnut lähteä mukaan illanviettoon. Ja ymmärrän hyvin, että kaikki eivät pidä juhlista, kaikilla ei ole aina paras fiilis ja ovat ehkä väkisin lähteneet mukaan, voi olla väsynyt, voi jännittää jne., mutta ihmettelen vaan, miksi ihmiset sitten osallistuvat ja tapaavat toisiaan, jos eivät halua yhtään tietää, mitä toistensa päässä pyörii, mitä ovat puuhailleet, mitä kuuluu jne. En tarkoita, että pitäisi olla ihan ääripäässä, tosi taitava keskustelemaan tai jatkuvasti hölöttää (kuten edellinenkin sanoi introvertti ei tosiaan ole sama asia kuin sosiaalinen estyneisyys), vaan ihan vaan sellaista, että olisi mukavaa itsekin välillä "kellua" mukana ja kuunnella kuulumisia eikä onkia ja itse puhua.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti noi introvertit ovat ihan tyytyväisiä kun saavat olla mukana seurassa, vaikka eivät ole koko aika äänessä.

Introverttinä voin sanoa, että juuri mikään ei raivostuta niin paljon kuin samassa huoneessa oleva typerä ekstrovertti, joka selkeästi vaivautuu siitä että kaikki eivät hölötä koko ajan niinkuin hän itse ja kyselee että ”no, miksi olet noin hiljainen?”. Ai että se ottaa kaaliin niin että tekee mieli sanoa rumasti ja häipyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti noi introvertit ovat ihan tyytyväisiä kun saavat olla mukana seurassa, vaikka eivät ole koko aika äänessä.

Introverttinä voin sanoa, että juuri mikään ei raivostuta niin paljon kuin samassa huoneessa oleva typerä ekstrovertti, joka selkeästi vaivautuu siitä että kaikki eivät hölötä koko ajan niinkuin hän itse ja kyselee että ”no, miksi olet noin hiljainen?”. Ai että se ottaa kaaliin niin että tekee mieli sanoa rumasti ja häipyä.

Kyllä, ottamatta kantaa, onko tällaisen typeryyden laukoja ektrovertti, niin tällainen ei taatusti nosta fiilistä tai helpota puhumista. Kyllä ihmiset puhuu kun haluavat/uskaltavat tms. Tuollainen kommentti arvottaa liikaa sitä millainen toinen on.

Onneksi olen jo aikuinen, ja uskallan kieltäytyä aloittajan kaltaisten ihmisten järjestämistä typeristä sosiaalisista kokoontumisista kuten illanvietoista, joiden päätarkoitus on ruokkia heidän itsensä ilmaisun tarvetta ja huomion kaipuuta.

En käy vieraissa. Ja vaikka kävisin niin silloin ei puhuta.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen jo aikuinen, ja uskallan kieltäytyä aloittajan kaltaisten ihmisten järjestämistä typeristä sosiaalisista kokoontumisista kuten illanvietoista, joiden päätarkoitus on ruokkia heidän itsensä ilmaisun tarvetta ja huomion kaipuuta.

Miksi ajattelet, että päätarkoitus olisi ruokkia kestitsijän ilmaisun tarvetta ja huomion kaipuuta, kun se olisi juuri mukavaa, että meno olisi tasapuolista, ja saisi kuulla kaikkien kuulumisia, eikä niin että vain isäntä/emäntä puhuu ja kertoo itsestään jne? Illanvietto voi olla myös kahden ihmisen kokoontuminen, ja tällaisiin sinäkin kenties osallistut ja toivot saavasi kuulla edes hiukan mitä toisella on mielen päällä? Mikä järki on olla muita ihmisiä jos heidän kanssaan ei voi vaihtaa kuulumisia/ajatuksia/näkökulmia/vinkkejä/vertaistukea jnejnejne?

Ihan huomautuksena, minä olen introvertti ja pidän ihmisistä ja keskustelusta. Silloin kun on raahautunut johonkin tilaisuuteen voi kokemus jälkikäteen olla oikein mukava ja elähdyttävä. Tarvitsen vain paljon omaa rauhaa.

Olen kehittynyt small talkissa koska en myöskään pidä pitkistä hiljaisuuksista. Huomaan jos joku on ujo ja pyrin juttelemaan kannustavasti mutta varon etten nosta häntä muiden vieraiden huomion kohteeksi. Tiedän mitä on olla ujo.

Mutta täytyy myöntää että joskus on pakko nostaa tassut pystyyn kun ei saa kahta sanaa pidempää vastausta vaikka kuinka yrittää. Keskustelu on molemminpuolista :)

Näitä toljottajia oli aikoinaan ystäväpiirissä, mutta aikani jaksoin vetää monologia ja yrittänyt saada keskusteluun mukaan, luovutin.

Itse olen introvertti, mutta ymmärrän, että kohteliaisuuden vuoksi kutsuttuna pitää myös osallistua keskusteluun. Tuskin kukaan kutsuu ketää seinäkoristeeksi.

Koen tuollaisen puhumattomuuden yksinkertaisuudeksi, ja jopa hieman ylimieliyydeksikin joidenkin kohdalla.

Tarjoa pienet näkäräiset aina tilaisuuden tullen niin kielenkannat irtoaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Ihan huomautuksena, minä olen introvertti ja pidän ihmisistä ja keskustelusta. Silloin kun on raahautunut johonkin tilaisuuteen voi kokemus jälkikäteen olla oikein mukava ja elähdyttävä. Tarvitsen vain paljon omaa rauhaa.

Olen kehittynyt small talkissa koska en myöskään pidä pitkistä hiljaisuuksista. Huomaan jos joku on ujo ja pyrin juttelemaan kannustavasti mutta varon etten nosta häntä muiden vieraiden huomion kohteeksi. Tiedän mitä on olla ujo.

Mutta täytyy myöntää että joskus on pakko nostaa tassut pystyyn kun ei saa kahta sanaa pidempää vastausta vaikka kuinka yrittää. Keskustelu on molemminpuolista :)

Kiitos kommentistasi :) On ihan totta, että ihmiset syttyvät eri tavoin keskusteluun ja etenkin jos on huono päivä takana tai paljon uusia ihmisiä, siihen voi mennä kauemmin aikaa. Small talk voi olla tosi tylsää, mutta se ainakin auttaa alussa viemään tilannetta eteenpäin (yleensä?) ja luo mielestäni sellaisen "turvallisen" pohjan, että oppii miten keskustelukumppani kommunikoi. Itse en ajattele, että pitäisi olla super sujuva, tai että mitä enemmän puhuu, sitä parempi, ei todellakaan, mutta juuri tuo molemminpuolisuus, minkä mainitsit, on se, mitä kaipaan. Kuulostaa tosi hyvältä pelisilmältä, että osaat "bongata" ihmisen, joka ehkä kaipaa rauhallista keskustelumahdollisuutta. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen jo aikuinen, ja uskallan kieltäytyä aloittajan kaltaisten ihmisten järjestämistä typeristä sosiaalisista kokoontumisista kuten illanvietoista, joiden päätarkoitus on ruokkia heidän itsensä ilmaisun tarvetta ja huomion kaipuuta.

Miksi ajattelet, että päätarkoitus olisi ruokkia kestitsijän ilmaisun tarvetta ja huomion kaipuuta, kun se olisi juuri mukavaa, että meno olisi tasapuolista, ja saisi kuulla kaikkien kuulumisia, eikä niin että vain isäntä/emäntä puhuu ja kertoo itsestään jne?

Mukavaa kelle? Tilaisuuden emännälle/isännälle ja porukan ekstroverteille Ei monikaan introvertti välttämättä nauti ollenkaan siitä, että joutuu puolivälisin kertoilemaan omista kuulumisistaan vaikka kuunteleekin mielellään muiden puhuvan. Anna kun arvaan, sinä olet juuri tuossa aiemmin mainittu ”miksi olet niin hiljainen, juttelisit jotain” -kyselijä-ääliö? Illanviettoihin ja aloittajan mainitsemiin perhejuhliin tullaan usein sosiaalisen paineen vuoksi, vaikka moni jäisi mieluummin kotiin.

Onkos tullut mieleen, etteivät nämä vieraat mahdollisesti edes haluaisi olla siellä. Monet eivät uskalla/kehtaa kieltäytyä kutsusta illanistujaisiin tms. Käsittämättömintä on, että entuudestaan toisilleen tuntemattomat puolisot pakotetaan tällaiseen mukaan. Ei kannata olettaa, että nämä keskenään tulisivat juttuun, vaikka olisit itse ystäväsi kanssa kuin paita ja peppu.