Lesken oikeus tasinkoon on mielestäni epäoikeudenmukainen
Miksi ihmeessä leski ei saa pesästä vain itse omistamiaan varoja? Ei hänelle saisi mielestäni kuulua puolison omaisuus millään tavalla. Jos asuntoa ei ole pistetty molempien nimiin, niin voi voi. Aika HARVOIN on nykyisin sellaisia tilanteita. Ja jos vainaja omisti sen lisäksi pörssiosakkeita, eivät ne leskelle kuulu välttämättä mitenkään. Minkään OIKEUSTAJUN mukaan, jos mennään.
Kommentit (206)
No yleensä puolisot kuitenkin yhdessä rakentaa sitä elämää vaikka syystä ja toisesta omaisuus olisikin toisen nimissä.
Vierailija kirjoitti:
Ahne lapsi taas asialla.
Ei vaan leskihän se siinä ahneena on. Vainajan varat kuuluvat vain tämän lapsille, ei leskelle, jolla on toivottavasti omaakin varallisuutta. Ja siis se puolet yhteisestä asunnosta riittää. Kaikki muu on lesken ahneutta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No yleensä puolisot kuitenkin yhdessä rakentaa sitä elämää vaikka syystä ja toisesta omaisuus olisikin toisen nimissä.
Niin, mutta aika paljon on uusioliittoja, varsinkaan näissä ei leskelle kuulu toisen omaisuus tippaakaan. Ymmärrän sen, jos eivät ole koskaan eronneet ja on yhteisiä lapsia, muuten en ymmärrä ja pidän epäoikeudenmukaisena. VARSINKIN jos parilla ei ole yhteisiä lapsia. Se leski on silloin täysi lokki siinä.
Ap
Jos joku on kieroa niin tasinkoprivilegin mahdollisuus. Tuttavapiirissä oli tapaus missä pariskunta naimissa melkein 50v. Vaimo kuoli ensin, oli hoitanut kodin tip top vuosikymmeniä, sairasteli pitkään ja mies hirveä kitupiikki joka ei edes kunnon lääkkeitä/hoitoa halunnut hankkia (kun ne maksaa niin paljon). Perinnönjaossa selvisti että miehen nimissä on käteistä ja osakkeita lähes miljoonan edestä. Vaimon nimissä oli jotain pikkuhiluja joiden arvo oli pienempi kuin se mitä vaimo oli juuri ennen kuolemaansa perinyt.
Ei rintaperillisiä, mies käytti tasinkoprivilegiä ja vaimon sukulaiset sai vain ne hilut.
Jos mies olisi kuollut ensin olisi mennyt puoliksi koko omaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku on kieroa niin tasinkoprivilegin mahdollisuus. Tuttavapiirissä oli tapaus missä pariskunta naimissa melkein 50v. Vaimo kuoli ensin, oli hoitanut kodin tip top vuosikymmeniä, sairasteli pitkään ja mies hirveä kitupiikki joka ei edes kunnon lääkkeitä/hoitoa halunnut hankkia (kun ne maksaa niin paljon). Perinnönjaossa selvisti että miehen nimissä on käteistä ja osakkeita lähes miljoonan edestä. Vaimon nimissä oli jotain pikkuhiluja joiden arvo oli pienempi kuin se mitä vaimo oli juuri ennen kuolemaansa perinyt.
Ei rintaperillisiä, mies käytti tasinkoprivilegiä ja vaimon sukulaiset sai vain ne hilut.
Jos mies olisi kuollut ensin olisi mennyt puoliksi koko omaisuus.
Niin siis tuokin on väärin, että omaisuuden jakoon vaikuttaa kuolinjärjestys. Sinänsä tasinkoprivilegi on täysin oikein. Mutta pitäisi olla myös toisinpäin.
Ja minusta sen, joka on elinaikana hyväksynyt sen, ettei omista mitään, ei pidä vainajan kuoltuakaan saada sieltä yhtään mitään. Hallintaoikeus yhteiseen asuntoon saa iittää. Tai KORKEINTAAN yhteisen asunnon jako kahteen.
Ap
Heh, kellään ei ole mitään oikeustajuun meneviä perusteluita sille, miksi leski olisi oikeustajun mukaan oikeutettu perittävän omaisuuteen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku on kieroa niin tasinkoprivilegin mahdollisuus. Tuttavapiirissä oli tapaus missä pariskunta naimissa melkein 50v. Vaimo kuoli ensin, oli hoitanut kodin tip top vuosikymmeniä, sairasteli pitkään ja mies hirveä kitupiikki joka ei edes kunnon lääkkeitä/hoitoa halunnut hankkia (kun ne maksaa niin paljon). Perinnönjaossa selvisti että miehen nimissä on käteistä ja osakkeita lähes miljoonan edestä. Vaimon nimissä oli jotain pikkuhiluja joiden arvo oli pienempi kuin se mitä vaimo oli juuri ennen kuolemaansa perinyt.
Ei rintaperillisiä, mies käytti tasinkoprivilegiä ja vaimon sukulaiset sai vain ne hilut.
Jos mies olisi kuollut ensin olisi mennyt puoliksi koko omaisuus.
Niin siis tuokin on väärin, että omaisuuden jakoon vaikuttaa kuolinjärjestys. Sinänsä tasinkoprivilegi on täysin oikein. Mutta pitäisi olla myös toisinpäin.
Ja minusta sen, joka on elinaikana hyväksynyt sen, ettei omista mitään, ei pidä vainajan kuoltuakaan saada sieltä yhtään mitään. Hallintaoikeus yhteiseen asuntoon saa iittää. Tai KORKEINTAAN yhteisen asunnon jako kahteen.
Ap
Miten se olisi toisinpäin? Köyhemmän puolison oikeus olla maksamatta tasinkoa rikkaamman puolison jälkeläisille? Se se nyt tästä vielä puuttuisi että sen köyhemmän osuudesta pitäisi vielä maksaa tasinkoa rikkaammalle.
Vierailija kirjoitti:
Heh, kellään ei ole mitään oikeustajuun meneviä perusteluita sille, miksi leski olisi oikeustajun mukaan oikeutettu perittävän omaisuuteen.
Ap
Ei niitä olekaan. Lesken perintöoikeus keksittiin VHS-pornovideoista.
Suksi nyt jo v-ittuun trollaamaan.
Laki on olemassa niinkuin se on. Jos naimiseen mennessä haluaa pitää omaisuudet erossa ja kuolemassa erillään, silloin kirjoitetaan avioehto. Ihan saa homman hoitaa niinkuin se oman oikeustajun mukaan menee, kunhan käyttää laillisia keinoja. Tai sitten ei avioidu ollenkaan, niin minä tein. Ja jos lainsäädäntö muuttuu varsinkin tuossa avoliitossa, voi virallisesti asua eri osotteissa, asui sitten käytännössä yhdessä tai jonkun kolmannen luona.
Appivanhemmilla kaikki omaisuus on appiukon nimissä. Niin asunto kuin pankkitilitkin. Anoppikin kävi töissä, mutta oli paljon pienempipalkkainen ja hoiti lapsia pitkään kotona, kuten siihen aikaan oli tapana. Appiukko ei eläessään ole osallistunut kodin hommiin, anoppi on hoitanut yksin kaiken ja päälle vielä omaishoitajana appiukkoakin. Ilman anoppia, appiukolla ei olisi mitään. Ja anopinko tulisi jäädä puille paljaille, kun appiukko kuolee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku on kieroa niin tasinkoprivilegin mahdollisuus. Tuttavapiirissä oli tapaus missä pariskunta naimissa melkein 50v. Vaimo kuoli ensin, oli hoitanut kodin tip top vuosikymmeniä, sairasteli pitkään ja mies hirveä kitupiikki joka ei edes kunnon lääkkeitä/hoitoa halunnut hankkia (kun ne maksaa niin paljon). Perinnönjaossa selvisti että miehen nimissä on käteistä ja osakkeita lähes miljoonan edestä. Vaimon nimissä oli jotain pikkuhiluja joiden arvo oli pienempi kuin se mitä vaimo oli juuri ennen kuolemaansa perinyt.
Ei rintaperillisiä, mies käytti tasinkoprivilegiä ja vaimon sukulaiset sai vain ne hilut.
Jos mies olisi kuollut ensin olisi mennyt puoliksi koko omaisuus.
Niin siis tuokin on väärin, että omaisuuden jakoon vaikuttaa kuolinjärjestys. Sinänsä tasinkoprivilegi on täysin oikein. Mutta pitäisi olla myös toisinpäin.
Ja minusta sen, joka on elinaikana hyväksynyt sen, ettei omista mitään, ei pidä vainajan kuoltuakaan saada sieltä yhtään mitään. Hallintaoikeus yhteiseen asuntoon saa iittää. Tai KORKEINTAAN yhteisen asunnon jako kahteen.
ApMiten se olisi toisinpäin? Köyhemmän puolison oikeus olla maksamatta tasinkoa rikkaamman puolison jälkeläisille? Se se nyt tästä vielä puuttuisi että sen köyhemmän osuudesta pitäisi vielä maksaa tasinkoa rikkaammalle.
Selvitäpä ensin itsellesi tasingon käsite ja kommentoi sitten uudelleen :)
Ap
No oisko siksi, että vainaja ja leski ovat keskenään näin sopineet?
Avioehdolla ja testamentilla nuo asiat on vältettävissä, jos menehtyneen puolison tahto on se, että leski ei peri.
Eli jos mitään erillistä sopimusta ei ole, tarkoittaa se sitä, että menehtynyt osapuoli on halunnut lesken perivän. Ja sitä toivetta on lain mukaan noudatettava.
🇺🇦🇮🇱
Avioehdollahan asian saa muutettua, jos niin ei halua. Jos pariskunnalla on yhteinen talous, niin siihen tulee perillisten sopeutua.
Ennemin niin päin, että pesän pitäisi jäädä jakamattomana lesken haltuun ja perilliset saisi odotella lesken kuolemaan ennen omaisuuden jakamista.
Tuo perustuu siihen, että monesti se toinen on jakanut elämän ja omalla työllään mahdollistanut toisen menestyksen.
Toki jos toisella on esim. perittyä varallisuutta (ei työllä tienattua) on asia eri, mutta noissa yleensä jo se dellinen sukupolvi on rajannut puolisot pois suvun omaisuudesta.
Mutta varsinaiseen asiaan: jos esim. toinen on yrittäjä joka "aina töissä" perhe/koti jää toisen vastuulle. Jos molemmatmloisivat uraa, lapset olisivat "heitteillä".
Samoin voi olla niin, että toinen on ollut pienipalkkaisessa työssä nuorena, mutta elättänyt palkallaan 100% puolison tämän opiskelujen ajan (voinut keskittyä vain opiskeluun) ehkä vuosia, ja sitten kun tämä valmistuu, lienee oikeus ja kohtuus että se isompi palkka sitten hyödyttää molempia.
Jos kyseessä on varttunut pari (nelikymppisinä yhteen) niin he toki osaavat varmaan jo naimisiin mennessä sopia omaisuus asiainsa kkuten haluavat.
Mites ap:n suu napsaa, kun lapseton aviopari on tehnyt keskinäisen testamentin ja kaikki omaisuus jää leskelle. Siinä jää kuolleen omaisille vain luu käteen, kun ovat kieli pitkällä odottamassa perintöä ja kaikki jääkin leskelle!
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmilla kaikki omaisuus on appiukon nimissä. Niin asunto kuin pankkitilitkin. Anoppikin kävi töissä, mutta oli paljon pienempipalkkainen ja hoiti lapsia pitkään kotona, kuten siihen aikaan oli tapana. Appiukko ei eläessään ole osallistunut kodin hommiin, anoppi on hoitanut yksin kaiken ja päälle vielä omaishoitajana appiukkoakin. Ilman anoppia, appiukolla ei olisi mitään. Ja anopinko tulisi jäädä puille paljaille, kun appiukko kuolee?
No vanhojen ihmisten kohdalla jotka eivät ole uusioliitossa omaisuuden jaon vielä ymmärtää. Mutta sanotaanko 10 vuoden sisään solmituissa liitoissa en ymmärrä enkä uusioliitoissa VARSINKAAN, jos niissä ei ole lapsia. Eli 10v sisään en tmmärrä siksi, että jos joku ei vaadi, että asunto ostetaan molempien nimiin, niin omapa on häpeänsä. Tai jos vaateelle ei ole perusteluja, niin miksi sen sitten pitäii hänelle kuuluakaan minkään lain nojalla?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mites ap:n suu napsaa, kun lapseton aviopari on tehnyt keskinäisen testamentin ja kaikki omaisuus jää leskelle. Siinä jää kuolleen omaisille vain luu käteen, kun ovat kieli pitkällä odottamassa perintöä ja kaikki jääkin leskelle!
Tuo on eri asia, siinä ei ole kyse tasingosta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Avioehdollahan asian saa muutettua, jos niin ei halua. Jos pariskunnalla on yhteinen talous, niin siihen tulee perillisten sopeutua.
Ennemin niin päin, että pesän pitäisi jäädä jakamattomana lesken haltuun ja perilliset saisi odotella lesken kuolemaan ennen omaisuuden jakamista.
No ei todellakaan näin. Perilliset ja leski eivät ole välttämättä mitään sukua. Leskelle omat varat erilleen ja sitten ulos pesästä.
Ap
Ahne lapsi taas asialla.