Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkanut masentua kun mies ei arvosta, vaikka rakastaa (?)
19.02.2020 |
Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta ei ole. Mies on antelias, hyvä, sanoo että rakastaa ja osoittaa sen usein. Meillä on kiva olla yhdessä, mutta on asioita jotka varjostavat niin että olen alkanut masentua kun tajuan että tässä on suuri ristiriita.
Eli mies ei arvosta työtäni, työpaikkaani ja ketään kollegoistani. Jos ei päivittäin, niin viikoittain saan kuulla miten vähäpätöistä väkeä ympärilläni on. Minua hän ei tokikaan suoraan hauku, mutta olen yrittänyt sanoa muutaman kerran, että minäkin kuulun tuohon joukkoon, pidän työstäni ja työkavereistani ja on vaikea olla kun haukut. Hyvin rumasti ja rumilla sanoilla lyttää jatkuvasti.
Muitakin vähän vastaavia tilanteita on, joista tulee paha mieli, mutta mies vaan toteaa ettei minua tarkoittanut. Mutta työ ja nuo työtehtävät ovat iso osa minua, joten toistuva vähättely kyllä syö kokonaistunnetta, vaikka muuten kaikki onkin hyvin.
Huomaan että olen jotenkin alistunut tähän ja tekee mieleni rimpuilla pois, vaikken haluakaan. Meillä on muilta osin ihana ja kaikin tavoin tasa-arvoinen suhde (6v.) vai onko sittenkään? Välillä minusta tuntuu että tuolla arvostelulla minut pidetään tietyllä tapaa kontrollissa, ikään kuin kilttinä.
Miten ihmeessä lähtisin tätä purkamaan?
Kommentit (79)
Vähättelyn tarkoitus on korostaa itseään, ja antaa ymmärtää, että hänen työnsä ja tekemisensä on paljon tärkeämpää.
Eli ei oikeasti arvosta sinua ja osoittaa, missä sun paikkas on. Paljon alempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli vähän samanlainen tilanne, kaikki oli hyvin mutta jatkuva tunne sisälläni ilmoitti että jokin on pielessä. Rakkautta oli kyllä mutta sitten se arvostus ja toisen kunnioittaminen..tajusin suhteeni olevan täysin väärä minulle kun olin sairaana ja mies tuli pyytämäån seksiä (ei kuulemma naisen edes tarvitse tehdä mitään kunhan on siinä), ymmärsin että mies ei kunnioita oikeastaan pätkääkään minua, omia tarpeitaan vaan mietti. Kannattaa ap pohtia millaisen suhteen haluaa ja tehdä johtopäätökset. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kommentoida, kun aloituksesta ei selviä, onko kyseessä miehen sanat vai vain sinun tunteesi.
Tunteellatarkoitan mielensäpahoittamista.
Hyvin rumilla sanoilla siis lyttää tyyliin "v**tu te ette ole mitään..."
Ei siis suoraan minulle puhu noin rumasti, mutta juuri tarkoittaen työkavereitani jne.
AP
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vähän samanlainen tilanne, kaikki oli hyvin mutta jatkuva tunne sisälläni ilmoitti että jokin on pielessä. Rakkautta oli kyllä mutta sitten se arvostus ja toisen kunnioittaminen..tajusin suhteeni olevan täysin väärä minulle kun olin sairaana ja mies tuli pyytämäån seksiä (ei kuulemma naisen edes tarvitse tehdä mitään kunhan on siinä), ymmärsin että mies ei kunnioita oikeastaan pätkääkään minua, omia tarpeitaan vaan mietti. Kannattaa ap pohtia millaisen suhteen haluaa ja tehdä johtopäätökset. Tsemppiä!
Minulle tuo kuulostaa, ettei mies ymmärrä. Ei siltä, ettei arvosta. Minusta nämä ovat kaksi eri asiaa.
Kun av:ta lukee, niin samaa arvostamattomuutta työn tai koulutuksen suhteen on hyvin, hyvin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kommentoida, kun aloituksesta ei selviä, onko kyseessä miehen sanat vai vain sinun tunteesi.
Tunteellatarkoitan mielensäpahoittamista.Hyvin rumilla sanoilla siis lyttää tyyliin "v**tu te ette ole mitään..."
Ei siis suoraan minulle puhu noin rumasti, mutta juuri tarkoittaen työkavereitani jne.
AP
No huh huh... Ei siis arvosta pätkääkään.
Lakkaa sanomisen yrittämistä, vaan sano. Tarvittaessa isoilla kirjaimilla, että nyt se turpa tukkoon. Mun työ ja työkaverit, ja ei enää yhtään kommenttia ääneen siitä aiheesta.
Jotkut miehet tarvii välillä napakampaa sanomista. Omani varsinkin on sellainen, että ei välttämättä ymmärrä, jos sanon asiasta nätisti. Sitten kun sanon, että nyt todellakin riittää, niin sitten hän lopettaa. Nykyään ei tarvi sanoa edes ärhäkästi, vaan hän näkee jo olemuksesta menneensä liiallisuuksiin. Toimii tietysti toisinkin päin.
Vielä se, että asiat, joista saatan tulistua, ovat minulle isoja, ei mitään arjen pikku juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on validi reagointi pitkään jatkuneelle vähättelylle ja arvostelulle. Silloin puhutaan piilotetusta hyväksikäytöstä. Se on niin epäsuoraa ja salakavalaa että uhri itse ei tunnista sitä, mutta yleensä nämä juuri sairastuu masennukseen ja ahdistuneisuuteen edes ymmärtämättä miksi. Ap. Mies ei arvosta sinua. Hän lyttää sinua epäsuorasti, jotta et tajuaisi että sinun persoonaasi kohtaan hyökätään.
Joo, kuten aloituksessani sanoin, ei arvosta. Mies on siis tehnyt kaikin tavoin ja sanoin selväksi ettei arvosta. Mutta on muutoin kyllä rakastava ja hellittelee ja hemmottelee. Masennukseni syy on juuri tuossa suuressa ristiriidassa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin jotenkin tuntuu, että kyseessä on isompi ongelma kuin töiden arvostelu. Ei kai kukaan masennu pelkästään siitä, jos toinen ei ymmärrä toisen töitä?
Onko mies muutenkin kriittinen? Selkainen, joka tietää, miten elämä tulee elää? Tietää, miten pitää ajatella?
Vierailija kirjoitti:
Masennus on validi reagointi pitkään jatkuneelle vähättelylle ja arvostelulle. Silloin puhutaan piilotetusta hyväksikäytöstä. Se on niin epäsuoraa ja salakavalaa että uhri itse ei tunnista sitä, mutta yleensä nämä juuri sairastuu masennukseen ja ahdistuneisuuteen edes ymmärtämättä miksi. Ap. Mies ei arvosta sinua. Hän lyttää sinua epäsuorasti, jotta et tajuaisi että sinun persoonaasi kohtaan hyökätään.
Tämä juuri. Onko mies myös muilla tavoin kriittinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Äläs nyt. Ei se ole noin helppoa.
Kokemuksesta tiedän, että kun tietyn tyyppiselle miehelle asiasta sanoo, hän sulkee suunsa. Kunnes kuukauden päästä sanoo taas - ja sulkee suunsa. Väliajoin hän on masilman paras mies. Kunnes taas tulee tietty tilanne.
Se on oravanpyörä, johon ei liity nöyristely mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ei voi rakastaa, jos ei arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin jotenkin tuntuu, että kyseessä on isompi ongelma kuin töiden arvostelu. Ei kai kukaan masennu pelkästään siitä, jos toinen ei ymmärrä toisen töitä?
Onko mies muutenkin kriittinen? Selkainen, joka tietää, miten elämä tulee elää? Tietää, miten pitää ajatella?
On joo muutenkin hyvin kriittinen kaikkia kohtaan. Välillä on tunne, että kukaan ei yllä hänen mittapuullaan mihinkään. Itselläni on em. luonteenpiirteestään johtuen hyvin riittämätön olo koko ajan, se on se mikä tässä syö... Toinen puoli on se rakastava ja huomioiva, ja toinen puoli tämä kriittisyys.
AP
Vierailija kirjoitti:
Minustakin jotenkin tuntuu, että kyseessä on isompi ongelma kuin töiden arvostelu. Ei kai kukaan masennu pelkästään siitä, jos toinen ei ymmärrä toisen töitä?
Onko mies muutenkin kriittinen? Selkainen, joka tietää, miten elämä tulee elää? Tietää, miten pitää ajatella?
Tässähän ei ollut "töiden ymmärtämisestä" kyse, vaan puhtaasta vähättelystä kun kielenkäyttö on tätä: "v**tu te ette ole mitään..."
Ei rakastava ihminen tuollaisia puhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin jotenkin tuntuu, että kyseessä on isompi ongelma kuin töiden arvostelu. Ei kai kukaan masennu pelkästään siitä, jos toinen ei ymmärrä toisen töitä?
Onko mies muutenkin kriittinen? Selkainen, joka tietää, miten elämä tulee elää? Tietää, miten pitää ajatella?
On joo muutenkin hyvin kriittinen kaikkia kohtaan. Välillä on tunne, että kukaan ei yllä hänen mittapuullaan mihinkään. Itselläni on em. luonteenpiirteestään johtuen hyvin riittämätön olo koko ajan, se on se mikä tässä syö... Toinen puoli on se rakastava ja huomioiva, ja toinen puoli tämä kriittisyys.
AP
Olen nr 14.
Minä olin 20 vuotta naimisissa kriittisen miehen kanssa. Hän pyrki täydellisyyteen. Hän oli myös suojeleva, rakastava ja katsoi meidän etua. Minusta pidettiin huolta.
Kriittisyys kohdistui myös minun töihini. Joko minulle ei maksettu tarpeeksi tai tein huuhaa-hommia. Kun sain opettajan paikan, niin sitten hän kritisoi, kun en voi pitää lomia silloin kun haluan.
Jos kävin kävelylenkillä, ei se ollut urheilua. Jos juoksin, en juossut tarpeeksi yhtä menoon. Jos juoksin koko matkan, en juossut riittävän pitkää matkaa.
Viimeisinä vuosina tajusin, että mies tekee kaikki päätökset. Minä suunnittelin lomamatkan, mutta mies päätti lopupeleissä. Elämä vain liukui sellaiseksi, ja minusta tuli passiivinen perässäkulkija.
Mies ei suoranaisesti pakottanut minua mihinkään, mutta piti minua näpeissään syyllistämällä. Jos en ollut hänen kanssaan samaa mieltä, niin kuulin olevani väärä. Vahvatahtoisena ihmisenä kyllä pidin pintani, mutta kyllähän se menee ihon alle. Kuka nyt haluaa kuulla olevansa huono ihminen tai huono nainen. Vuosien myötä hän oppi manipuloimaan minua saadakseen tahtonsa läpi.
Erosimme miehen salasuhteen vuoksi. Mies selitti, kuinka tämä toinen nainen on niin paljon parempi kuin minä. Minä olen vain pienisieluinen, kun en hyväksy toista naista.
Eli viestini sinulle on: sinulla on oikeus tunteisiisi, unelmiisi, valintoihisi, olla sellainen kuin olet. Kukaan ei saa tulla kritisoimaan niitä.
Jos on noin kriittinen yhdestä asiasta, varmasti on tyyppinä kriittinen vähän kaikesta. Hankala elää taiteillen niissä odotuksissa: loppupeleissä mikään ei kuitenkaan riitä. Ainoastaan hän itse tekee kaiken oikein. Kyllä minäkin masentuisin.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea kommentoida, kun aloituksesta ei selviä, onko kyseessä miehen sanat vai vain sinun tunteesi.
Tunteellatarkoitan mielensäpahoittamista.