Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkanut masentua kun mies ei arvosta, vaikka rakastaa (?)
19.02.2020 |
Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta ei ole. Mies on antelias, hyvä, sanoo että rakastaa ja osoittaa sen usein. Meillä on kiva olla yhdessä, mutta on asioita jotka varjostavat niin että olen alkanut masentua kun tajuan että tässä on suuri ristiriita.
Eli mies ei arvosta työtäni, työpaikkaani ja ketään kollegoistani. Jos ei päivittäin, niin viikoittain saan kuulla miten vähäpätöistä väkeä ympärilläni on. Minua hän ei tokikaan suoraan hauku, mutta olen yrittänyt sanoa muutaman kerran, että minäkin kuulun tuohon joukkoon, pidän työstäni ja työkavereistani ja on vaikea olla kun haukut. Hyvin rumasti ja rumilla sanoilla lyttää jatkuvasti.
Muitakin vähän vastaavia tilanteita on, joista tulee paha mieli, mutta mies vaan toteaa ettei minua tarkoittanut. Mutta työ ja nuo työtehtävät ovat iso osa minua, joten toistuva vähättely kyllä syö kokonaistunnetta, vaikka muuten kaikki onkin hyvin.
Huomaan että olen jotenkin alistunut tähän ja tekee mieleni rimpuilla pois, vaikken haluakaan. Meillä on muilta osin ihana ja kaikin tavoin tasa-arvoinen suhde (6v.) vai onko sittenkään? Välillä minusta tuntuu että tuolla arvostelulla minut pidetään tietyllä tapaa kontrollissa, ikään kuin kilttinä.
Miten ihmeessä lähtisin tätä purkamaan?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vähän samanlainen tilanne, kaikki oli hyvin mutta jatkuva tunne sisälläni ilmoitti että jokin on pielessä. Rakkautta oli kyllä mutta sitten se arvostus ja toisen kunnioittaminen..tajusin suhteeni olevan täysin väärä minulle kun olin sairaana ja mies tuli pyytämäån seksiä (ei kuulemma naisen edes tarvitse tehdä mitään kunhan on siinä), ymmärsin että mies ei kunnioita oikeastaan pätkääkään minua, omia tarpeitaan vaan mietti. Kannattaa ap pohtia millaisen suhteen haluaa ja tehdä johtopäätökset. Tsemppiä!
Minulle tuo kuulostaa, ettei mies ymmärrä. Ei siltä, ettei arvosta. Minusta nämä ovat kaksi eri asiaa.
Siis ymmärrä mitä? Että on sairaana ja haluaa levätä? Että ei ole silloin haluja jos on KIPEÄ, varsinkin jos asian esittää noin (kun eihän sun tartte siinä tehdä mitään, ah ihanaltapa kuulostaa??). Jos mies ei tätä ymmärrä niin kehottaisin kasvamaan aikuiseksi ja kehittämään empatiataitojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Äläs nyt. Ei se ole noin helppoa.
Kokemuksesta tiedän, että kun tietyn tyyppiselle miehelle asiasta sanoo, hän sulkee suunsa. Kunnes kuukauden päästä sanoo taas - ja sulkee suunsa. Väliajoin hän on masilman paras mies. Kunnes taas tulee tietty tilanne.
Se on oravanpyörä, johon ei liity nöyristely mitenkään.
Liittyypä hyvinkin. Ap nöyristele ja piipittää ettei mies sanoisi pahasti. Hän luimistele ja vikisee, jotta mies olisi asiallisemmin. Ap ei merkitse miehelle mitään muuta kuin yhtä onnetonta piruparkaa, jota ei voi millään tavoin arvostaa. Miehessä on paljon vikaa, mutta niin on myös ap:ssa. Normaali täysjärkinen ihminen olisi lähtenyt tuosta suhteesta jo kauan sitten, mutta ap vänisee täällä viikosta toiseen samoja virsiään ja mikään ei muutu.
Olen nro 19.
Ongelma löytyy toki molemmista, tai pikemminkin suhteen dynamiikasta. Tuollaisen (jis oletetaan että ap:n mies on samanlainen kuin minun eksäni) miehen kanssa ei kukaan muu mene yhteen kuin ihminen, joka on kiltti, ymmärtävä ja uskoo toisesta pelkkää hyvää. Ei se ole vikinää, vaan mindset.
En minäkään alussa hätkähtänyt miehen kritiikistä. Koska perusarvoni on, että jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseensä. Jos mies ei arvosta työtäni, on se hänen mielipiteensä. Ei tarvitse arvostaa.
(Draamaqueen olisi varmaan nostanut äläkän ”minuahan ei kohdella näin!”. Mutta kun minä en ole draamaqueen. )
Toki pidemmän päälle dynamiikka voi muuttua niin, että toinen muuttaa käytöstään, jotta toinen ei sano pahasti yms.
Ikinä ei ole hyvä. Minun mieheni oli tuollainen hieman samaan tapaan. Vaan minäpä menetin hermoni niin pahasti, että menin ja kouluttauduin samalle alalle. Luulen, että se, että heti valmistuttuani sain parempaa palkkaa kuin hän koskaan, oli niin iso isku, että meni suoraan tuosta ylemmyydentunteesta alemmuudentunteeseen. Nykyisin on ihan tyytyväinen kun voi konsultoida esimerkiksi joissakin teknisissä asioissa myös vaimoa, eikä aina työkavereita, mutta kouluttauduttuani vielä lisää hän on alkanut vertailemaan meitä enemmänkin ja ajoittain selkeästi kärsii siitä, että kokee itsensä niin huonommaksi. Mitä siitäkin nyt sitten ajattelisi, onko se huono siksi kun tällainen luuseri nokittikin tuolla tavalla, vai siksi, että on tajunnut ettei ehkä olekaan ihan niin ihmeellinen ja taitava kuin on luullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Äläs nyt. Ei se ole noin helppoa.
Kokemuksesta tiedän, että kun tietyn tyyppiselle miehelle asiasta sanoo, hän sulkee suunsa. Kunnes kuukauden päästä sanoo taas - ja sulkee suunsa. Väliajoin hän on masilman paras mies. Kunnes taas tulee tietty tilanne.
Se on oravanpyörä, johon ei liity nöyristely mitenkään.
Liittyypä hyvinkin. Ap nöyristele ja piipittää ettei mies sanoisi pahasti. Hän luimistele ja vikisee, jotta mies olisi asiallisemmin. Ap ei merkitse miehelle mitään muuta kuin yhtä onnetonta piruparkaa, jota ei voi millään tavoin arvostaa. Miehessä on paljon vikaa, mutta niin on myös ap:ssa. Normaali täysjärkinen ihminen olisi lähtenyt tuosta suhteesta jo kauan sitten, mutta ap vänisee täällä viikosta toiseen samoja virsiään ja mikään ei muutu.
Olen nro 19.
Ongelma löytyy toki molemmista, tai pikemminkin suhteen dynamiikasta. Tuollaisen (jis oletetaan että ap:n mies on samanlainen kuin minun eksäni) miehen kanssa ei kukaan muu mene yhteen kuin ihminen, joka on kiltti, ymmärtävä ja uskoo toisesta pelkkää hyvää. Ei se ole vikinää, vaan mindset.
En minäkään alussa hätkähtänyt miehen kritiikistä. Koska perusarvoni on, että jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseensä. Jos mies ei arvosta työtäni, on se hänen mielipiteensä. Ei tarvitse arvostaa.
(Draamaqueen olisi varmaan nostanut äläkän ”minuahan ei kohdella näin!”. Mutta kun minä en ole draamaqueen. )Toki pidemmän päälle dynamiikka voi muuttua niin, että toinen muuttaa käytöstään, jotta toinen ei sano pahasti yms.
Aikuisen ihmisen pitää osata pitää turpansa kiinni kun hänen mielipidettään ei tarvita. Jos ei osaa, niin huonosti on asiat. Jos joku hyväksyy huonon käytöksen, niin eipä kannata valittaa. Ehkä ap ei ansaitse parempaa, ehkä hän ei edes saisi kummoisempaa kuin tuollaisen nolon juntin. Niin makaa kuin petaa.
Minulla mies yritti joskus tuollaista käytöstä, mutta sanoin hänelle erittäin selkeästi, että minun kanssani se ei ole ok. En voisi olla ihmisen kanssa, joka käyttäytyy noin nolosti ja yrittää uhota muille. Jos ei ole oppinut tavoille, niin kyllä joku ne opettaa, ehkä jopa kipeimmän kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Äläs nyt. Ei se ole noin helppoa.
Kokemuksesta tiedän, että kun tietyn tyyppiselle miehelle asiasta sanoo, hän sulkee suunsa. Kunnes kuukauden päästä sanoo taas - ja sulkee suunsa. Väliajoin hän on masilman paras mies. Kunnes taas tulee tietty tilanne.
Se on oravanpyörä, johon ei liity nöyristely mitenkään.
Liittyypä hyvinkin. Ap nöyristele ja piipittää ettei mies sanoisi pahasti. Hän luimistele ja vikisee, jotta mies olisi asiallisemmin. Ap ei merkitse miehelle mitään muuta kuin yhtä onnetonta piruparkaa, jota ei voi millään tavoin arvostaa. Miehessä on paljon vikaa, mutta niin on myös ap:ssa. Normaali täysjärkinen ihminen olisi lähtenyt tuosta suhteesta jo kauan sitten, mutta ap vänisee täällä viikosta toiseen samoja virsiään ja mikään ei muutu.
Olen nro 19.
Ongelma löytyy toki molemmista, tai pikemminkin suhteen dynamiikasta. Tuollaisen (jis oletetaan että ap:n mies on samanlainen kuin minun eksäni) miehen kanssa ei kukaan muu mene yhteen kuin ihminen, joka on kiltti, ymmärtävä ja uskoo toisesta pelkkää hyvää. Ei se ole vikinää, vaan mindset.
En minäkään alussa hätkähtänyt miehen kritiikistä. Koska perusarvoni on, että jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseensä. Jos mies ei arvosta työtäni, on se hänen mielipiteensä. Ei tarvitse arvostaa.
(Draamaqueen olisi varmaan nostanut äläkän ”minuahan ei kohdella näin!”. Mutta kun minä en ole draamaqueen. )Toki pidemmän päälle dynamiikka voi muuttua niin, että toinen muuttaa käytöstään, jotta toinen ei sano pahasti yms.
Aikuisen ihmisen pitää osata pitää turpansa kiinni kun hänen mielipidettään ei tarvita. Jos ei osaa, niin huonosti on asiat. Jos joku hyväksyy huonon käytöksen, niin eipä kannata valittaa. Ehkä ap ei ansaitse parempaa, ehkä hän ei edes saisi kummoisempaa kuin tuollaisen nolon juntin. Niin makaa kuin petaa.
Sinä olet takuulla sinkku... tai ainakaan pitkiä parisuhteita ei sinulla ole. Eikä tule.
Ohis
Eli toisin sanottuna miehesi on mulkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oot tuollaisen miehen kanssa? Vähän itsekunnioitusta nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on noin kriittinen yhdestä asiasta, varmasti on tyyppinä kriittinen vähän kaikesta. Hankala elää taiteillen niissä odotuksissa: loppupeleissä mikään ei kuitenkaan riitä. Ainoastaan hän itse tekee kaiken oikein. Kyllä minäkin masentuisin.
Mikä siinä on masentavaa? Eikö sen pitäisi olla suuri huojennus?
Sillä tuollaisen 'kriittisen' ihmisen täytyy olla todellinen superihminen, joka on suuri ja mahtava, ja muut ovat paskoja siinä ympärillä. Yhtä sellaista pskaa voi välillä armollisesti nusaista vähän. Ja höpöttää jotain lällynläätä joskus korvaan.
Että siis jos ei tuontapaisen ihmisen asettamia 'kriteerejä' täytä, niin eikö se ole aivan hvtin hieno juttu? Mulle ainakin tuollainen ihminen olisi sekä psyykkisesti että fyysisesti eli seksuaalisesti ihan hirveä turnoff. Ei, ei, ei. Mutta jostainhan nämä narsistit, kiusaajat ja hyväksikäyttäjät uhrinsa kaivavat.
Ex-mieheni pilkkasi minua, kun opiskelin insinööriksi. Olin ingengöra, työtön, toimistorotta ja mitä kaikkea. Hän oli itse rekkakuski. En kuulemma tule tietämään oikeista töistä yhtään mitään ja varmasti tulen jäämään työttömäksi ym. Niin ei kuitenkaan käynyt ja hyvin pyyhkii! En tiedä mikä hänen ongelmansa oli ja arvosteli minua muutenkin kaikissa asioissa, mutta tuo insinöörikoulutus oli hänelle jotenkin todella kova paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Äläs nyt. Ei se ole noin helppoa.
Kokemuksesta tiedän, että kun tietyn tyyppiselle miehelle asiasta sanoo, hän sulkee suunsa. Kunnes kuukauden päästä sanoo taas - ja sulkee suunsa. Väliajoin hän on masilman paras mies. Kunnes taas tulee tietty tilanne.
Se on oravanpyörä, johon ei liity nöyristely mitenkään.
Liittyypä hyvinkin. Ap nöyristele ja piipittää ettei mies sanoisi pahasti. Hän luimistele ja vikisee, jotta mies olisi asiallisemmin. Ap ei merkitse miehelle mitään muuta kuin yhtä onnetonta piruparkaa, jota ei voi millään tavoin arvostaa. Miehessä on paljon vikaa, mutta niin on myös ap:ssa. Normaali täysjärkinen ihminen olisi lähtenyt tuosta suhteesta jo kauan sitten, mutta ap vänisee täällä viikosta toiseen samoja virsiään ja mikään ei muutu.
Olen nro 19.
Ongelma löytyy toki molemmista, tai pikemminkin suhteen dynamiikasta. Tuollaisen (jis oletetaan että ap:n mies on samanlainen kuin minun eksäni) miehen kanssa ei kukaan muu mene yhteen kuin ihminen, joka on kiltti, ymmärtävä ja uskoo toisesta pelkkää hyvää. Ei se ole vikinää, vaan mindset.
En minäkään alussa hätkähtänyt miehen kritiikistä. Koska perusarvoni on, että jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseensä. Jos mies ei arvosta työtäni, on se hänen mielipiteensä. Ei tarvitse arvostaa.
(Draamaqueen olisi varmaan nostanut äläkän ”minuahan ei kohdella näin!”. Mutta kun minä en ole draamaqueen. )Toki pidemmän päälle dynamiikka voi muuttua niin, että toinen muuttaa käytöstään, jotta toinen ei sano pahasti yms.
Aikuisen ihmisen pitää osata pitää turpansa kiinni kun hänen mielipidettään ei tarvita. Jos ei osaa, niin huonosti on asiat. Jos joku hyväksyy huonon käytöksen, niin eipä kannata valittaa. Ehkä ap ei ansaitse parempaa, ehkä hän ei edes saisi kummoisempaa kuin tuollaisen nolon juntin. Niin makaa kuin petaa.
Sinä olet takuulla sinkku... tai ainakaan pitkiä parisuhteita ei sinulla ole. Eikä tule.
Ohis
Pieleen meni. Olen jo lapsena oppinut arvostamaan itseäni ja en todellakaan hyväksy mitään mulkvisteja lähelleni, saati mies"ystäväksi". En ymmärrä miksi joku edes huolii tuollaista ja miten ap viitsii hyysätä äijää, levittää koipensa hänelle ja nauraa kun mies käskee nauramaan. Mies hyppyyttää aloittajaa varmasti ihan joka asiassa ja ap ei uskalla enää olla mitään mieltä ennen kuin kysyy miehen mielipidettä, josta tulee sitten hänenkin mielipiteensä. Jos hänen mielipiteestään nyt enää kukaan jaksaa olla kiinnostunut... Rakkautta tuollainen äijän käytös ei ole, se on mulkkumaisuutta, joka ei parane nöyristelemällä ja hymistelyllä.
Jos palataan minuun, niin olen ollut naimisissa yli 20 vuotta ja lapset ovat jo teinejä. Myös heille olen opettanut, että itseään tulee arvostaa aina ja itseä ei saa ikinä hukata. Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää yhtään, mutta paras on, että huonokäytöksinen jätetään itsekseen ja viisaampi väistää. Hyvin ovat oppineet ja olen lapsistani erittäin ylpeä.
Onpas taas-arvoinen ihana parisuhde.
Mitäs mieltä mies on ap:n ystävistä? Entä perheestä? Hänen vaatteistaan, kuuntelemasta musiikista, tykkäämistä kirjoista, leffoista ja muusta tällaisesta? Saako ap lähteä ystäviensä kanssa viihteelle tai vaikka ihan shoppailemaan? Saako ap käyttää rahansa mihin itse haluaa?
Onko miehellä ystäviä? Minkälaiset välit miehellä on perheeseensä? Tienaako mies paljon enemmän kuin ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei miehesi sinua rakasta. Hän toteuttaa ehkä kotoa opittua roolimallia, on epävarma ja hänellä on huono itsetunto. Sitä on pönkitettävä muita polkemalla.
Tuo, että hän sanoo rakastavansa on keino pitää sinut pihdeissä, koska lankeat heti hänen lepertelynsä edessä.
Missä kohtaa sinulla napsahtaa? Siinäkö, kun olet niin alamaissa kun voi, ja elämäsi ja itsetuntosi on tallottu matalaksi? Rajasi olisi jo pitänyt tulla vastaan.
Suhteenne saattaa vielä olla pelastettavissa, jos kumpikin haluatte jatkaa ja teillä on aito halu korjata asiat. Sinun on ensin saatava mies ymmärtämään puheittensa seuraukset ja miltä ne sinusta tuntuvat.
Jos sitä halua ei ole, tai se on yksipuolista, kannattaa todella miettiä, haluatko pilata lopun elämäsi alisteisessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Onpas taas-arvoinen ihana parisuhde.
Mitäs mieltä mies on ap:n ystävistä? Entä perheestä? Hänen vaatteistaan, kuuntelemasta musiikista, tykkäämistä kirjoista, leffoista ja muusta tällaisesta? Saako ap lähteä ystäviensä kanssa viihteelle tai vaikka ihan shoppailemaan? Saako ap käyttää rahansa mihin itse haluaa?
Onko miehellä ystäviä? Minkälaiset välit miehellä on perheeseensä? Tienaako mies paljon enemmän kuin ap?
Tässäpä liuta hyviä kysymyksiä.
Tuskin aloituksessa kuvaillussa suhteessa tuo työn väheksyminen noinkin rajusti on ainoa ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas taas-arvoinen ihana parisuhde.
Mitäs mieltä mies on ap:n ystävistä? Entä perheestä? Hänen vaatteistaan, kuuntelemasta musiikista, tykkäämistä kirjoista, leffoista ja muusta tällaisesta? Saako ap lähteä ystäviensä kanssa viihteelle tai vaikka ihan shoppailemaan? Saako ap käyttää rahansa mihin itse haluaa?
Onko miehellä ystäviä? Minkälaiset välit miehellä on perheeseensä? Tienaako mies paljon enemmän kuin ap?
Tässäpä liuta hyviä kysymyksiä.
Tuskin aloituksessa kuvaillussa suhteessa tuo työn väheksyminen noinkin rajusti on ainoa ongelma.
Huhuu ap?
Arvostaako mies yhtään ketään? Arvostaako hän edes omia vanhempiaan vai ovatko hekin hänelle jotain **tun typeryksiä? Minkälaista arkenne on?
Tässä tulee vain mieleen serkkuni karsea mies ja hänen uskomattomat juttunsa...
Miten tästä aloituksesta tulee mieleen se viime perjantainen porkkanarais*aaja?
En löytänyt kirjoituksesta mitään rakastettavaa. Kerrotko ap mistä asioista päättelet miehen rakastavan?
Alue: Aihe vapaa
Liittyypä hyvinkin. Ap nöyristele ja piipittää ettei mies sanoisi pahasti. Hän luimistele ja vikisee, jotta mies olisi asiallisemmin. Ap ei merkitse miehelle mitään muuta kuin yhtä onnetonta piruparkaa, jota ei voi millään tavoin arvostaa. Miehessä on paljon vikaa, mutta niin on myös ap:ssa. Normaali täysjärkinen ihminen olisi lähtenyt tuosta suhteesta jo kauan sitten, mutta ap vänisee täällä viikosta toiseen samoja virsiään ja mikään ei muutu.