Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkanut masentua kun mies ei arvosta, vaikka rakastaa (?)
19.02.2020 |
Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta ei ole. Mies on antelias, hyvä, sanoo että rakastaa ja osoittaa sen usein. Meillä on kiva olla yhdessä, mutta on asioita jotka varjostavat niin että olen alkanut masentua kun tajuan että tässä on suuri ristiriita.
Eli mies ei arvosta työtäni, työpaikkaani ja ketään kollegoistani. Jos ei päivittäin, niin viikoittain saan kuulla miten vähäpätöistä väkeä ympärilläni on. Minua hän ei tokikaan suoraan hauku, mutta olen yrittänyt sanoa muutaman kerran, että minäkin kuulun tuohon joukkoon, pidän työstäni ja työkavereistani ja on vaikea olla kun haukut. Hyvin rumasti ja rumilla sanoilla lyttää jatkuvasti.
Muitakin vähän vastaavia tilanteita on, joista tulee paha mieli, mutta mies vaan toteaa ettei minua tarkoittanut. Mutta työ ja nuo työtehtävät ovat iso osa minua, joten toistuva vähättely kyllä syö kokonaistunnetta, vaikka muuten kaikki onkin hyvin.
Huomaan että olen jotenkin alistunut tähän ja tekee mieleni rimpuilla pois, vaikken haluakaan. Meillä on muilta osin ihana ja kaikin tavoin tasa-arvoinen suhde (6v.) vai onko sittenkään? Välillä minusta tuntuu että tuolla arvostelulla minut pidetään tietyllä tapaa kontrollissa, ikään kuin kilttinä.
Miten ihmeessä lähtisin tätä purkamaan?
Kommentit (79)
Ei suhteeseen kannata jäädä kitumaan sen takia, että kaikki periatteessa ihan "hyvin". Jos ei saa puolisolta arvostusta ja rakkautta ja alkaa masentamaan, niin on hyvä aika lopettaa. Kun löydät jonkun toisen, johon rakastut ja saat vastarakkautta, niin tulet olemaan iloinen siitä, että lähdit suhteesta tarpeeksi ajoissa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Äläs nyt. Ei se ole noin helppoa.
Kokemuksesta tiedän, että kun tietyn tyyppiselle miehelle asiasta sanoo, hän sulkee suunsa. Kunnes kuukauden päästä sanoo taas - ja sulkee suunsa. Väliajoin hän on masilman paras mies. Kunnes taas tulee tietty tilanne.
Se on oravanpyörä, johon ei liity nöyristely mitenkään.
Liittyypä hyvinkin. Ap nöyristele ja piipittää ettei mies sanoisi pahasti. Hän luimistele ja vikisee, jotta mies olisi asiallisemmin. Ap ei merkitse miehelle mitään muuta kuin yhtä onnetonta piruparkaa, jota ei voi millään tavoin arvostaa. Miehessä on paljon vikaa, mutta niin on myös ap:ssa. Normaali täysjärkinen ihminen olisi lähtenyt tuosta suhteesta jo kauan sitten, mutta ap vänisee täällä viikosta toiseen samoja virsiään ja mikään ei muutu.
Olen nro 19.
Ongelma löytyy toki molemmista, tai pikemminkin suhteen dynamiikasta. Tuollaisen (jis oletetaan että ap:n mies on samanlainen kuin minun eksäni) miehen kanssa ei kukaan muu mene yhteen kuin ihminen, joka on kiltti, ymmärtävä ja uskoo toisesta pelkkää hyvää. Ei se ole vikinää, vaan mindset.
En minäkään alussa hätkähtänyt miehen kritiikistä. Koska perusarvoni on, että jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseensä. Jos mies ei arvosta työtäni, on se hänen mielipiteensä. Ei tarvitse arvostaa.
(Draamaqueen olisi varmaan nostanut äläkän ”minuahan ei kohdella näin!”. Mutta kun minä en ole draamaqueen. )Toki pidemmän päälle dynamiikka voi muuttua niin, että toinen muuttaa käytöstään, jotta toinen ei sano pahasti yms.
Aikuisen ihmisen pitää osata pitää turpansa kiinni kun hänen mielipidettään ei tarvita. Jos ei osaa, niin huonosti on asiat. Jos joku hyväksyy huonon käytöksen, niin eipä kannata valittaa. Ehkä ap ei ansaitse parempaa, ehkä hän ei edes saisi kummoisempaa kuin tuollaisen nolon juntin. Niin makaa kuin petaa.
Yllä onkin mainio esimerkki tyylistä, jolla toista ihmistä lytätään. Tuon kirjoittaja ei ole tyyppi joka asettaa rajat kiusaajalle, vaan se joka itse ylittää rajat ja kohtelee muita huonosti.
Ei, vaan olen ollut aina se oikeudenmukaisuuden puolustaja, joka yrittää takoa heikkojen päähän vähän järkeä, että he heräisivät. Välillä huomaan, että joku ei halua ottaa minkäänlaista apua vastaan, vaan puolustelee vaikka viimeiseen hengenvetoon pahaa toimintaa, tässä tapauksessa miestä. Joskus se viimeinen hengenveto voi olla vaikka "vain" masennus ja sitä ap tuntuu pelkäävän, mutta taistelee totuutta vastaan silti.
En ymmärrä miksi ap haluaa kadota masennukseensa vaikka voisi repäistä itsensä pois likaisesta parisuhteesta ja miehensä alistavasta vallasta.
Toivon todella, että ap saisi voimaa irtaantua miehestä ja mies saisi ansionsa mukaan, mutta pelkään, että valitus jatkuu vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Äläs nyt. Ei se ole noin helppoa.
Kokemuksesta tiedän, että kun tietyn tyyppiselle miehelle asiasta sanoo, hän sulkee suunsa. Kunnes kuukauden päästä sanoo taas - ja sulkee suunsa. Väliajoin hän on masilman paras mies. Kunnes taas tulee tietty tilanne.
Se on oravanpyörä, johon ei liity nöyristely mitenkään.
Liittyypä hyvinkin. Ap nöyristele ja piipittää ettei mies sanoisi pahasti. Hän luimistele ja vikisee, jotta mies olisi asiallisemmin. Ap ei merkitse miehelle mitään muuta kuin yhtä onnetonta piruparkaa, jota ei voi millään tavoin arvostaa. Miehessä on paljon vikaa, mutta niin on myös ap:ssa. Normaali täysjärkinen ihminen olisi lähtenyt tuosta suhteesta jo kauan sitten, mutta ap vänisee täällä viikosta toiseen samoja virsiään ja mikään ei muutu.
Olen nro 19.
Ongelma löytyy toki molemmista, tai pikemminkin suhteen dynamiikasta. Tuollaisen (jis oletetaan että ap:n mies on samanlainen kuin minun eksäni) miehen kanssa ei kukaan muu mene yhteen kuin ihminen, joka on kiltti, ymmärtävä ja uskoo toisesta pelkkää hyvää. Ei se ole vikinää, vaan mindset.
En minäkään alussa hätkähtänyt miehen kritiikistä. Koska perusarvoni on, että jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseensä. Jos mies ei arvosta työtäni, on se hänen mielipiteensä. Ei tarvitse arvostaa.
(Draamaqueen olisi varmaan nostanut äläkän ”minuahan ei kohdella näin!”. Mutta kun minä en ole draamaqueen. )Toki pidemmän päälle dynamiikka voi muuttua niin, että toinen muuttaa käytöstään, jotta toinen ei sano pahasti yms.
Aikuisen ihmisen pitää osata pitää turpansa kiinni kun hänen mielipidettään ei tarvita. Jos ei osaa, niin huonosti on asiat. Jos joku hyväksyy huonon käytöksen, niin eipä kannata valittaa. Ehkä ap ei ansaitse parempaa, ehkä hän ei edes saisi kummoisempaa kuin tuollaisen nolon juntin. Niin makaa kuin petaa.
Yllä onkin mainio esimerkki tyylistä, jolla toista ihmistä lytätään. Tuon kirjoittaja ei ole tyyppi joka asettaa rajat kiusaajalle, vaan se joka itse ylittää rajat ja kohtelee muita huonosti.
Ei, vaan olen ollut aina se oikeudenmukaisuuden puolustaja, joka yrittää takoa heikkojen päähän vähän järkeä, että he heräisivät. Välillä huomaan, että joku ei halua ottaa minkäänlaista apua vastaan, vaan puolustelee vaikka viimeiseen hengenvetoon pahaa toimintaa, tässä tapauksessa miestä. Joskus se viimeinen hengenveto voi olla vaikka "vain" masennus ja sitä ap tuntuu pelkäävän, mutta taistelee totuutta vastaan silti.
En ymmärrä miksi ap haluaa kadota masennukseensa vaikka voisi repäistä itsensä pois likaisesta parisuhteesta ja miehensä alistavasta vallasta.
Toivon todella, että ap saisi voimaa irtaantua miehestä ja mies saisi ansionsa mukaan, mutta pelkään, että valitus jatkuu vain.
Höpsistä. Takominen on erittäin huono tapa saada mitään kenenkään päähän. Se on myös vallankäyttöä.
Voit puolustella tyyliäsi itsellesi sillä että olet heikkojen puolustaja. Et ole. Olet lyttääjä, lannistaja ja kiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
Ei suhteeseen kannata jäädä kitumaan sen takia, että kaikki periatteessa ihan "hyvin". Jos ei saa puolisolta arvostusta ja rakkautta ja alkaa masentamaan, niin on hyvä aika lopettaa. Kun löydät jonkun toisen, johon rakastut ja saat vastarakkautta, niin tulet olemaan iloinen siitä, että lähdit suhteesta tarpeeksi ajoissa pois.
Tuo on vaikeaa siksi, että jokainen tietää, ettei yksikään ihminen ole täydellinen. Mistä tietää sen, mikä on riittävä hyvää tai liian pahaa? Se on veteen piirretty viiva.
Vrt. Vähän sama kuin perheissä, missä mies ei tee mitään. Jokainen tietää, että ihmisten energiavarat ja kiinnostuksen kohteet ovat erilaiset? Missä menee raja, että mies on huono, vai onko hän vain mukavuudenhaluinen?
Ts. Paljon on paljon?
Onko ero parempi. Tuntuu että ongelmat eivät ole pelkässä alassa, vaan miehen käytös ei oikein toimi suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei suhteeseen kannata jäädä kitumaan sen takia, että kaikki periatteessa ihan "hyvin". Jos ei saa puolisolta arvostusta ja rakkautta ja alkaa masentamaan, niin on hyvä aika lopettaa. Kun löydät jonkun toisen, johon rakastut ja saat vastarakkautta, niin tulet olemaan iloinen siitä, että lähdit suhteesta tarpeeksi ajoissa pois.
Tuo on vaikeaa siksi, että jokainen tietää, ettei yksikään ihminen ole täydellinen. Mistä tietää sen, mikä on riittävä hyvää tai liian pahaa? Se on veteen piirretty viiva.
Vrt. Vähän sama kuin perheissä, missä mies ei tee mitään. Jokainen tietää, että ihmisten energiavarat ja kiinnostuksen kohteet ovat erilaiset? Missä menee raja, että mies on huono, vai onko hän vain mukavuudenhaluinen?
Ts. Paljon on paljon?
Ap valittaa, että masentuu ja sinä neuvot, että mitäs tuosta, et ole itsekään täydellinen.
Olisin mielummin yksin vaikka loppuelämäni kuin henkisesti väkivaltaisen miehen kanssa.
Sitä paitsi voi olla hyvinkin todennäköistä, että henkisestä väkivallasta tulee fyysistä väkivaltaa, mutta varmaan neuvot vain jaksamaan, koska kukaan ei ole täydellinen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Äläs nyt. Ei se ole noin helppoa.
Kokemuksesta tiedän, että kun tietyn tyyppiselle miehelle asiasta sanoo, hän sulkee suunsa. Kunnes kuukauden päästä sanoo taas - ja sulkee suunsa. Väliajoin hän on masilman paras mies. Kunnes taas tulee tietty tilanne.
Se on oravanpyörä, johon ei liity nöyristely mitenkään.
Liittyypä hyvinkin. Ap nöyristele ja piipittää ettei mies sanoisi pahasti. Hän luimistele ja vikisee, jotta mies olisi asiallisemmin. Ap ei merkitse miehelle mitään muuta kuin yhtä onnetonta piruparkaa, jota ei voi millään tavoin arvostaa. Miehessä on paljon vikaa, mutta niin on myös ap:ssa. Normaali täysjärkinen ihminen olisi lähtenyt tuosta suhteesta jo kauan sitten, mutta ap vänisee täällä viikosta toiseen samoja virsiään ja mikään ei muutu.
Olen nro 19.
Ongelma löytyy toki molemmista, tai pikemminkin suhteen dynamiikasta. Tuollaisen (jis oletetaan että ap:n mies on samanlainen kuin minun eksäni) miehen kanssa ei kukaan muu mene yhteen kuin ihminen, joka on kiltti, ymmärtävä ja uskoo toisesta pelkkää hyvää. Ei se ole vikinää, vaan mindset.
En minäkään alussa hätkähtänyt miehen kritiikistä. Koska perusarvoni on, että jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseensä. Jos mies ei arvosta työtäni, on se hänen mielipiteensä. Ei tarvitse arvostaa.
(Draamaqueen olisi varmaan nostanut äläkän ”minuahan ei kohdella näin!”. Mutta kun minä en ole draamaqueen. )Toki pidemmän päälle dynamiikka voi muuttua niin, että toinen muuttaa käytöstään, jotta toinen ei sano pahasti yms.
Aikuisen ihmisen pitää osata pitää turpansa kiinni kun hänen mielipidettään ei tarvita. Jos ei osaa, niin huonosti on asiat. Jos joku hyväksyy huonon käytöksen, niin eipä kannata valittaa. Ehkä ap ei ansaitse parempaa, ehkä hän ei edes saisi kummoisempaa kuin tuollaisen nolon juntin. Niin makaa kuin petaa.
Yllä onkin mainio esimerkki tyylistä, jolla toista ihmistä lytätään. Tuon kirjoittaja ei ole tyyppi joka asettaa rajat kiusaajalle, vaan se joka itse ylittää rajat ja kohtelee muita huonosti.
Ei, vaan olen ollut aina se oikeudenmukaisuuden puolustaja, joka yrittää takoa heikkojen päähän vähän järkeä, että he heräisivät. Välillä huomaan, että joku ei halua ottaa minkäänlaista apua vastaan, vaan puolustelee vaikka viimeiseen hengenvetoon pahaa toimintaa, tässä tapauksessa miestä. Joskus se viimeinen hengenveto voi olla vaikka "vain" masennus ja sitä ap tuntuu pelkäävän, mutta taistelee totuutta vastaan silti.
En ymmärrä miksi ap haluaa kadota masennukseensa vaikka voisi repäistä itsensä pois likaisesta parisuhteesta ja miehensä alistavasta vallasta.
Toivon todella, että ap saisi voimaa irtaantua miehestä ja mies saisi ansionsa mukaan, mutta pelkään, että valitus jatkuu vain.
Höpsistä. Takominen on erittäin huono tapa saada mitään kenenkään päähän. Se on myös vallankäyttöä.
Voit puolustella tyyliäsi itsellesi sillä että olet heikkojen puolustaja. Et ole. Olet lyttääjä, lannistaja ja kiusaaja.
Viestintuoja ammutaan aina, se on vanha juttu. Totuudenpuhujista ei myöskään tykätä, sekin on ikivanha totuus.
Mitä sinä teet auttaaksesi? Neuvot jatkamaan suhteessa ja mukautumaan ettei mies suutu? Sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Kaikille miehille ei niin vaan sanota että riittää. Tiedän ettei moni ymmärrä.
Kerro minulle minkälainen on mies, jolle ei voi sanoa tämän tekevän väärin? Minkälainen on mies, joka ei tajua asiaa jo siitä kun näkee, että nyt hän pahoitti rakkaansa mielen? Minkälainen on mies, joka jatkaa aina vaan toisen lyttäämistä ja alistamista?
Mitä tapahtuu, jos tällaiselle miehelle sanookin vastaan? Mitä tapahtuu, jos katsoo miestä silmiin ja sanoo, että "nyt hiljaa ja ei enää sanaakaan!"?
Kerro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Kaikille miehille ei niin vaan sanota että riittää. Tiedän ettei moni ymmärrä.
Kerro minulle minkälainen on mies, jolle ei voi sanoa tämän tekevän väärin? Minkälainen on mies, joka ei tajua asiaa jo siitä kun näkee, että nyt hän pahoitti rakkaansa mielen? Minkälainen on mies, joka jatkaa aina vaan toisen lyttäämistä ja alistamista?
Mitä tapahtuu, jos tällaiselle miehelle sanookin vastaan? Mitä tapahtuu, jos katsoo miestä silmiin ja sanoo, että "nyt hiljaa ja ei enää sanaakaan!"?
Kerro.
Ette kuitenkaan ymmärtäisi, mutta kyseessä on mies joka on arvostettu, korkealla hierarkiassa ja tunnettu miellyttävänä ihmisenä. Tapahtua voisi ihan mitä tahansa, hänellä on kaikki valttikortit ja aseet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Äläs nyt. Ei se ole noin helppoa.
Kokemuksesta tiedän, että kun tietyn tyyppiselle miehelle asiasta sanoo, hän sulkee suunsa. Kunnes kuukauden päästä sanoo taas - ja sulkee suunsa. Väliajoin hän on masilman paras mies. Kunnes taas tulee tietty tilanne.
Se on oravanpyörä, johon ei liity nöyristely mitenkään.
Liittyypä hyvinkin. Ap nöyristele ja piipittää ettei mies sanoisi pahasti. Hän luimistele ja vikisee, jotta mies olisi asiallisemmin. Ap ei merkitse miehelle mitään muuta kuin yhtä onnetonta piruparkaa, jota ei voi millään tavoin arvostaa. Miehessä on paljon vikaa, mutta niin on myös ap:ssa. Normaali täysjärkinen ihminen olisi lähtenyt tuosta suhteesta jo kauan sitten, mutta ap vänisee täällä viikosta toiseen samoja virsiään ja mikään ei muutu.
Olen nro 19.
Ongelma löytyy toki molemmista, tai pikemminkin suhteen dynamiikasta. Tuollaisen (jis oletetaan että ap:n mies on samanlainen kuin minun eksäni) miehen kanssa ei kukaan muu mene yhteen kuin ihminen, joka on kiltti, ymmärtävä ja uskoo toisesta pelkkää hyvää. Ei se ole vikinää, vaan mindset.
En minäkään alussa hätkähtänyt miehen kritiikistä. Koska perusarvoni on, että jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseensä. Jos mies ei arvosta työtäni, on se hänen mielipiteensä. Ei tarvitse arvostaa.
(Draamaqueen olisi varmaan nostanut äläkän ”minuahan ei kohdella näin!”. Mutta kun minä en ole draamaqueen. )Toki pidemmän päälle dynamiikka voi muuttua niin, että toinen muuttaa käytöstään, jotta toinen ei sano pahasti yms.
Aikuisen ihmisen pitää osata pitää turpansa kiinni kun hänen mielipidettään ei tarvita. Jos ei osaa, niin huonosti on asiat. Jos joku hyväksyy huonon käytöksen, niin eipä kannata valittaa. Ehkä ap ei ansaitse parempaa, ehkä hän ei edes saisi kummoisempaa kuin tuollaisen nolon juntin. Niin makaa kuin petaa.
Yllä onkin mainio esimerkki tyylistä, jolla toista ihmistä lytätään. Tuon kirjoittaja ei ole tyyppi joka asettaa rajat kiusaajalle, vaan se joka itse ylittää rajat ja kohtelee muita huonosti.
Ei, vaan olen ollut aina se oikeudenmukaisuuden puolustaja, joka yrittää takoa heikkojen päähän vähän järkeä, että he heräisivät. Välillä huomaan, että joku ei halua ottaa minkäänlaista apua vastaan, vaan puolustelee vaikka viimeiseen hengenvetoon pahaa toimintaa, tässä tapauksessa miestä. Joskus se viimeinen hengenveto voi olla vaikka "vain" masennus ja sitä ap tuntuu pelkäävän, mutta taistelee totuutta vastaan silti.
En ymmärrä miksi ap haluaa kadota masennukseensa vaikka voisi repäistä itsensä pois likaisesta parisuhteesta ja miehensä alistavasta vallasta.
Toivon todella, että ap saisi voimaa irtaantua miehestä ja mies saisi ansionsa mukaan, mutta pelkään, että valitus jatkuu vain.
Minusta sinun tarjoamasi "apu" on vain itsekästä yritystä helpottaa omaa oloasi.
Ahdistut siitä, että muilla on ongelmia, et kestä kuulla heidän kertovan niistä etkä osaa ymmärtää heidän tilannettaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Äläs nyt. Ei se ole noin helppoa.
Kokemuksesta tiedän, että kun tietyn tyyppiselle miehelle asiasta sanoo, hän sulkee suunsa. Kunnes kuukauden päästä sanoo taas - ja sulkee suunsa. Väliajoin hän on masilman paras mies. Kunnes taas tulee tietty tilanne.
Se on oravanpyörä, johon ei liity nöyristely mitenkään.
Liittyypä hyvinkin. Ap nöyristele ja piipittää ettei mies sanoisi pahasti. Hän luimistele ja vikisee, jotta mies olisi asiallisemmin. Ap ei merkitse miehelle mitään muuta kuin yhtä onnetonta piruparkaa, jota ei voi millään tavoin arvostaa. Miehessä on paljon vikaa, mutta niin on myös ap:ssa. Normaali täysjärkinen ihminen olisi lähtenyt tuosta suhteesta jo kauan sitten, mutta ap vänisee täällä viikosta toiseen samoja virsiään ja mikään ei muutu.
Olen nro 19.
Ongelma löytyy toki molemmista, tai pikemminkin suhteen dynamiikasta. Tuollaisen (jis oletetaan että ap:n mies on samanlainen kuin minun eksäni) miehen kanssa ei kukaan muu mene yhteen kuin ihminen, joka on kiltti, ymmärtävä ja uskoo toisesta pelkkää hyvää. Ei se ole vikinää, vaan mindset.
En minäkään alussa hätkähtänyt miehen kritiikistä. Koska perusarvoni on, että jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseensä. Jos mies ei arvosta työtäni, on se hänen mielipiteensä. Ei tarvitse arvostaa.
(Draamaqueen olisi varmaan nostanut äläkän ”minuahan ei kohdella näin!”. Mutta kun minä en ole draamaqueen. )Toki pidemmän päälle dynamiikka voi muuttua niin, että toinen muuttaa käytöstään, jotta toinen ei sano pahasti yms.
Aikuisen ihmisen pitää osata pitää turpansa kiinni kun hänen mielipidettään ei tarvita. Jos ei osaa, niin huonosti on asiat. Jos joku hyväksyy huonon käytöksen, niin eipä kannata valittaa. Ehkä ap ei ansaitse parempaa, ehkä hän ei edes saisi kummoisempaa kuin tuollaisen nolon juntin. Niin makaa kuin petaa.
Yllä onkin mainio esimerkki tyylistä, jolla toista ihmistä lytätään. Tuon kirjoittaja ei ole tyyppi joka asettaa rajat kiusaajalle, vaan se joka itse ylittää rajat ja kohtelee muita huonosti.
Ei, vaan olen ollut aina se oikeudenmukaisuuden puolustaja, joka yrittää takoa heikkojen päähän vähän järkeä, että he heräisivät. Välillä huomaan, että joku ei halua ottaa minkäänlaista apua vastaan, vaan puolustelee vaikka viimeiseen hengenvetoon pahaa toimintaa, tässä tapauksessa miestä. Joskus se viimeinen hengenveto voi olla vaikka "vain" masennus ja sitä ap tuntuu pelkäävän, mutta taistelee totuutta vastaan silti.
En ymmärrä miksi ap haluaa kadota masennukseensa vaikka voisi repäistä itsensä pois likaisesta parisuhteesta ja miehensä alistavasta vallasta.
Toivon todella, että ap saisi voimaa irtaantua miehestä ja mies saisi ansionsa mukaan, mutta pelkään, että valitus jatkuu vain.
Minusta sinun tarjoamasi "apu" on vain itsekästä yritystä helpottaa omaa oloasi.
Ahdistut siitä, että muilla on ongelmia, et kestä kuulla heidän kertovan niistä etkä osaa ymmärtää heidän tilannettaan.
Kyllä, juuri noin. Miksi muuten ihminen tuohtuisi siitä, että joku toinen kärsii? Siis sille, joka kärsii. Ja tuntee sitten tulevansa loukatuksi, kun toinen ei kuuntele hänen hyvää tarkoittavia . Siinä on ihmisellä myötäelämisenkyky nolla .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Kaikille miehille ei niin vaan sanota että riittää. Tiedän ettei moni ymmärrä.
Kerro minulle minkälainen on mies, jolle ei voi sanoa tämän tekevän väärin? Minkälainen on mies, joka ei tajua asiaa jo siitä kun näkee, että nyt hän pahoitti rakkaansa mielen? Minkälainen on mies, joka jatkaa aina vaan toisen lyttäämistä ja alistamista?
Mitä tapahtuu, jos tällaiselle miehelle sanookin vastaan? Mitä tapahtuu, jos katsoo miestä silmiin ja sanoo, että "nyt hiljaa ja ei enää sanaakaan!"?
Kerro.
Ette kuitenkaan ymmärtäisi, mutta kyseessä on mies joka on arvostettu, korkealla hierarkiassa ja tunnettu miellyttävänä ihmisenä. Tapahtua voisi ihan mitä tahansa, hänellä on kaikki valttikortit ja aseet.
Tämä oli hyvä huomio.
Hankalinta on, kun lyttääjä onkin tuollainen ihmistyyppi, joka on yleisesti tunnettu siitä että on ns. hyvä tyyppi. Aina hurmaava ja hymyssä suin ulospäin - ja siis usein sille puolisollekin. Mutta sitten sieltä tulee aina se ilkeä sivallus... Siinä just on uhrikin ihmeissään, eikä oikein voi uskoa sitä ilkeyttä: "kun eihän hän ole sellainen... varmaan oli vaan vahinko tai ymmärsin väärin".
Pikkuhiljaa alkaa hämärtyä sen hahmottaminen mikä on liikaa tai kuka tilanteessa on syyllinen.
Mun exäni oli tuollainen. Hänen mielestään hän oli aina oikeassa, tiesi kaiken kaikesta, oli varsinainen kaikkien alojen professori, vaikka ei ollut opiskellut peruskoulun jälkeen yhtään mitään. Kaikkien muiden työ oli aina paljon helpompaa, turhempaa ja typerämpää kuin hänen oma työnsä. Mitä koulutetumpi ihminen, sitä turhempana hän piti tämän työtä. Hän oli omassa ruumiillisessa työssään hyvä, teki pitkää päivää ja tienasi hyvin. Tienasi paljon paremmin kuin minä, mikä sekin vaikutti hänen suhtautumiseensa.
Erosimme ihan muista syistä, mutta pidimme yhteisen lapsen vuoksi yhteyttä. Aikanaan hänkin joutui hankkimaan tietokoneen. Lopulta joutui nöyrtymään ja pyytämään multa apua tietokoneongelmiensa kanssa. Ei sittenkään osannut kaikkea, vaikka aiemmin oli omasta mielestään osannut aivan kaiken. En kuitenkaan kuittaillut asiasta, vaikka rehellisesti sanottuna joskus teki mieli kuittailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä esimerkki tuo 74. Minäkin voisin tosiaan kuittailla erinäisistä asioista, mutten tee sitä. Jännä miten jotkut eivät ilmeisesti näe itsessään noita alistavia / suhdetta rikkovia piirteitä. Itse en haluaisi lähteä sille tielle edes osoittaakseni toiselle miten rumalta se vaikuttaa.
AP
Hmm. Minä olen tainnut olla parissa suhteessa tuollainen mies, osaan kyllä rakastaa mutta ilmeisesti naisesta joskus tuntuu etten arvosta. Miten sitä arvostusta sitten osoitetaan? En ilmeisesti ymmärrä että mitä nainen tarvitsee siinä mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Minä olen tainnut olla parissa suhteessa tuollainen mies, osaan kyllä rakastaa mutta ilmeisesti naisesta joskus tuntuu etten arvosta. Miten sitä arvostusta sitten osoitetaan? En ilmeisesti ymmärrä että mitä nainen tarvitsee siinä mielessä.
Kiinnostavaa. Tunnistatko itse tuon vähättelyn silloin kun sitä teet? Mitä sillä haet? Vai tajuatko vasta jälkikäteen?
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Minä olen tainnut olla parissa suhteessa tuollainen mies, osaan kyllä rakastaa mutta ilmeisesti naisesta joskus tuntuu etten arvosta. Miten sitä arvostusta sitten osoitetaan? En ilmeisesti ymmärrä että mitä nainen tarvitsee siinä mielessä.
Kiinnostavaa. Tunnistatko itse tuon vähättelyn silloin kun sitä teet? Mitä sillä haet? Vai tajuatko vasta jälkikäteen?
AP
Minä en ole vähättelyä harrastanut, päinvastoin. Enemmän vika tuntuu olevan jossain jota EN tee. Jotain jota nainen kaipaisi, mitä en osaa ihan itsestään antaa.
Alue: Aihe vapaa
Juu, en ymmärrä. Jos itse ei uskalla sanoa, niin pitäisikö jonkun toisen paukuttaa asia selvemmäksi miehen kalloon? Miksi helekutissa olette tuollaisten apinoiden kanssa???