Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkanut masentua kun mies ei arvosta, vaikka rakastaa (?)
19.02.2020 |
Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta ei ole. Mies on antelias, hyvä, sanoo että rakastaa ja osoittaa sen usein. Meillä on kiva olla yhdessä, mutta on asioita jotka varjostavat niin että olen alkanut masentua kun tajuan että tässä on suuri ristiriita.
Eli mies ei arvosta työtäni, työpaikkaani ja ketään kollegoistani. Jos ei päivittäin, niin viikoittain saan kuulla miten vähäpätöistä väkeä ympärilläni on. Minua hän ei tokikaan suoraan hauku, mutta olen yrittänyt sanoa muutaman kerran, että minäkin kuulun tuohon joukkoon, pidän työstäni ja työkavereistani ja on vaikea olla kun haukut. Hyvin rumasti ja rumilla sanoilla lyttää jatkuvasti.
Muitakin vähän vastaavia tilanteita on, joista tulee paha mieli, mutta mies vaan toteaa ettei minua tarkoittanut. Mutta työ ja nuo työtehtävät ovat iso osa minua, joten toistuva vähättely kyllä syö kokonaistunnetta, vaikka muuten kaikki onkin hyvin.
Huomaan että olen jotenkin alistunut tähän ja tekee mieleni rimpuilla pois, vaikken haluakaan. Meillä on muilta osin ihana ja kaikin tavoin tasa-arvoinen suhde (6v.) vai onko sittenkään? Välillä minusta tuntuu että tuolla arvostelulla minut pidetään tietyllä tapaa kontrollissa, ikään kuin kilttinä.
Miten ihmeessä lähtisin tätä purkamaan?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Äläs nyt. Ei se ole noin helppoa.
Kokemuksesta tiedän, että kun tietyn tyyppiselle miehelle asiasta sanoo, hän sulkee suunsa. Kunnes kuukauden päästä sanoo taas - ja sulkee suunsa. Väliajoin hän on masilman paras mies. Kunnes taas tulee tietty tilanne.
Se on oravanpyörä, johon ei liity nöyristely mitenkään.
Liittyypä hyvinkin. Ap nöyristele ja piipittää ettei mies sanoisi pahasti. Hän luimistele ja vikisee, jotta mies olisi asiallisemmin. Ap ei merkitse miehelle mitään muuta kuin yhtä onnetonta piruparkaa, jota ei voi millään tavoin arvostaa. Miehessä on paljon vikaa, mutta niin on myös ap:ssa. Normaali täysjärkinen ihminen olisi lähtenyt tuosta suhteesta jo kauan sitten, mutta ap vänisee täällä viikosta toiseen samoja virsiään ja mikään ei muutu.
En nöyristele enkä piipitä, saati että vänisisin täällä viikosta toiseen samoja asioita.
Suhteemme on muilta osin hyvä ja meillä on hauskaa, mies on monin eri tavoin huomaavainen ja sanoo usein rakastavansa. Mutta kriittinen on, myös muiden ihmisten kohdalla. En pidä siitä tavasta millä dissaa paitsi minun työtäni, myös muiden läheistensä tekemisiä. Ei ehkä suoraan, mutta tekee kuitenkin mielipiteensä 110% selväksi.
Olen sanonut, että tuntuu pahalta ja vaikealta kun mies niin kovin sanoin halveksii työtovereitani, ammattiani ja ammattikuntaani.
Tämä asiahan ei selvästikään tule muuttumaan, ja huomaan että vuosien varrella asia on siis saanut minut hieman murtumaan, vaikka olenkin sanonut hänelle, että olen vahva enkä anna tuollaisten kommenttien vaikuttaa itseeni. Siltikin näemmä vaikuttaa ja alan olla jos nyt en masentunut, niin kuitenkin jollain tapaa nujertunut.
Kiitos kaikille, mielipiteenne ovat arvokkaita.
AP siis tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ajattelit muuten asian ratkaista, kun sanot ikään kuin tosiseikkana, että halveksunta ei tule loppumaan, mutta sinä masennut siitä? Toteatko vain, että hyvä on, mies haluaa masentaa sinut, mikäpä siinä sitten auttaa, ja jatkat surullista elämääsi muina naisina.
Maksat siis masennuksellasi siitä suuresta etuoikeudesta, että saat asua juuri tämän kyseisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit muuten asian ratkaista, kun sanot ikään kuin tosiseikkana, että halveksunta ei tule loppumaan, mutta sinä masennut siitä? Toteatko vain, että hyvä on, mies haluaa masentaa sinut, mikäpä siinä sitten auttaa, ja jatkat surullista elämääsi muina naisina.
Maksat siis masennuksellasi siitä suuresta etuoikeudesta, että saat asua juuri tämän kyseisen miehen kanssa.
Hyvä pointti. Juuri tämän takia halusin näitä kommentteja, että herättelisin vähän itseäni.
AP
Masentuminen tulee tässä ristriidasta: ap:n pitäisi vetää karmeat kilarit, mutta hän nielee todelliset tunteensa. Mulla on kanssa tollainen huomautteleva mies. Muutamassa kohden olen laittanut kovan kovaa vastaan ja hän on muuttanut käytöstään.
Kukaan ei ole täydellinen, mutta toisaalta on uuvuttavaa joutua jatkuvasti vahtimaan rajojaan. Suhteessa tosiaan voi olla paljon muita hyviä puolia, joten yksioikoinen ero ei aina ole kovin helppo ratkaisu. Tuo hiipii vähitellen, alussa ei mullakaan ollut tietoakaan mistään dissaamisesta.
Mutta ryhtiliike vie masennuksen pois, ei pidä antaa polkea itseään. Sitten suhde joko kestää tai katkeaa.
Enemmänhän tuo kielii miehen omasta epävarmuudesta. Tietyllä ihmistyypillä kun on tarve lytätä toisia, jotta kokisi itse olevan ylempänä.. Tuollainen käytös on usein defenssi. Onko miehesi väsynyt työssään? Muissa elämän osa-alueissaan? Sanot, että miehesi muutoin on rakastava ja hyvä puoliso, joten en usko, että ihan läpeensä pahan ihmisen kanssa olet yhdessä. Miehesi ei vain vaikuta kovin hyvinvoivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on aina ollut samanlainen, tarmoa täynnä mutta hyvin tuomitseva. Hyvä huomio tuokin, että uuvuttavaa joutua jatkuvasti vahtimaan rajojaan... tämähän se on varmaan ydin.
AP
Olen tuo, joka oli 20 vuotta naimisissa. Olinko nro 19.
Minäkin sanoin aika ajoin napakasti ja vahdin rajojani, ja silloin mies sulki suunsa. Kriittisyyttäkin pahempaa oli se ylimielinen myhäily, mikä tapahtui hiljaisuudessa. Ylimielisyys siitä, että minä en kestä kuulla totuutta. Tai ylimielisyys jostain muusta? Silloin kriittisyydestä tuli halveksuntaa.
Kyllähän se syö ihmistä sisältäpäin. Sitä joutuu ensin puolustamaan rajojaan ja sen jälkeen kaikessa hiljaisuudessa pitämään itsetuntonsa kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Äläs nyt. Ei se ole noin helppoa.
Kokemuksesta tiedän, että kun tietyn tyyppiselle miehelle asiasta sanoo, hän sulkee suunsa. Kunnes kuukauden päästä sanoo taas - ja sulkee suunsa. Väliajoin hän on masilman paras mies. Kunnes taas tulee tietty tilanne.
Se on oravanpyörä, johon ei liity nöyristely mitenkään.
Liittyypä hyvinkin. Ap nöyristele ja piipittää ettei mies sanoisi pahasti. Hän luimistele ja vikisee, jotta mies olisi asiallisemmin. Ap ei merkitse miehelle mitään muuta kuin yhtä onnetonta piruparkaa, jota ei voi millään tavoin arvostaa. Miehessä on paljon vikaa, mutta niin on myös ap:ssa. Normaali täysjärkinen ihminen olisi lähtenyt tuosta suhteesta jo kauan sitten, mutta ap vänisee täällä viikosta toiseen samoja virsiään ja mikään ei muutu.
En nöyristele enkä piipitä, saati että vänisisin täällä viikosta toiseen samoja asioita.
Suhteemme on muilta osin hyvä ja meillä on hauskaa, mies on monin eri tavoin huomaavainen ja sanoo usein rakastavansa. Mutta kriittinen on, myös muiden ihmisten kohdalla. En pidä siitä tavasta millä dissaa paitsi minun työtäni, myös muiden läheistensä tekemisiä. Ei ehkä suoraan, mutta tekee kuitenkin mielipiteensä 110% selväksi.
Olen sanonut, että tuntuu pahalta ja vaikealta kun mies niin kovin sanoin halveksii työtovereitani, ammattiani ja ammattikuntaani.
Tämä asiahan ei selvästikään tule muuttumaan, ja huomaan että vuosien varrella asia on siis saanut minut hieman murtumaan, vaikka olenkin sanonut hänelle, että olen vahva enkä anna tuollaisten kommenttien vaikuttaa itseeni. Siltikin näemmä vaikuttaa ja alan olla jos nyt en masentunut, niin kuitenkin jollain tapaa nujertunut.
Kiitos kaikille, mielipiteenne ovat arvokkaita.
Miksi ihmeessä valitit miehestä, jos hän on kerran niin täydellinen ihana mies? Voit jatkaa tietenkin itsellesi valehtelua vaikka hamaan tappiin, ei se meitä kiinnosta, mutta älä valita enää toista kertaa. Kun seuraavan kerran tekee mieli valittaa, niin muista, että sinä mahdollistat itse täysin tuon käytöksen. Jos sinä lopettaisit miehen käytöksen hyväksymisen, niin miehen tulisi muuttua, mutta eipä tietenkään, vaan sinä vain hymyilet ja hyväksyt.
Kaikenlaisia vatipäitä jotkut viitsivätkin elämäänsä päästää. Välillä ihmetyttää oikeasti, että jotkut haluavat elämästään ehdoin tahdoin hankalaa, ikävää ja alistettua. Nytkin ap ensin valittaa, mutta sitten kun ihmiset sanovat totuuden tuosta hyypiöstä, niin ap alkaakin puolustelemaan ja katumaan ikäviä ajatuksiaan. Herää siis ja ala arvostamaan itseäsi edes joskus, nyt vain luulet arvostavasi.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo, joka oli 20 vuotta naimisissa. Olinko nro 19.
Minäkin sanoin aika ajoin napakasti ja vahdin rajojani, ja silloin mies sulki suunsa. Kriittisyyttäkin pahempaa oli se ylimielinen myhäily, mikä tapahtui hiljaisuudessa. Ylimielisyys siitä, että minä en kestä kuulla totuutta. Tai ylimielisyys jostain muusta? Silloin kriittisyydestä tuli halveksuntaa.
Kyllähän se syö ihmistä sisältäpäin. Sitä joutuu ensin puolustamaan rajojaan ja sen jälkeen kaikessa hiljaisuudessa pitämään itsetuntonsa kasassa.
Niinpä, harmittavaa kuulla. :(
Vaikka kuinka pidän rajani ja sanon suoraan, kyllähän tämä syö ihmistä. Tiedän olevani hyvä työssäni, minulla on yleisesti ihan arvostettu ammatti, jne. joten tiedän että miehen halveksunta on täysin tuulesta temmattua, mutta uuvuttaa tosiaan kuitenkin tämä. Ja tämä riittämättömyyden tunne rapauttaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Äläs nyt. Ei se ole noin helppoa.
Kokemuksesta tiedän, että kun tietyn tyyppiselle miehelle asiasta sanoo, hän sulkee suunsa. Kunnes kuukauden päästä sanoo taas - ja sulkee suunsa. Väliajoin hän on masilman paras mies. Kunnes taas tulee tietty tilanne.
Se on oravanpyörä, johon ei liity nöyristely mitenkään.
Liittyypä hyvinkin. Ap nöyristele ja piipittää ettei mies sanoisi pahasti. Hän luimistele ja vikisee, jotta mies olisi asiallisemmin. Ap ei merkitse miehelle mitään muuta kuin yhtä onnetonta piruparkaa, jota ei voi millään tavoin arvostaa. Miehessä on paljon vikaa, mutta niin on myös ap:ssa. Normaali täysjärkinen ihminen olisi lähtenyt tuosta suhteesta jo kauan sitten, mutta ap vänisee täällä viikosta toiseen samoja virsiään ja mikään ei muutu.
En nöyristele enkä piipitä, saati että vänisisin täällä viikosta toiseen samoja asioita.
Suhteemme on muilta osin hyvä ja meillä on hauskaa, mies on monin eri tavoin huomaavainen ja sanoo usein rakastavansa. Mutta kriittinen on, myös muiden ihmisten kohdalla. En pidä siitä tavasta millä dissaa paitsi minun työtäni, myös muiden läheistensä tekemisiä. Ei ehkä suoraan, mutta tekee kuitenkin mielipiteensä 110% selväksi.
Olen sanonut, että tuntuu pahalta ja vaikealta kun mies niin kovin sanoin halveksii työtovereitani, ammattiani ja ammattikuntaani.
Tämä asiahan ei selvästikään tule muuttumaan, ja huomaan että vuosien varrella asia on siis saanut minut hieman murtumaan, vaikka olenkin sanonut hänelle, että olen vahva enkä anna tuollaisten kommenttien vaikuttaa itseeni. Siltikin näemmä vaikuttaa ja alan olla jos nyt en masentunut, niin kuitenkin jollain tapaa nujertunut.
Kiitos kaikille, mielipiteenne ovat arvokkaita.
Miksi ihmeessä valitit miehestä, jos hän on kerran niin täydellinen ihana mies? Voit jatkaa tietenkin itsellesi valehtelua vaikka hamaan tappiin, ei se meitä kiinnosta, mutta älä valita enää toista kertaa. Kun seuraavan kerran tekee mieli valittaa, niin muista, että sinä mahdollistat itse täysin tuon käytöksen. Jos sinä lopettaisit miehen käytöksen hyväksymisen, niin miehen tulisi muuttua, mutta eipä tietenkään, vaan sinä vain hymyilet ja hyväksyt.
Kaikenlaisia vatipäitä jotkut viitsivätkin elämäänsä päästää. Välillä ihmetyttää oikeasti, että jotkut haluavat elämästään ehdoin tahdoin hankalaa, ikävää ja alistettua. Nytkin ap ensin valittaa, mutta sitten kun ihmiset sanovat totuuden tuosta hyypiöstä, niin ap alkaakin puolustelemaan ja katumaan ikäviä ajatuksiaan. Herää siis ja ala arvostamaan itseäsi edes joskus, nyt vain luulet arvostavasi.
En puolustele enkä kadu, miten ihmeessä niin päättelit..?? Ollaan me ihmiset kyllä niin erilaisia tulkintoinemme. :)
AP
Minusta ap ei puolustele mitään, vaan jäsentelee tai tarkentaa tilannettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näetkö muita narsistisia piirteitä miehessä?
Manipulointia, syyllistämistä, suuttuu jos kyseenalaistetaan, ei kestä häpeän tunnetta jne.
Vierailija kirjoitti:
Onpas taas-arvoinen ihana parisuhde.
Mitäs mieltä mies on ap:n ystävistä? Entä perheestä? Hänen vaatteistaan, kuuntelemasta musiikista, tykkäämistä kirjoista, leffoista ja muusta tällaisesta? Saako ap lähteä ystäviensä kanssa viihteelle tai vaikka ihan shoppailemaan? Saako ap käyttää rahansa mihin itse haluaa?
Onko miehellä ystäviä? Minkälaiset välit miehellä on perheeseensä? Tienaako mies paljon enemmän kuin ap?
Mites nämä ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näetkö muita narsistisia piirteitä miehessä?
Manipulointia, syyllistämistä, suuttuu jos kyseenalaistetaan, ei kestä häpeän tunnetta jne.
Enpä juuri, lähinnä tuo tuomitsevuus on se mikä hiertää.
AP
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit muuten asian ratkaista, kun sanot ikään kuin tosiseikkana, että halveksunta ei tule loppumaan, mutta sinä masennut siitä? Toteatko vain, että hyvä on, mies haluaa masentaa sinut, mikäpä siinä sitten auttaa, ja jatkat surullista elämääsi muina naisina.
Maksat siis masennuksellasi siitä suuresta etuoikeudesta, että saat asua juuri tämän kyseisen miehen kanssa.
Ap. puolustaa miehen käytöstä, kun mies muuten on rakastava. Luulenpa, että ap on vaan niin sokea puolisonsa käytökselle. Arvelen, että tämä rakastava käytös on mieheltä tietoista manipulaatiota, jotta ap ei tajua tulevansa manipuloiduksi ja alistetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Näetkö muita narsistisia piirteitä miehessä?
Manipulointia, syyllistämistä, suuttuu jos kyseenalaistetaan, ei kestä häpeän tunnetta jne.
Kaikki muut näkevät ne piirteet, mutta ei ap ja tietenkin muutama muu hellan ja nyrkin välissä oleva mamma.
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Kaikille miehille ei niin vaan sanota että riittää. Tiedän ettei moni ymmärrä.
Ap kirjoitti:
"mies ei arvosta työtäni, työpaikkaani ja ketään kollegoistani. Jos ei päivittäin, niin viikoittain saan kuulla miten vähäpätöistä väkeä ympärilläni on. Minua hän ei tokikaan suoraan hauku, mutta olen yrittänyt sanoa muutaman kerran, että minäkin kuulun tuohon joukkoon, pidän työstäni ja työkavereistani ja on vaikea olla kun haukut. Hyvin rumasti ja rumilla sanoilla lyttää jatkuvasti."
No niin ap, nämä olivat sinun omat sanasi aloituksessa. Lue ne vaikka kolme kertaa läpi ja mieti mitä sanoisit vaikka ystävällesi, jos hän kertoisi tuollaista.
Kirjoitit, että mies lyttää hyvin rumasti ja rumilla sanoilla jatkuvasti. Onkohan suhteenne nyt oikeasti kovin hyvä ja TERVE? Eikö mies näe toiminnassaan mitään väärää?
Myös minä olisin kiinnostunut siitä onko miehellä ystäviä ja minkälaiset välit hänellä on mm. vanhempiinsa. Onko hän heillekin samanlainen kuzipää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä vain piipität miehelle etkä sano koskaan, että nyt riittää? Suostut kuuntelemaan kaikkea paskaa ja nöyristelet vain? Miten sinua voi arvostaa, jos et arvosta edes itseäsi??
Äläs nyt. Ei se ole noin helppoa.
Kokemuksesta tiedän, että kun tietyn tyyppiselle miehelle asiasta sanoo, hän sulkee suunsa. Kunnes kuukauden päästä sanoo taas - ja sulkee suunsa. Väliajoin hän on masilman paras mies. Kunnes taas tulee tietty tilanne.
Se on oravanpyörä, johon ei liity nöyristely mitenkään.
Liittyypä hyvinkin. Ap nöyristele ja piipittää ettei mies sanoisi pahasti. Hän luimistele ja vikisee, jotta mies olisi asiallisemmin. Ap ei merkitse miehelle mitään muuta kuin yhtä onnetonta piruparkaa, jota ei voi millään tavoin arvostaa. Miehessä on paljon vikaa, mutta niin on myös ap:ssa. Normaali täysjärkinen ihminen olisi lähtenyt tuosta suhteesta jo kauan sitten, mutta ap vänisee täällä viikosta toiseen samoja virsiään ja mikään ei muutu.
Olen nro 19.
Ongelma löytyy toki molemmista, tai pikemminkin suhteen dynamiikasta. Tuollaisen (jis oletetaan että ap:n mies on samanlainen kuin minun eksäni) miehen kanssa ei kukaan muu mene yhteen kuin ihminen, joka on kiltti, ymmärtävä ja uskoo toisesta pelkkää hyvää. Ei se ole vikinää, vaan mindset.
En minäkään alussa hätkähtänyt miehen kritiikistä. Koska perusarvoni on, että jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseensä. Jos mies ei arvosta työtäni, on se hänen mielipiteensä. Ei tarvitse arvostaa.
(Draamaqueen olisi varmaan nostanut äläkän ”minuahan ei kohdella näin!”. Mutta kun minä en ole draamaqueen. )Toki pidemmän päälle dynamiikka voi muuttua niin, että toinen muuttaa käytöstään, jotta toinen ei sano pahasti yms.
Aikuisen ihmisen pitää osata pitää turpansa kiinni kun hänen mielipidettään ei tarvita. Jos ei osaa, niin huonosti on asiat. Jos joku hyväksyy huonon käytöksen, niin eipä kannata valittaa. Ehkä ap ei ansaitse parempaa, ehkä hän ei edes saisi kummoisempaa kuin tuollaisen nolon juntin. Niin makaa kuin petaa.
Yllä onkin mainio esimerkki tyylistä, jolla toista ihmistä lytätään. Tuon kirjoittaja ei ole tyyppi joka asettaa rajat kiusaajalle, vaan se joka itse ylittää rajat ja kohtelee muita huonosti.
Alue: Aihe vapaa
En nöyristele enkä piipitä, saati että vänisisin täällä viikosta toiseen samoja asioita.
Suhteemme on muilta osin hyvä ja meillä on hauskaa, mies on monin eri tavoin huomaavainen ja sanoo usein rakastavansa. Mutta kriittinen on, myös muiden ihmisten kohdalla. En pidä siitä tavasta millä dissaa paitsi minun työtäni, myös muiden läheistensä tekemisiä. Ei ehkä suoraan, mutta tekee kuitenkin mielipiteensä 110% selväksi.
Olen sanonut, että tuntuu pahalta ja vaikealta kun mies niin kovin sanoin halveksii työtovereitani, ammattiani ja ammattikuntaani.
Tämä asiahan ei selvästikään tule muuttumaan, ja huomaan että vuosien varrella asia on siis saanut minut hieman murtumaan, vaikka olenkin sanonut hänelle, että olen vahva enkä anna tuollaisten kommenttien vaikuttaa itseeni. Siltikin näemmä vaikuttaa ja alan olla jos nyt en masentunut, niin kuitenkin jollain tapaa nujertunut.
Kiitos kaikille, mielipiteenne ovat arvokkaita.