Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ulkonäkösi vaikutus ihmissuhteissa?
13.02.2020 |
Kaikkia ei varmaan kiinnosta tämä aihe eikä tarvitsekaan.
Oletko pannut merkille, että miten ulkonäkösi vaikuttaa muihin ihmisiin, ja siihen miten sinuun suhtaudutaan? Mitä mieltä olet tästä ja koetko sen vaikuttavan hyvällä tai pahalla tavalla?
Ajatus tuli siitä kun eräs tuttuni kysyi minulta sen jälkeen kun olin kertonut että olin laihduttanut 40 kiloa ja olin siis normaalipainoinen, niin hän kysyi minulta että "eikö olekon ihmeellistä miten erilailla ihmiset suhtautuu????"
Nojoo, jonkin verran erilailla mutta lukiessani joidenkin ylipainoisten juttuja esim. siitä, että miten kaduilla ihmiset kommentoi ties mitä, niin nämä tällaiset eivät ole kohdallani paikkansapitäviä. Ehkä joskus kun olen erittäin radikaali ollut tyyliltäni, teini-iässä, sekä eniten ollut tuota ylipainoa, silloin ehkä kaksi kertaa elämässäni olen kuullut tuntemattomalta jonkun kommentin. Siis nuo kommentit ovat laskettavissa yhden käden sormin, ja tiedän normaalipainoistenkin niitä saavan.
Koen myös että olen kaunis myös ylipainoisena, mikä monien mielestä pitääkin paikkansa.
Ja tähän saa kommentoida laihat, lihavat, omasta mielestään kauniit tai tavalliset tai ihan minkä näköiset ihmiset tahansa.
Kommentit (45)
Kaksikymppisenä kauniina ja 55-kiloisena keräsin katseita ja poikaystäväehdokkaita oli jonossa. Sen kun valitsi siitä vain. Ulkonäöllä sain kaiken. Kaikki kehuivat kauniiksi ja päät kääntyilivät.
Nyt reilu nelikymppisenä on 20 kg enemmän painoa, naama rupsahtanut stressistä ja huolista ja olenkin muuttunut näkymättömäksi. Kaupassa miehet katsovat ohitseni, ikäänkuin minua ei enää olisi.
Hämmentävä muutos. Ja ainoastaan johtuu ulkonäöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun oman kokemuksen mukaan laittautuminen ja yleinen iloisuus vaikuttaa enemmän siihen, kiinnostuuko miehet vai ei. Esim stressaantunut, sisäänpäin kääntynyt ihminen ei mielestäni vedä niin paljoa innokkaita miehiä puoleensa oli sitten laiha, lihava, kaunis tai ruma. Sen sijaan mielestäni iloisuus on se isoin tekijä.
Mutta tunnistan kyllä sen, että kun täyttää jotkut yleiset kriteerit, niin miehet kiinnostuu mutta myös jotkut pelkää... (kuulemma :D)
En tiedä mikä piirre ulkonäössäni on, että ihmiset katsovat minua huvittuneesti. Eivät siis ota vakavasti.
Sitä on tapahtunut aina, nuoresta löhtien ja olen jo nelikymppinen. Siskollani on sama eli joku yhteinen piirre sen täytyy olla.
Olen mielestäni ihan normaalin näköinen ja elämässä ihan pärjännyt urallakin. Viime tänään töissä tapahtui näin parin eri henkilön toimesta ja tunsin itseni hölmöksi. Tulee tunne, että onko otsaani liimautunut vessapaperia tietämättäni, vai mistä on kyse.
Vain miesten suhtautuminen on muuttunut ikääntymisen ja lihomisen myötä. Kun kuljen farkuissa, olen näkymätön. Mutta jos jostain syystä käytän hametta, niin edelleen miehetkin huomaavat. En kuitenkaan ymmärrä, mitä hyötyä minulle olisi random-miesten huomiosta, joten kuljen lähes aina farkuissa :-D
Ystävien, työkavereiden, sukulaisten, tuttavien, muiden naisten, nuorten huomioon ulkonäköni muutos ei ole vaikuttanut millään tavalla.
N50++
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä taas toivon että ihmiset kattois mua huvittuneesti, koska suomalaiset on usein sellasia tosikkoja.. :DD
ja mä oon näyttäny suuren osan elämästäni tosi nuorelta, siis tosi tosi nuorelta, ja mua ei eniten sen takia oo otettu vakavasti. Se on ollu välillä turhauttavaa mut oon kyl aina ottanu sen kohteliaisuutena. :)
Vierailija kirjoitti:
Kaksikymppisenä kauniina ja 55-kiloisena keräsin katseita ja poikaystäväehdokkaita oli jonossa. Sen kun valitsi siitä vain. Ulkonäöllä sain kaiken. Kaikki kehuivat kauniiksi ja päät kääntyilivät.
Nyt reilu nelikymppisenä on 20 kg enemmän painoa, naama rupsahtanut stressistä ja huolista ja olenkin muuttunut näkymättömäksi. Kaupassa miehet katsovat ohitseni, ikäänkuin minua ei enää olisi.
Hämmentävä muutos. Ja ainoastaan johtuu ulkonäöstä.
Oletko varma, että muutos johtuu ulkonäöstä? Jos stressaat ja olet huolestunut, niin et luultavasti käyttäydy niin pirteästi ja elämäniloisesti kuin nuorempana. Oman kokemukseni mukaan iloinen ja hymyilevä ihminen herättää aina positiivista vastakaikua, iästä ja sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäköni vaikutus ihmissuhteisiin on ollut vaihteleva. Esimerkiksi olen huomanut että koska omistan nykypäivän kauneusihanteisiin sopivan vartalon ja etenkin takapuoleni on treenattu ja lantio naisellinen niin voisin käytännössä napata ulkonäölläni kenet vain miehen haluaisin.
Toisaalta miehet saattavat tämän takia suhtautua minuun seksiobjektina tai muuten vain saavat syyn käyttäytyä asiattomasti.
Ei se ulkonäkö vaan itseluottamus, iloisuus ja positiivisuus. Niillä olen itse pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen naiseksi melko pitkä ja jykevä, vähän miesmäinen. Ja naama peruslukemilla varmaan vähän vihaisen näköinen? Mutta olen kuitenkin tosi ujo ja haluaisin olla huomaamaton. Ulkonäön takia se tuntuu vaikealta. Jos minut laitetaan ryhmätilanteisiin eikä kukaan ota ohjia, niin tulee sellainen olo, että se johtuu siitä, että kaikki olettaisivat minun tekevän niin, koska saatan näyttää pomottajalta. :D Mutta en tiedä. Mutuilua tämä vain on. Ehkä ihmiset vaan muuten vain ovat kaikki yhtä vetäytyviä tuollaisissa tilanteissa?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä piirre ulkonäössäni on, että ihmiset katsovat minua huvittuneesti. Eivät siis ota vakavasti.
Sitä on tapahtunut aina, nuoresta löhtien ja olen jo nelikymppinen. Siskollani on sama eli joku yhteinen piirre sen täytyy olla.
Olen mielestäni ihan normaalin näköinen ja elämässä ihan pärjännyt urallakin. Viime tänään töissä tapahtui näin parin eri henkilön toimesta ja tunsin itseni hölmöksi. Tulee tunne, että onko otsaani liimautunut vessapaperia tietämättäni, vai mistä on kyse.
Mielenkiintoista! Olisiko teillä sellaiset kasvot, että näyttäisi tietyltä ilmeeltä, esim. vitsailevalta tai jollain "hassulla" tavalla säikähtäneeltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse laihdutin ylipainoisesta (en ollut lihava, vain ylipainoinen) normaalipainoiseksi niin naisten kiinnostus minua kohtaa kasvoi ihan selvästi. Naiset teki enemmän aloitteita, Tinderissä tuli moninkertaisesti matcheja ja aloin jopa seurustelemaan erittäin seksikkään blondin kanssa.
Toki minun tilanteessa auttoi että olen pitkä, hieman lihaksikas ja korkeakoulutettu mies. Mutta ne seikat ei auttanut kun oli ylipainoinen. Naiset ovat sen verran pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä.
No onhasen se vaikuttanut. Olen ns. mallityyppiä ja kyllähän tuolta Hgin Lostarista tuli aika monta julkkistakin pokattua ihan vaan hyvällä naamalla. Kääntöpuolena tässä on se että minua on aina stalkattu ja ahdisteltu hyvinkin vakavalla tavalla. Esim. seurattu ja tultu ovikelloakin soittelemaan yms.
Nyt olen vanhempi mutta edelleen miehet jaksavat lähestyä, nyt olen sitten joku kuuma puuma.
Mutta ilman meikkiä ei kukaan enää katso ja se on oikeastaan... huojentavaa. Koen saavani myös parempaa palvelua kun miesten kanssa ei ole enää seks jännitteitä jossain kaupassa. Miehet palvelevat nyt paremmin kuin nuorena. Sillain kuin jotain toista miestä tai tätiä.
M50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun oman kokemuksen mukaan laittautuminen ja yleinen iloisuus vaikuttaa enemmän siihen, kiinnostuuko miehet vai ei.
Varmaan kertomasi on ihan tottakin, mutta minua kiusattiin pikkulapsesta asti, koska olin pienikokoinen ja laiha. Eipä siinä ilmapiirissä kauheasti pystynyt kasvamaan iloiseksi nuoreksi tai aikuiseksi, saati pitämään toisista ihmisistä.
Se on niin helppo toiselle sanoa, että hymyile, mutta onko sinun hymyäsi sanottu rumaksi irvistykseksi ja käsketty olla hymyilemättä?
Ulkonäön ja olemuksen merkitys on iso. Lihoin lievästi ylipainoiseksi noin noin 30 vuotiaana. Vaikka koin edelleen olevani salskea ja urheilullinen nuorimies, muut ihmiset eivät tätä tajunneet.
Kun kymmenen vuotta myöhemmin ryhdistäydyin ja pistin itseni takaisin kuntoon, oli kyllä hauska havaita ihmisten muutos. Naiset aloittivat flirttailu ja miehet ryhtyivät suhtautumaan kunnioittavammin ja arvostavammin. Myös mielipiteitteni merkitys kasvoi. Ainoastaan lähipiirin ja miespuolisten kavereiden suhtautuminen säilyi ennallaan.
14: Oletko 5-kymppinen provoilija, joka yritti esiintyä ketjussa naisena, mutta vahingossa laitoit allekirjoitukseesi M50? ;)
Vierailija kirjoitti:
Kun itse laihdutin ylipainoisesta (en ollut lihava, vain ylipainoinen) normaalipainoiseksi niin naisten kiinnostus minua kohtaa kasvoi ihan selvästi. Naiset teki enemmän aloitteita, Tinderissä tuli moninkertaisesti matcheja ja aloin jopa seurustelemaan erittäin seksikkään blondin kanssa.
Toki minun tilanteessa auttoi että olen pitkä, hieman lihaksikas ja korkeakoulutettu mies. Mutta ne seikat ei auttanut kun oli ylipainoinen. Naiset ovat sen verran pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä.
"...aloin jopa seurustelemaan erittäin seksikkään blondin kanssa." "Naiset ovat sen verran pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä."
Niinpä.
Olen kaunis mutta onneksi mulla on hyvät meriitit. Olen maisteri koulutukseltani ja työskennellyt asiantuntijatehtävissä. Aluksi nuorempana piti todistella pätevyyttä mutta sitten osaamiseni vakuutti ja ulkonäköni merkitys unohtui. Paitsi että työkaverit pokailivat pikkujouluissa.
Naiset ovat suhtautuneet joskus tosi ilkeästi. Yksi nainen meinasi mm. ajaa päälleni kun hän näki että hänen poikaystävänsä katseli minua.
Kauneus on ollut myös rasite. Miehet eivät ole luottaneet minuun vaan ajatelleet että joku tulee vokottelemaan kuitenkin. Onneksi nykyään tätä ei enää ole kun ikää on jo yli 40.
Minua kiinnostaa enemmän se miten ihminen valaisee? Ja se on paljon muuta kuin mitat ja painot. On aika sama miltä näytän, jos en osaa loistaa omaa valoani.
Alue: Aihe vapaa
Ja nyt varmasti tietenkin tulee joku ensimmäinen kadulla kommentoimaan jotakin, mutta eipä se haittaa heh. :D