Lue keskustelun säännöt.
Miehen teini-ikäiset lapset eivät voi sietää uutta vauvaa.
12.02.2020 |
Teinit 16 ja 17v, vanhempansa eronneet jo kun lapset olivat aivan pieniä, me olemme olleet miehen kanssa yhdessä kolme vuotta.
Teinit asuvat joka toinen viikko äidillään ja tähän mennessä yhteiselo mennyt ok. Nyt vauvan syntymän jälkeen ei menekään enää niin hyvin. Valittavat vauvan itkua (unet katkeaa ym), osoittavat mieltään raivoamalla ihme asioista hne. Tulkitsen tän kaiken kuitenkin liittyvän vauvaan.
Mitä tämä on, ja miksi? Saavat isältään edelleen huomiota ja heistä pidetään huolta. Toki vauva vie osansa nyt, luonnollisesti.
Kommentit (238)
No mitäpä olisi. Aika iso elämänmuutos heillekin, ja teini-ikä vielä kaupan päälle. Kestää aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit harvemmin pitää vauvoista.
Vierailija kirjoitti:
Onks tää liimalapsi?
Ankkurilapsi. Varmat elarit tiedossa seuraavat 18 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit ymmärsivät ihan oikein, että isänsä aloitti nyt alusta ja olisi suotavaa, että he jäisivät äidilleen. Miehesi ei vain ole saanut sanottua asiaa lapsilleen.
Minun on kovin vaikea uskoa, että vauvan isä olisi aidosti yhtä läsnä ja käyttäisi aikaa samoin kuin ennen vauvan syntymää. Teineille on iso muutos jo pelkästään jakaa isäänsä uuden lapsen kanssa ja kestää vauvan tuomaa epämukavuutta.
Teinit ovat myös yleensä ihan fiksuja. Ymmärtävät, että ei heille ehdi kehittyä oikeaa sisarussuhdetta vauvaan ja että isä huomio tulee olemaan nuorimmaisessa, vaikka he tarvitsisivat isäänsä vielä monta vuotta.
Kaiken lisäksi, kolmen vuoden pari suhde ei ole pitkä, vaan lyhyt. Sinä olet heille vielä tuore tuttavuus ja todenköisesti myös epämukavuus heidän elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota....mitä oikein odotit? Ylitsevuotavaa sisarusrakkautta?
En nyt mitään sisarusrakkautta todellakaan odottanut, mutta asiallista käytöstä, kuten tähänkin asti. Onneksi isänsä vaatii sitä myös, kyse kuitenkin jo kohta aikuisista.
Ap
Mustasukkaisia vaan ovat.
Ei vauvasta ole pakko tykätä, mutta miehesi tulisi tehdä selväksi se, että käyttäytyä silti pitää. Lapselliset raivoamiset mitättömistä asioista sekä vauvan itkusta valittaminen on tuon ikäisten jo osattava jättää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 16-vuotias veljeni ollut kovin innoissaan, kun äiti sai minut isäni (eri kuin veljeni isä) kanssa. Hän muuttikin sitten pian tyttöystävänsä kanssa yhteen. Meistä ei koskaan tullut läheisiä ja veljeni kuoli samana vuonna kun täytin 20.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota....mitä oikein odotit? Ylitsevuotavaa sisarusrakkautta?
En nyt mitään sisarusrakkautta todellakaan odottanut, mutta asiallista käytöstä, kuten tähänkin asti. Onneksi isänsä vaatii sitä myös, kyse kuitenkin jo kohta aikuisista.
Ap
Teineiltä, tuollaisen elämänmuutoksen kanssa...aika optimistista. Ostakaa korvatulppia, että saavat nukuttua kunnolla, heidän ei kuulu heräillä teidän vauvanne vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se oikeasti niin vaikea käsittää että se kuolaava, oksenteleva, lähinnä kovaa ääntä ja ripulia tuottava nyytti ei välttämättä ole hirveän rakas kenellekään muulle kuin omille vanhemmilleen? En minäkään teininä riemusta hihkunut kun vanhemmat palasivat synnäriltä pikkuveljeni mukanaan. Mielipide ei juurikaan muuttunut veljen kasvaessa. Nyt ollaan kyllä kumpikin jo aikuisia, ja ihan ok väleissä.
Sama kävi meillä, ikäeroa 10 v. Nyt keski-iässä ollaan kohteliaissa väleissä, mutta ei meillä mitään yhteistä ole koskaan ollut. En tiedä, kuvittelivatko vanhemmat, että olisi.
Tuskinpa kuvittelivat, kun sinut tunsivat jo.
Lapsia tehdään vanhempien omasta halusta, ei sisaruksille.
Toiset rakastaa sisaruksiaan, olipa ikäeroa paljon tai vähän, toiset taas eivät.
Minä en ole tykännyt edes omista vauvoista. Taaperot ovatkin sitten täysin eri asia. Ei kenenkään tarvitse pitää mistään sen vuoksi että sinun mieletä kuuluu. Lapset on ihania, mutta vauvat kamalia. Tämäkin on ihan ok, vaikka joku The Äiti voi pahoittaakkin mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei saa rauhassa nukkua, se on iso miinus kenelle tahansa. Kehoita miestä etsimään isompi kämppä tai keksimään jonkun muun ratkaisun.
Hirveää yleistämistä taas täällä! Minä olin 15, veli 18 ja siskoni 12 kun saatiin uusi vauva taloon. Puoli siskostani tuli heti äärettömän tärkeä meille kaikille on sitä edelleen näin 12vuotta myöhemminkin.
Se hyvä puoli tossa on, että teinit oppii varmasti pitään ehkäsystään huolta.
Vierailija kirjoitti:
Onko se oikeasti niin vaikea käsittää että se kuolaava, oksenteleva, lähinnä kovaa ääntä ja ripulia tuottava nyytti ei välttämättä ole hirveän rakas kenellekään muulle kuin omille vanhemmilleen? En minäkään teininä riemusta hihkunut kun vanhemmat palasivat synnäriltä pikkuveljeni mukanaan. Mielipide ei juurikaan muuttunut veljen kasvaessa. Nyt ollaan kyllä kumpikin jo aikuisia, ja ihan ok väleissä.
Aijai mitä katkeruutta.
Minä olen jo reilusti teini-iäån yli enkä voisi kuunnella vauvan itkua minuuttia pidempään.
Ei se muuten mikään selviä ole, että uusperheen teinit inhoaisivat pieniä sisaruksiaan. Esim. serkkuni perheessä toisella osapuolella oli ennestään kaksoset, ja sitten he saivat uusperheenä kolme lasta lisää. Nuo kaksoset (nyt jo aikuisia) olivat aivan höperöinä pikkusisaruksiinsa ja hoitivat heitä tosi paljon.
Tuota....mitä oikein odotit? Ylitsevuotavaa sisarusrakkautta?