Lihavuus geenien määräämää? Millä tavalla?

Exposed tarkoittaa varmaan sitä että vaikka elää samanlaisen ruokakulttuurin ja ruoan saatavuuden/laadun keskellä, osa pystyy geneettisesti säätelemään paremmin syömäänsä määrää ja lopettamaan kun energiantarve on täynnä ja osa ei. Mun mielestä tän huomaa usein jo lapsista, esim jotkut lapset lopettaa herkullisen synttärikakun syömisen kesken kun ei enää jaksa, osa syö kunnes on paha olo.

Geenit voi vaikuttaa nälän säätelyyn ja kylläisyydentunteeseen. Tutkimushan on näissä vielä hyvin kehittymätöntä, koko sjan tulee uutta tietoa. Esim. on yksi geneettinen häiriö jossa nälkäsignaali on niin häiriintynyt että ihmisellä on koko ajan huutava nälkä:

Prader-Willi (PRAH-dur VIL-e) syndrome is a rare genetic disorder that results in a number of physical, mental and behavioral problems. A key feature of Prader-Willi syndrome is a constant sense of hunger that usually begins at about 2 years of age.

People with Prader-Willi syndrome want to eat constantly because they never feel full (hyperphagia), and they usually have trouble controlling their weight. Many complications of Prader-Willi syndrome are due to obesity.

Se exposed tarkoittaa sitä, että vaikka osa SYÖ epäterveellisesti, ei liho.

Seli seli.

Jos syö enemmän kuin kuluttaa, lihoo. Jostain muusta rikkoutuvat fysiikan lait ja Nobel odottaa.

Eli se on 99% tapauksista itse hankittua läskiā jota peilissänne näette, muutamat nestettä elimistöön keräävät lääkitykset/sairaudet poislukien.

Kyllähän se nyt on ihan selvää, että toiset lihovat herkemmin, kuin toiset ja läskit kertyy ihmisillä eri tavalla. Vartalonmalleja on erilaisia hoikillakin.

Vierailija kirjoitti:

Seli seli.

Jos syö enemmän kuin kuluttaa, lihoo. Jostain muusta rikkoutuvat fysiikan lait ja Nobel odottaa.

Eli se on 99% tapauksista itse hankittua läskiā jota peilissänne näette, muutamat nestettä elimistöön keräävät lääkitykset/sairaudet poislukien.

Tutkimuksissa on todettu, että eri elimistöt käyttävät saman energian eri tavalla. Toisella menee hukkaan ja toisella varastoon. Se kenellä energia ei varastoida ei varmaan sitten tajua kuinka vähän pitäisi sen toisen syödä. Itse voi syödä reilusti toiseen verrattuna.

Mutta tiedän ihmisiä jotka on aika vähillä syömisillä mutta ei ne laihdu vaikka kalorit jäisivät kokoajan vajaalle? Eivät ole mitään megapyöreitä mutta kuitenkin ylipainoisia. Jokuhan siinä on ettei se paino tipu vaan elimistö tarraa kiinni niihin vähiinkin kaloreihin niin sitkeästi. Ja se että joillakin vatsarasva ei sula millään tai on aina leveät ja paksut jalat jne vaikka mitä tekisi. Kyllä sen täytyy geeneistä olla kiinni.

Olen kertonut täällä varmaan viisi kertaa sukulaisperheestä jossa äiti ja ihan saman näköinen tytär lihavia ja isä ja isän näköinen tytär laihoja. Tuo perhe on haastanut mun käsitykset siitä mikä on genetiikan osuus.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se nyt on ihan selvää, että toiset lihovat herkemmin, kuin toiset ja läskit kertyy ihmisillä eri tavalla. Vartalonmalleja on erilaisia hoikillakin.

Minä olen ajatellut, että ne, jotka ovat omenavartaloisia (läski kertyy vyötärölle) lihovat helpommin/nopeammin, kuin ne, jotka ovat malliltaan päärynä (läski kertyy alakroppaan). Ja nimenomaan tuohon vartalotyyppiin vaikuttaa geenit. Hoikkanakin noissa vartalonmalleissa on eroja.

Exposed=altistunut

Vierailija kirjoitti:

Mutta tiedän ihmisiä jotka on aika vähillä syömisillä mutta ei ne laihdu vaikka kalorit jäisivät kokoajan vajaalle? Eivät ole mitään megapyöreitä mutta kuitenkin ylipainoisia. Jokuhan siinä on ettei se paino tipu vaan elimistö tarraa kiinni niihin vähiinkin kaloreihin niin sitkeästi. Ja se että joillakin vatsarasva ei sula millään tai on aina leveät ja paksut jalat jne vaikka mitä tekisi. Kyllä sen täytyy geeneistä olla kiinni.

Taannoin tuli ohjelma kaksosista. Oli se vaan hurja näky kun kaksi noin 60-vuotiasta naista oli tismalleen saman näköisiä, vaikka olivat eläneet erilliset elämät. Siis näytti että grammalleen. Rinnat, rintojen muoto, se mihin rasva oli kertynyt. Päät olisi voinut vaihtaa eikä olisi huomannut mitään. Miten se on edes mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta tiedän ihmisiä jotka on aika vähillä syömisillä mutta ei ne laihdu vaikka kalorit jäisivät kokoajan vajaalle? Eivät ole mitään megapyöreitä mutta kuitenkin ylipainoisia. Jokuhan siinä on ettei se paino tipu vaan elimistö tarraa kiinni niihin vähiinkin kaloreihin niin sitkeästi. Ja se että joillakin vatsarasva ei sula millään tai on aina leveät ja paksut jalat jne vaikka mitä tekisi. Kyllä sen täytyy geeneistä olla kiinni.

Taannoin tuli ohjelma kaksosista. Oli se vaan hurja näky kun kaksi noin 60-vuotiasta naista oli tismalleen saman näköisiä, vaikka olivat eläneet erilliset elämät. Siis näytti että grammalleen. Rinnat, rintojen muoto, se mihin rasva oli kertynyt. Päät olisi voinut vaihtaa eikä olisi huomannut mitään. Miten se on edes mahdollista.

Lisäys, nämä oli siis pulskia ja molemmilla isot rinnat ja keskivartalossa samalla lailla läskiä ja laihat jalat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seli seli.

Jos syö enemmän kuin kuluttaa, lihoo. Jostain muusta rikkoutuvat fysiikan lait ja Nobel odottaa.

Eli se on 99% tapauksista itse hankittua läskiā jota peilissänne näette, muutamat nestettä elimistöön keräävät lääkitykset/sairaudet poislukien.

Tutkimuksissa on todettu, että eri elimistöt käyttävät saman energian eri tavalla. Toisella menee hukkaan ja toisella varastoon. Se kenellä energia ei varastoida ei varmaan sitten tajua kuinka vähän pitäisi sen toisen syödä. Itse voi syödä reilusti toiseen verrattuna.

Niin. Sellainen tehokas energiankäyttäjä helposti ajattelee, että hoikkana pysyminen ei ole yhtään vaikeaa, kun vähän vain katsoo syömisiään eikä joka päivä mätä jättipussia sipsejä. Ja ajatellaan, että kaikki lihavat syövät väistämättä paljon ja epäterveellistä.

Todellisuudessa lihavampi voi syödä vähemmän ja terveellisemmin kuin onnekkaampi hoikempi (ei tietenkään aina, mutta näin VOI olla).

Tottahan jokainen laihtuu lopulta, kun vähentää syömisiään aina vaan vähemmäksi, mutta joiltakin se vaatii niin paljon vähentämistä, että alkaa olla sitten jo vaikeuksia ravintoaineiden saannissa. Tai ihan vain on pakko kestää jatkuvaa nälkää, ja se on sellainen asia, mihin erittäin harva pystyy. Jotta huonot geenit saanut laihtuisi, se saattaa vaatia häneltä niin paljon, että se onnekas hoikkakaan ei siihen pystyisi.

Alttius lihavuudelle on vähän sama kuin alttius alkoholismille. On totta että jotkut ovat alttiimpia sille ja joutuvat tekemään kovemmin työtä pysyäkseen hoikkana. Itse geenit ei tosiaan lihota, mutta ne voi tehdä syömisen hillitsemisen vaikeammaksi. Joten on vähän väärin syyttää pelkästään lihavan itsekuria koska himot voi ihan oikeasti olla suuremmat kuin hoikalla.

Esim kun syön Mysimba lääkettä, se vaikuttaa aivojen nälkäsäätely-järjestelmiin ja oikeasti ruoanhimo vähenee. Eli lääkkeen avulla aivoni toimivat tavallaan kuin luonnostaan hoikalla.

Toki olen lihava syömäni ruoan takia, mutta puhun nyt nimenomaan niistä himoista jotka vaihtelee eri ihmisten välillä. Ja geenit voi hyvin vaikuttaa näihin himoihin.

Minulla oli sellainen superlaiha läpipasko poikaystävä joskus. Hän ei tajunnut, etten voi syödä mitään nakkeja ja ranskalaisia tms. Hän ihmetteli myös, miten vaikeaa voi olla painonhallinta. En viitsinyt koskaan sivaltaa takaisin, että yhtä vaikeaa kuin hänelle hankkia lihasta ja nostaa paino edes normaalipainoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Se exposed tarkoittaa sitä, että vaikka osa SYÖ epäterveellisesti, ei liho.

Eikä tarkoita.

"Exposed" tuossa kontekstissa tarkoittaa altistumista sille että pikaruokaa on tarjolla ja sitä markkinoidaan.

Hemmetti nyt sentään, eikö englantia opeteta koulussa enää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seli seli.

Jos syö enemmän kuin kuluttaa, lihoo. Jostain muusta rikkoutuvat fysiikan lait ja Nobel odottaa.

Eli se on 99% tapauksista itse hankittua läskiā jota peilissänne näette, muutamat nestettä elimistöön keräävät lääkitykset/sairaudet poislukien.

Tutkimuksissa on todettu, että eri elimistöt käyttävät saman energian eri tavalla. Toisella menee hukkaan ja toisella varastoon. Se kenellä energia ei varastoida ei varmaan sitten tajua kuinka vähän pitäisi sen toisen syödä. Itse voi syödä reilusti toiseen verrattuna.

Niin. Sellainen tehokas energiankäyttäjä helposti ajattelee, että hoikkana pysyminen ei ole yhtään vaikeaa, kun vähän vain katsoo syömisiään eikä joka päivä mätä jättipussia sipsejä. Ja ajatellaan, että kaikki lihavat syövät väistämättä paljon ja epäterveellistä.

Todellisuudessa lihavampi voi syödä vähemmän ja terveellisemmin kuin onnekkaampi hoikempi (ei tietenkään aina, mutta näin VOI olla).

Tottahan jokainen laihtuu lopulta, kun vähentää syömisiään aina vaan vähemmäksi, mutta joiltakin se vaatii niin paljon vähentämistä, että alkaa olla sitten jo vaikeuksia ravintoaineiden saannissa. Tai ihan vain on pakko kestää jatkuvaa nälkää, ja se on sellainen asia, mihin erittäin harva pystyy. Jotta huonot geenit saanut laihtuisi, se saattaa vaatia häneltä niin paljon, että se onnekas hoikkakaan ei siihen pystyisi.

"Tottahan jokainen laihtuu lopulta, kun vähentää syömisiään aina vaan vähemmäksi, mutta joiltakin se vaatii niin paljon vähentämistä, että alkaa olla sitten jo vaikeuksia ravintoaineiden saannissa."

Tämä nyt on ihan täyttä soopaa.

Se on totta että osalla himo syödä on isompi, mutta se ei ole kiinni pelkistä geeneistä. Esim. jos syöt karkkia joka päivä, sinun tekee mieli sokeria joka päivä. Jos et syö, sokerinhimo hiljalleen katoaa.

Minä olen hoikka, olen aina ollut. Lapsuudenperheeni on lihava. Yksi syö aina kuin hevonen, toinen on "pizzadieetillä", jne. Mutta olenkin vain se poikkeus mikä vahvistaa lihavuusgeenin olemassaolon...

Vierailija kirjoitti:

Mutta tiedän ihmisiä jotka on aika vähillä syömisillä mutta ei ne laihdu vaikka kalorit jäisivät kokoajan vajaalle? Eivät ole mitään megapyöreitä mutta kuitenkin ylipainoisia. Jokuhan siinä on ettei se paino tipu vaan elimistö tarraa kiinni niihin vähiinkin kaloreihin niin sitkeästi. Ja se että joillakin vatsarasva ei sula millään tai on aina leveät ja paksut jalat jne vaikka mitä tekisi. Kyllä sen täytyy geeneistä olla kiinni.

Siksi koska tietämäsi ihmiset valehtelevat syömisistään?

Esimerkiksi ne "pienet" napostelevat jätetään mainitsematta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se nyt on ihan selvää, että toiset lihovat herkemmin, kuin toiset ja läskit kertyy ihmisillä eri tavalla. Vartalonmalleja on erilaisia hoikillakin.

Minä olen ajatellut, että ne, jotka ovat omenavartaloisia (läski kertyy vyötärölle) lihovat helpommin/nopeammin, kuin ne, jotka ovat malliltaan päärynä (läski kertyy alakroppaan). Ja nimenomaan tuohon vartalotyyppiin vaikuttaa geenit. Hoikkanakin noissa vartalonmalleissa on eroja.

Itse asiassa se on yleensä päin vastoin. Tyypillisesti päärynävartaloisilla on hieman suurempi alttius lihomiseen, mutta toisaalta paino ei niin helposti keräydy terveyden kannalta vaarallisimpiin paikkoihin.