Lihavuus geenien määräämää? Millä tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne lihavat ihmiset vain syövät enemmän, mitään sen suurempaa salaisuutta siinä ei ole.

Monestihan näillä "geneettisesti" lihavilla myös lemmikit ovat järjettömän lihavia. Se vain on niin äärimmäisen helppoa huijata itseään, että "ei syö juuri mitään".

Itselle on kertynyt parin viime vuoden aikana 15 ylimääräistä kiloa ja itsekin kovin vakuuttelen itselleni, että "vaikka en syö juuri mitään" se vain, että kun aloitin kirjaamaan KAIKEN syömiseni, niin kyllä sitä vaan tulee niitä kaloreita napsittua yllättävän paljon huomaamatta. Sittenhän sitä jättää kirjaamatta osan, kun "ei se oo niin paljoa" tai sitten hävettää katsoa, kuinka paljon syö.

Nyt kun on tarkoitus pudottaa nuo läskit niin on ei ole tarvinnut nähdä nälkää, kun on tarkastellut mitä syö.

Sukulaiseni ovat todella lihavia ja kyllä sen huomaa heidän käytökseksään, koko ajan napostellaan jotakin samalla selittäen "Kun ei syö mitään"... kaupasta ostetaan leivoksia jne. ja niitä valitettavasti tuodaan myös minun kotiini. Itse en syö, mutta puolisolle ruoan pois heittäminen ei ole vaihtoehto, niin sitten noita mussuttaa puoliso ja lapset ja hekin lihovat.

Myös kauppojen karkkitarjoukset, eilen teki mieli suklaata ja mietin sitten, että onko pientä patukkaa juuri sitä suklaata, mitä halusin, ei ollut. Suklaat olivat kuitenkin tarjouksessa 5 levyä kympillä ja mietittiin siinä, et ostetaanko. Sanoin sitten, että sitä saa ostaa myös vain sen yhden levyn, vaikka siinä paljousalennus onkin...

Entäpä kun joku toinen syö yhtälailla mitä sattuu eikä liho. 

Tuossa ihan hyvin sanottiin, että liikalihavuuteen yleensä liittyy epäterveet elintavat ja ylensyönti, mutta rajanveto ylipainon ja normaalipainon ja hoikkuuden välillä onkin sitten epäselvempi. 

Höpötystä. Jos ihminen alkaa syödä jättimäisia annoksia ja vetää suklaata jne. niin aivan varmasti lihoo. Kyse on usein siitä, että laihojen ei tee niin paljon mieli, mikä toki voi olla geneettistä.

Nämä pupeltajat näkevät laihan syövän joskus munkin ja säälittelevät itseään, kun tuo on tommoinen läpipasko ja itse vaan lihoo. Hah, todellisuudessa se munkki jää ehkä päivän viimeiseksi ateriaksi, kun taas tämä epäreilusti läski jatkaa kotiin napostelemaan.

Nyt ihan oikeasti.

Minä kuulun noihin, jotka eivät liho sitten millään. Yhdessä vaiheessa lähestulkoon elin roskaruualla, koska yritin siten lihottaa itseäni (olin silloin 168cm/51kg). Pystyin helposti vetämään etenkin lempiherkkuani eli irtokarkkia päivittäin ja söin mahdollisimman kaloripitoista ruokaa, että saisin lihaa luitten ympärille. Jatkoin tällä tavalla useamman vuoden ja olin kyllä aika väsynyt. En urheillut lainkaan, lähinnä söin ja join. Sitten kävin työpaikkani järjestämässä kehonkoostumusmittauksessa missä selvisi, että olin se laiha läski. Sisältä pelkkää rasvaa mikä ei näkynyt ulospäin ollenkaan. Viskeraalinen rasva oli jo vaarallisen korkeissa lukemissa ja minun oli pakko tehdä muutos ruokavaliooni. Aloin syödä enemmän kasviksia ja liikkua. Edelleen pystyn mättämään roskaruokaa naamaan ja syömään reippaasti enemmän kuin moni muu lihomatta juuri lainkaan.

Nyt olen normilukemissa ollut reilun viiden vuoden ajan eli 168cm/59kg. En ole yli 60kilon painanut koskaan, vaikka söisin mitä. Olen tullut isäni puolen laihaan sukuun. Siskoni sen sijaan on tullut äitiimme ja on aika pulskassa kunnossa, vaikka liikkuisi kuinka paljon ja söisi kuinka vähän. Kun se syöminen ja liikkuminen ei pelkästään aina riitä, siinä on taustalla todellakin näitä geenivaikutuksia.

Nooo, myös aivotoiminnan suhteen on annettu erilaisia geenejä ja sekin näkyy tässä ketjussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne lihavat ihmiset vain syövät enemmän, mitään sen suurempaa salaisuutta siinä ei ole.

Monestihan näillä "geneettisesti" lihavilla myös lemmikit ovat järjettömän lihavia. Se vain on niin äärimmäisen helppoa huijata itseään, että "ei syö juuri mitään".

Itselle on kertynyt parin viime vuoden aikana 15 ylimääräistä kiloa ja itsekin kovin vakuuttelen itselleni, että "vaikka en syö juuri mitään" se vain, että kun aloitin kirjaamaan KAIKEN syömiseni, niin kyllä sitä vaan tulee niitä kaloreita napsittua yllättävän paljon huomaamatta. Sittenhän sitä jättää kirjaamatta osan, kun "ei se oo niin paljoa" tai sitten hävettää katsoa, kuinka paljon syö.

Nyt kun on tarkoitus pudottaa nuo läskit niin on ei ole tarvinnut nähdä nälkää, kun on tarkastellut mitä syö.

Sukulaiseni ovat todella lihavia ja kyllä sen huomaa heidän käytökseksään, koko ajan napostellaan jotakin samalla selittäen "Kun ei syö mitään"... kaupasta ostetaan leivoksia jne. ja niitä valitettavasti tuodaan myös minun kotiini. Itse en syö, mutta puolisolle ruoan pois heittäminen ei ole vaihtoehto, niin sitten noita mussuttaa puoliso ja lapset ja hekin lihovat.

Myös kauppojen karkkitarjoukset, eilen teki mieli suklaata ja mietin sitten, että onko pientä patukkaa juuri sitä suklaata, mitä halusin, ei ollut. Suklaat olivat kuitenkin tarjouksessa 5 levyä kympillä ja mietittiin siinä, et ostetaanko. Sanoin sitten, että sitä saa ostaa myös vain sen yhden levyn, vaikka siinä paljousalennus onkin...

Entäpä kun joku toinen syö yhtälailla mitä sattuu eikä liho. 

Tuossa ihan hyvin sanottiin, että liikalihavuuteen yleensä liittyy epäterveet elintavat ja ylensyönti, mutta rajanveto ylipainon ja normaalipainon ja hoikkuuden välillä onkin sitten epäselvempi. 

Höpötystä. Jos ihminen alkaa syödä jättimäisia annoksia ja vetää suklaata jne. niin aivan varmasti lihoo. Kyse on usein siitä, että laihojen ei tee niin paljon mieli, mikä toki voi olla geneettistä.

Nämä pupeltajat näkevät laihan syövän joskus munkin ja säälittelevät itseään, kun tuo on tommoinen läpipasko ja itse vaan lihoo. Hah, todellisuudessa se munkki jää ehkä päivän viimeiseksi ateriaksi, kun taas tämä epäreilusti läski jatkaa kotiin napostelemaan.

Nyt ihan oikeasti.

Minä kuulun noihin, jotka eivät liho sitten millään. Yhdessä vaiheessa lähestulkoon elin roskaruualla, koska yritin siten lihottaa itseäni (olin silloin 168cm/51kg). Pystyin helposti vetämään etenkin lempiherkkuani eli irtokarkkia päivittäin ja söin mahdollisimman kaloripitoista ruokaa, että saisin lihaa luitten ympärille. Jatkoin tällä tavalla useamman vuoden ja olin kyllä aika väsynyt. En urheillut lainkaan, lähinnä söin ja join. Sitten kävin työpaikkani järjestämässä kehonkoostumusmittauksessa missä selvisi, että olin se laiha läski. Sisältä pelkkää rasvaa mikä ei näkynyt ulospäin ollenkaan. Viskeraalinen rasva oli jo vaarallisen korkeissa lukemissa ja minun oli pakko tehdä muutos ruokavaliooni. Aloin syödä enemmän kasviksia ja liikkua. Edelleen pystyn mättämään roskaruokaa naamaan ja syömään reippaasti enemmän kuin moni muu lihomatta juuri lainkaan.

Nyt olen normilukemissa ollut reilun viiden vuoden ajan eli 168cm/59kg. En ole yli 60kilon painanut koskaan, vaikka söisin mitä. Olen tullut isäni puolen laihaan sukuun. Siskoni sen sijaan on tullut äitiimme ja on aika pulskassa kunnossa, vaikka liikkuisi kuinka paljon ja söisi kuinka vähän. Kun se syöminen ja liikkuminen ei pelkästään aina riitä, siinä on taustalla todellakin näitä geenivaikutuksia.

Nooo, myös aivotoiminnan suhteen on annettu erilaisia geenejä ja sekin näkyy tässä ketjussa. 

Eiköhän jokainen viisastu tämän suhteen viimeistään siinä vaiheessa kun lääketiede tekee sen läpimurtonsa.

iha sama kuinka paljon tutkitaan geenejä ja muuta kun ei ihmiset lopeta ylensyömistä kun sen makuun päässeet.

Nälkävuodet....

Missä nämä läskit olivat 20 vuotta sitten? Geenit eivät muutu noin nopeasti. Harvoin näki todella lihavia ihmisiä missään ollessani teini, mutta nykyään tuskin olkiani kohautan nähdessäni todella lihavan ihmisen taapertamassa karkkihyllyä kohti.

Vierailija kirjoitti:

Missä nämä läskit olivat 20 vuotta sitten? Geenit eivät muutu noin nopeasti. Harvoin näki todella lihavia ihmisiä missään ollessani teini, mutta nykyään tuskin olkiani kohautan nähdessäni todella lihavan ihmisen taapertamassa karkkihyllyä kohti.

Niin. Evoluutio ei hidastele. Jos olet sisarussarjasi toiseksi vanhin tai nuorempi, olet todennäköisesti enemmän sukua isovanhemmillesi, kuin vaikkapa äidillesi.

Up