Keskivaikean masennuksen hoito ilman lääkkeitä?
Jokaisessa paikassa tarjotaan ensimmäisenä lääkkeitä, mutta ajatus niistä ahdistaa kamalasti. Voinko silti parantua?
Kommentit (47)
Nofap, liikunta, kahvittomuus, kirkasvalo, d-vitamiini, kalaöljy ja terveellinen ruokavalio.
Miksi ahdistaa? Syödäänhän muihin sairauksiinkin lääkkeitä. Hyvä hoitokontakti niin voitte seurata vaikutuksia ja mahdollisia sivuvaikutuksia ja säätää annosta, jos lääke katsotaan tarpeelliseksi.
Jaa,a. Et ainakaan ilman terapiaa. Voi kyllä kroonistua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voit.
Mistä sinä sen tiedät?
Vierailija kirjoitti:
Nofap, liikunta, kahvittomuus, kirkasvalo, d-vitamiini, kalaöljy ja terveellinen ruokavalio.
Hei, kerrotko vielä mikä ruoka auttaa itsetuhoisiin ajatuksiin, esimerkiksi haluun iskeä puukko vatsaan ja repiä sisuskalut rikki ahdistuksen takia, sekä pakkoajatuksiin, jotka estävät julkisilla paikoilla liikkumisen ja sosiaalisen kontaktit?
Terapia, hyvät kalaöljyt (Tolonen yms. Googlaa tutkimuksia) Mäkikuisma, Saksassa ja Sveitsissä lääkärit määräävät niitä, d- vitamiini, vahva b-vitamiini ja kysy apteekista, osaavat neuvoa. Uneen melatomiini, vahva magnesium. Rutiinit, suklaa, musiikki, meditaatio, kirjat, netflix, terveellinen ruoka, liikunta.
Suurin osa masennuksista parantuu ihan itsestään ajan kanssa.
"Miksi ahdistaa? Syödäänhän muihin sairauksiinkin lääkkeitä. Hyvä hoitokontakti niin voitte seurata vaikutuksia ja mahdollisia sivuvaikutuksia ja säätää annosta, jos lääke katsotaan tarpeelliseksi."
No kun noiden lääkkeiden teho on keskimäärin surkea, ne aiheuttavat ikäviä sivuvaikutuksia ja lisäksi niistä voi tulla silti sillä tavalla riippuvaisiksi, että lääkettä on vaikea lopettaa vieroitusoireiden takia. Esim. briteissähän paikallinen käypä hoito suositus on jo ottanut huomattavasti entistä kriittisemmän kannan masennuslääkkeisiin näistä syistä.
Joskus myös lääke voi olla hidaste toipumiselle. Itselläni on ollut 1 noin vuoden masennusjakso nuorena aikuisena. Söin ensin lääkettä, mutta jokin minussa sanoi että ei, nyt ei pidä parantaa oloaan vaan antaa tulla pohjamutia myöten, että se on hyväksi. Heitin ikäviä sivuoireitakin aiheuttaneet lääkkeet menemään, ja päätin antaa masennuksen tulla ja olla. En vastustaisi sitä yhtään, se saisi sanoa mitä sillä on sanottavaa. Aikani sitten pyörin ahdistuksissa ja tuskissa, kunnes vähitellen se alkoi väistyä. Ja kas kumma, olin ihan kuin uudestisyntynyt ihminen, ihan erilaiset elämänarvot ja asenteetkin.
"Jaa,a. Et ainakaan ilman terapiaa. Voi kyllä kroonistua."
Niin, kroonistuminen on toki sekin mahdollista, sitä ei voi kieltää. Terapia ei ole kyllä läheskään aina tarpeen tai hyödyllistäkään, usein oma mieli pystyy käsittelemään asiansa ihan itsekseen kun aikaa kuluu vaan.
Vierailija kirjoitti:
Terapia, hyvät kalaöljyt (Tolonen yms. Googlaa tutkimuksia) Mäkikuisma, Saksassa ja Sveitsissä lääkärit määräävät niitä, d- vitamiini, vahva b-vitamiini ja kysy apteekista, osaavat neuvoa. Uneen melatomiini, vahva magnesium. Rutiinit, suklaa, musiikki, meditaatio, kirjat, netflix, terveellinen ruoka, liikunta.
"Netflix parantaa masennuksen"
Keskivaikea masis huonontaa elämänlaatua niin paljon että en suosittele pitkittämään hoidon aloittamista.
Kadun sitä että odotin monta vuotta sillä vasta aloitettuani lääkityksen alkoi ylämäki. Sitä ennen monta vuotta sumussa. Tuhosi parisuhteen ja työuran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia, hyvät kalaöljyt (Tolonen yms. Googlaa tutkimuksia) Mäkikuisma, Saksassa ja Sveitsissä lääkärit määräävät niitä, d- vitamiini, vahva b-vitamiini ja kysy apteekista, osaavat neuvoa. Uneen melatomiini, vahva magnesium. Rutiinit, suklaa, musiikki, meditaatio, kirjat, netflix, terveellinen ruoka, liikunta.
"Netflix parantaa masennuksen"
Varmasti, jos harmittaa tai on vähän allapäin niin auttaa. Samoin pirtelö, kissanpentu ja sinikellot.
Masennus taas on sairaus, vakava sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa masennuksista parantuu ihan itsestään ajan kanssa.
"Miksi ahdistaa? Syödäänhän muihin sairauksiinkin lääkkeitä. Hyvä hoitokontakti niin voitte seurata vaikutuksia ja mahdollisia sivuvaikutuksia ja säätää annosta, jos lääke katsotaan tarpeelliseksi."
No kun noiden lääkkeiden teho on keskimäärin surkea, ne aiheuttavat ikäviä sivuvaikutuksia ja lisäksi niistä voi tulla silti sillä tavalla riippuvaisiksi, että lääkettä on vaikea lopettaa vieroitusoireiden takia. Esim. briteissähän paikallinen käypä hoito suositus on jo ottanut huomattavasti entistä kriittisemmän kannan masennuslääkkeisiin näistä syistä.
Joskus myös lääke voi olla hidaste toipumiselle. Itselläni on ollut 1 noin vuoden masennusjakso nuorena aikuisena. Söin ensin lääkettä, mutta jokin minussa sanoi että ei, nyt ei pidä parantaa oloaan vaan antaa tulla pohjamutia myöten, että se on hyväksi. Heitin ikäviä sivuoireitakin aiheuttaneet lääkkeet menemään, ja päätin antaa masennuksen tulla ja olla. En vastustaisi sitä yhtään, se saisi sanoa mitä sillä on sanottavaa. Aikani sitten pyörin ahdistuksissa ja tuskissa, kunnes vähitellen se alkoi väistyä. Ja kas kumma, olin ihan kuin uudestisyntynyt ihminen, ihan erilaiset elämänarvot ja asenteetkin.
"Jaa,a. Et ainakaan ilman terapiaa. Voi kyllä kroonistua."
Niin, kroonistuminen on toki sekin mahdollista, sitä ei voi kieltää. Terapia ei ole kyllä läheskään aina tarpeen tai hyödyllistäkään, usein oma mieli pystyy käsittelemään asiansa ihan itsekseen kun aikaa kuluu vaan.
Sulla ei ole ollut masennusta vaan vain paska vuosi. Niitä nyt tulee ja menee se on totta.
Vierailija kirjoitti:
Nofap, liikunta, kahvittomuus, kirkasvalo, d-vitamiini, kalaöljy ja terveellinen ruokavalio.
Masennusta on erilaista. Jos kyseessä on ns. aika puhtaasti aivokemiallinen masennus, niin sellainenhan voi johtua jostain vitamiinin puutteesta, ruokavaliotekijästä joka sotkee suolistoflooran tms. Eli näissä tapauksissa voi auttaa tuon tyyppiset keinot ja niitä kannattaa kokeilla jos on vielä siinä tilassa että jaksaa.
Toisaalta sitten on masennusta joka on olemassa jonkin psyykkisen trauman tai kriisin takia. Niissä ei kauheasti liikunnat, ruoat ja kirkasvalot auta. Koska se asia siellä alitajunnassa VAATII tulla käsitellyksi, eikä se aio hiljentyä ennen kuin se käsitellään. Lievissä tapauksissa näihin auttaa aika, psyyke järjestelee itse itseään jossain tietoisuuden alapuolella ja sitten kun asiat on siellä järjestelty, masennus menee pois. Mutta syvempiin tai lapsuudessa jo tulleisiin traumoihin usein tarvitaan terapiaa.
Murtuneen jalan kanssa mennään lääkäriin ja hankitaan kaikki mahdollinen hoito jos halutaan vielä kävellä.
Murtuneen mielen kanssa toimitaan samoin jos halutaan vielä normaali toimintakyky, ajatus- ja tunne-elämä.
Ei se sen kummempaa ole.
En ole lääkäri, joten mitään en takaa. Mutta itse olen parantunut masenuksesta ilman mitään virallisia hoitoja. En voisi ikinä kertoa asioistani jollekin vieraalle ihmisille. (Te av-mammat olette minun ystäviäni, joten täällä voin kertoa ihan vapaasti.)
Tärkeimpiä vointiani kohentaneita asioita olivat: toksisten ihmissuhteiden päättäminen (meni useita vuosia ennen kuin pahimmat tapaukset jättivät rauhaan), alkoholista irti pääseminen (liittyi vahvasti toksisiin ihmissuhteisiin), rahan pitkäjänteinen säästäminen, shoppaamisen lopettaminen (tämäkin liittyi ihmissuhteisiin).
Minun masennus siis liittyi vahvasti ihmissuhteisiin, joten lääkkeet ei mielestäni siihen olisi voineet edes auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Nofap, liikunta, kahvittomuus, kirkasvalo, d-vitamiini, kalaöljy ja terveellinen ruokavalio.
Mulla auttoi silloin aluksi nofap mutta kun parannuin niin nyt pitää vetää käteen joka toinen päivä tai tulee huono olo eli se on kääntynyt ympäri. Mitä mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa masennuksista parantuu ihan itsestään ajan kanssa.
"Miksi ahdistaa? Syödäänhän muihin sairauksiinkin lääkkeitä. Hyvä hoitokontakti niin voitte seurata vaikutuksia ja mahdollisia sivuvaikutuksia ja säätää annosta, jos lääke katsotaan tarpeelliseksi."
No kun noiden lääkkeiden teho on keskimäärin surkea, ne aiheuttavat ikäviä sivuvaikutuksia ja lisäksi niistä voi tulla silti sillä tavalla riippuvaisiksi, että lääkettä on vaikea lopettaa vieroitusoireiden takia. Esim. briteissähän paikallinen käypä hoito suositus on jo ottanut huomattavasti entistä kriittisemmän kannan masennuslääkkeisiin näistä syistä.
Joskus myös lääke voi olla hidaste toipumiselle. Itselläni on ollut 1 noin vuoden masennusjakso nuorena aikuisena. Söin ensin lääkettä, mutta jokin minussa sanoi että ei, nyt ei pidä parantaa oloaan vaan antaa tulla pohjamutia myöten, että se on hyväksi. Heitin ikäviä sivuoireitakin aiheuttaneet lääkkeet menemään, ja päätin antaa masennuksen tulla ja olla. En vastustaisi sitä yhtään, se saisi sanoa mitä sillä on sanottavaa. Aikani sitten pyörin ahdistuksissa ja tuskissa, kunnes vähitellen se alkoi väistyä. Ja kas kumma, olin ihan kuin uudestisyntynyt ihminen, ihan erilaiset elämänarvot ja asenteetkin.
"Jaa,a. Et ainakaan ilman terapiaa. Voi kyllä kroonistua."
Niin, kroonistuminen on toki sekin mahdollista, sitä ei voi kieltää. Terapia ei ole kyllä läheskään aina tarpeen tai hyödyllistäkään, usein oma mieli pystyy käsittelemään asiansa ihan itsekseen kun aikaa kuluu vaan.
Sulla ei ole ollut masennusta vaan vain paska vuosi. Niitä nyt tulee ja menee se on totta.
YTHS:n mukaan kyseessä oli kuitenkin keskivaikea masennus johon minulle kirjoitettiin lääkettäkin. Vuosi ei ainakaan ulkoisesti ollut paska, kaikki meni elämässä niin hyvin kuin voi mennä. Sittemmin olen monelta muultakin kuullut, että aika usein jos mielessä on jotain käsittelemättömiä asioita, niin silloin juuri ne pyrkii pintaan. Niin kauan kuin on ulkoisen elämän ongelmia, mieli keskittyy niiden hoitamiseen, mutta sitten kun on rauhallista ja mukavaa, se toteaa että nytpä voisi löytyä voimavaroja näidenkin pintaan tuomiseen.
Oireeni olivat myös aika klassisia. 3 kk oli niin pahaa että laihduin normaalista noin 55 kilosta 43 kiloon, koska en peloltani ja ahdistukseltani pystynyt käymään esim. ostamassa ruokaa, en poistumaan kotoani. Pääni oli sekaisin kuin seinäkello, en esim. välillä muistanut että ihmisen pitäisi syödä ja ihmettelin siksi miksi on niin heikko olo. Mutta pohjan kautta sitten mun tapauksessa lähti itsestään taas nousuunkin vähitellen. Ensin ihan sillä, että oli edes pari sekuntia jolloin ei koko ajan ahdistanut. Ja siitä sitten pidempiä rauhallisia hetkiä. Kyllä se aika yleistä on että ihmisillä on lyhyempiä, itsestään ohimeneviä masennusjaksoja (esim. ikäkausikriiseissä ne on aika tavallisia), onneksi masennus ei aina ole mikään krooninen pitkäaikaissairaus.
Vierailija kirjoitti:
En ole lääkäri, joten mitään en takaa. Mutta itse olen parantunut masenuksesta ilman mitään virallisia hoitoja. En voisi ikinä kertoa asioistani jollekin vieraalle ihmisille. (Te av-mammat olette minun ystäviäni, joten täällä voin kertoa ihan vapaasti.)
Tärkeimpiä vointiani kohentaneita asioita olivat: toksisten ihmissuhteiden päättäminen (meni useita vuosia ennen kuin pahimmat tapaukset jättivät rauhaan), alkoholista irti pääseminen (liittyi vahvasti toksisiin ihmissuhteisiin), rahan pitkäjänteinen säästäminen, shoppaamisen lopettaminen (tämäkin liittyi ihmissuhteisiin).
Minun masennus siis liittyi vahvasti ihmissuhteisiin, joten lääkkeet ei mielestäni siihen olisi voineet edes auttaa.
Tämä. Mulla parantui myös kun katkaisin välit ja aloin olemaan omissa oloissa. About 4v paranin. Sen jälkeen huomasin miten paskoja suurin osa teistä ihmisistä on.
Vierailija kirjoitti:
Murtuneen jalan kanssa mennään lääkäriin ja hankitaan kaikki mahdollinen hoito jos halutaan vielä kävellä.
Murtuneen mielen kanssa toimitaan samoin jos halutaan vielä normaali toimintakyky, ajatus- ja tunne-elämä.
Ei se sen kummempaa ole.
Huonosti sieltä apua saa. Olen itse jossain vaiheessa yrittänyt, erilaisia pillerireseptejä kyllä sai. Itskein kokeillut ainakin Mirtazapin, Paroxetin, Seronil, Rivatril, Voxra, Ketipinor. Mistään ei niin mitään apua, kamalia sivuvaikutuksia vaan. Lopulta totesin että sitä apua ei vaan ole olemassa joten pitää selvitä itse.
Kyllä voit.