Lue keskustelun säännöt.
Keskivaikean masennuksen hoito ilman lääkkeitä?
19.01.2020 |
Jokaisessa paikassa tarjotaan ensimmäisenä lääkkeitä, mutta ajatus niistä ahdistaa kamalasti. Voinko silti parantua?
Kommentit (47)
4 vuotta on liian pitkä aika hukkaan heitettyä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia, hyvät kalaöljyt (Tolonen yms. Googlaa tutkimuksia) Mäkikuisma, Saksassa ja Sveitsissä lääkärit määräävät niitä, d- vitamiini, vahva b-vitamiini ja kysy apteekista, osaavat neuvoa. Uneen melatomiini, vahva magnesium. Rutiinit, suklaa, musiikki, meditaatio, kirjat, netflix, terveellinen ruoka, liikunta.
Älä nyt mäkikuismaa vedä kun se todistetusti estää muiden valmisteiden imeytymistä. Kalaöljyistä voi olla apua, niissäkin valmiste-eroja.
Mene jonnekin mindfullness kurssille, vaikka se ei paranna, sieltä voi löytää työkaluja joilla etsiä tunteita ja nautintoa pienistä asioista. Yritä nimetä tunteitasi, niitä nimeämällä huomaat ne paremmin.
Keskustelu ja terapia on tärkeitä. Lääkärit osaavat arvioida paremmin lääkkeiden hyötyjä, mutta vasta hoitokontaktin synnyttyä terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
4 vuotta on liian pitkä aika hukkaan heitettyä elämää.
Kui? Olen ollut 8v pienen asunnon sisällä. Se on mielestä kiinni. Olet mentaaliorja.
Mä oon sairastanut koko aikuusiän keskivaikeaa ja voin sanoo, etten oo parantunut.
Lääkkeet oli vuoden, mut sivuoireet pahenti masennusta.
Sähköstä meni muisti, vieläkin pätkii.
Terapiassa käyn mutten ikinä oo kokenut sitä mitenkään "parantavana" iha kivaahan se on käydä jutskailee, mut en oikeen saa irti. Niitäkin on montaa eri terapiamuotoo ja henkilöö kokeillut.
Suosittelen lääkkeitä kunhan ne tuo avun eikä sivuoireita.
Joilkin ne auttaa jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan psykooosiläääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan psykooosiläääkitys.
Aripiprazoooli ja sertralin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustu kirjaan "Juoksu on parasta terapiaa". Sen kirjoittaja on jo kymmeniä vuosia hoitanut masennustaan juoksemalla. Omaa kokemusta ei ole (juoksen, mutta en ole ollut masentunut), mutta mielenkiintoista luettavaa. Myös Anders Hansenin "Aivovoimaa, näin vahvistat aivoja liikunnalla" liputtaa juoksun parantavasta vaikutuksesta masennukseen.
Kaikilla ei parane. Ei lääkkeillä eikä ilman.
Huvittaa nämä kalaöljyn ja juoksemisen tarjoajat, kyllä huomaa etteivät masennuksesta mitään tiedä. Tietysti fyysinen hyvinvointi heijastuu myös mielen hyvinvointiin, mutta jos mieli on rikki, niin se täytyy korjata.
T. päivittäin metsässä liikkuva, terveellisesti syövä masennuksen takia eläköitynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa masennuksista parantuu ihan itsestään ajan kanssa.
"Miksi ahdistaa? Syödäänhän muihin sairauksiinkin lääkkeitä. Hyvä hoitokontakti niin voitte seurata vaikutuksia ja mahdollisia sivuvaikutuksia ja säätää annosta, jos lääke katsotaan tarpeelliseksi."
No kun noiden lääkkeiden teho on keskimäärin surkea, ne aiheuttavat ikäviä sivuvaikutuksia ja lisäksi niistä voi tulla silti sillä tavalla riippuvaisiksi, että lääkettä on vaikea lopettaa vieroitusoireiden takia. Esim. briteissähän paikallinen käypä hoito suositus on jo ottanut huomattavasti entistä kriittisemmän kannan masennuslääkkeisiin näistä syistä.
Joskus myös lääke voi olla hidaste toipumiselle. Itselläni on ollut 1 noin vuoden masennusjakso nuorena aikuisena. Söin ensin lääkettä, mutta jokin minussa sanoi että ei, nyt ei pidä parantaa oloaan vaan antaa tulla pohjamutia myöten, että se on hyväksi. Heitin ikäviä sivuoireitakin aiheuttaneet lääkkeet menemään, ja päätin antaa masennuksen tulla ja olla. En vastustaisi sitä yhtään, se saisi sanoa mitä sillä on sanottavaa. Aikani sitten pyörin ahdistuksissa ja tuskissa, kunnes vähitellen se alkoi väistyä. Ja kas kumma, olin ihan kuin uudestisyntynyt ihminen, ihan erilaiset elämänarvot ja asenteetkin.
"Jaa,a. Et ainakaan ilman terapiaa. Voi kyllä kroonistua."
Niin, kroonistuminen on toki sekin mahdollista, sitä ei voi kieltää. Terapia ei ole kyllä läheskään aina tarpeen tai hyödyllistäkään, usein oma mieli pystyy käsittelemään asiansa ihan itsekseen kun aikaa kuluu vaan.
Sulla ei ole ollut masennusta vaan vain paska vuosi. Niitä nyt tulee ja menee se on totta.
YTHS:n mukaan kyseessä oli kuitenkin keskivaikea masennus johon minulle kirjoitettiin lääkettäkin. Vuosi ei ainakaan ulkoisesti ollut paska, kaikki meni elämässä niin hyvin kuin voi mennä. Sittemmin olen monelta muultakin kuullut, että aika usein jos mielessä on jotain käsittelemättömiä asioita, niin silloin juuri ne pyrkii pintaan. Niin kauan kuin on ulkoisen elämän ongelmia, mieli keskittyy niiden hoitamiseen, mutta sitten kun on rauhallista ja mukavaa, se toteaa että nytpä voisi löytyä voimavaroja näidenkin pintaan tuomiseen.
Oireeni olivat myös aika klassisia. 3 kk oli niin pahaa että laihduin normaalista noin 55 kilosta 43 kiloon, koska en peloltani ja ahdistukseltani pystynyt käymään esim. ostamassa ruokaa, en poistumaan kotoani. Pääni oli sekaisin kuin seinäkello, en esim. välillä muistanut että ihmisen pitäisi syödä ja ihmettelin siksi miksi on niin heikko olo. Mutta pohjan kautta sitten mun tapauksessa lähti itsestään taas nousuunkin vähitellen. Ensin ihan sillä, että oli edes pari sekuntia jolloin ei koko ajan ahdistanut. Ja siitä sitten pidempiä rauhallisia hetkiä. Kyllä se aika yleistä on että ihmisillä on lyhyempiä, itsestään ohimeneviä masennusjaksoja (esim. ikäkausikriiseissä ne on aika tavallisia), onneksi masennus ei aina ole mikään krooninen pitkäaikaissairaus.
Hetkinen. Sulla oli siis 3 kk:n ajanjakso, jolloin meni huonosti ja koska sinun huono olosi meni ohi itsestään, suosittelet ap:lle, jonka tilanteesta et tiedä yhtään mitään sekä terapiatonta että lääkkeetöntä hoitoa keskivaikeaan masennukseen?
Ymmärrätkö, että moni masennuspotilas ei edes hakeudu hoitoon vielä kolmen kuukauden huonovointisuuden ja ahdistuksen takia? Monilla voi olla vuosiakin takana, ennen kuin he pystyvät hakeutumaan hoidon piiriin ja todellakaan se masennus ei mene itsestään ohi.
Parenee itsestään, jos ei muuten helpota muuta ulkomaille.
Keskivaikea masennus on lääketeollisuuden keksimä diagnoosi jotta söisit lääkkeitä, muuttamassa viikossa olet tahdoton, impotentti/frigidi tunteeton laahustaja, jolle on ihan yksi lysti mitä sinulle syötetään.
Sellainen elävä kuollut on paras asiakas apteekille ja lääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoisin, että kokeile lääkitystä, mutta älä tuudittaudu siihen ajatukseen, että ensimmäinen lääke auttaa ja jos ei auta, niin mikään muukaan lääke ei voi auttaa. Joskus pitää kokeilla useampaa, ennen kuin löytyy toimiva. Jos tulee sivuoireita, niin pyydä lääkkeen vaihtoa. Älä ajattele niin, että pitää kestää sellaisia sivuoireita, jotka selvästi huonontavat elämänlaatua, koska lääke vie ainakin esim. itsetuhoisuuden pois. Mutta lue myös itse huolella lääkkeen sivuoireista. Monet lopettavat lääkityksen kokeilun ennen kuin se edes pääse vaikuttamaan, koska pelästyvät aloitusoireita, joita totta kai tulee. Keskustele lääkärisi kanssa huolistasi lääkehoidon suhteen. Kerro rehellisesti, millaiset sivuoireet sinua pelottavat erityisen paljon. Jotkut esim. ovat ok, vaikka jonkun verran lihookin, mutta jos on taipumusta syömishäiriöihin tai tietää, että lihominen masentaa ennestään, niin se on ihan validi syy olla varauksellinen sellaista lääkettä kohtaan, jonka käyttäjillä on usein todettu huomattavaa painonnousua. Myös esim. seksuaalisten halujen tukahtuminen voi liittyä joihinkin lääkkeisiin ja se voi olla joillekin ihan selvä kynnyskysymys lääkkeen käyttöön.
Ihan miten vain, mutta itsellä lääkehoito lopetti kävelyretket paikkakunnan kirkolle, missä mietin, että jos vaikka hyppäisi tuolta kirkon tornista alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaa, meditointia, ruokavalio, vitamiinit- ja hivenaineet kuntoon sekä ulkoilua raittiissa ilmassa.
Näin parani minulla ilman lääkkeitä. Terveellinen ruokavalio piristi jo oloa huimasti ja kun sain raahattua itseni ulos. Kävelin ihan pikkasen, saatoin levähtää puiston penkillä ja taas jatkettiin hitaasti matkaa.
Riippuu ihmisestä. Itselläni todettiin joskus 5 vuotta sitten keskivaikeamasennus. Silloin mikään ei tuntunut miltään ja välillä tulikin ajatuksia että miksen vain heittäydy rekan/bussin eteen. Silti kun lääkäri, tietenkin, ensimmäisenä tarjosi lääkkeitä tähän tiesin etten oikeaati tarvitse niitä vaan halusin vain sairaslomaa lepoon ja jonkun jolle puhua ongelmista. Otin kumminkin lääkkeet koska muuten en saanut lähetettä psykologille. Ei niistä mitään todellista hyötyä ollut, tasoitti kyllä mielialaa mutta ilmankin olisin hyvin pärjännyt ja sain niistä enemmän sivuvaikutuksia kuin mitään muuta... mutta riippuu ihmisesrä pärjääkö ilman.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaa, meditointia, ruokavalio, vitamiinit- ja hivenaineet kuntoon sekä ulkoilua raittiissa ilmassa.
Näin parani minulla ilman lääkkeitä. Terveellinen ruokavalio piristi jo oloa huimasti ja kun sain raahattua itseni ulos. Kävelin ihan pikkasen, saatoin levähtää puiston penkillä ja taas jatkettiin hitaasti matkaa.
Sun ohjeet parantumiseen edellyttää jo aika hyvää toimintakykyä. Ap ei välttämättä ole noin hyvässä kunnossa, että pystyy säännöllisesti menemään kauppaan ja kokkaamaan ja ulkoilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan miten vain, mutta itsellä lääkehoito lopetti kävelyretket paikkakunnan kirkolle, missä mietin, että jos vaikka hyppäisi tuolta kirkon tornista alas.
Ihan kirkolle kävelin, voi sentään, kyseessä lienee isokin metropoli.
Oletko ajatellut, jos muuttaisit vaikka Singapore:een siellä voisi masennus unohtua, kun olisi ihmisiä ympärillä.
Riippuu syistä ja tilanteesta.
Minulla traumatausta, terapiassa vuosia.
En syö lääkkeitä.
Ruokavalio, vitamiinit, ulkoilu, alkoholin käyttö jne. voi toimia olemassa oleville ongelmille joko entisestään tilannetta hankaloittavana tai helpottavana.
Millään parsakaalen syömisellä ei traumataustaa korjata, mutta olo on entistä enempi väsyneempi jos ruokavaliokin sakkaa.
Syihin täytyy päästä pureutumaan, että on mahdollisuus niitä käsitellä, ymmärtää ja päästä kohti vapautta.
Tsemiä kaikille, jotka taistelee. Muistakaa, se ei ole turhaa. Asia kerrallaan, askel kerrallaan.
Oliko sulla siis itsediagnosoitu "masis"? Alakuloinen mieliala ja kyllästyminen omaan elämäntilanteeseen ja kaveripiiriin on eri asia kuin masennus. Ap:lla on ilmeisesti diagnosoitu keskivaikea masennus.