Keskivaikean masennuksen hoito ilman lääkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa masennuksista parantuu ihan itsestään ajan kanssa.  

"Miksi ahdistaa? Syödäänhän muihin sairauksiinkin lääkkeitä. Hyvä hoitokontakti niin voitte seurata vaikutuksia ja mahdollisia sivuvaikutuksia ja säätää annosta, jos lääke katsotaan tarpeelliseksi."

No kun noiden lääkkeiden teho on keskimäärin surkea, ne aiheuttavat ikäviä sivuvaikutuksia ja lisäksi niistä voi tulla silti sillä tavalla riippuvaisiksi, että lääkettä on vaikea lopettaa vieroitusoireiden takia. Esim. briteissähän paikallinen käypä hoito suositus on jo ottanut huomattavasti entistä kriittisemmän kannan masennuslääkkeisiin näistä syistä. 

Joskus myös lääke voi olla hidaste toipumiselle. Itselläni on ollut 1 noin vuoden masennusjakso nuorena aikuisena. Söin ensin lääkettä, mutta jokin minussa sanoi että ei, nyt ei pidä parantaa oloaan vaan antaa tulla pohjamutia myöten, että se on hyväksi. Heitin ikäviä sivuoireitakin aiheuttaneet lääkkeet menemään, ja päätin antaa masennuksen tulla ja olla. En vastustaisi sitä yhtään, se saisi sanoa mitä sillä on sanottavaa. Aikani sitten pyörin ahdistuksissa ja tuskissa, kunnes vähitellen se alkoi väistyä. Ja kas kumma, olin ihan kuin uudestisyntynyt ihminen, ihan erilaiset elämänarvot ja asenteetkin.

"Jaa,a. Et ainakaan ilman terapiaa. Voi kyllä kroonistua."

Niin, kroonistuminen on toki sekin mahdollista, sitä ei voi kieltää. Terapia ei ole kyllä läheskään aina tarpeen tai hyödyllistäkään, usein oma mieli pystyy käsittelemään asiansa ihan itsekseen kun aikaa kuluu vaan. 

No, itse makasin vain sängyssä ja toivoin kuolemaa. En nukkunut, en syönyt, en tehnyt mitään. Olin niin loppu. Lääkkeet pelastivat minut. Terapiasta en hyötynyt tippaakaan, vaan vika oli selvästi aivokemiassa. Aloittajaan erona toki se, että oma masennukseni oli vaikea, ei keskivaikea. Mutta lääkkeissä oli kovat sivuvaikutukset ja ne oli hidas lopettaa. Silti se oli ehdottomasti sen arvoista!

Mulla diagnosoitiin keskivaikea masennus vajaa 10 vuotta sitten. Sitä ennen olin noin viitisen vuotta elänyt eristyksissä ilman diagnoosia ja hoitokontaktia. Kokeilin diagnoosin jälkeen noin vuoden verran lääkehoitoa. Ei auttanut ja lopetin lääkityksen, mutta en halunnut kokeilla uusia. Masennus diagnosoitiin muuttuneen krooniseksi masennukseksi toistuvilla keskivaikeilla masennusjaksoilla pari vuotta ensimmäisen diagnoosin jälkeen. Eli olin ollut noin vuoden ilman lääkitystä ja yritin parantua liikunnan, ruokavalion, meditaation jne. avulla, kun sain tuon kroonisen masennuksen + toistuvat keskivaikeat masennusjaksot diagnoosin. Olen ollut myös ajoittain terapiassa. Terapia auttaa pääsemään keskivaikeista masennusjaksoista paremmin "normaaliin" kroonisen masennuksen olotilaan. Ilman terapiaa lamaannun täysin. Nyt 10 vuoden kitkuttelun jälkeen olen ajatellut uudestaan lääkityksen kokeilua terapian rinnalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiaa, meditointia, ruokavalio, vitamiinit- ja hivenaineet kuntoon sekä ulkoilua raittiissa ilmassa. 

Näin parani minulla ilman lääkkeitä. Terveellinen ruokavalio piristi jo oloa huimasti ja kun sain raahattua itseni ulos. Kävelin ihan pikkasen, saatoin levähtää puiston penkillä ja taas jatkettiin hitaasti matkaa. 

Sun ohjeet parantumiseen edellyttää jo aika hyvää toimintakykyä. Ap ei välttämättä ole noin hyvässä kunnossa, että pystyy säännöllisesti menemään kauppaan ja kokkaamaan ja ulkoilemaan. 

Minä tilasin ruuat kotiin enkä käynyt kaupasssa ja muuallakaan kuin sen verran, että kävin vähän ulkona. 

Mulla oli itse asiassa vaikea masennus ja kävin terapiassa viisi kertaa viikossa kahden kuukauden ajan ja sen jälkeen kerran viikossa, mutta lääkkeitä en ottanut .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiaa, meditointia, ruokavalio, vitamiinit- ja hivenaineet kuntoon sekä ulkoilua raittiissa ilmassa. 

Näin parani minulla ilman lääkkeitä. Terveellinen ruokavalio piristi jo oloa huimasti ja kun sain raahattua itseni ulos. Kävelin ihan pikkasen, saatoin levähtää puiston penkillä ja taas jatkettiin hitaasti matkaa. 

Sun ohjeet parantumiseen edellyttää jo aika hyvää toimintakykyä. Ap ei välttämättä ole noin hyvässä kunnossa, että pystyy säännöllisesti menemään kauppaan ja kokkaamaan ja ulkoilemaan. 

Minä tilasin ruuat kotiin enkä käynyt kaupasssa ja muuallakaan kuin sen verran, että kävin vähän ulkona. 

Mulla oli itse asiassa vaikea masennus ja kävin terapiassa viisi kertaa viikossa kahden kuukauden ajan ja sen jälkeen kerran viikossa, mutta lääkkeitä en ottanut .

Ai oliko itseasiassa vaikea masennus? Niin, no miksiköhän jouduit käymään viisi kertaa viikossa? Koska et suostunut lääkehoitoon, vaikka oli diagnosoitu vaikea masennus  ja selvästikään ei luotettu siihen, että pysyt hengissä ellei vahdita tiiviisti, koska et suostunut ottamaan lääkkeitä. Kuulostat siltä kuin pitäisi antaa mitali siitä, että torjuit vaikeankin masennuksen aikana lääkkeet, jotka olisivat voineet auttaa sinua etkä olisi tarvinnut jokapäiväistä terapiaa itsemurhan välttämiseksi. "Heikko ap keskivaikeine masennuksineen kun miettii ottaako lääkkeitä vai ei..."

Risusavottaa ja ojan kaivuuta lapiolla suosittelen lääkkeeksi. Kyllä oikenee masennukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nofap, liikunta, kahvittomuus, kirkasvalo, d-vitamiini, kalaöljy ja terveellinen ruokavalio.

Hei, kerrotko vielä mikä ruoka auttaa itsetuhoisiin ajatuksiin, esimerkiksi haluun iskeä puukko vatsaan ja repiä sisuskalut rikki ahdistuksen takia, sekä pakkoajatuksiin, jotka estävät julkisilla paikoilla liikkumisen ja sosiaalisen kontaktit?

Jos on vakavia itsetuhoisia ajatuksia, eikö masennus ole silloin jo jotain muuta kuin keskivaikea?

Keskivaikeaan tepsii rankka liikunta, suolistoflooran saattaminen sille tasolle, että se edesauttaa parantumista (kasvisvoittoiset eväät). Sitten ... tarvitaan muita ihmisiä ja niiden seurassa elämistä. Itsereflektiossa auttaa kuunteleva korva. Itsensä ja omien tarpeiden tunnistaminen lisää itsemyötätuntoa eli itsetutkistelu on lopulta aivan välttämätöntä. On se muillekin, mutta moni harhoissa elävä, joka ei sairastu masennukseen, ei tähän ryhdy - koska ei ole pakko.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiaa, meditointia, ruokavalio, vitamiinit- ja hivenaineet kuntoon sekä ulkoilua raittiissa ilmassa. 

Näin parani minulla ilman lääkkeitä. Terveellinen ruokavalio piristi jo oloa huimasti ja kun sain raahattua itseni ulos. Kävelin ihan pikkasen, saatoin levähtää puiston penkillä ja taas jatkettiin hitaasti matkaa. 

Sun ohjeet parantumiseen edellyttää jo aika hyvää toimintakykyä. Ap ei välttämättä ole noin hyvässä kunnossa, että pystyy säännöllisesti menemään kauppaan ja kokkaamaan ja ulkoilemaan. 

Minä tilasin ruuat kotiin enkä käynyt kaupasssa ja muuallakaan kuin sen verran, että kävin vähän ulkona. 

Mulla oli itse asiassa vaikea masennus ja kävin terapiassa viisi kertaa viikossa kahden kuukauden ajan ja sen jälkeen kerran viikossa, mutta lääkkeitä en ottanut .

Mä en usko sua. Sun tarina ei kuulosta aidolta. Olet ehkä lääkevastainen, mutta älä nyt puhu paskaa, kun toiset ovat oikeasti sairaita.