Lonkkavika. Kävelen oudosti. Harmittaa minua joka päivä. Haaveilin pienenä missiksi tulosta mutta lonkkavikaisena ei asiaa kisoihin.
Olen todella pitkä ja muuten olisin päässyt. Miten unelman surusta yli?
Kommentit (13)
Sut on helppo sit tunnistaa. Tuolta toi lonkkavikainen tulee taas. Olet rampa!
Kyllä mun vanhemmat tajus mun lapsuuden leikeistä et haaveilin missiksi pääsemisestä. Itse aloin tajuta todellisuuden päälle kymmenen vuotiaana.
Oletko käynyt asiantuntijoilla kysymässä oisko jotain tehtävissä? Voi alkaa vanhetetessa vaivata muutakin elämää eikä vain unelmia.
Mä saan kepin vanhemmiten. En pysty sit olemaan sitä ilman. Siihen loppuu liikunta.
Ehkä joudut pyörätuoliin jos vikasi pahenee.
Mulla oli kanssa nuorena mallin haaveita mutta erpituiset jalat kaatoivat ne haaveet. Olin kyllä nätti ja hoikka mutta onnuin.
Haaveammattina poliisi, mutta en päässyt sinne just tän lonkkavian takia kun vaikuttaa liikkumiseen. t.ap
Lonkkaviat voidaan nykyään hoitaa, esim. leikkauksella.
En tunne ketään, keneltä olisi jätetty synnynnäinen lonkkavika hoitamatta. Provo.
Missiksi en pääse vaikka saisin apua lonkkavikaan. Olen yli 40-vuotias. Tulen köyhästä poliisiperheestä. Ei mun vanhemmat mua auttaneet asiassa kun olin lapsi, se piti vain hyväksyä.
Ei oo synnynäinen vika. Tuli synnytyksen yhteydessä. t.ap
Hyväksyt tilanteen aikuisena. Tiesivätkö vanhempasi unelmastasi vai onko tämä päiväkirjaan kirjoittelua?