Kuo-eman ajattelu pilaa viimeisetkin ilot elämästä

Oon vm. 1988 nainen. Isoisä kuoli 99 ja siitä lähtien kuolema on jatkuvasti ollut mielessä. Toki oli joo noin 4 vuoden jakso kun olin elämäni kunnossa eikä kuolema piipahtanut mielessä vähän väliä. Sitten sairastuin itse parantumattomasti (2010) ja elämään tuli monenlaiset oireet, sydänjuttuja, ihottumaa, huimausta, kipuja ym.

Joka päivä mietin syöpää tai ruumiini mätänemistä. Jos kuulen että jollain jokin tietty syöpä pelkään sitä kohta itsekin.

Tuntuu että nämä pelot lähtee vain kokemalla se kuolema.

(on käyty terapiat, syöty kaikki eri tyyppiset psyykelääkkeet..)