Ope kohtasi täydellisen av-mamman
Olen ollut kymmenen vuotta opettajana (luokan-) ja vasta nyt kohtasin klassisen, tyylipuhtaan av-mamman. Hän lähettelee pitkiä sähköposteja lapsensa erinomaisuudesta, ilmoittaa kirjallisesti, ettei hänen lapsensa tarvitse tehdä sitä tai tätä opsissa mainittua asiaa (esim. kertotaulujen opettelu, hiihtäminen).
Viime viikolla äippä haki lapsensa kesken päivän koulusta, koska lapsella oli parturi. Lapsonen vain ilmoitti minulle, että lähtee nyt sit parturiin. Ja tukiopetuksessa sitten opiskelee ne asiat, jotka jäävät nyt oppimatta tukanleikkuun takia.
Äiti on myös ilmoittanut, ettei lasta saa komentaa, koska heillä kotona on homeopaattis-steinerilainen kasvuympäristö, jossa lapsi itse löytää tiensä.
Äippäliini marssii harva se päivä opettajainhuoneeseen (koputtamatta of course), istuu sohvalle ja alkaa jutustella jonninjoutavista asioista. Hänen mukaansa opettajainhuone on koko kylän yhteinen paikka, koska se on verovaroin maksettu. Myös musiikkiluokan soittimet sekä teknisen työn tilat äippä haluaisi oman perheensä käyttöön. Nyt pyytelee avaimia koulumme reksiltä. Anteeksi, kun minua nyt nyppii.
Jos nyt sinä ärsyttävä mamma luet tätä, niin koeta nyt tajuta, että ei se kuule ihan niin mene. Ja mene jonnekin töihin!! Mä en jaksa nähdä sun lärvääsi joka ikinen päivä. Eikä se opehuoneen sohva ole sinun persettäs varten.
Että sieppaa.
Ope
Kommentit (282)
Mun tytön luokkakaverin äiti on vähän samanlainen.
Opeksi sattui vielä vastavalmistunut idealistinen tyyppi. On kyllä saanut kovan koulutuksen ensimäisten vuosien aikana:D.
Nyt ollaan menossa jo siinä vaiheessa, että otto-Ylermin ei tarvis kirjoittaa käsin koulussa vaan sen pitäisi saada oma tietokone kun sillä on niin huono käsiala. Kokeet menee huonosti kun lapsella on varmasti joku neurologinen ongelma. Kun äidiltä kysyy, onko hänen Ylerminsä lukenut siihen ja siihen kokeeseen, äiti vastaa hölmistyneenä, että onks niillä koe, ei se ole puhunut mitään, on pelannut pleikkaa koko illan.
Anteeks mutta mun on pakko nauraa! :D Karseeta pitääki olla... Ja tuo on sun työpaikkas!
Onko tuollaisia oikeasti olemassa???
Mut ei toi kyllä mikään av-mamma ole, vaan joku ihan muu tyyppi.
mutta pitipä tällainenkin nähdä.
Jotenkin sitä luulisi, ettei kukaan VOI olla noin ärsyttävä vakavalla naamalla. Mutta näemmä voi.
Että pistää vihaksi.
Ap
Hävettää ja naurattaa lukea kirjoitustasi. Kyllä meitä mahtuu joka junaan ja osa jää asemalle... Olet kyllä palkkasi ansainnut, kun joudut kohtaamaan noin pimeitä ihmisiä!
Oletko sanonut sille, että jos lapsi ei kertotauluja opettele tai hiihtoon osallistu, et voi arvioida hänen osaamistaan, eli et voi antaa numeroa? Tai että, hiihdosta ei vi jäädä pois äidin määräyksestä ilman fyysistä estettä (ts. sairautta)? Jos annat sitten nelosen lapselle?
t. toinen KM, joka kyllä vaihtoi lapset aikuiskoulutettaviin.
Toisin sanoen jakamalla tämän kertomuksen piristit päivääni.
Vaikka ymmärrän kyllä, että sinä kihiset raivosta.
ja sympatiat täysin sun puolella. Onneks ei itellä ole noin vaikeita tapauksia vanhemmissa, yläkoululaisten vanhempia ei paljon kouluasiat kiinnosta. t.ope myös
Sen ikäisten pitää jo itse osata huolehtia sellaisista.
Mulla ei olis mitään hajua kokeiden ajankohdista jos lapset ei itse kertoisi.
Btw, loistavaa kirjoittelua ap:ltä, tosin loppua kohti hieman lässähti. Provoilua ei saisi ikinä omassa ketjussaan tunnustaa...:)
Ei mun kouluaikoina kokeista mainittu reissuvihkossa, kyllä minä ihan itse ne muistin ja niihin kertasin. Ekalla luokalla ei edes ollut mitään kokeita. Onko lapset nykyään jotenkin avuttomampia kuin ennen?
Ei viidesluokkalainen ole vielä vastuussa edes siitä, vaikka tekisi murhan.
Miksei lapsi ole steinerissa? Ja mikä ihme on " homeopaattissteinerlainen" ?
Olen saanut s-postitse täntyylisiä ilmoituksia:
" Ilmoitan kirjallisesti, että lapseni XXX ei osallistu hiihtotunneille."
" Ilmoitan kirjallisesti, että poikani ei tarvitse opetella kertotauluja vielä tänä lukuvuonna."
Sitten kun yrittää sille akalle piipittää jotain opsista, niin se lataa hillitöntä monologia, kuinka Steiner-koulussa kaikki on paremmin. Ja kuinka hienoa oli nähdä pojan ilo, kun se oli Montessori-päiväkodissa. Ja miten vanhakantaista on tällainen, kun hänen lastaan yritetään survoa muottiin.
Eniten vituttaa tämä " Ilmoitan, että" -tyyli.
Esimieheni on just sellainen hermostunut, kiltti 45-vuotias naisnössö, joka ei uskalla tehdä mitään. " Pitäähän sinun kuitenkin muistaa, että sinulla on vastuu vuorovaikutuksen sujuvuudesta ja blaablaa asiakastyytyväisyys jne."
ole opettajan ja vanhempien suhteesta.
Apuaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.............
Muistan muuten, kun 80-luvulla kuuntelin salaa opettajan ja äitini juttelua ja opettaja kertoi, miten kamalaa työ on nykyään, kun lapset ovat NIIN paljon vaikeampia kun ennen ja vanhemmat sallivat lapsilleen kaiken. On levottomuutta ja käytöshäiriötä ja auktoriteetti ihan hukassa lasten kotona ja vanhemmilla ei mitään käsitystä kodin ja koulun eroista ja rajoista. Sama laulu jatkui 90-luvulla ja nyt 2000-luvulla opettajilla on taas vaikeampaa kuin koskaan, kun vanhemmat ovat aivan entistä pimeämpiä ja lapsiet entistä enemmän hukassa.
Tietenkin kaikki voivat kääntää katseensa kaihoisasti 1950-luvulle, jolloin kuri oli vielä kova ja koulussa opettajan tehtävä selvä. Ainoa ongelma vain, että mitättömän pieni osa ikäluokasta pääsi jatkamaan opintoja. Siihenkin voi tietenkin taas pyrkiä. Vaikeille tapauksille pari vuotta pakollista kansakoulua ja koululle takaisin kuri ja kunnia. Annetaan opettajille taas tehtäväksi erotella jo lapsena, mihin yhteiskuntaluokkaan kukakin Nico-Petteri sopii. Otetaan takaisin vanhat hyvän ajan kasvatuskeinot, että lapsen ei sovi ihmetellä eikä kyseenalaistaa ja asiantuntija kyllä tietää, mikä kenenkin lapselle on parasta. Vanhemmat pois koululuokasta kitisemästä.
Kyllä silloin oli varmasti opettajan kasvatustyö helpompaa! Tärkeintä oli opettaa lapsille kertotaulu ja isänmaan rakkaus. Viis omasta ajattelusta, yksilöllisestä kehityksestä. Erilaisuus on heikkoutta, josta kuuluukin rangaista!