Ope kohtasi täydellisen av-mamman

Olen ollut kymmenen vuotta opettajana (luokan-) ja vasta nyt kohtasin klassisen, tyylipuhtaan av-mamman. Hän lähettelee pitkiä sähköposteja lapsensa erinomaisuudesta, ilmoittaa kirjallisesti, ettei hänen lapsensa tarvitse tehdä sitä tai tätä opsissa mainittua asiaa (esim. kertotaulujen opettelu, hiihtäminen).

Viime viikolla äippä haki lapsensa kesken päivän koulusta, koska lapsella oli parturi. Lapsonen vain ilmoitti minulle, että lähtee nyt sit parturiin. Ja tukiopetuksessa sitten opiskelee ne asiat, jotka jäävät nyt oppimatta tukanleikkuun takia.

Äiti on myös ilmoittanut, ettei lasta saa komentaa, koska heillä kotona on homeopaattis-steinerilainen kasvuympäristö, jossa lapsi itse löytää tiensä.



Äippäliini marssii harva se päivä opettajainhuoneeseen (koputtamatta of course), istuu sohvalle ja alkaa jutustella jonninjoutavista asioista. Hänen mukaansa opettajainhuone on koko kylän yhteinen paikka, koska se on verovaroin maksettu. Myös musiikkiluokan soittimet sekä teknisen työn tilat äippä haluaisi oman perheensä käyttöön. Nyt pyytelee avaimia koulumme reksiltä. Anteeksi, kun minua nyt nyppii.



Jos nyt sinä ärsyttävä mamma luet tätä, niin koeta nyt tajuta, että ei se kuule ihan niin mene. Ja mene jonnekin töihin!! Mä en jaksa nähdä sun lärvääsi joka ikinen päivä. Eikä se opehuoneen sohva ole sinun persettäs varten.

Että sieppaa.



Ope