Lue keskustelun säännöt.
Miksi avioliitossa olevien pitäisi tehdä testamentti toistensa hyväksi?
05.11.2019 |
Joku lakimies suositteli testamentin tekemistä avioliitossa oleville, jos haluaa varmistaa että leski saa puolet. Eikö se ole laissa jo määrätty? Vai onko lapsilla oikeus vaatia lakiosaansa kiinteästä omaisuudesta niin että sitä olisi pakko myydä? Leskellehän jää hallintaoikeus kotiin.
Kommentit (138)
En ole tuollaista kuullutkaan, enkä aio tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä laissa on määrätty, että leski saisi aina puolet vainajalta jääneestä varallisuudesta?
- Minä en sellaista lakia tunne
Lakimies
No varmaan lähinnä siksi, että halutaan turvata lesken taloudellinen asema, eivätkä lapset voi vaatia kuin lakiosan.
Yleensä kyllä tehdään henkivakuutus, jossa on toinen puoliso edunsaajana, jos toinen kuolee. Perinnöstä lakiosa menee aina lapsille.
Ihan sen takia kehoitetaan laatimaan nimenomaan omistusoikeustestamentti, koska hallintaoikeustestamentin myötä on tullut niin paljon ongelmia sekä leskelle että lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on esimerkiksi yhteinen yritys, niin hallintaoikeustestamentti on pakkokin tehdä, jos haluaa turvata yrityksen toiminnan.
Leski ei peri mitään ilman testamenttia. Yhteinen omaisuus ositetaan. Testamentti takaa, että leski saa sen mitä hänelle tahtoo jättää, vaikka perillisillä onkin lakiosa.
Tämä on hyvä tajuta: LESKI EI PERI MITÄÄN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kyllä tehdään henkivakuutus, jossa on toinen puoliso edunsaajana, jos toinen kuolee. Perinnöstä lakiosa menee aina lapsille.
Lakiosa liittyy ainoastaan testamenttiin ja sitä pitää vaatia 6 kuukauden kuluessa siitä, kun rintaperillinen on saanut testamentin sisällön tietoonsa.
Koska leski ei peri mitään, jos vainajalla on lapsia. Leski saa avio-oikeuden perusteella sen n. puolet, mutta se ei ole perimistä.
Testamentilla hän lisäksi perii, jolloin lapsille jää vain lakiosa eli puolet siitä, mitä ilman testamenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vainajalla on ennen avioliittoa hankittua omaisuutta, jonka haluaa testamentata leskelle.
Minun vanhemmilla oli keskinäinen testamentti, jonka he tekivät täysissä ruumiin ja sielun voimissa, ja jonka minä ja veljeni hyväksyimme. Kun isä kuoli 80-vuotiaana, siirrettiin vanhempien omaisuus kokonaan äidin nimiin ja kun äiti kuoli 82-vuotiaana pari vuotta myöhemmin, jaoimme perinnön kahteen osaan veljeni kanssa. Tuolla järjestelylle pystyimme minimoimaan kuolinpesään liittyvän byrokratian ja perintöverot. Vanhemmat kohtelivat minua ja veljeäni aina reilusti eikä meillä ollut mitään syytä ruveta kiistelemään joista pikkutavaroista. Kun klassisesta ydinperheestä, jossa on kaksi lasta ja vanhemmat ovat ensimmäisessä avioliittossa kunnes kuolema heidät erottaa, niin sekin auttaa noissa perintöasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään syytä sellaista tehdä. Kumpikin pärjää omillaan myös leskenä.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmilla oli keskinäinen testamentti, jonka he tekivät täysissä ruumiin ja sielun voimissa, ja jonka minä ja veljeni hyväksyimme. Kun isä kuoli 80-vuotiaana, siirrettiin vanhempien omaisuus kokonaan äidin nimiin ja kun äiti kuoli 82-vuotiaana pari vuotta myöhemmin, jaoimme perinnön kahteen osaan veljeni kanssa. Tuolla järjestelylle pystyimme minimoimaan kuolinpesään liittyvän byrokratian ja perintöverot. Vanhemmat kohtelivat minua ja veljeäni aina reilusti eikä meillä ollut mitään syytä ruveta kiistelemään joista pikkutavaroista. Kun klassisesta ydinperheestä, jossa on kaksi lasta ja vanhemmat ovat ensimmäisessä avioliittossa kunnes kuolema heidät erottaa, niin sekin auttaa noissa perintöasioissa.
Jos leski olisikin pamauttanut saman tien uudelleen avioon, tilanne ei olisikaan lainkaan auvoinen. Sellaistakin sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmilla oli keskinäinen testamentti, jonka he tekivät täysissä ruumiin ja sielun voimissa, ja jonka minä ja veljeni hyväksyimme. Kun isä kuoli 80-vuotiaana, siirrettiin vanhempien omaisuus kokonaan äidin nimiin ja kun äiti kuoli 82-vuotiaana pari vuotta myöhemmin, jaoimme perinnön kahteen osaan veljeni kanssa. Tuolla järjestelylle pystyimme minimoimaan kuolinpesään liittyvän byrokratian ja perintöverot. Vanhemmat kohtelivat minua ja veljeäni aina reilusti eikä meillä ollut mitään syytä ruveta kiistelemään joista pikkutavaroista. Kun klassisesta ydinperheestä, jossa on kaksi lasta ja vanhemmat ovat ensimmäisessä avioliittossa kunnes kuolema heidät erottaa, niin sekin auttaa noissa perintöasioissa.
Jos leski olisikin pamauttanut saman tien uudelleen avioon, tilanne ei olisikaan lainkaan auvoinen. Sellaistakin sattuu.
No testamenteissa hyvin yleisesti suljetaan mahdollinen lesken uusi puoliso ja lasten puolisot ulos.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kyllä tehdään henkivakuutus, jossa on toinen puoliso edunsaajana, jos toinen kuolee. Perinnöstä lakiosa menee aina lapsille.
Kerrotko, mikä vakuutusyhtiö antaa inhimilliseelä maksulla henkivakuutuksen yli 65 vuotiaalle?
Heti otan. Oma vakuutus raukesi täyttäessäni 60 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmilla oli keskinäinen testamentti, jonka he tekivät täysissä ruumiin ja sielun voimissa, ja jonka minä ja veljeni hyväksyimme. Kun isä kuoli 80-vuotiaana, siirrettiin vanhempien omaisuus kokonaan äidin nimiin ja kun äiti kuoli 82-vuotiaana pari vuotta myöhemmin, jaoimme perinnön kahteen osaan veljeni kanssa. Tuolla järjestelylle pystyimme minimoimaan kuolinpesään liittyvän byrokratian ja perintöverot. Vanhemmat kohtelivat minua ja veljeäni aina reilusti eikä meillä ollut mitään syytä ruveta kiistelemään joista pikkutavaroista. Kun klassisesta ydinperheestä, jossa on kaksi lasta ja vanhemmat ovat ensimmäisessä avioliittossa kunnes kuolema heidät erottaa, niin sekin auttaa noissa perintöasioissa.
Jos leski olisikin pamauttanut saman tien uudelleen avioon, tilanne ei olisikaan lainkaan auvoinen. Sellaistakin sattuu.
No testamenteissa hyvin yleisesti suljetaan mahdollinen lesken uusi puoliso ja lasten puolisot ulos.
Tai sitten ei. Hups, sinne meni.
Testamentin avulla leskelle voi jättää enemmän kuin mitä hän saisi pelkästään avio-oikeuden perusteella. Esimerkki: aviopari A ja B, joilla on yhteisiä lapsia. Oletetaan, että A:n omaisuus on 300 000 ja B:n omaisuus 100 000. Ei avioehtoa eikä mitään osaa omaisuudesta ole suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle.
Jos A kuolee ensin, niin ilman testamenttia lapset perivät 200 000 ja B:lle jää yhteensä 200 000 (alkuperäinen 100 000 + tasinkona saatu 100 000). Jos A ja B ovat tehneet keskinäisen omistusoikeustestanentin ja lapset vaativat lakiosaansa, niin lapset perivät 150 000 ja B:lle jää yhteensä 250 000.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmilla oli keskinäinen testamentti, jonka he tekivät täysissä ruumiin ja sielun voimissa, ja jonka minä ja veljeni hyväksyimme. Kun isä kuoli 80-vuotiaana, siirrettiin vanhempien omaisuus kokonaan äidin nimiin ja kun äiti kuoli 82-vuotiaana pari vuotta myöhemmin, jaoimme perinnön kahteen osaan veljeni kanssa. Tuolla järjestelylle pystyimme minimoimaan kuolinpesään liittyvän byrokratian ja perintöverot. Vanhemmat kohtelivat minua ja veljeäni aina reilusti eikä meillä ollut mitään syytä ruveta kiistelemään joista pikkutavaroista. Kun klassisesta ydinperheestä, jossa on kaksi lasta ja vanhemmat ovat ensimmäisessä avioliittossa kunnes kuolema heidät erottaa, niin sekin auttaa noissa perintöasioissa.
Jos leski olisikin pamauttanut saman tien uudelleen avioon, tilanne ei olisikaan lainkaan auvoinen. Sellaistakin sattuu.
En usko 80-vuotias äitini oli menossa uusiin naimisiin, sillä hän ei oikeastaan koskaan toipunut isän kuolemasta. Vanhemmat auttoivat minua ja veljeäni myös ollessa elossaan esimerkiksi silloin kun olin köyhä opiskelija. Kumma miten vähän jotkut tuntuvat luottavan omiin lähisukulaisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmilla oli keskinäinen testamentti, jonka he tekivät täysissä ruumiin ja sielun voimissa, ja jonka minä ja veljeni hyväksyimme. Kun isä kuoli 80-vuotiaana, siirrettiin vanhempien omaisuus kokonaan äidin nimiin ja kun äiti kuoli 82-vuotiaana pari vuotta myöhemmin, jaoimme perinnön kahteen osaan veljeni kanssa. Tuolla järjestelylle pystyimme minimoimaan kuolinpesään liittyvän byrokratian ja perintöverot. Vanhemmat kohtelivat minua ja veljeäni aina reilusti eikä meillä ollut mitään syytä ruveta kiistelemään joista pikkutavaroista. Kun klassisesta ydinperheestä, jossa on kaksi lasta ja vanhemmat ovat ensimmäisessä avioliittossa kunnes kuolema heidät erottaa, niin sekin auttaa noissa perintöasioissa.
Miten niin minimoitte perintöverot? Tehän nimenomaan maksimoitte ne. Ensin äitinne maksoi perintöveroa isältänne perimästään omaisuudesta. Sitten äitinne kuoltua te maksoitte perintöverot uudelleen samasta omaisuudesta. Koska saitte koko perinnön yhdellä kertaa, maksoitte siitä (perintöveron progressiivisuuden vuoksi) enemmän perintöveroa kuin jos olisitte saaneet perinnön kahdessa eri osassa.
Ei ole mikään pakko tehdä, jos haluaa noudattaa normaalia perintökaarta. Lapset voivat vaatia lakiosuuttaan aina vaikka olisi millainen keskinäinen omistusoikeustestamentti.