Lue keskustelun säännöt.
Miksi avioliitossa olevien pitäisi tehdä testamentti toistensa hyväksi?
05.11.2019 |
Joku lakimies suositteli testamentin tekemistä avioliitossa oleville, jos haluaa varmistaa että leski saa puolet. Eikö se ole laissa jo määrätty? Vai onko lapsilla oikeus vaatia lakiosaansa kiinteästä omaisuudesta niin että sitä olisi pakko myydä? Leskellehän jää hallintaoikeus kotiin.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sen takia kehoitetaan laatimaan nimenomaan omistusoikeustestamentti, koska hallintaoikeustestamentin myötä on tullut niin paljon ongelmia sekä leskelle että lapsille.
MIllaisia ongelmia hallintaoikeustestamentista?
Esimerkiksi se, että lapset joutuvat maksamaan perintöveron, vaikka eivät vielä saa sellaista perintöä, jolla voisi maksaa mitään. Meillä on juuri suvussa tällainen tilanne. Perintöveroa tuli maksettavaksi kullekin lapselle viisinumeroinen summa, mutta ei vielä itse perintöä muuten kuin paperilla.
Leskellekin hallintaoikeus voi olla ikävä, koska se voi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Esim. meidän tapauksessa leski asuu jo hoitokodissa, mutta hallintaoikeustestamentin vuoksi hän joutuu maksamaan tuhansia euroja vuodessa hänelle tarpeettoman omakotitalon kuluja (hallintaoikeustestamentin vuoksi kulut kuuluvat yksin leskelle). Talon myymiseen tarvitaan kuitenkin kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus.
Miksi suostumusta ei anneta? Jos kerran kukaan ei hyödy ja kaikille on vain kustannuksia?
Leskellä ja perillisillä tai perillisillä keskenään voi olla erimielisyyksiä siitä, mikä on hyväksyttävä myyntihinta. Perillisethän eivät hyödy omakotitalon myynnistä mitään niin kauan, kun leski elää, koska leski maksaa kaikki talon kustannukset ja perilliset eivät saa myyntihinnasta käyttöönsä senttiäkään niin kauan, kun leski elää.
Itse asiassa juuri meidän tapauksessa myynnistä ei ole erimielisyyttä, mutta siihen tuntuu vain menevän aikaa. Olen kuitenkin tässä nähnyt, kuin testamentilla saatu hallintaoikeus voi olla leskellekin aikamoinen ansa.
Eihän sen lesken ole mikään pakko siinä asunnossa asua kunnes se saadaan myytyä. Senkun ottaa ja muuttaa ihan minne mieli tekee ja perilliset saavat myydä sen tyhjän kodin mihin hintaan haluavat. Ja se oikeushan ei siirry nii mettä niillä myyntirahoilla pitäisi ostaa joku muu asunto jossa se leski saisi asua vaan jos hän luopuu juuri tuon Ex-yhteisen kodin hallinnasta niin silloin varat vapautui perillisille...
Se on hallintaOIKEUS ei pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka peri, jos aviopuolisoista toinen kuolee, eikä lapsia ole, kun leski ei peri.
Leski perii, jos vainajalla ei ollut lapsia. Avoleski ei peri.
Näin. Se täytyy kuitenkin ottaa huomioon että vaikka leski perii, hänen kuoltuaan omaisuus ei siirry hänen omaisilleen vaan ensiksi kuolleen vanhemmille tai sisaruksille.
Eli kun minä olen lapseton ja naimisissa miehen kanssa jolla on lapsia aiemmasta liitosta hän perii minut, mutta hänen lapsensa eivät saa tuota perintöä aikanaan vaan se menee vanhemmilleni. Jos vanhempani eivät elä, perintö siirtyy sisaruksilleni.
Tätä monikaan uusperheessä elävä ei tiedä.
En oikein ymmärrä, että miten se lapsettoman pariskunnan perintö menee toisenkin kuoltua sitten kokonaan ensiksi kuolleen puolison vanhemmille ja sisaruksille. Eihän tässä ole järkeä.
Ei mutta sen lapsellisen puolison lapset eivät peri tuota vanhempipuolta. Kun molemmat ovat kuolleet katsotaan mikä oli sen ensin kuolleen perintöosuus ja mitä siitä on jäljellä ja sen perii sitten hänen lähimmät perilliset.
Eli jos on uusiosuhteita niin aina kannattaa nähdä se juristi ja tehdä sellaiset paperit että kumman tahansa menehtyessä varallisuusasiat hoituvat molempien mielestä kohtuullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentin avulla leskelle voi jättää enemmän kuin mitä hän saisi pelkästään avio-oikeuden perusteella. Esimerkki: aviopari A ja B, joilla on yhteisiä lapsia. Oletetaan, että A:n omaisuus on 300 000 ja B:n omaisuus 100 000. Ei avioehtoa eikä mitään osaa omaisuudesta ole suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle.
Jos A kuolee ensin, niin ilman testamenttia lapset perivät 200 000 ja B:lle jää yhteensä 200 000 (alkuperäinen 100 000 + tasinkona saatu 100 000). Jos A ja B ovat tehneet keskinäisen omistusoikeustestanentin ja lapset vaativat lakiosaansa, niin lapset perivät 150 000 ja B:lle jää yhteensä 250 000.
Laskelma on väärin. Katso ap lakitekstilinkistä miiten oikeasti menee.
Ihan oikeinhan tuo on.
Miten sinun mielestäsi kuuluisi noilla summilla mennä?
Pähkäilin miten tuohon (lapset perivät 150 ja leskelle jää 250) on edes päästy enkä tajua.... Laskelman tekijä tai tuo kommentoija voisi valaista hieman....
AA
Joo, minulle oli epäselvää se, miten tasinko vaikuttaa lakiosaan. Eli onko lakiosa (yhteensä) puolet vainajan omaisuudesta vai lasketaanko ensin tasinko leskelle ja onko lakiosa (yhteensä) puolet siitä, mitä jää jäljelle tasingon maksamisen jälkeen. Tämä ongelma tuli kyllä mieleeni laslelmaa tehdessäni. Yritin etsiä asiasta tietoa ja luin ainakin viisi eri lakitietosivua, joissa käsiteltiin keskinäistä testamenttia ja lakiosaa. Missään niistä ei kuitenkaan kerrottu, miten tämä asia menee eikä myöskään esitetty laskelmaa, josta asian olisi voinut päätellä.
18[/quote
Tasinkoa ei jouduta maksamaan, jos vainajan omaisuus on leskeä pienempi. Tällöin avio-oikeutta tähän omaisuuteen ei leskellä ole. Ei prosenttiakaan.
Mutta siis ne molempien varallisuudet summataan ja siitä katsotaan meneekö tasinkoa leskelle. Jos menee, se lasketaan pois (siitä ei joudu maksamaan perintöveroa, se ei ole perintö) ja sen jälkeen mitä jää jäljelle on perillisten perintö. Jos on testamentti vaikkapa pikkukissoille niin siitä perintöosuudestansa se ilman-testamenttia-perillinen voi 6kk kuluessa vaatia lakipsaansa joka on se 50%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sen takia kehoitetaan laatimaan nimenomaan omistusoikeustestamentti, koska hallintaoikeustestamentin myötä on tullut niin paljon ongelmia sekä leskelle että lapsille.
MIllaisia ongelmia hallintaoikeustestamentista?
Esimerkiksi se, että lapset joutuvat maksamaan perintöveron, vaikka eivät vielä saa sellaista perintöä, jolla voisi maksaa mitään. Meillä on juuri suvussa tällainen tilanne. Perintöveroa tuli maksettavaksi kullekin lapselle viisinumeroinen summa, mutta ei vielä itse perintöä muuten kuin paperilla.
Leskellekin hallintaoikeus voi olla ikävä, koska se voi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Esim. meidän tapauksessa leski asuu jo hoitokodissa, mutta hallintaoikeustestamentin vuoksi hän joutuu maksamaan tuhansia euroja vuodessa hänelle tarpeettoman omakotitalon kuluja (hallintaoikeustestamentin vuoksi kulut kuuluvat yksin leskelle). Talon myymiseen tarvitaan kuitenkin kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus.
Miksi suostumusta ei anneta? Jos kerran kukaan ei hyödy ja kaikille on vain kustannuksia?
Leskellä ja perillisillä tai perillisillä keskenään voi olla erimielisyyksiä siitä, mikä on hyväksyttävä myyntihinta. Perillisethän eivät hyödy omakotitalon myynnistä mitään niin kauan, kun leski elää, koska leski maksaa kaikki talon kustannukset ja perilliset eivät saa myyntihinnasta käyttöönsä senttiäkään niin kauan, kun leski elää.
Itse asiassa juuri meidän tapauksessa myynnistä ei ole erimielisyyttä, mutta siihen tuntuu vain menevän aikaa. Olen kuitenkin tässä nähnyt, kuin testamentilla saatu hallintaoikeus voi olla leskellekin aikamoinen ansa.
Eihän sen lesken ole mikään pakko siinä asunnossa asua kunnes se saadaan myytyä. Senkun ottaa ja muuttaa ihan minne mieli tekee ja perilliset saavat myydä sen tyhjän kodin mihin hintaan haluavat. Ja se oikeushan ei siirry nii mettä niillä myyntirahoilla pitäisi ostaa joku muu asunto jossa se leski saisi asua vaan jos hän luopuu juuri tuon Ex-yhteisen kodin hallinnasta niin silloin varat vapautui perillisille...
Se on hallintaOIKEUS ei pakko.
Hyvänen aika, toki oikeus siirtyy jos leski ei voi asua enää vanhassa, mutta saa luopua oikeudestaan myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentin avulla leskelle voi jättää enemmän kuin mitä hän saisi pelkästään avio-oikeuden perusteella. Esimerkki: aviopari A ja B, joilla on yhteisiä lapsia. Oletetaan, että A:n omaisuus on 300 000 ja B:n omaisuus 100 000. Ei avioehtoa eikä mitään osaa omaisuudesta ole suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle.
Jos A kuolee ensin, niin ilman testamenttia lapset perivät 200 000 ja B:lle jää yhteensä 200 000 (alkuperäinen 100 000 + tasinkona saatu 100 000). Jos A ja B ovat tehneet keskinäisen omistusoikeustestanentin ja lapset vaativat lakiosaansa, niin lapset perivät 150 000 ja B:lle jää yhteensä 250 000.
Eikö tasinkoa muka tehdä testamenttitapauksessa? Jos tehdään niin lasten lakiosa on vain 100 000.
AINA katsotaan ensin tasinkosuhde ja sen jälkeen vasta peritään. Eli tuossa tapauksessa se tasinko-oikeus olisi yhä se satku ja se 200000 olisi se perintö, mistä ensisijaiset perilliset voisivat erikseen vaatia lakiosakseen tuon 100000 arvosta omaisuutta yli testamentin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sen takia kehoitetaan laatimaan nimenomaan omistusoikeustestamentti, koska hallintaoikeustestamentin myötä on tullut niin paljon ongelmia sekä leskelle että lapsille.
MIllaisia ongelmia hallintaoikeustestamentista?
Esimerkiksi se, että lapset joutuvat maksamaan perintöveron, vaikka eivät vielä saa sellaista perintöä, jolla voisi maksaa mitään. Meillä on juuri suvussa tällainen tilanne. Perintöveroa tuli maksettavaksi kullekin lapselle viisinumeroinen summa, mutta ei vielä itse perintöä muuten kuin paperilla.
Leskellekin hallintaoikeus voi olla ikävä, koska se voi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Esim. meidän tapauksessa leski asuu jo hoitokodissa, mutta hallintaoikeustestamentin vuoksi hän joutuu maksamaan tuhansia euroja vuodessa hänelle tarpeettoman omakotitalon kuluja (hallintaoikeustestamentin vuoksi kulut kuuluvat yksin leskelle). Talon myymiseen tarvitaan kuitenkin kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus.
Miksi suostumusta ei anneta? Jos kerran kukaan ei hyödy ja kaikille on vain kustannuksia?
Leskellä ja perillisillä tai perillisillä keskenään voi olla erimielisyyksiä siitä, mikä on hyväksyttävä myyntihinta. Perillisethän eivät hyödy omakotitalon myynnistä mitään niin kauan, kun leski elää, koska leski maksaa kaikki talon kustannukset ja perilliset eivät saa myyntihinnasta käyttöönsä senttiäkään niin kauan, kun leski elää.
Itse asiassa juuri meidän tapauksessa myynnistä ei ole erimielisyyttä, mutta siihen tuntuu vain menevän aikaa. Olen kuitenkin tässä nähnyt, kuin testamentilla saatu hallintaoikeus voi olla leskellekin aikamoinen ansa.
Eihän sen lesken ole mikään pakko siinä asunnossa asua kunnes se saadaan myytyä. Senkun ottaa ja muuttaa ihan minne mieli tekee ja perilliset saavat myydä sen tyhjän kodin mihin hintaan haluavat. Ja se oikeushan ei siirry nii mettä niillä myyntirahoilla pitäisi ostaa joku muu asunto jossa se leski saisi asua vaan jos hän luopuu juuri tuon Ex-yhteisen kodin hallinnasta niin silloin varat vapautui perillisille...
Se on hallintaOIKEUS ei pakko.
Hyvänen aika, toki oikeus siirtyy jos leski ei voi asua enää vanhassa, mutta saa luopua oikeudestaan myös.
No ei kyllä täällä päin siirtynyt. Jos leski ei halua enää asua siinä heidän entisessä yhteisessä kodissa ei perillisille ole velvollisuutta hankkia hänelle uutta kotia. Näin oli ainakin 4,5v sitten.(Eräs tuttavaleski joutui tätä selvittämään ja loppujen lopuksi luopui okt-asunnosta ja muutti kerrostaloon ja otti siihen kotiin oman lainan..)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sen takia kehoitetaan laatimaan nimenomaan omistusoikeustestamentti, koska hallintaoikeustestamentin myötä on tullut niin paljon ongelmia sekä leskelle että lapsille.
MIllaisia ongelmia hallintaoikeustestamentista?
Esimerkiksi se, että lapset joutuvat maksamaan perintöveron, vaikka eivät vielä saa sellaista perintöä, jolla voisi maksaa mitään. Meillä on juuri suvussa tällainen tilanne. Perintöveroa tuli maksettavaksi kullekin lapselle viisinumeroinen summa, mutta ei vielä itse perintöä muuten kuin paperilla.
Leskellekin hallintaoikeus voi olla ikävä, koska se voi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Esim. meidän tapauksessa leski asuu jo hoitokodissa, mutta hallintaoikeustestamentin vuoksi hän joutuu maksamaan tuhansia euroja vuodessa hänelle tarpeettoman omakotitalon kuluja (hallintaoikeustestamentin vuoksi kulut kuuluvat yksin leskelle). Talon myymiseen tarvitaan kuitenkin kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus.
Miksi suostumusta ei anneta? Jos kerran kukaan ei hyödy ja kaikille on vain kustannuksia?
Leskellä ja perillisillä tai perillisillä keskenään voi olla erimielisyyksiä siitä, mikä on hyväksyttävä myyntihinta. Perillisethän eivät hyödy omakotitalon myynnistä mitään niin kauan, kun leski elää, koska leski maksaa kaikki talon kustannukset ja perilliset eivät saa myyntihinnasta käyttöönsä senttiäkään niin kauan, kun leski elää.
Itse asiassa juuri meidän tapauksessa myynnistä ei ole erimielisyyttä, mutta siihen tuntuu vain menevän aikaa. Olen kuitenkin tässä nähnyt, kuin testamentilla saatu hallintaoikeus voi olla leskellekin aikamoinen ansa.
Eihän sen lesken ole mikään pakko siinä asunnossa asua kunnes se saadaan myytyä. Senkun ottaa ja muuttaa ihan minne mieli tekee ja perilliset saavat myydä sen tyhjän kodin mihin hintaan haluavat. Ja se oikeushan ei siirry nii mettä niillä myyntirahoilla pitäisi ostaa joku muu asunto jossa se leski saisi asua vaan jos hän luopuu juuri tuon Ex-yhteisen kodin hallinnasta niin silloin varat vapautui perillisille...
Se on hallintaOIKEUS ei pakko.
Hyvänen aika, toki oikeus siirtyy jos leski ei voi asua enää vanhassa, mutta saa luopua oikeudestaan myös.
Lesken asumisoikeus koskee vain sitä asuntoa, jossa oli kirjoilla vainajan kanssa tämän kuollessa, sitä ei voi siirtää. Se ei siirry enää edes syytinkitapauksissa eli silloin, jos maatilalla on sukupolvenvaihdoksessa sovittu, että leski saa asua tilalla ja hänen asumiskustannuksensa korvataan. Jos leski muuttaa pois joko sairauden vuoksi tai omasta halustaan, syytinki purkautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sen takia kehoitetaan laatimaan nimenomaan omistusoikeustestamentti, koska hallintaoikeustestamentin myötä on tullut niin paljon ongelmia sekä leskelle että lapsille.
MIllaisia ongelmia hallintaoikeustestamentista?
Esimerkiksi se, että lapset joutuvat maksamaan perintöveron, vaikka eivät vielä saa sellaista perintöä, jolla voisi maksaa mitään. Meillä on juuri suvussa tällainen tilanne. Perintöveroa tuli maksettavaksi kullekin lapselle viisinumeroinen summa, mutta ei vielä itse perintöä muuten kuin paperilla.
Leskellekin hallintaoikeus voi olla ikävä, koska se voi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Esim. meidän tapauksessa leski asuu jo hoitokodissa, mutta hallintaoikeustestamentin vuoksi hän joutuu maksamaan tuhansia euroja vuodessa hänelle tarpeettoman omakotitalon kuluja (hallintaoikeustestamentin vuoksi kulut kuuluvat yksin leskelle). Talon myymiseen tarvitaan kuitenkin kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus.
Miksi suostumusta ei anneta? Jos kerran kukaan ei hyödy ja kaikille on vain kustannuksia?
Leskellä ja perillisillä tai perillisillä keskenään voi olla erimielisyyksiä siitä, mikä on hyväksyttävä myyntihinta. Perillisethän eivät hyödy omakotitalon myynnistä mitään niin kauan, kun leski elää, koska leski maksaa kaikki talon kustannukset ja perilliset eivät saa myyntihinnasta käyttöönsä senttiäkään niin kauan, kun leski elää.
Itse asiassa juuri meidän tapauksessa myynnistä ei ole erimielisyyttä, mutta siihen tuntuu vain menevän aikaa. Olen kuitenkin tässä nähnyt, kuin testamentilla saatu hallintaoikeus voi olla leskellekin aikamoinen ansa.
Eihän sen lesken ole mikään pakko siinä asunnossa asua kunnes se saadaan myytyä. Senkun ottaa ja muuttaa ihan minne mieli tekee ja perilliset saavat myydä sen tyhjän kodin mihin hintaan haluavat. Ja se oikeushan ei siirry nii mettä niillä myyntirahoilla pitäisi ostaa joku muu asunto jossa se leski saisi asua vaan jos hän luopuu juuri tuon Ex-yhteisen kodin hallinnasta niin silloin varat vapautui perillisille...
Se on hallintaOIKEUS ei pakko.
Hyvänen aika, toki oikeus siirtyy jos leski ei voi asua enää vanhassa, mutta saa luopua oikeudestaan myös.
Lesken asumisoikeus koskee vain sitä asuntoa, jossa oli kirjoilla vainajan kanssa tämän kuollessa, sitä ei voi siirtää. Se ei siirry enää edes syytinkitapauksissa eli silloin, jos maatilalla on sukupolvenvaihdoksessa sovittu, että leski saa asua tilalla ja hänen asumiskustannuksensa korvataan. Jos leski muuttaa pois joko sairauden vuoksi tai omasta halustaan, syytinki purkautuu.
Kyllä lesken asumisoikeuden funktio on turvata lesken asuminen puolison kuoleman jälkeen.
Jos lapseton leski perii puolisonsa, saa hän nimenomaan perinnön, eikä hallinto-oikeutta. Hän maksaa perintöverot ja saa sen jälkeen käyttää perintönsä kuten tahtoo. Jos jotain on hänen kuollessaan jäljellä, toimitetaan perinnönjako molempien sukujen kesken ottaen huomioon viimeksi kuolleen omaisuuden karttuminen, jolloin hänen perillisensä saavat suuremman osuuden. Jos taas omaisuutta on vain vähän jäljellä, laitetaan yleensä jako puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sen takia kehoitetaan laatimaan nimenomaan omistusoikeustestamentti, koska hallintaoikeustestamentin myötä on tullut niin paljon ongelmia sekä leskelle että lapsille.
MIllaisia ongelmia hallintaoikeustestamentista?
Esimerkiksi se, että lapset joutuvat maksamaan perintöveron, vaikka eivät vielä saa sellaista perintöä, jolla voisi maksaa mitään. Meillä on juuri suvussa tällainen tilanne. Perintöveroa tuli maksettavaksi kullekin lapselle viisinumeroinen summa, mutta ei vielä itse perintöä muuten kuin paperilla.
Leskellekin hallintaoikeus voi olla ikävä, koska se voi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Esim. meidän tapauksessa leski asuu jo hoitokodissa, mutta hallintaoikeustestamentin vuoksi hän joutuu maksamaan tuhansia euroja vuodessa hänelle tarpeettoman omakotitalon kuluja (hallintaoikeustestamentin vuoksi kulut kuuluvat yksin leskelle). Talon myymiseen tarvitaan kuitenkin kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus.
Miksi suostumusta ei anneta? Jos kerran kukaan ei hyödy ja kaikille on vain kustannuksia?
Leskellä ja perillisillä tai perillisillä keskenään voi olla erimielisyyksiä siitä, mikä on hyväksyttävä myyntihinta. Perillisethän eivät hyödy omakotitalon myynnistä mitään niin kauan, kun leski elää, koska leski maksaa kaikki talon kustannukset ja perilliset eivät saa myyntihinnasta käyttöönsä senttiäkään niin kauan, kun leski elää.
Itse asiassa juuri meidän tapauksessa myynnistä ei ole erimielisyyttä, mutta siihen tuntuu vain menevän aikaa. Olen kuitenkin tässä nähnyt, kuin testamentilla saatu hallintaoikeus voi olla leskellekin aikamoinen ansa.
Eihän sen lesken ole mikään pakko siinä asunnossa asua kunnes se saadaan myytyä. Senkun ottaa ja muuttaa ihan minne mieli tekee ja perilliset saavat myydä sen tyhjän kodin mihin hintaan haluavat. Ja se oikeushan ei siirry nii mettä niillä myyntirahoilla pitäisi ostaa joku muu asunto jossa se leski saisi asua vaan jos hän luopuu juuri tuon Ex-yhteisen kodin hallinnasta niin silloin varat vapautui perillisille...
Se on hallintaOIKEUS ei pakko.
Hyvänen aika, toki oikeus siirtyy jos leski ei voi asua enää vanhassa, mutta saa luopua oikeudestaan myös.
Lesken asumisoikeus koskee vain sitä asuntoa, jossa oli kirjoilla vainajan kanssa tämän kuollessa, sitä ei voi siirtää. Se ei siirry enää edes syytinkitapauksissa eli silloin, jos maatilalla on sukupolvenvaihdoksessa sovittu, että leski saa asua tilalla ja hänen asumiskustannuksensa korvataan. Jos leski muuttaa pois joko sairauden vuoksi tai omasta halustaan, syytinki purkautuu.
Kyllä lesken asumisoikeuden funktio on turvata lesken asuminen puolison kuoleman jälkeen.
Koskee vain yhteisenä asuntona käytettyä kotia tai muuta jäämistöön kuuluvaa, asunnoksi sopivaa vastaavantasoista asuntoa.
https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus
Laki ei sentään velvoita perikuntaa kustantamaan tämän asumista missä tahansa koko loppuelämän ajan. Ikäviä tilanteita tulee siitäkin, jos lesken uusi kumppani sukuineen asuu perikunnan asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmilla oli keskinäinen testamentti, jonka he tekivät täysissä ruumiin ja sielun voimissa, ja jonka minä ja veljeni hyväksyimme. Kun isä kuoli 80-vuotiaana, siirrettiin vanhempien omaisuus kokonaan äidin nimiin ja kun äiti kuoli 82-vuotiaana pari vuotta myöhemmin, jaoimme perinnön kahteen osaan veljeni kanssa. Tuolla järjestelylle pystyimme minimoimaan kuolinpesään liittyvän byrokratian ja perintöverot. Vanhemmat kohtelivat minua ja veljeäni aina reilusti eikä meillä ollut mitään syytä ruveta kiistelemään joista pikkutavaroista. Kun klassisesta ydinperheestä, jossa on kaksi lasta ja vanhemmat ovat ensimmäisessä avioliittossa kunnes kuolema heidät erottaa, niin sekin auttaa noissa perintöasioissa.
Minä niin olisin toivonut, että vanhempani olisivat toimineet noin, isäni kuoli 72v ja äitini on samanikäinen, ainoa omaisuus omakotitalo haja-asutus alueella isolla tontilla, arvo laskee vuosi vuodelta, mutta isot perintöverot saimme aikoinaan maksettavaksemme siskon kanssa. Ehkä parin kymmenen vuoden kuluttua kun äidin on luovuttava talosta kuntonsa vuoksi jäljellä on kasa lahoja lautoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sen takia kehoitetaan laatimaan nimenomaan omistusoikeustestamentti, koska hallintaoikeustestamentin myötä on tullut niin paljon ongelmia sekä leskelle että lapsille.
MIllaisia ongelmia hallintaoikeustestamentista?
Esimerkiksi se, että lapset joutuvat maksamaan perintöveron, vaikka eivät vielä saa sellaista perintöä, jolla voisi maksaa mitään. Meillä on juuri suvussa tällainen tilanne. Perintöveroa tuli maksettavaksi kullekin lapselle viisinumeroinen summa, mutta ei vielä itse perintöä muuten kuin paperilla.
Leskellekin hallintaoikeus voi olla ikävä, koska se voi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Esim. meidän tapauksessa leski asuu jo hoitokodissa, mutta hallintaoikeustestamentin vuoksi hän joutuu maksamaan tuhansia euroja vuodessa hänelle tarpeettoman omakotitalon kuluja (hallintaoikeustestamentin vuoksi kulut kuuluvat yksin leskelle). Talon myymiseen tarvitaan kuitenkin kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus.
Miksi suostumusta ei anneta? Jos kerran kukaan ei hyödy ja kaikille on vain kustannuksia?
Leskellä ja perillisillä tai perillisillä keskenään voi olla erimielisyyksiä siitä, mikä on hyväksyttävä myyntihinta. Perillisethän eivät hyödy omakotitalon myynnistä mitään niin kauan, kun leski elää, koska leski maksaa kaikki talon kustannukset ja perilliset eivät saa myyntihinnasta käyttöönsä senttiäkään niin kauan, kun leski elää.
Itse asiassa juuri meidän tapauksessa myynnistä ei ole erimielisyyttä, mutta siihen tuntuu vain menevän aikaa. Olen kuitenkin tässä nähnyt, kuin testamentilla saatu hallintaoikeus voi olla leskellekin aikamoinen ansa.
Eihän sen lesken ole mikään pakko siinä asunnossa asua kunnes se saadaan myytyä. Senkun ottaa ja muuttaa ihan minne mieli tekee ja perilliset saavat myydä sen tyhjän kodin mihin hintaan haluavat. Ja se oikeushan ei siirry nii mettä niillä myyntirahoilla pitäisi ostaa joku muu asunto jossa se leski saisi asua vaan jos hän luopuu juuri tuon Ex-yhteisen kodin hallinnasta niin silloin varat vapautui perillisille...
Se on hallintaOIKEUS ei pakko.
Hyvänen aika, toki oikeus siirtyy jos leski ei voi asua enää vanhassa, mutta saa luopua oikeudestaan myös.
Lesken asumisoikeus koskee vain sitä asuntoa, jossa oli kirjoilla vainajan kanssa tämän kuollessa, sitä ei voi siirtää. Se ei siirry enää edes syytinkitapauksissa eli silloin, jos maatilalla on sukupolvenvaihdoksessa sovittu, että leski saa asua tilalla ja hänen asumiskustannuksensa korvataan. Jos leski muuttaa pois joko sairauden vuoksi tai omasta halustaan, syytinki purkautuu.
Kyllä lesken asumisoikeuden funktio on turvata lesken asuminen puolison kuoleman jälkeen.
Koskee vain yhteisenä asuntona käytettyä kotia tai muuta jäämistöön kuuluvaa, asunnoksi sopivaa vastaavantasoista asuntoa.
https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus
Laki ei sentään velvoita perikuntaa kustantamaan tämän asumista missä tahansa koko loppuelämän ajan. Ikäviä tilanteita tulee siitäkin, jos lesken uusi kumppani sukuineen asuu perikunnan asunnossa.
Kannattaa siis tehdä omistusoikeustestamentti. Silloin lesken määräysvalta säilyy ja voi jatkaa ihmisarvoista elämää aviopuolison kuoltua. Tämä on se suurin syy, miksi on siirrytty hallintaoikeustestamenteistä täyden omistusoikeuden antaviin testamentteihin. Lasten lakiosuus maksetaan pois(siihen varaudutaan joko henkivakuutuksella tai säästöillä) ja sen jälkeen leski on vapaa tekemään itsenäisesti päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sen takia kehoitetaan laatimaan nimenomaan omistusoikeustestamentti, koska hallintaoikeustestamentin myötä on tullut niin paljon ongelmia sekä leskelle että lapsille.
MIllaisia ongelmia hallintaoikeustestamentista?
Esimerkiksi se, että lapset joutuvat maksamaan perintöveron, vaikka eivät vielä saa sellaista perintöä, jolla voisi maksaa mitään. Meillä on juuri suvussa tällainen tilanne. Perintöveroa tuli maksettavaksi kullekin lapselle viisinumeroinen summa, mutta ei vielä itse perintöä muuten kuin paperilla.
Leskellekin hallintaoikeus voi olla ikävä, koska se voi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Esim. meidän tapauksessa leski asuu jo hoitokodissa, mutta hallintaoikeustestamentin vuoksi hän joutuu maksamaan tuhansia euroja vuodessa hänelle tarpeettoman omakotitalon kuluja (hallintaoikeustestamentin vuoksi kulut kuuluvat yksin leskelle). Talon myymiseen tarvitaan kuitenkin kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus.
Miksi suostumusta ei anneta? Jos kerran kukaan ei hyödy ja kaikille on vain kustannuksia?
Leskellä ja perillisillä tai perillisillä keskenään voi olla erimielisyyksiä siitä, mikä on hyväksyttävä myyntihinta. Perillisethän eivät hyödy omakotitalon myynnistä mitään niin kauan, kun leski elää, koska leski maksaa kaikki talon kustannukset ja perilliset eivät saa myyntihinnasta käyttöönsä senttiäkään niin kauan, kun leski elää.
Itse asiassa juuri meidän tapauksessa myynnistä ei ole erimielisyyttä, mutta siihen tuntuu vain menevän aikaa. Olen kuitenkin tässä nähnyt, kuin testamentilla saatu hallintaoikeus voi olla leskellekin aikamoinen ansa.
Eihän sen lesken ole mikään pakko siinä asunnossa asua kunnes se saadaan myytyä. Senkun ottaa ja muuttaa ihan minne mieli tekee ja perilliset saavat myydä sen tyhjän kodin mihin hintaan haluavat. Ja se oikeushan ei siirry nii mettä niillä myyntirahoilla pitäisi ostaa joku muu asunto jossa se leski saisi asua vaan jos hän luopuu juuri tuon Ex-yhteisen kodin hallinnasta niin silloin varat vapautui perillisille...
Se on hallintaOIKEUS ei pakko.
Hyvänen aika, toki oikeus siirtyy jos leski ei voi asua enää vanhassa, mutta saa luopua oikeudestaan myös.
Lesken asumisoikeus koskee vain sitä asuntoa, jossa oli kirjoilla vainajan kanssa tämän kuollessa, sitä ei voi siirtää. Se ei siirry enää edes syytinkitapauksissa eli silloin, jos maatilalla on sukupolvenvaihdoksessa sovittu, että leski saa asua tilalla ja hänen asumiskustannuksensa korvataan. Jos leski muuttaa pois joko sairauden vuoksi tai omasta halustaan, syytinki purkautuu.
Kyllä lesken asumisoikeuden funktio on turvata lesken asuminen puolison kuoleman jälkeen.
Koskee vain yhteisenä asuntona käytettyä kotia tai muuta jäämistöön kuuluvaa, asunnoksi sopivaa vastaavantasoista asuntoa.
https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus
Laki ei sentään velvoita perikuntaa kustantamaan tämän asumista missä tahansa koko loppuelämän ajan. Ikäviä tilanteita tulee siitäkin, jos lesken uusi kumppani sukuineen asuu perikunnan asunnossa.
Kannattaa siis tehdä omistusoikeustestamentti. Silloin lesken määräysvalta säilyy ja voi jatkaa ihmisarvoista elämää aviopuolison kuoltua. Tämä on se suurin syy, miksi on siirrytty hallintaoikeustestamenteistä täyden omistusoikeuden antaviin testamentteihin. Lasten lakiosuus maksetaan pois(siihen varaudutaan joko henkivakuutuksella tai säästöillä) ja sen jälkeen leski on vapaa tekemään itsenäisesti päätöksiä.
Omistusoikeustestamentissa perintöverot joutuu maksamaan heti, hallintaoikeustestamentissa perintöveron maksaminen minimoidaan. Omistusoikeustestamentissa kaikki maksavat joka vaiheessa täydet perintöverot, ensin leski ja sitten perilliset lesken kuoltua, jos omaisuutta vielä on jäljellä.
Lesken on syytä olla loppuelämänsä oikein hyvässä kunnossa, että saa maksettua valtiolle kaiken, mitä kuuluu ja että perilliselle jää edes jotain. Omistusoikeustestamentissa on varmaan ideana, ettei perillisille mitään jäisi, mutta rahat voivat silti loppua ennen aikojaan. Ikääntynyt ei välttämättä pysty ja osaa hoitaa raha-asiansa itsenäisesti tulematta huijatuksi. Monilla ikäihmisillä on vaikeuksia hoitaa jo pankkiasioitaan muista asioista puhumattakaan. Liikunta- ja käsityskyky ei välttämättä säily kaikilla niin, että kuolee ns. saappaat jalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sen takia kehoitetaan laatimaan nimenomaan omistusoikeustestamentti, koska hallintaoikeustestamentin myötä on tullut niin paljon ongelmia sekä leskelle että lapsille.
MIllaisia ongelmia hallintaoikeustestamentista?
Esimerkiksi se, että lapset joutuvat maksamaan perintöveron, vaikka eivät vielä saa sellaista perintöä, jolla voisi maksaa mitään. Meillä on juuri suvussa tällainen tilanne. Perintöveroa tuli maksettavaksi kullekin lapselle viisinumeroinen summa, mutta ei vielä itse perintöä muuten kuin paperilla.
Leskellekin hallintaoikeus voi olla ikävä, koska se voi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Esim. meidän tapauksessa leski asuu jo hoitokodissa, mutta hallintaoikeustestamentin vuoksi hän joutuu maksamaan tuhansia euroja vuodessa hänelle tarpeettoman omakotitalon kuluja (hallintaoikeustestamentin vuoksi kulut kuuluvat yksin leskelle). Talon myymiseen tarvitaan kuitenkin kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus.
Miksi suostumusta ei anneta? Jos kerran kukaan ei hyödy ja kaikille on vain kustannuksia?
Leskellä ja perillisillä tai perillisillä keskenään voi olla erimielisyyksiä siitä, mikä on hyväksyttävä myyntihinta. Perillisethän eivät hyödy omakotitalon myynnistä mitään niin kauan, kun leski elää, koska leski maksaa kaikki talon kustannukset ja perilliset eivät saa myyntihinnasta käyttöönsä senttiäkään niin kauan, kun leski elää.
Itse asiassa juuri meidän tapauksessa myynnistä ei ole erimielisyyttä, mutta siihen tuntuu vain menevän aikaa. Olen kuitenkin tässä nähnyt, kuin testamentilla saatu hallintaoikeus voi olla leskellekin aikamoinen ansa.
Eihän sen lesken ole mikään pakko siinä asunnossa asua kunnes se saadaan myytyä. Senkun ottaa ja muuttaa ihan minne mieli tekee ja perilliset saavat myydä sen tyhjän kodin mihin hintaan haluavat. Ja se oikeushan ei siirry nii mettä niillä myyntirahoilla pitäisi ostaa joku muu asunto jossa se leski saisi asua vaan jos hän luopuu juuri tuon Ex-yhteisen kodin hallinnasta niin silloin varat vapautui perillisille...
Se on hallintaOIKEUS ei pakko.
Hyvänen aika, toki oikeus siirtyy jos leski ei voi asua enää vanhassa, mutta saa luopua oikeudestaan myös.
Lesken asumisoikeus koskee vain sitä asuntoa, jossa oli kirjoilla vainajan kanssa tämän kuollessa, sitä ei voi siirtää. Se ei siirry enää edes syytinkitapauksissa eli silloin, jos maatilalla on sukupolvenvaihdoksessa sovittu, että leski saa asua tilalla ja hänen asumiskustannuksensa korvataan. Jos leski muuttaa pois joko sairauden vuoksi tai omasta halustaan, syytinki purkautuu.
Kyllä lesken asumisoikeuden funktio on turvata lesken asuminen puolison kuoleman jälkeen.
Koskee vain yhteisenä asuntona käytettyä kotia tai muuta jäämistöön kuuluvaa, asunnoksi sopivaa vastaavantasoista asuntoa.
https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus
Laki ei sentään velvoita perikuntaa kustantamaan tämän asumista missä tahansa koko loppuelämän ajan. Ikäviä tilanteita tulee siitäkin, jos lesken uusi kumppani sukuineen asuu perikunnan asunnossa.
Kannattaa siis tehdä omistusoikeustestamentti. Silloin lesken määräysvalta säilyy ja voi jatkaa ihmisarvoista elämää aviopuolison kuoltua. Tämä on se suurin syy, miksi on siirrytty hallintaoikeustestamenteistä täyden omistusoikeuden antaviin testamentteihin. Lasten lakiosuus maksetaan pois(siihen varaudutaan joko henkivakuutuksella tai säästöillä) ja sen jälkeen leski on vapaa tekemään itsenäisesti päätöksiä.
Omistusoikeustestamentissa perintöverot joutuu maksamaan heti, hallintaoikeustestamentissa perintöveron maksaminen minimoidaan. Omistusoikeustestamentissa kaikki maksavat joka vaiheessa täydet perintöverot, ensin leski ja sitten perilliset lesken kuoltua, jos omaisuutta vielä on jäljellä.
Lesken on syytä olla loppuelämänsä oikein hyvässä kunnossa, että saa maksettua valtiolle kaiken, mitä kuuluu ja että perilliselle jää edes jotain. Omistusoikeustestamentissa on varmaan ideana, ettei perillisille mitään jäisi, mutta rahat voivat silti loppua ennen aikojaan. Ikääntynyt ei välttämättä pysty ja osaa hoitaa raha-asiansa itsenäisesti tulematta huijatuksi. Monilla ikäihmisillä on vaikeuksia hoitaa jo pankkiasioitaan muista asioista puhumattakaan. Liikunta- ja käsityskyky ei välttämättä säily kaikilla niin, että kuolee ns. saappaat jalassa.
Omistusoikeustestamentin ideana ei ole se, etteikö perillisille mitään jäisi vaan se, että leski voi jatkaa elämäänsä normaalina itsenäisenä ihmisenä ilman, että täytyy kysellä lapsiltaan, voiko hän vaikka vaihtaa asuntoa tai tehdä remonttia tai vastaavaa.
Kun isä kuoli, vanhemmilla oli keskinäinen omistusoikeustestamentti. Me lapset saimme lapsuuden eli ilman testamenttia olisimme saaneet kumpikin n.80.000, nyt saimme 40.000. Nämä maksettiin henkivakuutusrahoilla.
Äidille jäi oma puolikkaansa pesästä ja isältä perintöä noin160.000. Perintöveroa hän maksoi n.6000€. Myöhemmin vaihtoi pienempään asuntoon ja lähti opiskelemaan uuden ammatin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmilla oli keskinäinen testamentti, jonka he tekivät täysissä ruumiin ja sielun voimissa, ja jonka minä ja veljeni hyväksyimme. Kun isä kuoli 80-vuotiaana, siirrettiin vanhempien omaisuus kokonaan äidin nimiin ja kun äiti kuoli 82-vuotiaana pari vuotta myöhemmin, jaoimme perinnön kahteen osaan veljeni kanssa. Tuolla järjestelylle pystyimme minimoimaan kuolinpesään liittyvän byrokratian ja perintöverot. Vanhemmat kohtelivat minua ja veljeäni aina reilusti eikä meillä ollut mitään syytä ruveta kiistelemään joista pikkutavaroista. Kun klassisesta ydinperheestä, jossa on kaksi lasta ja vanhemmat ovat ensimmäisessä avioliittossa kunnes kuolema heidät erottaa, niin sekin auttaa noissa perintöasioissa.
Minä niin olisin toivonut, että vanhempani olisivat toimineet noin, isäni kuoli 72v ja äitini on samanikäinen, ainoa omaisuus omakotitalo haja-asutus alueella isolla tontilla, arvo laskee vuosi vuodelta, mutta isot perintöverot saimme aikoinaan maksettavaksemme siskon kanssa. Ehkä parin kymmenen vuoden kuluttua kun äidin on luovuttava talosta kuntonsa vuoksi jäljellä on kasa lahoja lautoja.
Sehän perintöverossa on juuri niin epäoikeudenmukaista, että suurimmalla osalla se perintö tuottaa pelkät verot. Ainoa omaisuus on vanha mörskä muuttotappioalueella, jonka kuluja joutuu maksamaan, kunnes leski kuolee. Leski haluaa asua siellä maailman tappiin, jotain korjauksia on pakko tehdä ja auttaa leskeä sinne kauas. Lesken mielestä asunto on maailman kallein palatsi, jossa tulevat sukupolvet varmasti vielä haluavat viettää kesiään, joten sitä ei missään nimessä voi myydä ja ostaa asuntoa kaupungista ajoissa, kun talo on vielä kohtuullisessa kunnossa.
Onneksi omilla isovanhemmilla oli järkeä. Ostettiin kaupungista asunto, mikä oli sitten helppo realisoida heidän kuoltuaan. Autoimme ostossa eli omistimme asunnon puoliksi ja maksoimme sitten aikanaan muun perikunnan tuosta asunnosta ulos. Voittoakin tuli. Suvussa on myös näitä vanhempia ihmisiä, jotka ovat jo valmiiksi sen verran höperöitä, etteivät ole tajunneet raha-asioista ja perimisestä koko ikänään. Vanhemmiten sitten vielä pahenee, kun ei uskota pankin eikä kenenkään neuvoja. Lopputuloksena sitten talon polttaa palokunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sen takia kehoitetaan laatimaan nimenomaan omistusoikeustestamentti, koska hallintaoikeustestamentin myötä on tullut niin paljon ongelmia sekä leskelle että lapsille.
MIllaisia ongelmia hallintaoikeustestamentista?
Esimerkiksi se, että lapset joutuvat maksamaan perintöveron, vaikka eivät vielä saa sellaista perintöä, jolla voisi maksaa mitään. Meillä on juuri suvussa tällainen tilanne. Perintöveroa tuli maksettavaksi kullekin lapselle viisinumeroinen summa, mutta ei vielä itse perintöä muuten kuin paperilla.
Leskellekin hallintaoikeus voi olla ikävä, koska se voi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Esim. meidän tapauksessa leski asuu jo hoitokodissa, mutta hallintaoikeustestamentin vuoksi hän joutuu maksamaan tuhansia euroja vuodessa hänelle tarpeettoman omakotitalon kuluja (hallintaoikeustestamentin vuoksi kulut kuuluvat yksin leskelle). Talon myymiseen tarvitaan kuitenkin kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus.
Miksi suostumusta ei anneta? Jos kerran kukaan ei hyödy ja kaikille on vain kustannuksia?
Leskellä ja perillisillä tai perillisillä keskenään voi olla erimielisyyksiä siitä, mikä on hyväksyttävä myyntihinta. Perillisethän eivät hyödy omakotitalon myynnistä mitään niin kauan, kun leski elää, koska leski maksaa kaikki talon kustannukset ja perilliset eivät saa myyntihinnasta käyttöönsä senttiäkään niin kauan, kun leski elää.
Itse asiassa juuri meidän tapauksessa myynnistä ei ole erimielisyyttä, mutta siihen tuntuu vain menevän aikaa. Olen kuitenkin tässä nähnyt, kuin testamentilla saatu hallintaoikeus voi olla leskellekin aikamoinen ansa.
Eihän sen lesken ole mikään pakko siinä asunnossa asua kunnes se saadaan myytyä. Senkun ottaa ja muuttaa ihan minne mieli tekee ja perilliset saavat myydä sen tyhjän kodin mihin hintaan haluavat. Ja se oikeushan ei siirry nii mettä niillä myyntirahoilla pitäisi ostaa joku muu asunto jossa se leski saisi asua vaan jos hän luopuu juuri tuon Ex-yhteisen kodin hallinnasta niin silloin varat vapautui perillisille...
Se on hallintaOIKEUS ei pakko.
Hyvänen aika, toki oikeus siirtyy jos leski ei voi asua enää vanhassa, mutta saa luopua oikeudestaan myös.
Lesken asumisoikeus koskee vain sitä asuntoa, jossa oli kirjoilla vainajan kanssa tämän kuollessa, sitä ei voi siirtää. Se ei siirry enää edes syytinkitapauksissa eli silloin, jos maatilalla on sukupolvenvaihdoksessa sovittu, että leski saa asua tilalla ja hänen asumiskustannuksensa korvataan. Jos leski muuttaa pois joko sairauden vuoksi tai omasta halustaan, syytinki purkautuu.
Kyllä lesken asumisoikeuden funktio on turvata lesken asuminen puolison kuoleman jälkeen.
Koskee vain yhteisenä asuntona käytettyä kotia tai muuta jäämistöön kuuluvaa, asunnoksi sopivaa vastaavantasoista asuntoa.
https://www.minilex.fi/a/perinn%C3%B6njako-ja-lesken-asumisoikeus
Laki ei sentään velvoita perikuntaa kustantamaan tämän asumista missä tahansa koko loppuelämän ajan. Ikäviä tilanteita tulee siitäkin, jos lesken uusi kumppani sukuineen asuu perikunnan asunnossa.
Kannattaa siis tehdä omistusoikeustestamentti. Silloin lesken määräysvalta säilyy ja voi jatkaa ihmisarvoista elämää aviopuolison kuoltua. Tämä on se suurin syy, miksi on siirrytty hallintaoikeustestamenteistä täyden omistusoikeuden antaviin testamentteihin. Lasten lakiosuus maksetaan pois(siihen varaudutaan joko henkivakuutuksella tai säästöillä) ja sen jälkeen leski on vapaa tekemään itsenäisesti päätöksiä.
Omistusoikeustestamentissa perintöverot joutuu maksamaan heti, hallintaoikeustestamentissa perintöveron maksaminen minimoidaan. Omistusoikeustestamentissa kaikki maksavat joka vaiheessa täydet perintöverot, ensin leski ja sitten perilliset lesken kuoltua, jos omaisuutta vielä on jäljellä.
Lesken on syytä olla loppuelämänsä oikein hyvässä kunnossa, että saa maksettua valtiolle kaiken, mitä kuuluu ja että perilliselle jää edes jotain. Omistusoikeustestamentissa on varmaan ideana, ettei perillisille mitään jäisi, mutta rahat voivat silti loppua ennen aikojaan. Ikääntynyt ei välttämättä pysty ja osaa hoitaa raha-asiansa itsenäisesti tulematta huijatuksi. Monilla ikäihmisillä on vaikeuksia hoitaa jo pankkiasioitaan muista asioista puhumattakaan. Liikunta- ja käsityskyky ei välttämättä säily kaikilla niin, että kuolee ns. saappaat jalassa.
Omistusoikeustestamentin ideana ei ole se, etteikö perillisille mitään jäisi vaan se, että leski voi jatkaa elämäänsä normaalina itsenäisenä ihmisenä ilman, että täytyy kysellä lapsiltaan, voiko hän vaikka vaihtaa asuntoa tai tehdä remonttia tai vastaavaa.
Kun isä kuoli, vanhemmilla oli keskinäinen omistusoikeustestamentti. Me lapset saimme lapsuuden eli ilman testamenttia olisimme saaneet kumpikin n.80.000, nyt saimme 40.000. Nämä maksettiin henkivakuutusrahoilla.
Äidille jäi oma puolikkaansa pesästä ja isältä perintöä noin160.000. Perintöveroa hän maksoi n.6000€. Myöhemmin vaihtoi pienempään asuntoon ja lähti opiskelemaan uuden ammatin.
Lapsuuden = lakiosuudet
Leski saa tehdä 90.000 euron puolisovähennyksen. Koska perintöveroa maksetaan vasta 20.000 euron ylittävästä perinnöstä, lesken perintö on 110.000 euroon asti verovapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmilla oli keskinäinen testamentti, jonka he tekivät täysissä ruumiin ja sielun voimissa, ja jonka minä ja veljeni hyväksyimme. Kun isä kuoli 80-vuotiaana, siirrettiin vanhempien omaisuus kokonaan äidin nimiin ja kun äiti kuoli 82-vuotiaana pari vuotta myöhemmin, jaoimme perinnön kahteen osaan veljeni kanssa. Tuolla järjestelylle pystyimme minimoimaan kuolinpesään liittyvän byrokratian ja perintöverot. Vanhemmat kohtelivat minua ja veljeäni aina reilusti eikä meillä ollut mitään syytä ruveta kiistelemään joista pikkutavaroista. Kun klassisesta ydinperheestä, jossa on kaksi lasta ja vanhemmat ovat ensimmäisessä avioliittossa kunnes kuolema heidät erottaa, niin sekin auttaa noissa perintöasioissa.
Minä niin olisin toivonut, että vanhempani olisivat toimineet noin, isäni kuoli 72v ja äitini on samanikäinen, ainoa omaisuus omakotitalo haja-asutus alueella isolla tontilla, arvo laskee vuosi vuodelta, mutta isot perintöverot saimme aikoinaan maksettavaksemme siskon kanssa. Ehkä parin kymmenen vuoden kuluttua kun äidin on luovuttava talosta kuntonsa vuoksi jäljellä on kasa lahoja lautoja.
Tuossa tilanteessa omistusoikeustestamentti olisi ollut hyvä, kun ainoa omaisuus on joku vanha kiinteistö maaseudulla ilman maaomaisuutta. Sellaisesta tulee perilliselle pelkkiä kuluja, mutta mummo tai pappa voi asua siinä niin kauan kun haluaa ja kunnostaa omilla varoillaan. Sitten kun kunto on tarpeeksi huono, niin mummo muuttaa pois ja talo lahoaa siihen, mutta perintöveroilta on vältytty.
Vierailija kirjoitti:
Leski saa tehdä 90.000 euron puolisovähennyksen. Koska perintöveroa maksetaan vasta 20.000 euron ylittävästä perinnöstä, lesken perintö on 110.000 euroon asti verovapaa.
Tuo auttaa niitä, joiden omaisuus on hyvin pieni. Pääkaupunkiseudulla pelkkä perheasunto hyvällä seudulla voi maksaa lähemmäs miljoonan.
Jos kotirouva on varaton, niin hänhän saa puolet miehen omaisuudesta ja toisen puolen saavat lapset, mutta jos kotirouva on miestään rikkaampi perijätär, niin ei välttämättä saa mitään. Lapsettoman parin kotirouva perii aviomiehensä kokonaan.