Lapsen kaverin isä osti 13-vuotiaalle tytölleni syntymäpäivälahjaksi korvikset, jäi vähän creepy olo
Lapset näkevät toisiaan pari kertaa kuukaudessa ja olen tavannut tämän tytön vanhemmat vaan kerran aiemmin. Viimeksi kun haki tyttönsä meiltä, antoi ovella tytölleni korurasian. Sanoi, että näki ne sattumalta kun käveli koruliikkeen ohi ja hänelle tuli heti mieleen että sopisivat tytölleni. Toivotteli hyvät synttärit ja lähti. Minulle jäi tästä jotenkin epämiellyttävä olo. Kuvittelenko vaan, vai voiko tuossa olla jotain taka-ajatusta?
Kommentit (346)
Heillä voi olla tällainen lahjakulttuuri.
Sinun edessäsihän hän ne antoi. Ei kannata heti ylilyödä ja alkaa kuvitella.
Syytös ja vihjailu ovat äärettömän vakavia asioita.
Ihan kaikessa ystävällisyydessä ei ole peikkoa takana.
Oma mies ei uskaltaisi ostaa edes meidän tytöille korviksia kysymättä mielipidettä ensin. Kuulostaa kyllä erikoiselta. On kuitenkin melko "intiimi" lahja jossa täytyy tietää saajan maku tarkkaan.
No joo, vähän kyllä. Varsinkin jos ne oli kovin naiselliset.
Kuvittelet. Oon mäkin ostanut lapseni parhaalle kaverille kerran riipuksen synttärilahjaksi, kun näin sen kansainvälisillä markkinoilla ja tiesin, että lapsen kaveri tykkäis siitä kovasti. Annoin sen itse, kun lapsi oli jo valinnut ja paketoinut synttärilahjan.
En nyt suoralta kädeltä sanoisi, että olisi epäilyttävää. Olisiko sinusta tuo sama epäilyttävää, jos lahjan antaja olisi nainen?
On outoa. Hyväksikäyttäjät ovat erittäin suudella todennäköisyydellä lapselle tuttuja aikuisia. Ota ainakin lapsesi kanssa puheeksi miten vierailut ovat sujuneet ja miten tämä mies käyttäytyy.
Kaikki eivät liitä joihinkin korviksiin ja killuttimiin sen kummempia piilomerkityksiä sun muita vatulointeja.
Meidänkin perheessä ja suvussa sekä ystäväperheiden kesken hilut ja rilut ovat olleet ihan neutraalia kamaa, sama kun antaisi vaikka heppakuvioisen vihkon; "sähän tykkäät valkeista hepoista ja synttärit tulossa, nappasin sulle kun näin"
Vaikea kuvitella tilannetta jossa joku vanhempi olisi alkanut ennakkoluuloisen silmänpyörittelyn ja vainoharhaisen epäilyn moisesta.
Vähän riippuu mutta pikkasen epäilyttävää, etenkin kun lapset näkevät noinkin harvoin. Todennäköisesti palauttaisin lahjan ilman isompaa hässäkkää ja pyytäisin ettei osta toista kertaa. Tyyliin liian aikuiset, tyttö ei käytä korviksia tai niissä on nikkeliä tms. Sen lisäksi kuulostelisin lapselta vähän tarkemmin mitä tapahtuu toisen tytön kotona jne. sekä ottaisin mieluummin tytöt meille kun tapaavat. Tai jos oikein hälykellot kilkattais niin tapaamiset loppuis kokonaan. Tänä päivänä ilävä kyllä ei voi olla liian varovainen.
Vierailija kirjoitti:
Oma mies ei uskaltaisi ostaa edes meidän tytöille korviksia kysymättä mielipidettä ensin. Kuulostaa kyllä erikoiselta. On kuitenkin melko "intiimi" lahja jossa täytyy tietää saajan maku tarkkaan.
Aika munaton mies sinulla, eikä korvikset ole millään tapaa"intiimi" eri asia jos olisi ostanut tyttärellesi seksikkäät alusvaatteet.
13 jatkaa vielä sen verran että miehet keskimäärin ei ostele omille puolisoilleen tai lapsilleenkaan korviksia spontaanisti joten vieraalle lapselle koruliikkeestä lahja ostaminen on todellakin epäilyttävää.
Voihan olla, että kyseinen mies oli ostanut ne omalle tyttärelleen, joka ei ollutkaan niistä tykännyt. Ja siitä luontevasti toiselle samanikäiselle lahjaksi. Voisi olla hyvinkin normaali toimintoketju ihan itsellänikin. Jos vaikka kuitti on hukassa, ei niitä pääse vaihtamaankaan.
En pitäisi tuota varoitusmerkkinä, jos korvikset eivät ole kovin kalliit, ja jos mitään muuta epätavallista ei tapahdu. Ehkä kannattaa varovasti udella yhteisiltä tutuilta (jos sellaisia edes on) että minkälainen mies tässä on kyseessä. Luulisi, että jos hän on joku omituinen perwo niin se tiedettäisiin.
Oletteko te kaikki vainoharhaisia? Tyttäresi sai kaverinsa isältä korvikset synttärilahjaksi. Mahdollisesti asiasta oli puhuttu etukäteen myös kaverin kanssa.
AP, vaikutat aika tiukkapipoiselta, kun toteat, että miehesikään ei saa ostaa korua tyttärelle neuvottelematta ja pyytämättä sinulta lupaa.
Kannattaisi muistaa, että kaikki peheet eivät ole sellaisia juntteja, että miehet eivät huomioi vaimojaan ja tyttäriään millään tavalla, ei ainakaan lahjoittamalla koruja. Vaimolle voi antaa flanelliyöpaida tai Aino-aamutossut, niinkö kaukana menneisyydessä elätte?
Minä olen tavallisesta duunariperheestä, mutta niin vain isäukko halusi antaa vaimolleen = äidilleni joululahjaksi kultakorun. Töitten puolesta hänellä ei ollut mahdollisuutta lähteä arkena kultakauppaan, joten hän pestasi minut apuriksi. Äiti sai mieleisen korun, jonka minä sitten aikanaan perin häneltä.
Vierailija kirjoitti:
On outoa. Hyväksikäyttäjät ovat erittäin suudella todennäköisyydellä lapselle tuttuja aikuisia. Ota ainakin lapsesi kanssa puheeksi miten vierailut ovat sujuneet ja miten tämä mies käyttäytyy.
Hyväksikäyttöjä antaisi lahjan salaa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän riippuu mutta pikkasen epäilyttävää, etenkin kun lapset näkevät noinkin harvoin. Todennäköisesti palauttaisin lahjan ilman isompaa hässäkkää ja pyytäisin ettei osta toista kertaa. Tyyliin liian aikuiset, tyttö ei käytä korviksia tai niissä on nikkeliä tms. Sen lisäksi kuulostelisin lapselta vähän tarkemmin mitä tapahtuu toisen tytön kotona jne. sekä ottaisin mieluummin tytöt meille kun tapaavat. Tai jos oikein hälykellot kilkattais niin tapaamiset loppuis kokonaan. Tänä päivänä ilävä kyllä ei voi olla liian varovainen.
Lahjan palauttaminen on tosi epäkohteliasta ja siinä tehdään suuri numero asiasta. Riippuu korusta. Jos se on kultakoru niin voisi tietysti sanoa, ettei niin kallista korua voi ottaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki vainoharhaisia? Tyttäresi sai kaverinsa isältä korvikset synttärilahjaksi. Mahdollisesti asiasta oli puhuttu etukäteen myös kaverin kanssa.
AP, vaikutat aika tiukkapipoiselta, kun toteat, että miehesikään ei saa ostaa korua tyttärelle neuvottelematta ja pyytämättä sinulta lupaa.
Kannattaisi muistaa, että kaikki peheet eivät ole sellaisia juntteja, että miehet eivät huomioi vaimojaan ja tyttäriään millään tavalla, ei ainakaan lahjoittamalla koruja. Vaimolle voi antaa flanelliyöpaida tai Aino-aamutossut, niinkö kaukana menneisyydessä elätte?
Minä olen tavallisesta duunariperheestä, mutta niin vain isäukko halusi antaa vaimolleen = äidilleni joululahjaksi kultakorun. Töitten puolesta hänellä ei ollut mahdollisuutta lähteä arkena kultakauppaan, joten hän pestasi minut apuriksi. Äiti sai mieleisen korun, jonka minä sitten aikanaan perin häneltä.
Mistä tiedät että se oli juuri ap, joka kirjoitti tuosta mielipiteen kysymisestä ennen korun ostamista? Ja minä ainakin tulkitsin tuon niin, että tyttäreltä (eli lahjan saajalta) kysytään mielipidettä, jotta varmasti tulee mieleinen lahja.
taas lisää syitä miksi nykyään miehenä en uskaltaisi edes auttaa naista joka jäänyt auton alle, en edes vilkaista, pitäisi vain kävellä nopeasti ohi.
Vähän oudolta kuulostaa.