Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaverin isä osti 13-vuotiaalle tytölleni syntymäpäivälahjaksi korvikset, jäi vähän creepy olo
27.10.2019 |
Lapset näkevät toisiaan pari kertaa kuukaudessa ja olen tavannut tämän tytön vanhemmat vaan kerran aiemmin. Viimeksi kun haki tyttönsä meiltä, antoi ovella tytölleni korurasian. Sanoi, että näki ne sattumalta kun käveli koruliikkeen ohi ja hänelle tuli heti mieleen että sopisivat tytölleni. Toivotteli hyvät synttärit ja lähti. Minulle jäi tästä jotenkin epämiellyttävä olo. Kuvittelenko vaan, vai voiko tuossa olla jotain taka-ajatusta?
Kommentit (346)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mun mies ostaisi jollekin tuntemattomalle 13v tytölle korun, niin se olisi kyllä heippa. Ei todellakaan ole mitään viatonta touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa. Hyväksikäyttäjät ovat erittäin suudella todennäköisyydellä lapselle tuttuja aikuisia. Ota ainakin lapsesi kanssa puheeksi miten vierailut ovat sujuneet ja miten tämä mies käyttäytyy.
Hyväksikäyttöjä antaisi lahjan salaa.
Ei vaan ninenomaan hyväksikäyttäjä yrittää hurmata koko perheen ja saada heidän luottamuksensa
Höpö höpö !
Meneehän se sunnuntai näinkin. Päivästähän on tulossa piiiiiitkä.
No onhan tuo outoa huonolla tavalla. Nuo sanomiset vielä pahensi asiaa. "Ajattelin että nämä sopisi teidän (13-v) tytölle" wtf? Kuka ajattelee oman lapsensa teini-ikäisiä ystäviä noin ylipäätään? Ei millään mittapuulla normaalia toimintaa. Olisi vähän eri asia ollut, jos olisi sanonut että heillä oli ylimääräiset (oma tytär saanut kahdet samanlaiset esim), että olisiko teidän tyttärellä käyttöä näille. Silloinkin olisi vähän outoa, että nimenomaan perheen isä tuo koruja.
Itse toimisin niin, että hienovarainen keskustelu tyttären kanssa groomingista ja lisäksi tapaamiset tämän kyseisen ystävän kanssa vain omassa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvinkin aiheellinen huoli. Samalla kun on selvää ettei tuon lahjan ostaminen välttämättä johda mihinkään pidemmälle, on myös selvää että toiminta ei ole ihan tavallista.
Suurin osa perheenisistä ei koruliikkeen näyteikkunan ohi kävellessään etsi katseellaan tai "sattumalta huomaa" siellä korviksia ja ala ajatella että "Ei mutta nuohan sopisivat kivasti tyttäreni 13-vuotiaalle ystävälle." Vaikka ajatus tulisikin mieleen, niin seuraavaksi pitää vielä toimia: avata ovi, astella kauppaan, pyytää ne korvakorut, ottaa esin lompakko ja kaivaa rahat että voi maksaa ja ottaa mukaansa kyseisen lahjan. Joutuu odottamaan sopivaa hetkeä antaa lahja. Ja kun on nähnyt jo näin paljon vaivaa, ajatus ei katkea siihen, vaan nyt hän odottaa myös sitä hetkeä kun näkee korut tytön korvissa.
Kaikki tämä tarkoittaa että tyttö on väistämättä ollut ja on aika paljon tuon miehen mielessä. Eli aikuisen perheenisän mielessä on ollut ja on nytkin aika paljon 13 -vuotias tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät liitä joihinkin korviksiin ja killuttimiin sen kummempia piilomerkityksiä sun muita vatulointeja.
Meidänkin perheessä ja suvussa sekä ystäväperheiden kesken hilut ja rilut ovat olleet ihan neutraalia kamaa, sama kun antaisi vaikka heppakuvioisen vihkon; "sähän tykkäät valkeista hepoista ja synttärit tulossa, nappasin sulle kun näin"
Vaikea kuvitella tilannetta jossa joku vanhempi olisi alkanut ennakkoluuloisen silmänpyörittelyn ja vainoharhaisen epäilyn moisesta.
Minusta vähän oudoksuttavaa ylipäätään jos joku lapseni kaverin vanhempi kuljeskelisi kaupoilla minun lastani ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo hemppa, vaikka miten päin ajatteleisi. " Sattumalta " ja sopisivat tytölle ". Melkoista analyysia.
Joo. "Ihan sattumalta näin tällaiset korut" ja "ihan sattumalta" tuli mieleen että ne sopisivat tyttären ystävälle. Jep jep.
Varsinkin kun tiedetään että suurin osa perheenisistä ei osallistu lahjojen ostamiseen yhtään kenellekään, ja vaimo/äiti hankkii kaikki lahjat molempien puolesta, molempien suvuille, tyttären ystävättäristä nyt puhumattakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi 14-vuotiaana niin, että kaverin isä antoi minulle lahjaksi kaulakorun. Sillä syyllä ettei kaverini pitänyt siitä. Minä pidin. Kunnes tämä ks. isä alkoi aina tavatessa hivellä kaulaani "sopiipas hyvin tämä koru" ja myöhemmin rintojani "kylläpä laskeutuu nätisti tänne rintavakoon" Silloin annoin korun takaisin tyypille ja sanoin että kerron vanhemmille jos jatkaa. Ei jatkanut.
Varmaan ihan aiheellista kyseenalaistaa miksi aikuinen perheellinen mies ostaisi ala-ikäiselle tytölle korun. Ihan yksinkertaisimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oispa itsellä tollanen mies. Varmasti tyttösi tykkäsi, eli lahjanantaja osaa asettua saajan asemaan. Itse olisin ollut aivan onnessani moisesta lahjasta sen ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oispa itsellä tollanen mies. Varmasti tyttösi tykkäsi, eli lahjanantaja osaa asettua saajan asemaan. Itse olisin ollut aivan onnessani moisesta lahjasta sen ikäisenä.
Juu, toki, mutta tässä ei ole kyse siitä mitä lahjan vastaanottaja siitä tykkäsi.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaikki vainoharhaisia? Tyttäresi sai kaverinsa isältä korvikset synttärilahjaksi. Mahdollisesti asiasta oli puhuttu etukäteen myös kaverin kanssa.
AP, vaikutat aika tiukkapipoiselta, kun toteat, että miehesikään ei saa ostaa korua tyttärelle neuvottelematta ja pyytämättä sinulta lupaa.
Kannattaisi muistaa, että kaikki peheet eivät ole sellaisia juntteja, että miehet eivät huomioi vaimojaan ja tyttäriään millään tavalla, ei ainakaan lahjoittamalla koruja. Vaimolle voi antaa flanelliyöpaida tai Aino-aamutossut, niinkö kaukana menneisyydessä elätte?
Minä olen tavallisesta duunariperheestä, mutta niin vain isäukko halusi antaa vaimolleen = äidilleni joululahjaksi kultakorun. Töitten puolesta hänellä ei ollut mahdollisuutta lähteä arkena kultakauppaan, joten hän pestasi minut apuriksi. Äiti sai mieleisen korun, jonka minä sitten aikanaan perin häneltä.
Isäsi osti VAIMOLLEEN korun.
Ap:n 13-vuotiaan tytön kaverin isä osti ap:n tytölle korvakorut koruliikkeestä, kun näki sellaiset, jotka hänen mielestään sopisivat tyttärensä kaverille.
Joopa joo. Melkein samankaltainen tilanne...
Ehkä miehen vaimolle voisi kertoa kiitokset: "Hei kiitos paljon niistä korvakoruista mitkä annoitte meidän tytölle, tosi kivat." Vaimo: "Ai niin mitkä korvikset?" tai "Ai ne, juu, kiva että tykkäsitte." Voi tuoda vähän perspektiiviä asiaan, ja auttaa valaisemaan millainen tilanne siellä lahjan ostamisen taustalla on ollut. Vaimon reaktio kertoisi paljonkin, ja hänen olisi ihan hyvä tietää tuosta jutusta.
Vierailija kirjoitti:
Heillä voi olla tällainen lahjakulttuuri.
Sinun edessäsihän hän ne antoi. Ei kannata heti ylilyödä ja alkaa kuvitella.
Syytös ja vihjailu ovat äärettömän vakavia asioita.Ihan kaikessa ystävällisyydessä ei ole peikkoa takana.
Ehkä halusikin mielistellä äitiä. Tai ehkä isää, voisihan ajatella että bi saattaisi olla sellainen lahjahullu ja hoitaa innoissaan kaikki perheen synttärilahjojen ostelut, jos on kerran vaimon kanssa yhdessä.
Onhan se niin että äiti voi tehdä noin, tietää että synttärit on tulossa ja ostaa kun näkee jotain mistä arvelisi kaverin tykkäävän. Mutta ei isä.
Ainoastaan jos on joku juntti joka ei tajua hyvästä käytöksestä mitään, mutta haluaa jotenkin tehdä itseään tykö, esim, kaverin vanhemmat jotenkin sellaisessa asemassa että haluaisi näiden ystäväpiiriin tms.
Vierailija kirjoitti:
Joo. "Ihan sattumalta näin tällaiset korut" ja "ihan sattumalta" tuli mieleen että ne sopisivat tyttären ystävälle. Jep jep.
Varsinkin kun tiedetään että suurin osa perheenisistä ei osallistu lahjojen ostamiseen yhtään kenellekään, ja vaimo/äiti hankkii kaikki lahjat molempien puolesta, molempien suvuille, tyttären ystävättäristä nyt puhumattakaan!
Ei osallistu, koska miehiä pidetään perversseinä jos tekevät jotain mitä ei ole pakko tehdä.
Hmm. En perheenäitinä ostelisi henkilökohtaisia lahjoja 13v. poikani ystävälle. Sitä kautta mä tätä ajattelen.
Alue: Aihe vapaa
On ainakin harvinaista että aikuinen mies toimii noin. Kukaan ei voi ohittaa etteikö se ole astetta intiimimpi lahja aina kun mieshenkilö ostaa korun naispuoliselle henkilölle.
Viimeksi meillä töissä kun n.60v. mies osti söpöt pikku korvikset lahjaksi 23v. kollegalle niin hän oli ihastunut ja nainen koki kiusalliseksi.
Korun ostamisessa on symbolista merkitystä ja tunnetta mukana.