Olisitko katkera, jos olisit ostanut kaverille synttärilahjaksi arvan, kaveri voittaisi siitä 100tuhatta
eikä antaisi sinulle edes satasta potistaan, tai keksisi sinulle ja itselleen edes jotain yhteistä kivaa?
Itse myännän, että kyllä se kalvaisi.
Kommentit (23)
Olisin, olisin hyvin, hyvin katkera.
Siksi en koskaan annakaan arpoja lahjaksi.
En olisi katketa. Onhan tuo voittomahis tiedossa arpaa antaessa.
Olisin erittäin kateellinen. Koska olen köyhä, ja tarvitsisin nuo rahat itse paremmin.
Juuri siksi en osta arpoja lahjaksi. Jos kävisi niin, että tulisi voitto kaverille/sukulaiselle, kyllä se harmittaisi. Minulle jo 100 e on tosi iso raha.
En olisi katkera. Usein ostan arpoja lahjaksi. Toivon todella, että joku voittaisi. Itsellä on rahaa, käyn töissä.
En anna arpoja kun sellaislle joiden voittaminen ei haittaisi :)
En osta kenellekään arpoja. Edes itselleni. Ja lahjana arpa on minusta huono, koska voittomahdollisuus on kuitenkin pieni. Sama kuin antaisi tyhjän kirjekuoren.
Ennemminkin niin, että jos itselleen ostaisin arvan ja sillä voittaisin enemmän, niin antaisin sitten kunnon lahjan tai rahaa siitä hyvästä muille.
Jos ei tuota osaa päässään etukäteen miettiä, niin on kyllä taliaivo, jos antaa arpoja lahjaksi. Minulla on muutaman rivin kestolotto ja -eurojacpot jaettuna viiteen osaan. En ole antanut niitä osia kenellekään, mutta jos jättipotti tulee, tiedän kenelle annan ne, yhden osan pidän itselläni. Pienet voitot pidän itse, ei nuo ilmaisia ole ostaa.
Olkaapa hyvä ilmaisesta neuvosta.
Hassua olla katkera, miksi ostaa arpa lahjaksi jos ei toivo voittoa kaverille? Sehän siinä on ideana.
Toki kaverilta kohteliasta tarjota vaikka ilta ja ruoka ostajalle :)
Tuossa olisi kyllä lahjan saajalla moraalinen pakko antaa lahjan antajalle puolet rahoista.
Vierailija kirjoitti:
Hassua olla katkera, miksi ostaa arpa lahjaksi jos ei toivo voittoa kaverille? Sehän siinä on ideana.
Toki kaverilta kohteliasta tarjota vaikka ilta ja ruoka ostajalle :)
Ei se hassua ole, vaan normaali tunne.
Kyllä itse pitäisin kaveria täys moukkana, jos ei mitenkään minua sitten muistaisi, kun vielä tietää että olen köyhä. Itse haluan ajatella että jos itse saisin kaverilta arvan ja voittaisin 100tugatta, antaisin siitä kaverille ainakin 500euroa. Mutta mistä sen tietää etukäteen. Kun antaisin mieluummin perheenjäsenille, esim siskolleni.
No höh. Olisin iloinen kaverin puolesta. Rahat ovat tietenkin hänen, ja kieltäytyisin, jos yrittäisi minulle antaa niistä osan. Toki jotkut bileet voiton kunniaksi olisivat kivat, mutta ehkä hänellä on kova rahantarve tai ei halua kuuluttaa ympäriinsä voittoaan, koska lähipiirissä voi olla ap:n ja muutaman ketjussa kommentoineen kaltaisia ahnureita.
Tiedän vähän tuontyyppinen tapauksen. Henkilö kävi ostamassa tutulleen arvan kun tuttu oli kiinni töissä baaritiskillä. Sai siitä voiton ja se arvan ostanut aloitti painostuksen ja uhkailun että hänelle osuus.
100 tonnii on pikku raha kun osakesalkussa on muutama milli. Ja ei hän tuon jälkeenkään näyttäisi parikymppiseltä missiltä kuten minä.
Heh, tuo on tapahtunut. Oli syntymäpäivälahja, synttärisankari ja ostajat opiskelivat Rovaniemen oikeustieteellisessä silloin. Tuskin olivat kovin aidosti onnellisia lahjansaajan puolesta, sen verran selkäänpuukottavaa sakkia.
Rehellisesti myönnän, että jos en siivua saisi niin kyllä ottaisi päähän. En kuitenkaan mitään puolta voitosta odottaisi, sadan tonnin voitosta joku tonni olisi ihan passeli. Eikä muuten kasinoissa anneta jakajalle aina voitosta osuus? Tuli vaan mieleen, vaikka ei se sama asia olekaan.
Dorothy kirjoitti:
Rehellisesti myönnän, että jos en siivua saisi niin kyllä ottaisi päähän. En kuitenkaan mitään puolta voitosta odottaisi, sadan tonnin voitosta joku tonni olisi ihan passeli. Eikä muuten kasinoissa anneta jakajalle aina voitosta osuus? Tuli vaan mieleen, vaikka ei se sama asia olekaan.
Casinolla tippi on vapaaehtoinen. Mutta kuuluu ns etikettiin. Esimerkiksi ruletissa kun osuu, voittaa 35 kertaisesti panoksen, annan aina sen panoksen verran tippiä.
Olisin todellakin vihainen jos kaveri ei haluaisi käyttää edes pientä osaa rahasta meidän yhteiseen kivaan tai vastalahjaan. Nimittäin kun ajattelen itseni voittoarvan saajan tilanteeseen, olisin niin kiitollinen ystävälle että haluaisin ehdottomasti antaa hänelle jotain takaisin. Annan ystäville lahjoja muutenkin ja haluan ilahduttaa heitä, olen myös aina kiitollinen jos he vaikka auttavat minua jotenkin ja haluan antaa jotain takaisin kiitokseksi. Joko aineellista tai aineetonta. Odotan samanlaista käytöstä ystäviltäni ja näin he ovat ihan pyytämättä aina käyttäytyneetkin.
En kyllä osta arpoja koskaan itselleni tai muille, joten vältyn tällaisilta oudoilta tilanteilta aika tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Olisin todellakin vihainen jos kaveri ei haluaisi käyttää edes pientä osaa rahasta meidän yhteiseen kivaan tai vastalahjaan. Nimittäin kun ajattelen itseni voittoarvan saajan tilanteeseen, olisin niin kiitollinen ystävälle että haluaisin ehdottomasti antaa hänelle jotain takaisin. Annan ystäville lahjoja muutenkin ja haluan ilahduttaa heitä, olen myös aina kiitollinen jos he vaikka auttavat minua jotenkin ja haluan antaa jotain takaisin kiitokseksi. Joko aineellista tai aineetonta. Odotan samanlaista käytöstä ystäviltäni ja näin he ovat ihan pyytämättä aina käyttäytyneetkin.
En kyllä osta arpoja koskaan itselleni tai muille, joten vältyn tällaisilta oudoilta tilanteilta aika tehokkaasti.
Miksi aloitukselle ylänuolia mutta tälle vain alanuolia? Perustelut kiitos?
T. Sama
En, lahjaksi se arpa oli.
Mutta ehkä ymmärtäisin etten ollut niin hyvä kaveri hänelle kuin kuvittelin ja ottaisin jatkossa etäisyyttä.