Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani olivat korkeakoulutettuja ja opin jo lapsena...
07.10.2019 |
...että jotkut ammatit ovat parempia kuin toiset ja että jotkut ihmiset ovat arvokkaampia kuin toiset.
Kummallisinta on, että koskaan mitään ei sanottu ääneen, mutta silti minulla oli jo alakoulussa selvä käsitys ihmisten välisestä hierarkiasta ja siitä, mikä on arvostettavaa ja mikä ei.
Sama meno jatkui yliopistossa. Ymmärrystä erilaisuutta kohtaan riitti identiteetissä ja puheessa, mutta silti ihmisistä hyvin helposti huomasi, mitä he oikeasti arvostivat.
Kaikkinensa sanoisin, että kouluttautuminen ja sivistyminen eivät tee avaramieliseksi ja ennakkoluulottomaksi. Eikä kyllä tee matkustelukaan.
Kommentit (8)
On ihmisiä jotka osaavat sisäistää toisten sanomisia ja opetuksia, sitten on ihmisiä joilla on ihan omat ajatukset ja mielipiteet. Kuka arvostaa mitäkin korkeammalle, riippuu varmaan kuinka itsekeskeinen tai empaattinen on ja mitä edustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minun vanhemmillani on korkeakoulututkinnot, samoin minulla. Ei meistä kenelläkään silti tuollaisia asenteita ole. Ystävissäni on korkeakoulutettuja, duunareita ja työttömiä, eikä kukaan pidä itseään (ainakaan tietääkseni) toisia parempana tai huonompana.
Jos ei koulutus tuo avarakatseisuutta ja sivistystä, niin ei se sitä estäkään.
... että olen korkeampiarvoinen ihminen kuin he, joiden vanhemmat eivät ole akateemisia.
Jos mä ite ajattelisin jostain noin, että oikeuttaisin sen että oon omasta mielestäni korkeempiarvonen ku joku toinen, nii itselläni tulis vaa mielee omat kriisit ja huono itsetunto..
Erittäin totta joka sana. Ja on jännää, että nytkin toisessa ketjussa kysytään onko varallisuudella väliä parinvalinnassa ja alapeukutetaan vastauksia joissa ei sanota että ei minulle ainakaan ole. Herää kysymys, että kun nämä asenteet ovat niin selviä ja vahvasti vallitsevia, niin onko niillä jotka uskovat itse olevansa ennakkoluulottomia ja tasa-arvoisia sittenkin vaan vielä omat asenteet tarkastelematta ja purkamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ottaen ihmisellä on lähtökohtainen tarve oikeuttaa omat etuoikeutensa muihin, jos on enemmän kuin muilla.
Tästä syystä rikkaat ihmiset esittävtä usein itsemystifiointitarinoita: ovat olleett vain ahkerampia kuin muut, vaikka lähtökohdat ovat olleet vaatimattomia.
Huomaan saman itsessäni. Vaikka rahaa ei ole kauheasti tullut eikä yhteiskunnallista asemaa paljoa saavutettu, jotenkin mulla on kauhea tarve todistella että akateeminen opiskeluni on vain omaa ahkeruutta eikä mitään muuta.
Mitään virkaa ei ole esimerkiksi veronmaksajien maksamilla ilmaisilla kirjastoilla, ilmaisilla yliopistoilla ja puoli-ilmaisilla avoimen yliopiston opinnoilla vaan kaikki on saavutettu tinkimättömällä työllä, vanhempien kannustuksella tms...
Minä taas olen tajunnut vasta aikuisena, että osa lapsuudenkavereistani oli ehtaa roskaporukkaa ja pieni osa ylempää luokkaa. Suurin osa oli kuitenkin keskiluokkaa.
Vanhempani eivät koskaan puhuneet minun kuullen tällaisista asioista, niin mitään arvoasteikkoa ei päässäni syntynyt. Minulle kavereideni perheet olivat vain erilaisia, eivät mitenkään eriarvoisia. Jollain oli isompi talo ja hienommat lelut, siinäpä se.
Vanhempani olivat ammateiltaan poliisi ja sairaanhoitaja.
Alue: Aihe vapaa
Oon huomannu et monista koulutetuista tulee ylimielistä. Mikä on vähän tyhmää, mut koulussa panostetaan kilpailuun ja arvottamiseen joten se tulee osittain siitäki. Ite oon onneks ulkona noista enkä myöskää kaipaa ylimielistä seuraa esim. Lähipiiriin.. 😁Mun silmissä lukeminen ja kusipäisyys ei oo arvostettava yhdistelmä. Täytyy olla sydämen viisautta, muuten ihminen ei oo mun tyyppiä. Mulla tuttuja jotka kouluttautunu, mut he ei oo semmosia et arvottais kovin paljoa ihmisiä kuitenkaan. Onneks..