Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuus Suomessa on täynnä velvollisuuksia ja syynäyksen alla oloa
06.10.2019 |
En yhtään ihmettele, että nuoret aikuiset eivät hanki lapsia. Joka paikassa syynätään kelvollisuuttasi vanhemmuuteen. Kaikki lasten vahingot ovat nykyään vanhempien syytä ja lasten läsnäollessa ei uskalla edes ruokaviinejä juoda. Hirveetä suorittamista!
Lasuja tehdään entisen mittapuun mukaan ihan normaaleistakin perheistä.
Kommentit (55)
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholi vaikuttaa olevan kestopakkomielle vaikka veisi tuskasta kiljuvan lapsen päivystykseen selvin päin. Joka ikinen kerta kysytään vanhempien alkoholin käytöstä ja se vasta epäilyttävää onkin jos kumpikaan ei käytä alkoholia!
Toki alkoholittomuus vaikuttaa sosiaaliseen elämään siten, ettei ole yhteistä kosketuspintaa muihin alkoholin osalta. Olin todella hämilläni kun pyysin kerran yhtä lapsen harrastuspiirin äitiä meille käymään ihan päiväkahvien ja lasten leikkimisen merkeissä synkkänä marraskuuna. Hän loukkaantui siitä, ettei meillä ollut tarjota konjakkia kahvin lisäksi. Mistäs otat jos sitä ei ole?
Tuon tapaamisen jälkeen kyseinen äiti veti kunnon hajuraon meihin. Se ei minua haittaa koska se on hänen omaa pikkumaisuuttaan kahdestakin syystä johtuen. Ensinnäkin vieraan pitäisi tyytyä siihen, mitä talo voi tarjota. Toiseksi olisi ollut paljon rehellisempää puhua siitä konjakista jo tapaamista pohjustaessa koska silloin alkoholiton talous olisi tullut selväksi eikä hänenkään olisi tarvinut vaivautua lapsensa kanssa meille vaan hän olisi voinut ostaa oman konjakkipullonsa ja juoda kahvit konjakilla kotonaan.
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi vaikuttaa olevan kestopakkomielle vaikka veisi tuskasta kiljuvan lapsen päivystykseen selvin päin. Joka ikinen kerta kysytään vanhempien alkoholin käytöstä ja se vasta epäilyttävää onkin jos kumpikaan ei käytä alkoholia!
Toki alkoholittomuus vaikuttaa sosiaaliseen elämään siten, ettei ole yhteistä kosketuspintaa muihin alkoholin osalta. Olin todella hämilläni kun pyysin kerran yhtä lapsen harrastuspiirin äitiä meille käymään ihan päiväkahvien ja lasten leikkimisen merkeissä synkkänä marraskuuna. Hän loukkaantui siitä, ettei meillä ollut tarjota konjakkia kahvin lisäksi. Mistäs otat jos sitä ei ole?
Tuon tapaamisen jälkeen kyseinen äiti veti kunnon hajuraon meihin. Se ei minua haittaa koska se on hänen omaa pikkumaisuuttaan kahdestakin syystä johtuen. Ensinnäkin vieraan pitäisi tyytyä siihen, mitä talo voi tarjota. Toiseksi olisi ollut paljon rehellisempää puhua siitä konjakista jo tapaamista pohjustaessa koska silloin alkoholiton talous olisi tullut selväksi eikä hänenkään olisi tarvinut vaivautua lapsensa kanssa meille vaan hän olisi voinut ostaa oman konjakkipullonsa ja juoda kahvit konjakilla kotonaan.
Jenkeistä rantautunut tänne kaiken muun ohella tuo mommy wine -kulttuuri. Joissain paikoin absolutistiäidit on saatettu sulkea naapuruston äitiringin ulkopuolelle siksi, etteivät ole mammakokoontumisissa litkineet mimosaa tai valkkaria. Oli kyllä harvinaisen pikkumainen ja kypsymätön äiti, jonka kohtasit. Reaktion perusteella todennäköisesti myös jonkin asteen alkoholiongelmainen, kun konjakin puuttumisesta suuttui noin kovin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti minulla on käynyt tuuri ja nlan henkilöstö ollut täyspäistä. Ensimmäisen lapsen sain 23-vuotiaana (2015) eikä kukaan nähnyt missään potentiaalisia vaaranpaikkoja tai tehnyt tikusta asiaa.
Totta kai todella ikävää kaikille niille, jotka tuntevat kokeneensa vääryyttä nla- tai muilta tahoilta.
Höpö höpö. Meillä on kolme lasta, nyt jo teinejä kaikki, ja kertaakaan en ole kokenut olevani mitenkään arvosteltavana tai syynättävänä. Ihan kaikki on mennyt aina hyvin ja ongelmitta.
Ehkä sinua ja muita ei niin kunnollisia äitejä ja isejä pitääkin syynätä? Ehkä te olette ihan itse aiheuttaneet käytöksellänne ja olemuksellannne tilanteen? Katsokaa peilistä syypäätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Meillä on kolme lasta, nyt jo teinejä kaikki, ja kertaakaan en ole kokenut olevani mitenkään arvosteltavana tai syynättävänä. Ihan kaikki on mennyt aina hyvin ja ongelmitta.
Ehkä sinua ja muita ei niin kunnollisia äitejä ja isejä pitääkin syynätä? Ehkä te olette ihan itse aiheuttaneet käytöksellänne ja olemuksellannne tilanteen? Katsokaa peilistä syypäätä.
Minullakin on teinejä ja huomaan aivan selkeän asenneilmaston tapahtuneen tässä 10 vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisintä on kuitenkin se, että neuvolassa ei ymmärretä kaksikielisen perheen käsitettä. Aletaan väkisin tekemään jotain kielitestiä sellaisella kielellä, jota lapsi ei edes puhu aktiivisesti vielä kovinkaan paljoa. Sitten joutuu omalla rahallaan käyttämään lasta yksityisellä puheterapeutilla ja hankkimaan todistus siitä, että lapsen kielellinen kehitys on ihan hyvällä ikätasolla.
Yleensä normaaliälyinen vanhempi huomaa jos oman lapsen kieli ei kehity kuten muilla samanikäisillä lapsilla ja osaa kysyä apua. Oman mausteensa asiaan tuo se, että kun ei ole itse Suomen kansalliskielen puhuja niin neuvolantäti kuvittelee automaattisesti olevan jonkun vanhempien lähtömaan muinaisten lastenhoito- ja kasvatuskeinojen kannattaja vaikka äiti olisikin syntynyt, käynyt koulunsa ja opiskellut Suomessa aivan kuten suurin osa maan muistakin kansalaisista tekee. Etsitään lapsesta mustelmia jne.
Erityisen outoa on se, että kun kansalliskieltä puhuva toinen vanhempi sattumalta on päässyt neuvolaan mukaan niin sitten puhutaan sille toiselle vanhemmalle eikä molemmille vanhemmille. Ilmeisesti alan koulutusta pitäisi korjata siinä mielessä, ettei noin muukalaisvihaiseksikin luokiteltavaa käytöstä tapahtuisi.
Lasten kasvamiseen suhtaudutaan kuin se olisi jokin kilpailu. Kun erilaiset geeniperimää sekoittuvat lapsessa niin häntä on vaikeaa verrata toisten geeniperimän sekoitukseen. Kasvoin itsekin 15 senttiä pitemmäksi kuin oli ennustettu. Sen vuoksi en halua edes puhua muiden äitien kanssa pituuksista ja painoista koska jokainen lapsi on ainutlaatuinen yksilö.
Puhu vain omasta kokemuksestasi. Minulla on kaksikielinen lapsi. Oppi puhumaan normaaliin aikaan ja puhuu täydellisesti kahta kieltä. On puhunut jo ainakin kolmivuotiaasta asti ihan normaalia kieltä kahdella kielellä. Kukaan ei ole edes kysynyt asiasta neuvolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi vaikuttaa olevan kestopakkomielle vaikka veisi tuskasta kiljuvan lapsen päivystykseen selvin päin. Joka ikinen kerta kysytään vanhempien alkoholin käytöstä ja se vasta epäilyttävää onkin jos kumpikaan ei käytä alkoholia!
Toki alkoholittomuus vaikuttaa sosiaaliseen elämään siten, ettei ole yhteistä kosketuspintaa muihin alkoholin osalta. Olin todella hämilläni kun pyysin kerran yhtä lapsen harrastuspiirin äitiä meille käymään ihan päiväkahvien ja lasten leikkimisen merkeissä synkkänä marraskuuna. Hän loukkaantui siitä, ettei meillä ollut tarjota konjakkia kahvin lisäksi. Mistäs otat jos sitä ei ole?
Tuon tapaamisen jälkeen kyseinen äiti veti kunnon hajuraon meihin. Se ei minua haittaa koska se on hänen omaa pikkumaisuuttaan kahdestakin syystä johtuen. Ensinnäkin vieraan pitäisi tyytyä siihen, mitä talo voi tarjota. Toiseksi olisi ollut paljon rehellisempää puhua siitä konjakista jo tapaamista pohjustaessa koska silloin alkoholiton talous olisi tullut selväksi eikä hänenkään olisi tarvinut vaivautua lapsensa kanssa meille vaan hän olisi voinut ostaa oman konjakkipullonsa ja juoda kahvit konjakilla kotonaan.
Jenkeistä rantautunut tänne kaiken muun ohella tuo mommy wine -kulttuuri. Joissain paikoin absolutistiäidit on saatettu sulkea naapuruston äitiringin ulkopuolelle siksi, etteivät ole mammakokoontumisissa litkineet mimosaa tai valkkaria. Oli kyllä harvinaisen pikkumainen ja kypsymätön äiti, jonka kohtasit. Reaktion perusteella todennäköisesti myös jonkin asteen alkoholiongelmainen, kun konjakin puuttumisesta suuttui noin kovin.
Vielä 20 vuotta sitten riitti kun tarjosi kahvia tai teetä ja syötävää. Sellaiseksi riitti ihan vaikka voileipä tai sämpylä. Viineistä jne ei puhunut kukaan.
Meillä on ollut sama ihana neuvolan th kymmenen vuotta, mutta nyt muutettiin toiselle puolelle kaupunkia ja jostain syystä ihan ilman palstan lukemista tms. on alkanut pelottaa että mitä jos.
Mitä jos uusi th ei pidä naamastani? Mitä, jos kuopus tälläkin kertaa arastelee enkä saa häntä tekemään kaikkia tehtäviä (seuraavaksi neljävuotistarkastus)? Mitä jos hän "huolestuu" jostakin meissä?
Joku voisi sanoa että olen typerä kun ajattelen tällaista, mutta olen itse rikkinäisestä perheestä ja vähän vähemmälle on jääneet koulutukset ja työnteot. Se saattaa lukea siellä jossain, ja vaikka vanha th saattoi ymmärtää ja tukea, tämä uusi voi nähdä kaiken aivan päinvastoin 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut sama ihana neuvolan th kymmenen vuotta, mutta nyt muutettiin toiselle puolelle kaupunkia ja jostain syystä ihan ilman palstan lukemista tms. on alkanut pelottaa että mitä jos.
Mitä jos uusi th ei pidä naamastani? Mitä, jos kuopus tälläkin kertaa arastelee enkä saa häntä tekemään kaikkia tehtäviä (seuraavaksi neljävuotistarkastus)? Mitä jos hän "huolestuu" jostakin meissä?
Joku voisi sanoa että olen typerä kun ajattelen tällaista, mutta olen itse rikkinäisestä perheestä ja vähän vähemmälle on jääneet koulutukset ja työnteot. Se saattaa lukea siellä jossain, ja vaikka vanha th saattoi ymmärtää ja tukea, tämä uusi voi nähdä kaiken aivan päinvastoin 🙄
Henkilökemiakysymykset ovat hankalia. Niiden ei pitäisi mennä objektiivisten havaintojen yli koska eihän lapsi ole siellä hakemassa työpaikkaa sinun henkilöhistoriallasi. Huomio pitäisi olla lapsessa ja lapsen kehityksessä sekä hyvinvoinnissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Jos koulu on suomenkielinen, voi toiselle kotikielelle saada oman opetuksen. Tällöinhän saadaan sillekin kielelle varmistettua asianmukaiset kieliopit ja esim. kirjoitusasu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Jos koulu on suomenkielinen, voi toiselle kotikielelle saada oman opetuksen. Tällöinhän saadaan sillekin kielelle varmistettua asianmukaiset kieliopit ja esim. kirjoitusasu.
Nuo ei edelleenkään kerro mitään abstraktista syvällisestä kielitaidosta mitään.😂
Ja se yksi tunti opetusta viikossa ei kyllä riitä mihinkään vaan kyllä se pitää vanhemman huolehtia asiasta aktiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Kun kerran lapsi kykenee opiskelemaan muiden mukana kunnolla samassa luokassa niin kaksikielinen koti ei ole mikään oppimisen este. Monilla kaksikielisillä tosin kehittyy se koulukieli loppujen lopuksi vahvemmaksi kieleksi. Toki eri tilanteissa ja etenkin tunteisiin sisältyvissä tilanteissa voi olla joko äidin tai isän käyttämä kieli se vahvempi kieli.
Ihmeellisintä on kuitenkin se, että neuvolassa ei ymmärretä kaksikielisen perheen käsitettä. Aletaan väkisin tekemään jotain kielitestiä sellaisella kielellä, jota lapsi ei edes puhu aktiivisesti vielä kovinkaan paljoa. Sitten joutuu omalla rahallaan käyttämään lasta yksityisellä puheterapeutilla ja hankkimaan todistus siitä, että lapsen kielellinen kehitys on ihan hyvällä ikätasolla.
Yleensä normaaliälyinen vanhempi huomaa jos oman lapsen kieli ei kehity kuten muilla samanikäisillä lapsilla ja osaa kysyä apua. Oman mausteensa asiaan tuo se, että kun ei ole itse Suomen kansalliskielen puhuja niin neuvolantäti kuvittelee automaattisesti olevan jonkun vanhempien lähtömaan muinaisten lastenhoito- ja kasvatuskeinojen kannattaja vaikka äiti olisikin syntynyt, käynyt koulunsa ja opiskellut Suomessa aivan kuten suurin osa maan muistakin kansalaisista tekee. Etsitään lapsesta mustelmia jne.
Erityisen outoa on se, että kun kansalliskieltä puhuva toinen vanhempi sattumalta on päässyt neuvolaan mukaan niin sitten puhutaan sille toiselle vanhemmalle eikä molemmille vanhemmille. Ilmeisesti alan koulutusta pitäisi korjata siinä mielessä, ettei noin muukalaisvihaiseksikin luokiteltavaa käytöstä tapahtuisi.
Lasten kasvamiseen suhtaudutaan kuin se olisi jokin kilpailu. Kun erilaiset geeniperimää sekoittuvat lapsessa niin häntä on vaikeaa verrata toisten geeniperimän sekoitukseen. Kasvoin itsekin 15 senttiä pitemmäksi kuin oli ennustettu. Sen vuoksi en halua edes puhua muiden äitien kanssa pituuksista ja painoista koska jokainen lapsi on ainutlaatuinen yksilö.