Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuus Suomessa on täynnä velvollisuuksia ja syynäyksen alla oloa
06.10.2019 |
En yhtään ihmettele, että nuoret aikuiset eivät hanki lapsia. Joka paikassa syynätään kelvollisuuttasi vanhemmuuteen. Kaikki lasten vahingot ovat nykyään vanhempien syytä ja lasten läsnäollessa ei uskalla edes ruokaviinejä juoda. Hirveetä suorittamista!
Lasuja tehdään entisen mittapuun mukaan ihan normaaleistakin perheistä.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Jos koulu on suomenkielinen, voi toiselle kotikielelle saada oman opetuksen. Tällöinhän saadaan sillekin kielelle varmistettua asianmukaiset kieliopit ja esim. kirjoitusasu.
Nuo ei edelleenkään kerro mitään abstraktista syvällisestä kielitaidosta mitään.😂
Ja se yksi tunti opetusta viikossa ei kyllä riitä mihinkään vaan kyllä se pitää vanhemman huolehtia asiasta aktiivisesti.
Normaali vanhempi huolehtii asiasta aktiivisesti. Eihän uimataitoakaan voi jättää koulun uimatuntien varaan vaan vanhempien pitää olla itse aktiivisia siinä, että lapsi tottuu veteen, käy uimakoulun ja pääsee vanhempien kanssa uimahalliin pitämään yllä uimataitoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Joka paikassa syynätään kelvollisuuttasi vanhemmuuteen". Millaisia konkreettisia esimerkkejä tuon kielihomman lisäksi? Onko neuvola jotenkin radikaalisti muuttunut viime vuosikymmeninä?
Sen tiedän, että koulusta tykitetään jotain Wilma-viestejä jatkuvalla syötöllä, mutta mitä oikeasti konkreettista omiin asioihin puuttumista nykyaikana sitten ilmenee?
Nimim. Toistaiseksi vielä lapseton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Kun kerran lapsi kykenee opiskelemaan muiden mukana kunnolla samassa luokassa niin kaksikielinen koti ei ole mikään oppimisen este. Monilla kaksikielisillä tosin kehittyy se koulukieli loppujen lopuksi vahvemmaksi kieleksi. Toki eri tilanteissa ja etenkin tunteisiin sisältyvissä tilanteissa voi olla joko äidin tai isän käyttämä kieli se vahvempi kieli.
Niin. Sen muiden tasolla pysymisen näkee yläkoulussa.
Mikä estäisi pysymästä yhtäkkiä muiden tasolla jos kerran kotona on myös kansalliskieltä puhuva isä, joka on kiinnostunut lapsensa pärjäämisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Kun kerran lapsi kykenee opiskelemaan muiden mukana kunnolla samassa luokassa niin kaksikielinen koti ei ole mikään oppimisen este. Monilla kaksikielisillä tosin kehittyy se koulukieli loppujen lopuksi vahvemmaksi kieleksi. Toki eri tilanteissa ja etenkin tunteisiin sisältyvissä tilanteissa voi olla joko äidin tai isän käyttämä kieli se vahvempi kieli.
Niin. Sen muiden tasolla pysymisen näkee yläkoulussa.
Mikä estäisi pysymästä yhtäkkiä muiden tasolla jos kerran kotona on myös kansalliskieltä puhuva isä, joka on kiinnostunut lapsensa pärjäämisestä?
Ei se pelkkä kiinnostus riitä. Millä lailla ”yhtäkkiä”? Se että lapsi puhuu kieltä hyvin ja pärjää alakoulussa ei kerro mitään siitä miten hyvä se abstrakti kielen osaaminen on. Tää ei nyt mene perille sinulle millään.
Vierailija kirjoitti:
"Joka paikassa syynätään kelvollisuuttasi vanhemmuuteen". Millaisia konkreettisia esimerkkejä tuon kielihomman lisäksi? Onko neuvola jotenkin radikaalisti muuttunut viime vuosikymmeninä?
Sen tiedän, että koulusta tykitetään jotain Wilma-viestejä jatkuvalla syötöllä, mutta mitä oikeasti konkreettista omiin asioihin puuttumista nykyaikana sitten ilmenee?
Nimim. Toistaiseksi vielä lapseton
Riippuu aivan siitä, kenen luona käy. Afrikassa vapaaehtoistyötä tehnyt voi ottaa asiat huomattavasti realistisemmin kuin suoraan koulun penkiltä tullut varmistelija. Kaipa se on jonkinlaista omaa ammatillista epävarmuutta jos koko ajan ollaan varmistelemassa ja pohtimassa huolen heräämistä vaikka lapsella olisi kaikki kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Kun kerran lapsi kykenee opiskelemaan muiden mukana kunnolla samassa luokassa niin kaksikielinen koti ei ole mikään oppimisen este. Monilla kaksikielisillä tosin kehittyy se koulukieli loppujen lopuksi vahvemmaksi kieleksi. Toki eri tilanteissa ja etenkin tunteisiin sisältyvissä tilanteissa voi olla joko äidin tai isän käyttämä kieli se vahvempi kieli.
Niin. Sen muiden tasolla pysymisen näkee yläkoulussa.
Mikä estäisi pysymästä yhtäkkiä muiden tasolla jos kerran kotona on myös kansalliskieltä puhuva isä, joka on kiinnostunut lapsensa pärjäämisestä?
Ei se pelkkä kiinnostus riitä. Millä lailla ”yhtäkkiä”? Se että lapsi puhuu kieltä hyvin ja pärjää alakoulussa ei kerro mitään siitä miten hyvä se abstrakti kielen osaaminen on. Tää ei nyt mene perille sinulle millään.
Miten tämä jankutuksesi liittyy kaksikielisyyteen mitenkään?
Kannattaa muuttaa muualle. EU on mahdollisuuksia täynnä. Häipykää, ahdistujat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Kun kerran lapsi kykenee opiskelemaan muiden mukana kunnolla samassa luokassa niin kaksikielinen koti ei ole mikään oppimisen este. Monilla kaksikielisillä tosin kehittyy se koulukieli loppujen lopuksi vahvemmaksi kieleksi. Toki eri tilanteissa ja etenkin tunteisiin sisältyvissä tilanteissa voi olla joko äidin tai isän käyttämä kieli se vahvempi kieli.
Niin. Sen muiden tasolla pysymisen näkee yläkoulussa.
Mikä estäisi pysymästä yhtäkkiä muiden tasolla jos kerran kotona on myös kansalliskieltä puhuva isä, joka on kiinnostunut lapsensa pärjäämisestä?
Ei se pelkkä kiinnostus riitä. Millä lailla ”yhtäkkiä”? Se että lapsi puhuu kieltä hyvin ja pärjää alakoulussa ei kerro mitään siitä miten hyvä se abstrakti kielen osaaminen on. Tää ei nyt mene perille sinulle millään.
Miten tämä jankutuksesi liittyy kaksikielisyyteen mitenkään?
Voi yhden kerran. Kaksikielisellä lapsella on riski että kielitaito jää pinnalliseksi. Että se ei riitä abstraktiin opiskeluun. Joka tulee yläkoulussa.
Etkö tiedä asiasta YHTÄÄN MITÄÄN????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Kun kerran lapsi kykenee opiskelemaan muiden mukana kunnolla samassa luokassa niin kaksikielinen koti ei ole mikään oppimisen este. Monilla kaksikielisillä tosin kehittyy se koulukieli loppujen lopuksi vahvemmaksi kieleksi. Toki eri tilanteissa ja etenkin tunteisiin sisältyvissä tilanteissa voi olla joko äidin tai isän käyttämä kieli se vahvempi kieli.
Niin. Sen muiden tasolla pysymisen näkee yläkoulussa.
Mikä estäisi pysymästä yhtäkkiä muiden tasolla jos kerran kotona on myös kansalliskieltä puhuva isä, joka on kiinnostunut lapsensa pärjäämisestä?
Ei se pelkkä kiinnostus riitä. Millä lailla ”yhtäkkiä”? Se että lapsi puhuu kieltä hyvin ja pärjää alakoulussa ei kerro mitään siitä miten hyvä se abstrakti kielen osaaminen on. Tää ei nyt mene perille sinulle millään.
Väitätkö tosissasi, etteikö kotona, päiväkodissa tai peruskoulussa joudu alakoulussa käyttämään abstraktien käsitteiden hallitsemista oppiakseen uusia asioita? Siihen lisäksi kaikki jokapäiväisen elämässä käytetty kanssakäyminen.
Jotenkin saan nyt sellaisen käsityksen, ettet pidä minusta koska en ole kantakantakanta-asukas ja se tekee minusta sinun silmissäsi luokattoman huonon vanhemman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvola on aina hirveä kuulustelu, jossa pitää tehdä selontekoa kaikista perheeseen ja parisuhteeseen liittyvistä asioista, mitkä ovat mielestäni yksityisasioita, eivätkä varsinaisesti liity lapseen. Se tuntuu olevan hirveä ongelma, jos ei ole tukiverkkoja, vaan hoitaa itse lapsensa. Mentaliteetti Suomessa on syynäys ja tonkiminen, ei auttaminen. Jos ei suostu syynättäväksi, niin joutuu suurennuslasin alle. Olen saanut lapsen myös toisessa eurooppalaisessa maassa ja minulla on vertailupohjaa jonkin verran. Muualla asuessani pidin siitä, että minulla oli itsemääräämisoikeus ja vastuu asioistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Kun kerran lapsi kykenee opiskelemaan muiden mukana kunnolla samassa luokassa niin kaksikielinen koti ei ole mikään oppimisen este. Monilla kaksikielisillä tosin kehittyy se koulukieli loppujen lopuksi vahvemmaksi kieleksi. Toki eri tilanteissa ja etenkin tunteisiin sisältyvissä tilanteissa voi olla joko äidin tai isän käyttämä kieli se vahvempi kieli.
Niin. Sen muiden tasolla pysymisen näkee yläkoulussa.
Mikä estäisi pysymästä yhtäkkiä muiden tasolla jos kerran kotona on myös kansalliskieltä puhuva isä, joka on kiinnostunut lapsensa pärjäämisestä?
Ei se pelkkä kiinnostus riitä. Millä lailla ”yhtäkkiä”? Se että lapsi puhuu kieltä hyvin ja pärjää alakoulussa ei kerro mitään siitä miten hyvä se abstrakti kielen osaaminen on. Tää ei nyt mene perille sinulle millään.
Väitätkö tosissasi, etteikö kotona, päiväkodissa tai peruskoulussa joudu alakoulussa käyttämään abstraktien käsitteiden hallitsemista oppiakseen uusia asioita? Siihen lisäksi kaikki jokapäiväisen elämässä käytetty kanssakäyminen.
Jotenkin saan nyt sellaisen käsityksen, ettet pidä minusta koska en ole kantakantakanta-asukas ja se tekee minusta sinun silmissäsi luokattoman huonon vanhemman.
Kielitaidon puutteet tulevat ilmi yläkoulussa.
En nyt jaksa toistaa tätä enää, koska et kuuntele tai ymmärrä. Hae aiheesta huomenna kirjastosta PERUStietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Kun kerran lapsi kykenee opiskelemaan muiden mukana kunnolla samassa luokassa niin kaksikielinen koti ei ole mikään oppimisen este. Monilla kaksikielisillä tosin kehittyy se koulukieli loppujen lopuksi vahvemmaksi kieleksi. Toki eri tilanteissa ja etenkin tunteisiin sisältyvissä tilanteissa voi olla joko äidin tai isän käyttämä kieli se vahvempi kieli.
Niin. Sen muiden tasolla pysymisen näkee yläkoulussa.
Mikä estäisi pysymästä yhtäkkiä muiden tasolla jos kerran kotona on myös kansalliskieltä puhuva isä, joka on kiinnostunut lapsensa pärjäämisestä?
Ei se pelkkä kiinnostus riitä. Millä lailla ”yhtäkkiä”? Se että lapsi puhuu kieltä hyvin ja pärjää alakoulussa ei kerro mitään siitä miten hyvä se abstrakti kielen osaaminen on. Tää ei nyt mene perille sinulle millään.
Nyt minun pitää vääntää sinulle asia rautalangasta: mies on koulutettu ja mitä ilmeisimmin normaaliälyinen sekä normaalin tunne-elämän omaava yksilö. Tietenkin hänelle on tärkeää oman jälkikasvun pärjääminen tässä maailmassa.
Eihän hän mikään luolamies ole, joka vain murahtelee kotona. Hänhän puhuu omaa äidinkieltään sekä minun että jälkikasvunsa kanssa.
En tiedä kuinka täydellisiä ja lastensa elämään paneutuneita muilla on. En aio vaihtaa miestä kokeillakseni löytyisikö jostain joku vielä parempi mies ja isä. Kaksikielisyydellä siis mennään meillä ja se on ihan meidän perheemme yksityisasiamme. Se ei ole mikään tuomio, jonka mukaan lapsesta tulisi alisuoriutuva koulupudokas tai lapsi alkaisi haistella liimaa ja menettäisi aivosolujaan ratkaisevan määrän jo ennen peruskoulun päättymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Kun kerran lapsi kykenee opiskelemaan muiden mukana kunnolla samassa luokassa niin kaksikielinen koti ei ole mikään oppimisen este. Monilla kaksikielisillä tosin kehittyy se koulukieli loppujen lopuksi vahvemmaksi kieleksi. Toki eri tilanteissa ja etenkin tunteisiin sisältyvissä tilanteissa voi olla joko äidin tai isän käyttämä kieli se vahvempi kieli.
Niin. Sen muiden tasolla pysymisen näkee yläkoulussa.
Mikä estäisi pysymästä yhtäkkiä muiden tasolla jos kerran kotona on myös kansalliskieltä puhuva isä, joka on kiinnostunut lapsensa pärjäämisestä?
Ei se pelkkä kiinnostus riitä. Millä lailla ”yhtäkkiä”? Se että lapsi puhuu kieltä hyvin ja pärjää alakoulussa ei kerro mitään siitä miten hyvä se abstrakti kielen osaaminen on. Tää ei nyt mene perille sinulle millään.
Miten tämä jankutuksesi liittyy kaksikielisyyteen mitenkään?
Voi yhden kerran. Kaksikielisellä lapsella on riski että kielitaito jää pinnalliseksi. Että se ei riitä abstraktiin opiskeluun. Joka tulee yläkoulussa.
Etkö tiedä asiasta YHTÄÄN MITÄÄN????
Meillä on maa täynnä täysin yksikielisten perheiden lapsia, joiden kotona ei keskustella yhtään mistään abstraktista, ymmärrätkö? Abstrakti ajattelu ja kieli sen tueksi kehittyy, kun niitä harjoitetaan ja se, että kotona puhutaan kahdella kielellä ei takaa, että abstrakti kieli ei kehity. Luulisin esim. omassa tohtoriperheessäni lapsella olevan vallan mainio abtrakti kieli ja molemmilla kielillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Kun kerran lapsi kykenee opiskelemaan muiden mukana kunnolla samassa luokassa niin kaksikielinen koti ei ole mikään oppimisen este. Monilla kaksikielisillä tosin kehittyy se koulukieli loppujen lopuksi vahvemmaksi kieleksi. Toki eri tilanteissa ja etenkin tunteisiin sisältyvissä tilanteissa voi olla joko äidin tai isän käyttämä kieli se vahvempi kieli.
Niin. Sen muiden tasolla pysymisen näkee yläkoulussa.
Mikä estäisi pysymästä yhtäkkiä muiden tasolla jos kerran kotona on myös kansalliskieltä puhuva isä, joka on kiinnostunut lapsensa pärjäämisestä?
Ei se pelkkä kiinnostus riitä. Millä lailla ”yhtäkkiä”? Se että lapsi puhuu kieltä hyvin ja pärjää alakoulussa ei kerro mitään siitä miten hyvä se abstrakti kielen osaaminen on. Tää ei nyt mene perille sinulle millään.
Väitätkö tosissasi, etteikö kotona, päiväkodissa tai peruskoulussa joudu alakoulussa käyttämään abstraktien käsitteiden hallitsemista oppiakseen uusia asioita? Siihen lisäksi kaikki jokapäiväisen elämässä käytetty kanssakäyminen.
Jotenkin saan nyt sellaisen käsityksen, ettet pidä minusta koska en ole kantakantakanta-asukas ja se tekee minusta sinun silmissäsi luokattoman huonon vanhemman.
Kielitaidon puutteet tulevat ilmi yläkoulussa.
En nyt jaksa toistaa tätä enää, koska et kuuntele tai ymmärrä. Hae aiheesta huomenna kirjastosta PERUStietoa.
Kerro kirjan nimi niin haen sen huomenna kirjastosta ja luen sen. Kiitän sinua jo etukäteen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Kun kerran lapsi kykenee opiskelemaan muiden mukana kunnolla samassa luokassa niin kaksikielinen koti ei ole mikään oppimisen este. Monilla kaksikielisillä tosin kehittyy se koulukieli loppujen lopuksi vahvemmaksi kieleksi. Toki eri tilanteissa ja etenkin tunteisiin sisältyvissä tilanteissa voi olla joko äidin tai isän käyttämä kieli se vahvempi kieli.
Niin. Sen muiden tasolla pysymisen näkee yläkoulussa.
Mikä estäisi pysymästä yhtäkkiä muiden tasolla jos kerran kotona on myös kansalliskieltä puhuva isä, joka on kiinnostunut lapsensa pärjäämisestä?
Ei se pelkkä kiinnostus riitä. Millä lailla ”yhtäkkiä”? Se että lapsi puhuu kieltä hyvin ja pärjää alakoulussa ei kerro mitään siitä miten hyvä se abstrakti kielen osaaminen on. Tää ei nyt mene perille sinulle millään.
Nyt minun pitää vääntää sinulle asia rautalangasta: mies on koulutettu ja mitä ilmeisimmin normaaliälyinen sekä normaalin tunne-elämän omaava yksilö. Tietenkin hänelle on tärkeää oman jälkikasvun pärjääminen tässä maailmassa.
Eihän hän mikään luolamies ole, joka vain murahtelee kotona. Hänhän puhuu omaa äidinkieltään sekä minun että jälkikasvunsa kanssa.
En tiedä kuinka täydellisiä ja lastensa elämään paneutuneita muilla on. En aio vaihtaa miestä kokeillakseni löytyisikö jostain joku vielä parempi mies ja isä. Kaksikielisyydellä siis mennään meillä ja se on ihan meidän perheemme yksityisasiamme. Se ei ole mikään tuomio, jonka mukaan lapsesta tulisi alisuoriutuva koulupudokas tai lapsi alkaisi haistella liimaa ja menettäisi aivosolujaan ratkaisevan määrän jo ennen peruskoulun päättymistä.
Sinä se vaan et ymmärrä. Hae perustietoa aiheesta. Pääsette eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Kun kerran lapsi kykenee opiskelemaan muiden mukana kunnolla samassa luokassa niin kaksikielinen koti ei ole mikään oppimisen este. Monilla kaksikielisillä tosin kehittyy se koulukieli loppujen lopuksi vahvemmaksi kieleksi. Toki eri tilanteissa ja etenkin tunteisiin sisältyvissä tilanteissa voi olla joko äidin tai isän käyttämä kieli se vahvempi kieli.
Niin. Sen muiden tasolla pysymisen näkee yläkoulussa.
Mikä estäisi pysymästä yhtäkkiä muiden tasolla jos kerran kotona on myös kansalliskieltä puhuva isä, joka on kiinnostunut lapsensa pärjäämisestä?
Ei se pelkkä kiinnostus riitä. Millä lailla ”yhtäkkiä”? Se että lapsi puhuu kieltä hyvin ja pärjää alakoulussa ei kerro mitään siitä miten hyvä se abstrakti kielen osaaminen on. Tää ei nyt mene perille sinulle millään.
Miten tämä jankutuksesi liittyy kaksikielisyyteen mitenkään?
Voi yhden kerran. Kaksikielisellä lapsella on riski että kielitaito jää pinnalliseksi. Että se ei riitä abstraktiin opiskeluun. Joka tulee yläkoulussa.
Etkö tiedä asiasta YHTÄÄN MITÄÄN????
Meillä on maa täynnä täysin yksikielisten perheiden lapsia, joiden kotona ei keskustella yhtään mistään abstraktista, ymmärrätkö? Abstrakti ajattelu ja kieli sen tueksi kehittyy, kun niitä harjoitetaan ja se, että kotona puhutaan kahdella kielellä ei takaa, että abstrakti kieli ei kehity. Luulisin esim. omassa tohtoriperheessäni lapsella olevan vallan mainio abtrakti kieli ja molemmilla kielillä.
Kyllä, on myös yksikielisiä lapsia joilla on puutteellinen kielitaito.
Silti tutkitusti kaksikielisillä ja monikielisillä lapsilla riski siihen on suurempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Kun kerran lapsi kykenee opiskelemaan muiden mukana kunnolla samassa luokassa niin kaksikielinen koti ei ole mikään oppimisen este. Monilla kaksikielisillä tosin kehittyy se koulukieli loppujen lopuksi vahvemmaksi kieleksi. Toki eri tilanteissa ja etenkin tunteisiin sisältyvissä tilanteissa voi olla joko äidin tai isän käyttämä kieli se vahvempi kieli.
Niin. Sen muiden tasolla pysymisen näkee yläkoulussa.
Mikä estäisi pysymästä yhtäkkiä muiden tasolla jos kerran kotona on myös kansalliskieltä puhuva isä, joka on kiinnostunut lapsensa pärjäämisestä?
Ei se pelkkä kiinnostus riitä. Millä lailla ”yhtäkkiä”? Se että lapsi puhuu kieltä hyvin ja pärjää alakoulussa ei kerro mitään siitä miten hyvä se abstrakti kielen osaaminen on. Tää ei nyt mene perille sinulle millään.
Miten tämä jankutuksesi liittyy kaksikielisyyteen mitenkään?
Voi yhden kerran. Kaksikielisellä lapsella on riski että kielitaito jää pinnalliseksi. Että se ei riitä abstraktiin opiskeluun. Joka tulee yläkoulussa.
Etkö tiedä asiasta YHTÄÄN MITÄÄN????
Meillä on maa täynnä täysin yksikielisten perheiden lapsia, joiden kotona ei keskustella yhtään mistään abstraktista, ymmärrätkö? Abstrakti ajattelu ja kieli sen tueksi kehittyy, kun niitä harjoitetaan ja se, että kotona puhutaan kahdella kielellä ei takaa, että abstrakti kieli ei kehity. Luulisin esim. omassa tohtoriperheessäni lapsella olevan vallan mainio abtrakti kieli ja molemmilla kielillä.
Kyllä, on myös yksikielisiä lapsia joilla on puutteellinen kielitaito.
Silti tutkitusti kaksikielisillä ja monikielisillä lapsilla riski siihen on suurempi.
Hyvä on siis olemassa joku riski, jos lasketaan mukaan kaikki monikielisten kotien lapset. Oliko sinulla jotain muuta sanottavaa? Jotain ehdotusta, jolla riskiä voi pienentää? Jotain tekijöitä, jotka tutkimuksessa huomattu pienentäneen riskiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Kun kerran lapsi kykenee opiskelemaan muiden mukana kunnolla samassa luokassa niin kaksikielinen koti ei ole mikään oppimisen este. Monilla kaksikielisillä tosin kehittyy se koulukieli loppujen lopuksi vahvemmaksi kieleksi. Toki eri tilanteissa ja etenkin tunteisiin sisältyvissä tilanteissa voi olla joko äidin tai isän käyttämä kieli se vahvempi kieli.
Niin. Sen muiden tasolla pysymisen näkee yläkoulussa.
Mikä estäisi pysymästä yhtäkkiä muiden tasolla jos kerran kotona on myös kansalliskieltä puhuva isä, joka on kiinnostunut lapsensa pärjäämisestä?
Ei se pelkkä kiinnostus riitä. Millä lailla ”yhtäkkiä”? Se että lapsi puhuu kieltä hyvin ja pärjää alakoulussa ei kerro mitään siitä miten hyvä se abstrakti kielen osaaminen on. Tää ei nyt mene perille sinulle millään.
Miten tämä jankutuksesi liittyy kaksikielisyyteen mitenkään?
Voi yhden kerran. Kaksikielisellä lapsella on riski että kielitaito jää pinnalliseksi. Että se ei riitä abstraktiin opiskeluun. Joka tulee yläkoulussa.
Etkö tiedä asiasta YHTÄÄN MITÄÄN????
Meillä on maa täynnä täysin yksikielisten perheiden lapsia, joiden kotona ei keskustella yhtään mistään abstraktista, ymmärrätkö? Abstrakti ajattelu ja kieli sen tueksi kehittyy, kun niitä harjoitetaan ja se, että kotona puhutaan kahdella kielellä ei takaa, että abstrakti kieli ei kehity. Luulisin esim. omassa tohtoriperheessäni lapsella olevan vallan mainio abtrakti kieli ja molemmilla kielillä.
Kyllä, on myös yksikielisiä lapsia joilla on puutteellinen kielitaito.
Silti tutkitusti kaksikielisillä ja monikielisillä lapsilla riski siihen on suurempi.
Hyvä on siis olemassa joku riski, jos lasketaan mukaan kaikki monikielisten kotien lapset. Oliko sinulla jotain muuta sanottavaa? Jotain ehdotusta, jolla riskiä voi pienentää? Jotain tekijöitä, jotka tutkimuksessa huomattu pienentäneen riskiä?
Onko sinulla siis monikielinen lapsi vai kaksikielinen lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusvanhemmat ei kyllä ymmärrä kielen kehityksestä hölkäsen pöläystä.
Kai nyt vanhemmat lukevat lastenhoito-oppaita ja lasten kehitystä käsitteleviä kirjoja jo raskausaikana? Niitä voi lainata kirjastosta.
Lapsi voi olla varautunut eikä puhu suuna päänä kaikkien seurassa. Yleensä lapsi puhuu kotonaan ja siitä selviää puhuuko lapsi ikätasoisesti.
Monikielisten perheiden vanhemmat tyypillisesti luulee lapsen osaavan kovasti jotain kieltä ja käytännössä lapsi osaakon sujuvaa arkikieltä, muttei ollenkaan abstraktia tasoa, joka vaaditaan jotta kielellä voisi esim menestyä koulussa.
Nimenomaan kotipuheesta ei pysty päättelemään yhtikäs mitään.
Kuinka lapsi sitten sai todella hienon arvion kotikielestään puheterapeutilta kun häntä käytettiin siellä? On selvää, että kansalliskielen osaamistaso nousee valtavasti kun lapsi aloittaa päiväkodin. Kotonahan toinen vanhemmista puhuu äidinkieltään ja isä kansalliskieltä. Koska isän kanssa ei vietä yhtä paljoa aikaa kuin äidin kanssa niin on luonnollista, ettei lapsen kansalliskielen tuottamistaso ole yhtä hyvä pienenä kuin kahta samaa kansalliskieltä puhuvien vanhempien lapsella.
Puheterapeutti arvioi äänteiden tuottamista ja nimensä mukaisesti puhetta.
Kyllä siinä todistuksessa kuvailtiin sanavaraston laajuutta jne varsin paljon.
Joka tapauksessahan lapsi laitettiin julkisen puolen puheterapeutin arvioon ennen päiväkotiin siirtymistä ja sielläkin kehuttiin rikasta sanavarastoa. Päiväkoti meni hyvin. Eskari ja koulukypsyystesti menivät hyvin ja koulukin menee hyvin.
Joku muu olisi voinut ahdistua todella paljon ja jättää omalla äidinkielellään puhumisen lapselle. Koulussa kaksikielisyyttä ei pidetty minkäänlaisena ongelmana vaan fiksuna päätöksenä. Se ilmeisesti auttaa lasta myös oppimaan vieraita kieliä helpommin nyt ja tulevaisuudessa.
Nuo ei liity edelleenkään mitenkään siihen miten hyvä se kielitaito oikeasti. Se näkyy sitten yläkoulussa.
Kun kerran lapsi kykenee opiskelemaan muiden mukana kunnolla samassa luokassa niin kaksikielinen koti ei ole mikään oppimisen este. Monilla kaksikielisillä tosin kehittyy se koulukieli loppujen lopuksi vahvemmaksi kieleksi. Toki eri tilanteissa ja etenkin tunteisiin sisältyvissä tilanteissa voi olla joko äidin tai isän käyttämä kieli se vahvempi kieli.
Niin. Sen muiden tasolla pysymisen näkee yläkoulussa.
Mikä estäisi pysymästä yhtäkkiä muiden tasolla jos kerran kotona on myös kansalliskieltä puhuva isä, joka on kiinnostunut lapsensa pärjäämisestä?
Ei se pelkkä kiinnostus riitä. Millä lailla ”yhtäkkiä”? Se että lapsi puhuu kieltä hyvin ja pärjää alakoulussa ei kerro mitään siitä miten hyvä se abstrakti kielen osaaminen on. Tää ei nyt mene perille sinulle millään.
Miten tämä jankutuksesi liittyy kaksikielisyyteen mitenkään?
Voi yhden kerran. Kaksikielisellä lapsella on riski että kielitaito jää pinnalliseksi. Että se ei riitä abstraktiin opiskeluun. Joka tulee yläkoulussa.
Etkö tiedä asiasta YHTÄÄN MITÄÄN????
Meillä on maa täynnä täysin yksikielisten perheiden lapsia, joiden kotona ei keskustella yhtään mistään abstraktista, ymmärrätkö? Abstrakti ajattelu ja kieli sen tueksi kehittyy, kun niitä harjoitetaan ja se, että kotona puhutaan kahdella kielellä ei takaa, että abstrakti kieli ei kehity. Luulisin esim. omassa tohtoriperheessäni lapsella olevan vallan mainio abtrakti kieli ja molemmilla kielillä.
Kyllä, on myös yksikielisiä lapsia joilla on puutteellinen kielitaito.
Silti tutkitusti kaksikielisillä ja monikielisillä lapsilla riski siihen on suurempi.
Hyvä on siis olemassa joku riski, jos lasketaan mukaan kaikki monikielisten kotien lapset. Oliko sinulla jotain muuta sanottavaa? Jotain ehdotusta, jolla riskiä voi pienentää? Jotain tekijöitä, jotka tutkimuksessa huomattu pienentäneen riskiä?
Onko sinulla siis monikielinen lapsi vai kaksikielinen lapsi?
Minulla on kaksikielinen lapsi. Päiväkodin käy isänsä kielellä, kouluun menee suomeksi. Lapselle on luettu molemmilla kielillä erittäin paljon ja tällä hetkellä hänen kielitaitonsa isänsä kielellä on niin hyvä, että päiväkodissa häneltä kysytään sanoja, jos ei tiedetä jopa henkilökunnan taholta.
Niin. Sen muiden tasolla pysymisen näkee yläkoulussa.