Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisiä kiinnostaa aina silloin joku, kun se joku ei ole saatavilla?
23.08.2019 |
Ja sitten kun joku on saatavilla se ei enää kiinnostakaan. Itse en lukeudu näihin ihmisiin. Minun kiinnostukseni ei lopahda toisen innokkuudesta, päinvastoin tulee tosi hyvä olo kun toinen osoittaa tykkäävänsä. Miksi kuitenkin niin monet ihmiset ovat toisenlaisia eli heitä kiinnostaa vain kun joutuvat itse olemaan aktiivisia yhteydenotoissa, mutta sitten kun se toinen alkaakin ottaa yhteyttä, kiinnostus vähenee tai usein jopa lopahtaa kokonaan? Tosi rasittavaa kun haluaisi hyvän vastavuoroisen ihmissuhteen, mutta kun se ei onnistu, pitäisi koko ajan esittää viileää ja etäistä, että toinen ottaisi yhteyttä ja osoittaisi tykkäävänsä.
Miksi meissä ihmisissä on niin paljon tällaisia?
Kommentit (12)
En tiedä. En kuulu kuvailemiisi ihmisiin minäkään. Minulla kiinnostus nimenomaan kasvaa, jos toinenkin on aktiivinen ja osoittaa selkeitä merkkejä kiinnostuksestaan. Jos toisesta pitää, liian innokas ei voi olla. Vastaavasti kiinnostus alkaa vähentyä, jos toinen ei osoita aktiivisuutta, saati sitten ole tavoitettavissa ollenkaan. En jaksa sellaista. Nimenomaan se vastavuoroisuus on avainsana jotta homma toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En kuulu kuvailemiisi ihmisiin minäkään. Minulla kiinnostus nimenomaan kasvaa, jos toinenkin on aktiivinen ja osoittaa selkeitä merkkejä kiinnostuksestaan. Jos toisesta pitää, liian innokas ei voi olla. Vastaavasti kiinnostus alkaa vähentyä, jos toinen ei osoita aktiivisuutta, saati sitten ole tavoitettavissa ollenkaan. En jaksa sellaista. Nimenomaan se vastavuoroisuus on avainsana jotta homma toimii.
Kyllä voi liian innokas olla. Silloin ainakin jos toinen ei ole kiinnostunut tai ei sitä vastavuoroisella aktiivisuudella osoita. Hyvän käytöksen puitteissa on pysyteltävä, vaikka miten sydän rinnassa roihuaisi, jos toinen vaikuttaa enemmän kaverilta tai tuttavalta omasta puolestaan. Häirinnän puolelle menee todella herkästi jos vähänkään liikoja kuvittelee.
Hienoa, että tätä aloitusta ei ole sukupuolitettu, eikä tämä sisällä vihaa. Olen kokenut tuota nuoruudesta lähtien lukemattomia kertoja, joten varmasti tulee alitujannasta että esitän välinpitämätöntä, vaikka en erikseen sitä miettisikään. Sitä jotenkin muokkaa itseään niin että pärjäisi parisuhdemarkkinoilla mahdollisimman hyvin, ja en voi vättää etteikö kylmänviileästä suhtautumisesta olisi hyötyä kun peli on avattu. Tosin enää en noita kauheasti mieti, koska olen päättänyt nauttia elämästä ihan itsekseni.
Miehiähän tämä koskee. Jahdin viehätys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En kuulu kuvailemiisi ihmisiin minäkään. Minulla kiinnostus nimenomaan kasvaa, jos toinenkin on aktiivinen ja osoittaa selkeitä merkkejä kiinnostuksestaan. Jos toisesta pitää, liian innokas ei voi olla. Vastaavasti kiinnostus alkaa vähentyä, jos toinen ei osoita aktiivisuutta, saati sitten ole tavoitettavissa ollenkaan. En jaksa sellaista. Nimenomaan se vastavuoroisuus on avainsana jotta homma toimii.
Kyllä voi liian innokas olla. Silloin ainakin jos toinen ei ole kiinnostunut tai ei sitä vastavuoroisella aktiivisuudella osoita. Hyvän käytöksen puitteissa on pysyteltävä, vaikka miten sydän rinnassa roihuaisi, jos toinen vaikuttaa enemmän kaverilta tai tuttavalta omasta puolestaan. Häirinnän puolelle menee todella herkästi jos vähänkään liikoja kuvittelee.
Totta kai siinä vaiheessa, jos toinen on jo suoraan ilmaissut ettei kiinnosta, pitää ymmärtää ottaa etäisyyttä. Mutta nyt tarkoitin tilannetta, jossa molemmilla kiinnostusta on ja se on jo jollain tavalla ilmaistu. Siinä vaiheessa kuuma-kylmä-leikki ei toimi. Tietenkin aina tulee toimia hyvän käytöksen sallimissa rajoissa.
Osa porukasta on ”saalistajia”. He eivät kiinnostu niinkään ihmisestä itsestään, vaan siitä prosessista saada tämä ”voitettua” itselleen. Kumppanin vikittely itsessään on haaste ja palkinto on siinä onnistuminen. Palkinto on sitä suurempi, mitä suurempi haastekin on. Näille elämä parisuhteineen on jopa peliin verrattavissa oleva kokemuspläjäys. Ei kukaan jaksa aina tahkota sitä samaa pelin helpointa ykköskenttää uudelleen ja uudelleen helpoimmalla vaikeustasolla. Ihmissuhdepelaajat menettävät siksi kiinnostuksensa heti jos huomaavat että nyt mennään aloittelijatasolla. Tai sitten he tulkitsevat saavuttaneensa voittonsa, siirtyen seuraavaan.
Minä en tuota ymmärrä enkä lähes hyväksykään, koska näen toiset ihmiset ihmisinä ja suorastaan inhoan pelailua tai kilpailemista kumppaneista yms. Mulle joku kilpakosijan olemassaolo on välitön turn-off, ja jos ihastus alkaa käyttäytyä viileästi tai välttelevösti, tulkitsen sen kiinnostuksen puutteeksi ja lakkaan uhraamasta aikaani moiseen. Etsin mielummin uuden, sellaisen joka on musta kiinnostunut myös, eikä pelkää sitä osoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehiähän tämä koskee. Jahdin viehätys?
Ihan tasan tarkkaan koskee molempia sukupuolia, joten pidä vihasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En kuulu kuvailemiisi ihmisiin minäkään. Minulla kiinnostus nimenomaan kasvaa, jos toinenkin on aktiivinen ja osoittaa selkeitä merkkejä kiinnostuksestaan. Jos toisesta pitää, liian innokas ei voi olla. Vastaavasti kiinnostus alkaa vähentyä, jos toinen ei osoita aktiivisuutta, saati sitten ole tavoitettavissa ollenkaan. En jaksa sellaista. Nimenomaan se vastavuoroisuus on avainsana jotta homma toimii.
Kyllä voi liian innokas olla. Silloin ainakin jos toinen ei ole kiinnostunut tai ei sitä vastavuoroisella aktiivisuudella osoita. Hyvän käytöksen puitteissa on pysyteltävä, vaikka miten sydän rinnassa roihuaisi, jos toinen vaikuttaa enemmän kaverilta tai tuttavalta omasta puolestaan. Häirinnän puolelle menee todella herkästi jos vähänkään liikoja kuvittelee.
Totta kai siinä vaiheessa, jos toinen on jo suoraan ilmaissut ettei kiinnosta, pitää ymmärtää ottaa etäisyyttä. Mutta nyt tarkoitin tilannetta, jossa molemmilla kiinnostusta on ja se on jo jollain tavalla ilmaistu. Siinä vaiheessa kuuma-kylmä-leikki ei toimi. Tietenkin aina tulee toimia hyvän käytöksen sallimissa rajoissa.
Kyllä, siitä samasta tilanteesta myös puhuin. Jonkinlainen kiinnostuksenosoitus nyt on lavea käsite tietenkin ja siksi siihen itsessään liittyy epävarmuutta. Aktiivisuus viestittelyssä voi olla se tarvittava osoitus ja passiivisuus taas indikoida päinvastaista. Silloin toisen passiivisuus passivoi myös toista väkisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En kuulu kuvailemiisi ihmisiin minäkään. Minulla kiinnostus nimenomaan kasvaa, jos toinenkin on aktiivinen ja osoittaa selkeitä merkkejä kiinnostuksestaan. Jos toisesta pitää, liian innokas ei voi olla. Vastaavasti kiinnostus alkaa vähentyä, jos toinen ei osoita aktiivisuutta, saati sitten ole tavoitettavissa ollenkaan. En jaksa sellaista. Nimenomaan se vastavuoroisuus on avainsana jotta homma toimii.
Kyllä voi liian innokas olla. Silloin ainakin jos toinen ei ole kiinnostunut tai ei sitä vastavuoroisella aktiivisuudella osoita. Hyvän käytöksen puitteissa on pysyteltävä, vaikka miten sydän rinnassa roihuaisi, jos toinen vaikuttaa enemmän kaverilta tai tuttavalta omasta puolestaan. Häirinnän puolelle menee todella herkästi jos vähänkään liikoja kuvittelee.
Totta kai siinä vaiheessa, jos toinen on jo suoraan ilmaissut ettei kiinnosta, pitää ymmärtää ottaa etäisyyttä. Mutta nyt tarkoitin tilannetta, jossa molemmilla kiinnostusta on ja se on jo jollain tavalla ilmaistu. Siinä vaiheessa kuuma-kylmä-leikki ei toimi. Tietenkin aina tulee toimia hyvän käytöksen sallimissa rajoissa.
Kyllä, siitä samasta tilanteesta myös puhuin. Jonkinlainen kiinnostuksenosoitus nyt on lavea käsite tietenkin ja siksi siihen itsessään liittyy epävarmuutta. Aktiivisuus viestittelyssä voi olla se tarvittava osoitus ja passiivisuus taas indikoida päinvastaista. Silloin toisen passiivisuus passivoi myös toista väkisinkin.
Joo totta, joskus voi jäädä tulkinnanvaraa. Vaikka toinen ilmaisisi kiinnostuksensa verbaalisesti, ei siitäkään voi olla täysin varma - varsinkaan jos käytös sotii sanottua vastaan. Jos esim. joutuu viestittelemään käytännössä yksinään ja saa vain kysymyksiin kohteliaat vastaukset (jos niitäkään) ja/tai olemaan aina aloitteellinen osapuoli, on aika oletettavaa ettei kiinnostusta kuitenkaan ole. Vasta silloin kiinnostuksesta voi olla varma, kun sanat ja teot ovat synkassa.
Johtuuko tuo huonosta itsetunnosta? Tarvitsee toista egon pönkitykseen? Ego pönkittyy vain saavuttamattomasta, kun taas jos joku on saatavilla se on merkki "laaduttomuudesta" joka taas tarkoittaa sitä, ettei helpon ja laaduttoman ihmisen huomionosoitukset riitä pönkittämään egoa vaan lähdetään etsimään jotakuta "laadukkaampaa", joka ei ole helppo? Eihän tällä tavoin toimivat ihmiset voi koskaan löytää oikeaa parisuhdetta, ehkä he eivät sellaista todellisuutta haluakaan? Tärkeintä on haalia itselleen palvovaa haaremia? Mitä enemmän jättää särkyneitä sydämiä taakseen sitä enemmän ego pönkittyy? Onko se näin?
Ap